31.3.2017

TAITEELLINEN HUIJAUS

Elektronisavusteisessa improvisaatiossani äänenkorkeuksiin liittyvää logiikkaa hallitseva metodi on enneltamäärätty, eikä sillä tasolla voi tapahtua mitään kömmähdystä, tautologiaa tai ihmettä. Mutta voi tapahtua melko yllättäviä, ylöstempaavia ja inspiroivia asioita suhteessa omiin odotuksiin.
   
Soittimen kanssa improvisointi onnistuu nyt hyvin kun on kelvollinen akustinen kitara ja Zoom H4n Pro äänityslaite. Yksityinen kitaraimprovisaationi on tyypillisesti jatkuvaa tulitikkujen raaviskelua, jossa "konsepti vaihtuu" viiden sävelen välein. Tai sitten löytyy muurista portti toiseen maailmaan ja avautuu haltioitunut hetki, jossa kaikki on taiteellisen huijauksen varmaa ja kädet vain nostelevat eläviä kaneja tyhjästä silinterihatusta.
   
Juuri tätä jälkimmäistä tilaa kutsun "itsemuistannaksi". Se tuntuu siltä, että ei muista yhtään itseään, mutta otteet ovat juuri siksi, ettei muista epävarmaa ja olematonta itseään, hyvin varmat. Siinä hetkessä unohtaa mekanistiset, automatisoidut, persoonalliset, älylliset ja tylsät rutiininsa. Kaikki oman egon metkut ja konseptit. Taiteellinen huijaus on juuri siinä, että tila on poikkeuksellinen, ei jatkuva. Niin syviin vesiin ei heittäydytä, koska se tarkoittaisi kuolevaiselle varmaa kuolemaa.
    
Hetkellisesti vallan ottaa paljon perustavampi konsepti. Se on psykedeelinen kokemus itselle, koska siinä tapahtuu tempautuminen ja matka toiseen ulottuvuuteen, tuttujen asioiden toisinnäkemiseen. Jostain syystä nauhuri harvoin pyörii juuri silloin. Kai se johtuu siitä etten ole omistanut nauhuria. Tai lohduttomasta amatöörimäisyydestäni: että tilan saavuttaminen tai löytäminen on ollut aniharvinaista ja lyhytaikaista. Hyvin suurta "huijausta". "Taiteellista hujausta" sanoi ammattikitaristituttuni Derek Baileynkin soitosta, tarkoittaen juuri tätä samaa eroa hyvään ystäväänsä John Mc Laughliniin verrattuna. Toisaalta nauhuri edustaa seurapiirejä. Ole vain oma itsesi, rohkaisee digitaalinauhuri, laittaa bitit poikittain ja sammuu.
  
Toisekseen en ole havainnut, että moni toinen tarkasti huomioisi tai tunnistaisi noita subjektiivisia sisäisen tilan vaihteluita. Vaihtelun voi helposti kätkeä toisilta, mutta valitettavasti se myös usein itsestään kätkeytyy ja jää rekiströitymättä. Musiikki jatkuu tyhjänä vaikka jumaluus sammuttaa huoneesta valot. Innoituksen hetkellä kukaan ei huomaa mitään ihmeellistä, mutta kaikki kyllä huomaavat kun innoitus puuttuu. Ainakin jos sitä jatkuu tovin. Tässä mielessä systeemi tuo mieleen konseptualistisen filosofian.
    
Kitara on ollut minulle ensisijainen itsemuistannan väline. Jo teini-iässä käytin sitä VAIN tässä merkityksessä. Tämä mystinen puoli oli oikeastaan ainoa motivationi fyysistä soitinta kohtaan. Mikään ei ole siitä muuttunut. Tässä on kieltämättä jotakin sellaista konseptualistista päämärän dominanssia yli käytössä olevien keinojen, joka ei ihan substantiaalisella tasolla toimi. Rajoittunut mukavuusalueeni käsittää lopulta vain oman pienen puutarhapalstan, jossa peippailen kuin äärettömissä ilmanaloissa ja toivon että jumaluus saapuisi luokseni, pikemmin kuin että itse menisin lähelle jumalaa. Kun taas hyvän soittajan mukavuusalue käsittää Himalajan vuoriston huippuineen. Samaa mielihyvää ja olemisen mukavuutta tuntien huippupianisti yöpyy kahdeksassa kilometrissä kuin itse yövyn viiden tähden hotellissa. 
     
Elektronisilla keinoilla saavutan vastaavan subjektiivisen kokemuksen helpommin ja osittain vuoristoon laajennetulla puutarhapalstalla. Mutta kanit jotka ilmestyvät tyhjästä silinterihatusta ovat joskus pelkkiä mekaanisia kaneja, eivät täysin eläviä. Syövät silti porkkanat penkistä, kun ne on työläästi käsin eläviksi tehtävä omassa Frankenstein-studiossa.

Se spirituaalinen mekanismi, josta kuvaamassani ilmiössä on kysymys on kompleksinen. Asiaan saa selkeyttä jos katsoo rinnakkain Alistair Crowleyn ja Oshon tarot-pakkoja. Oshon pakassa suuren arkanan korttien II ei ole Ylipapitar vaan kundaliinienergia. Kundaliinienergia on meissä itsessämme oleva jumaluuden ulottuvuus. Sen herääminen tarkoittaa käytännössä kommunikaatiolaitteen valmiustilaa. Crowleyn pakassa tätä kuvaa paljon enemmän Taikuri I. Mutta luovuus ei perustu yksin siihen. Tarvitaan myös se, jonka kanssa luova kommunikaatio tapahtuu, ja jolta korkeampi, ihmisyyden tason ylittävä sisältö vastaanotetaan. Tätä varten tarvitan yhteys. Kundaliini tarkoittaa yhteyttä itseen. Sen täytyy toimia, mutta se ei yksin mahdollista luova prosessia. Tarvitaan myös yhteys jumaluuteen, joka tarjoaa sisällön luovaan muotoon.
  
Oshon pakasta tätä ulottuvuutta kuvaa suuren arkanan kortti III: Luovuus III. Crowleyn pakassa tämä kortti on Hallitsijatar III, joka kuvaa naisellista vastinparia Hallitsijan tahdonlujuudelle, vaikka siinä on myös tietty jumalatarmainen luovan ravintosisällöntuottajan puoli. Crowleyn pakan Ylipapitar II sen sijaan kuvaa kuvakielellään samaa kuin Oshon III merkitsee. Mutta kundaliinin herääminen ja yhteyden luominen jumaluuteen eivät ole yksi ja sama ilmiö. Edellinen on jälkimmäisen välttämätön edellytys, ei muuta.
  
Kollektiivisessa improvisaatiossa tarvitaan kumpikin tai se on todellakin taiteellista huijausta paljon syvemmässä merkityksessä kuin se mitä yllä sanon. Todellinen "Odinin salin" kollektiivinen improvisaatio perustuu täysin avautuneiden kundaliinienergiojen väliseen vuorovaikutukseen, jonka mahdollistaa jumaluuden läheisyyden tuottama synkronisaatioverkko ja jumaluuden esitettäväksi antamat sisällöt, joihin sisältyy erittäin voimakas ja selittämätön emotionaalinen lataus, jonka tuottamia reaktioita kuulijat eivät voi itse ennustaa tai kontrolloida. Tällaisen musiikin tuottama vaikutus on kuulijoihinsa käänteentekevä. He eivät enää palaa entiselleen. 
  
Näyttää siltä, että hyvin monet länsimaiset ihmiset, jotka harrastavat esoteriaa, jakavat kyseisen sekaannuksen, jota Osho ei jaa. Voidaan ajatella että Crowleyn Taikuri I vastaa Oshon Sisäistä ääntä II, ja Crowleyn Ylipapitar II ja Hallitsijatar III yhdessä vastaavat Oshon Luovuutta III.
   
Sivumennen sanoen Oshon pakka on mielenkiintoinen kun sitä katsoo rinnan Crowleyn pakan ja Rider Waite pakan kanssa. Esimerkiksi Rider Waiten Hallitsija V on Osholla Kapinallinen. Rider Waiten Ylipappi on Osholla Malevitsin Musta neliö.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com