13.2.2017

KREATOR JA KARHUT

Kun karhut juoksivat nurmikolle seisoin sadan metrin päässä hiekkalaatikolta. Karhuemo tassutti minun ja lasteni välissä eikä käsittänyt olevansa vaarassa. Huimalla juoksukierroksella sain napattua lapsen hiekkalaatikolta ja painuimme leikkimökkiin. Karhut tönivät mökkiä, pomppivat katolla ja lääppivät ikkunoita kielillään. Lopulta lähtivät kyllästyneinä tiehensä.
  
Päivän työt oli äkkiä leikitty. Aurinko pyörsi vaunuillaan ja maa jäi ilman valoa. Me menimme sisään koko perhe. Vain Auringon poika jäi yksin yöhön. Hei, Auringon poika yksin yöhön. Pian putosi tanssiva Kuu yön taivaalta kuin huurteinen muna helvetin puusta. Merestä pomppasi uusi Aurinko. Ikkunaluukut avattiin talossa ja ulos räpisteli unen pikkulintujen sieluja.
  
Päivällä kävelin metsäpolkua ja kuuntelin Kreatorin kappaletta Army of Storms. Silloin kissa juoksi vastaani ja ilmoitti karhujen tulevan. Käännyin ja pingoin kotia päin. Pörri tunki ovenrakosesta taloon. En pelännyt nallenpoikaa, joka käyskenteli tomeraa sotilaallista tasa-astuntaa olohuoneen matolla. Sillä oli paksu nahkainen kaulapanta, johon tartuin. Se riuhtoi, mutta panta kesti ja sain talutettua pörhön ovesta ulos.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com