11.2.2017

Olipa kerran rikas mies, joka oli samalla kertaa erään maan demokraattisesti valittu johtaja. Hän oli vapaa nauttimaan vauraudesta ilman pienintäkään syyllisyyden tunnetta. Hän oli rauhaa rakastava käytännöllinen hyvien kauppasuhteiden kukoistavaan voimaan luottava mies. Mutta hänen syvin tunteensa oli suru.

Suru pulppusi ihmiskuntaa ohjaavien vääjäämättömien kehityskulkujen haavasta. Hän ei voinut oikein nauttia valtavista rikkauksistaan ja hyvästä henkilökohtaisesta onnestaan. Hän halusi muutoksen, hinnalla millä hyvänsä, pysyvän koko ihmiskuntaa koskevan onnellisen muutoksen. Muutoksen sisältöä ja luonnetta hän ei täysin käsittänyt. Ei hän tiennyt sitäkään miten tuo muutos käytännössä saataisiin aikaan. Hänellä oli vain tunne siitä. Hämärä aavistus. Hänellä oli kaikki valta vaikuttaa käytännössä, mutta kysymys oli liian syvällä. Kysymys, jota hän ei osannut edes tietoisessa mielessään kysyä painoi lakkaamatta.
   
Erässä toisessa maassa oli kansan valitsemana demokraattisena johtajana rauhallinen ja kaikki pelkonsa voittanut mies, jolla oli miltei yli-inhimillisen tarkka suhteellisuudentaju. Tuo mies oli huumorintajuinen ja palvoi naisellista energiaa. Hänen eteensä oli jo iät ajat tullut jatkuvalla syötöllä mahdottomia vaikeuksia, sellaisia, joiden edessä voimakkainkin ihminen olisi pelästynyt. Tämä mies vain ohitti vaikeudet tyynesti tulisen leijonansa vetämissä vaunuissa ja ratkaisi tilanteet intuitiollaan. Aika vieri eteenpäin, pahat ennustukset eivät käyneet toteen. Ihmiset hämmästelivät ja salaa ihailivat tämän miehen rauhallista tulista rohkeutta vaikka yhä suurempia ja koko taivaan peittäviä vaikeuksia näytti kasaantuvan hänen eteensä.

Niin myös rikas mies, joka oli äskettäin valittu maansa johtajaksi ihaili tätä toista johtajaa, joka oli voittanut kaikki pelkonsa ja kohonnut vastakkainasettelujen yläpuolelle. Hän päätti laittaa peliin oman maansa onnen ja selvittää oman surunsa salaisuuden. Hän päätti tutustua tuohon toiseen mieheen, jonka tieto ja taito voisi kenties palauttaa hänellekin auringon paisteen sydämeen. Panoksena tässä vaarallisessa pelissä oli koko Aurinko. Mutta ensin hänen oli voitettava narrimaisuutensa, johon hänet johti taipumus saada masokistista mielihyvää tappioista, jotka tähän asti olivat olleet hänelle pelkästään näkymättömällä tasolla. Toiselle johtajalle, ne eivät olleet näkymättömiä. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com