9.3.2017

Itsemuistanta on sama kuin Pelevinin Generation P:n eteenosuvia kärpässieniä ahmimalla saavutettu Valhallan sali, jonne Ljosa Tsigunov oli tosin joutunut juotuaan useita pulloja Finlandia-vodkaa ja palelluttuaan leikkikentän katokseen. Neuvostoliiton mukana ei kadonnut vain se universumi, joka latteasti nähtii koko asian sisältönä ja jota vastustettiin, vaan paljon merkityksellisempi rinnakkaisuniversumi: se joka vastusti omilla ehdoillaan. Meidän tulee muistaa itsemme hindujumalina, sanoo Tatarski. Ihminen, joka ei muista olevansa hindujumala, ei muista itseään. Mutta onko harjoitus, jossa aina oviaukosta kulkiessani sanon itselleni "Minä olen" paljastanut minulle tällaista puolta? Ei ole. Se on vain kuivaharjoittelua. Opettaja sanoo, että harjoituksen kuivaharjoitusliikkeen ympärille tulee lihaa vasta  myöhemmin, kun automaatio muuttuu todellisuudeksi. Kun vesi lasketaan altaaseen. Miksei tämä toisaalta voisi olla totta. En näe syytä, etteikö asia olisi juuri näin. Opettaja on oikeassa siinä, että ilmiasujen takana olevaa energeettistä sisältöä ei voi päätellä suoraan ilmiasusta. Hänen analyysinsä menevät tässä suhteessa aina oikeaan. Moninaisen ilmiasun takaa voi paljastua aina sama aura. Tai sama merkki voi viitata kahteen tyystin eritavoin täydentyneeseen kohteeseen. Kun sanon Minä, se voi tarkoittaa tyhjyyttä, jumaluuden satunnaista sirpaletta, tai itse jumaluutta. Siksi hindulaisuus on kastijärjestelmä.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com