26.3.2017

Elämänpuu on musta
kaikki sen ympärillä vihreää.
Takassa palaa elämänpuu.
Tulenherra on Maltti,
kaveri joka huolehtii
siitä ettei talo pala.
Hänen oikea nimensä on
Martti, mutta maailma on se
jollaisena se kuullaan.
Avoimesta ovesta vetää kylmä
ja näkyy talvinen puutarha,
suuren verenimijän pistin.
Vetoisella käytävällä elämänpuuta
vastapäätä on selkänojaton paikkani. 
Maltti lisää puita takkaan.
Ylipapitar näpäyttää valot päälle,
valot sammuksiin, valot päälle.
Itse en löydä katkaisijaa mistään.
Hetken ovat sormieni liikkeet valon
kaikensitovan kudoksen ohjaamat.
Käsien varjokuvat heijastuvat seinustalle,
jolla nojailee naisia labyrinttiornamentteina.
Yritän istua ryhdikkäänä ja pitää pääni
pinnalla pilvihousuista. 
Tietäjä nousee sargofagista
poimimaan tarjoamani rusinan.
Taskussa niin painava kristalli
että housut ovat pudota kinttuihin.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com