21.3.2017

KAMMIOKAIKU

Deduktio tyhjiössä ei taida sallia hyppyjä ja epäjatkuvuuksia, joita puhdas kokemus on tiheänään. Tietoisuuden ulottuvuuksien välisiä siirtymiä, valon ja depression pilviä, jotka leijuvat maa-alueiden päällä, ja jotka voi kokemuksellisesti havaita, kuten Pelevin sanoo. En voi lähteä liikkeelle varmalta perustalta. Huomaan tekevänä jotakin tietoisesti "väärin", vastavirtaan. Usein se osoittautuu epäonnistuneeksi olemiseksi, pitkälliseksi "epäaitouden" kartoitusprojektiksi. Siitä on masentava palata ilman tuloksia nöyränä "aitouteen" sen hahmon vain hieman selvemmin käsittäen. Näitä labyrintteja on kaikkialla missä ilmenee väsymystä ja epätarkkuutta. Kaikki mikä ei ole täydellistä tarkkuutta on sokeutta. Tietysti jatkuvista epäonnistumisen kokemuksista jumalana seuraa yhä suurempi tarve löytää se "aitous", joka tietenkin on toisaalta jotain aivan luonnollista ja toisaalta filosofisesti hahmotettuna jotain äärimmäisen järjellekäsittämätöntä: muistaa itsensä yliluonnollisena olentona. Siinä on ehdoton olemassaolevien rajojen hyväksyminen ja uudenlaisen ekstaasin mahdollisuus samassa paketissa. Toisaalta ahdistava dogma toisaalta täysi vapaus.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com