4.3.2017

PELEVIN: KAUHUKYPÄRÄ 2005

"Kauhukypärä on vain heijastus jonka Theseous näkee [peilistä omassa päässään], ei mitään muuta. Mutta jos hän päättelee, että siinä on todella Minotauros, alkaa herjata sitä ja kinata elämästä, silloin Minotauros ilmestyy. Ja millä tavalla! Eikä kauhukypärää silloin enää pysty riisumaan. Tajusitteko, konnat? Minä tiedän kaiken."
Silmäilin Pelevinin Kauhukypärää joskus 10 vuotta sitten, mutta silloin se ei kolahtanut. Nyt uudelleen luettuna havaitsee miksi lukeminen jäi merkitysavaimen puutteessa aikoinaan kesken. Kauhukypärä ei ole yhtä tärkeä romaani kuin Viides maailmanvalta. Siitä ei Pelevin-sessioita kannata aloittaa. Romaani on loppuakohden tiivistyvä ja Viidennen maailmanvallan jälkeen täysin hahmottuva. Tematiikkakin on osittain samaa. Pelevin pystyy myös luomaan lopussa saman psykedeelisen tehon: lukijasta alkaa tuntua, että hän on psykedeelisellä tripillä, jossa lukee oman mielensä tuottamaa harhakuvakirjaa, jota ei voi millään uskoa muuksi, kuin oman mielen tuotteeksi. Niin tuttu se on. Ristin tämän kirjallisen tehokeinon Pelevin-efektiksi.

Myytti ja samalla kirjallisuus on olevan puhetta olevalle. Olevan puhe olemattomalle ja olemattoman puhe olevalle tai olemattomalle ovat harhaa. Todellinen efekti syntyy siitä, että ulkoisessa ja näennäisesti satunnaisessa todellisuudessa havaittu (siis tässä tapauksessa kirjallinen teos) on niin paljon tiedostamattomien ja salaa energisoituneiden, ehdottoman olevaisten mielikuvien kaltaista, että asian paljastuminen itselle ei lisää ymmärrystä vaan herättää pelon.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com