30.3.2017

Mitä "minuus" tarkoittaa minulle solipsismin kontekstissa?

Kävin vasta tänään hakemassa puuttuvat Descartesit ja Wittgensteinit. En siis vielä pysty tähän kysymykseen länsimaisen filosofian perinteen valossa vastaamaan.
  
Gurdjieffin opetuksessa on solipsismin kanssa resonoivia piirteitä, jotka luultavasti hyväksyn sellaisinaan. Toisinsanoen minulla ei ole ainoatakaan henkilökohtaista kokemusta elämästäni, joka olisi ristiriidassa Gurdjieffin opetuksen kanssa.
   
Äärimmäisen yksinkertaistetusti voi sanoa, että Gurdjieffilla "Minä" (tietoisuus, olemassaolon tiheys tai totuus tms.) on jotakin, jonka aste ihmisyksilössä, eläimissä, esineissä ja asioissa vaihtelee. Ihmisessä se vaihtelee paitsi henkilöstä toiseen, myös niin että ihminen itse voi tietynlaisella toiminnalla tai työllä vaikuttaa vaihtelun suuntaan ja suuruuteen. Gurdjieffin kosmologiassa se mikä on "Totta" on periaatteessa mielen tai tietoisuuden näkökulmasta yhtä valtamerta: "Minä". Muu on illuusioiden ja unien, suggestioiden ja mielenhallintojen labyrintteja, joiden tyhjyyksissä suuret lepakot kirkuvat ihmiskorvalla kuulumattomin äänin.

"Minän" muistaminen ja "Minän" herääminen on siksi todella merkillinen tapahtumaketju. Solipsistista tässä on se, että ei ole toista "Minää".

Heräämisessä paljastuu myös labyrinttien luonne ja Bablos, rahan lopullinen olomuodon ja labyrinttien suhde. Tämä on niin suurienergistä tietoa, että ihminen, pelastaakseen henkensä ja mielenterveytensä pyrkii välittömästi palaamaan uneen.

Gurdjieffin olemisfilosofia muistuttaa hyvin paljon Heideggerin olemisfilosofiaa. Mutta Gurdjieffille toisin kuin Heideggerille Einsteinin suhteellisuusteoria ei tarkoita eetterin, tai sitä vastaavan moniulotteisen "pimeän materian" poissaoloa universumista. Siksi Gurdjieffin filosofia on harmoniassa vasta uusimpien painovoima-aaltomittaustulosten kanssa, jotka ikään kuin selittävät sen, miksi Gurdjieff, eikä Heidegger, on oikeassa. 
  
Kuitenkin, vaikka minulle ei mitään henkilökohtaista kokemuksellista syytä ole sanoa näin, suhatudun kuitenkin Gurdjieffiin satukirjailijana ja pyrin vastustamaan kaikenlaista dogmatismia tai ajatusta siitä, että hän olisi tavoittanut jonkun "lopullisen totuuden". Varsin mielenkiintoisia satuja hän kirjoitti. Gurdjieff itse vastusti uskoa ilman tietoa. Siksi tiede on se tapa, jolla meidän on askel kerrallaan edettävä.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com