14.3.2017

Kuuntelin pari Francis Dhomontin teosta, Espace/Escape (1989) ja À Propos de K (2006). Kummatkin erinomaisia akusmaattisia teoksia. Dhomont on elektroakustisen musiikin klassikko, jolla on monenlaista tuotantoa. En voi sanoa pitäväni kaikesta (esimerkiksi Frankenstein Symphony 1997). Mutta sitten on näitä kappaleista, jotka tuntuvat sanovan jotakin aivan olennaista äänestä. Esimerkiksi kappaleessa Espace/Escape äänikuva on hienostunut ja äänen rakenne on kaiken aikaa jotenkin todella selkeä ja samalla vieras meidän aikamme digitaalisille signaalinkäsittelymenetelmille. Varsinkin selkeästi artikuloituvat kalvomaiset taajuusalueella ylhää alas asti jännitteiset äänet herättävät kiinnostusta. Kumpaakin kappaletta leimaa aistikas ilmava plastiikka ja kaikkinainen ääniaineksien miksatun sotkun ja tukkoisten äänien poissaolo, vaikka ne toimivat osittain konkreettisen äänen ja kohinoiden alueella. Kummallisinta on ehkä se, että teosten syntyajan väliin jää melkein kaksikymmentä vuotta ja silti aikaisempi teos kuulostaa teknisesti edistyksellisemmältä. Kaiken kaikkiaan Dhomontin ulottuvuudet ovat juuri niitä jotka haluaisin lisätä omaan työkalupakkiini.


Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com