21.3.2017

Beat Furrerin pianokappale Phantasma (2002) toimii puoliväliin, jonka jälkeen menetän intensiteetin ja mielenkiinnon kuuntelemiseen. Liian pitkä, liiaksi abstraktin musiikillisen ideanvarainen, liian vähän soivien elementtiensä osalta perusteltu kesto, jota muodon ulotteisuusaste ei vastaavasti perustele riittävästi. Furrer on idealisti, joka hyötyisi materialistisen filosofian sisäistämisestä ja varsinkin näiden kahden filosofisen suunnan synteesistä kybernetiikassa. 
    
Jotkut romaanikirjailijatkin olisivat klassikkoja novellisteina, jos se heille kelpaisi. Romaanikirjailijoina heidän miehekkäässä epäonnistumisessaan, muodossa jonka monimuotoisuus tai -ulotteisuus ei riitä laajuuden täyttymiseen, on jotakin hieman huvittavaa.
  
Ivo Malecin Reflets (1961) on hieno pikkukappale. Malecilla on äänenlaadultaan yllättävän raikasta varhaista akusmaattista soundia. Konkreettisissa kappaleissa kuten kuten Triola 3: Nuda stereoäänikuva on varsin kehittynyt. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com