7.3.2017

Pelevin puhuu Empire V:ssä A ja B mielestä, jotka luovat mielikuvia erilaisten erottelulogiikoiden pohjalle. En tiedä mistä tämä filosofia juontaa juurensa, mutta luulisin sen esiintyvän klassisessa saksalaisessa filosofiassa. Jaottelun idea on tavattoman selvä ja käyttökelpoinen, mutta minulle se oli uusi.





A-mieli on ikään kuin patenttivirkailijan mieli. Se kiinnittää huomion objektiivisiin eroteltaviin piirteisiin ja nimeää ne. Kahden asian välinen ero on niiden eroteltavien piirteiden tasolla oleva ero.


B-mieli taas on mainostoimistoihmisen luova työmieli. Se keksii kaiken aikaa objektiivisilta piirteiltään täysin identtisten ja samanarvoisten asioiden välille keinotekoisia mielikuvallisia eroja. Se siis liittää erillisiin mutta periaatteessa identtisiin asioihin täysin päinvastaiset mielikuvat, jotta asioiden välinen ero alkaisi näyttää suurelta, vaikka eroa ei todellisuudessa ole, tai ero on hyvin pieni.


Ihmisen evoluutiossa A-mieli ja B-mieli ovat kehittyneet hyvin eri ympäristöissä. A-mieli vetää mutkat suoriksi, abstrahoi, näkee olennaisen sumupilven takaa, mutta erottelee ideat toisistaan säntillisesti.





Mutta B-mieli on tarkin mahdollinen maalikamera, joka erottaa olympiavoittajan toiseksi tulleesta ja koko muusta kööristä. Vaikka ero olisi miten pieni, se tuottaa sen, että yhdestä tehdään maailmankuulu sankari, ja toiset hakataan häpeäpaaluun. B-mieli ei tunne tasapeliä. Se tuntee vain voittajan, jolle annetaan koko maailma, ja sen jälkeen vielä lisää, ja vielä yli tarpeen, ja sen jälkeen vielä kaksinkertaisesti lisää. B-mieli tuntee häviäjän, joka hävisi miljardisosa sekunnilla ja jolta otetaan siksi ensin pois yksi sormi, sitten toinen sormi, sitten käsi, jalka, lapset otetaan huostaan, häntä heitetään kivellä, ja sitten toisella kivellä, kerjäläisakatkin ottavat velvollisuudekseen lyödä häntä, hänen selkänsä takana levitetään perättömiä juoruja ja häneen istutetaan laboratorioperäinen tappava tauti.





Mainostoimistoväen luova työskenetelymieli, B-mieli, luo edellä mainitun asetelman joka ikisen asian välille. Se ei ymmärrä tasapelejä tai monien näkökulmien logiikkaa. Kysymys on aina kaksintaistelusta, elämästä ja kuolemasta. Sillä elävä on kaikista näkökulmista elävä ja kuollut on kaikista näkökulmista kuollut.





Mutta A-mieli taas ajattelee näin: tämä esine on melkein yhtä hyvä kuin esikuvansa, mutta erittäin paljon halvempi ja yksinkertaisempi tuottaa, siksi se on erinomainen ja perustelee olemassaolonsa. Tämä esine taas on rumempi kuin esikuvansa, mutta paljon kevyempi kantaa, siksi se on erinomainen ja perustelee olemassaolonsa. A-mieli elää vahvasti massoittaisten kulutushyödykkeiden ja niiden teollisen toisinnettavuuden maailmassa.
 
Kaikista vähiten B-mieli hyväksyy A-mielen perusteluja uniikkien taideteosten alueella. Taideteoksissa on aina kysymys ainutlaatuisesta, absoluuttisesta, maagisesta ja myyttisestä. Taidetoksen piirteitä ei ole mahdollista tyhjentävästi analysoida ja eritellä. Siksi aivan pieni, tai jopa olematon ero jollakin hyvin tarkasti määritetyllä alueella, johtaa siihen, että yksi teos ja tekijä arvotetaan pilviin, mutta toiselle ei anneta pienintäkään arvoa. Näin äärimmäisissä tapauksissa. Todellisuudessa mestariteokset ovat mestarillisia hyvin monen piirteen osalta.
 
Kuitenkin, kuten Pelevin osoittaa, jos tyydymme vain B-mieleen ja unohdamme A-mielen, joudumme maailmaan, jota hallitsee diskurssi ja glamour. Eikä tuosta kasvottoman vallan totalitarismista voi vapautua ilman A-mielen toimintaa.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com