24.2.2017

GLAMOUR, DISKURSSI, ALKUVOIMAN HENKINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ

Pelevinläinen fyysikko Tim Nelson ounastelee New Scientist 27.8.2016 numerossa, että keskeisin fysiikan perusvoima (viides voima) ja sitä koskevat peruslait ovat vielä ihmiskunnalta löytämättä. Tai siis, voiman välttämättömyys tulee meille näkyviin samalla tavalla kuin Aristoteles ja Platon sen näkivät, sillä erotuksella että meillä on hyvin paljon täsmällisempi kuva siitä, mitä se ei ainakaan voi olla. Tiede on osoittanut: jumala on se mikä ei katoa, kun siihen lakkaa uskomasta.
    
Viime kuukaisien New Scientistit ovat täynnä sen suuntaisia ajatuksia joita esitin kymmenen vuotta sitten julkaisemattomaksi jääneessä esseekokoelmassani. Voi sanoa, että yksikään ihminen ei tunnistanut noita ajatuksia kokoelmastani. Nyt esimerkiksi samainen New Scientistin numero julistaa minun perusajatustani tietämättään lainaten (s.31): "Sooner of later the standard model must break, so every anomaly must be looked at". Kokosin esseekokoelmassani juuri nuo anomaliat, tai pienen osan niistä, ja muodostin johtopäätöksen, joka ratkaisee niiden arvoituksen. Tämä ei käytännössä saanut minkäänlaista älyllistä vastaanottoa. Tietysti se oli vain filosofiaa, ei empiirisen tieteen tulos, joita on kärsivällisesti poliittisten virheiden loputtomassa viivytyksessä odotettava. Silti, kyllä me jo tiedämme sen, minkä tyyppiset hypoteesit voivat johtaa löytöihin, kun vain anomalioita tarpeeksi katsotaan. Voi olla niinkin, että ihmiskunnalla ei ole aikaa odottaa empiirisen tieteen pääsevän niihin tuloksiin, jotka viisaat pystyvät saavuttamaan intersubjektiivisilla menetelmillä. Voi siis olla että sellaista ehdotonta rautalankamallia, jolla sitkeinkin typeryys taltutetaan ei koskaan enää tule.
 





Niinpä kannattaa, ainakin kaikkialla vastuullisessa maailmassa, pohtia sitä mahdollisuutta, että metodisesta typeryydestä ja väärintekemisestä, metodisesta asioiden nurinkääntämisestä luovuttaisiin jo pian, koska siihen pakottavan tieteellisen tuloksen esiintuleminen voi kestää liian kauan. Tieteellisen tuloksen puutetta ei välttämättä voi loputtomasti käyttää niiden alaspainamiseen, jotka tietävät miten asiat oikeasti ovat ja tulevat olemaan.
  
Suomi ja suomenkieli ovat ajattelun kannalta invalidisoivia, koska suomalainen valmiiksi alistunut ihminen ei pysty kateudeltaan ja kastitietoisuudeltaan hyväksymään sitä tosiasiaa, että jotakin alkuperäistä syntyy myös täällä ja tällä kielellä. Tästä seuraa suomalaista kulttuuria raateleva erityinen vampyrismi, eli henkisen hyväksikäytön muoto. Kun mitään kulttuurisesti kohottavia moraalisia ansioita ei koskaan tunnusteta, ei enempää etukäteen kuin jälkikäteen, alkuperäistekijät, ideoiden ja ajatusten ensilähteet, joutuvat hyväksikäytettyyn asemaan. Ei jää mitään muuta mahdollisuutta kuin vetäytyminen, koska mikä hyvänsä panoksen asettaminen johtaa banaaleimpaan mahdolliseen riistetyksi tulemiseen. Mikään rakenne ei suojaa alkuvoimia. Tyhmyys ja matalaotsaisuus ovat masentamisen tietoisia strategioita: kunhan vain jokainen noudattaa päänsisäistä pahuuttaan, mikään ei voi vihertää tai kukoistaa. Nautinto näyttää syntyvän juuri tämän alhaisimman mahdollisen periaatteen synnyttämästä häkellyttävästä kaikenkattavuudesta ja kiertämättömyydestä. Hapettoman tilan täydellisestä pakotiettömyydestä.
  






Diskurssi on pakenemisen estämistä, jokaisen pakotien pikkutarkkaa katkaisemista, sanoo Pelevin.












 
Olen aina ihmetellyt, että mistä tämän ajan ihmiset koko ajan niin innolla ovat puhdistautumassa. Miksi pitää koko ajan hirvittävällä tohinalla puhdistautua. Vastaus on se, että pahuutta ei ole edes olemassa muuna kuin ihmisten päänsisäisenä ehdottomana ja kyseenalaistamattomana ohjelmointina, eli täydellisenä psykedeliana. Hetkittäin ohjelmoinnin käsittämättömästä hulluudesta tullaan tietoisiksi: aletaan oksentaa ja puhdistautua. Tässä pakotiettömän ja ratkaisemattoman, valottoman goottilaisen rituaalinen tilassa, jokainen akti ja sana on enemmän maaginen kuin konkreettinen.


    
Suomessa nähtävästi oikein kenenkään näkyvän henkilön ei tarvitse tunnustaa tosiasioita, koska täällä ei ole näkyvää älyllistä eliittiä, joka voisi kokea älyllistä kiusaantuneisuutta. Täällä on väkivaltaeliitti, totuuden jälkeinen merirosvojoukko, jonka argumentit ovat mitä hyvänsä vain ikinä sovitaan todeksi. Todellisuus on sopimus mielivallan muodosta. Kysymys ei ole siitä, mikä mielivalta, vaan kenen mielivalta. Totalitaarisuus on henkilöitynyttä mielivaltaa. Siinä ei ole asiakysymyksiä. Eikä sillä ole mitään väliä haluaako olla samaa mieltä jonkun kanssa, jos se joku ei sitä halua, ja hänen mielivaltansa sattuu olemaan totaalista, kaiken kattavaa, lampaiden määinnän säestämää ja kirjailijoiden yhtenäisen vaikenemisen siunaamaa.


Rohkeus on lopulta kollektiivinen ominaisuus, joka perustuu sivistyneeseen käsitykseen siitä, että vaikenemisen muuri voidaan murtaa suhteellisen helposti, jos sen tekee pieni mutta riittävän älykäs joukko ihmisiä. Kun tuo joukko puuttuu.... kun tuota joukkoa ei kuulu eikä näy... nousee pahin mahdollinen psykopaatti valtaan. Juuri tätä kaiken maailman stalininsättijät ja venäjänsyyttelijät ovat valmistelleet.
 
Tätä sopimusta voi uhmata vain psykedeelisen tilan höyhenenkevyt totuus, trippi joka näyttää akuankkatodellisuuden ja näkee sen läpi. Pelevinin vampyyrien koulutuksessa kokelaan täytyy vierailla satojen ja taas satojen "tavisten" psykedeelisessä kokemusmaailmassa, tullakseen tietoiseksi siitä millaista tuo kuolevaisten tomumajojen harhailu oikein on. Pelevinin vampyyrit epäilevät jälleensyntymän kaltaisia ihmisille toivona syötettyjä esoteerisia ideoita, koska heillä itsellään on välineet käydä läpi satoja jälleensyntymiä lyhyessä ajassa, kuin videovuokraamon filmejä. He ymmärtävät täsmällisellä tavalla sen tiedon laadun, joka tuollaisessa prosessissa olisi ylipäätään parhaimmillaankin saavutettavissa. Jälleensyntymä on rangaistus, joka seuraa yksilön laiskuudesta shamanismin, eli tietoisuuden koko laajuuden tutkimuksen, omakohtaiseen harjoittamiseen tässä ja nyt.
  
Yksilökokemuksen värikäs psykedeelisyys seuraa suoraan sopimuksen mielivaltaisuudesta. Se on joukon funktio, kollektiivisen tietoisuuden funktio. Mutta sillä on erityiset suljetut ilmenemismuotonsa yksilöpsyyken tasolla. Kollektiivista ja säännönmukaista, diskursiivista, ei voi hahmottaa pääsemättä yksilötietoisuuksien sisään, sillä illuusiot, joita he itsestään rakentavat ulospäin ovat käänteisessä liitossa heidän alitajuntansa kanssa. Kun yksilö havaitsee vain pakotiettömän diskurssin ja glamourin, eikä saa käyttöönsä välineitä hahmottaa oman yksilöllisen matkansa emotionaalista pakkomieleteenomaista ja pelkoihin pohjaanpalanutta luonnetta, hän on sitä laumaa josta tämä maailman sietämätön nurinkurisuus koostuu. Hän on täydellinen nurinkurisuuden välikappale.
       
Pelevin määrittää kasvottoman vallan luonteen glamourin ja diskurssin itseohjautuvuutena "herkkyydessä aistia raja". Todellisia tekijöitä mikään ei tee näkyväksi. Heidän ei tarvitse edes naamioitua. He ovat vain rajan ulkopuolella, ikään kuin rinnakkaisessa todellisuudessa. Näkyvät hahmot ovat ennen muuta diskurssin ja glamourin palveluksessa. Suomessa näkyvien hahmojen ulkoinen ohjaus on sitä selvempää, mitä tiukemmin he ovat huomioimatta ja tunnustamatta järjen paljastamia tosiasioita, ennen kuin nolosti ulkoinen kontrolli käskee heidän vihdoin kääntää takkia, viimeisten joukossa. Itse he eivät sitä tee, koska heillä ei ole mitään olemisen itsenäistä ydintä.
   
Toisaalta Pelevinin Viides maailmanvalta romaanissa realistisesti vampyyri-Jehova toteaa, että tolkullisia ihmisiä, jotka todella pystyvät rationaaliseen ajatteluun, on maailmassa yhteensä satakunta. Heitä kutsutaan neroiksi. Nerot ovat ihmisiä, jotka kykenevät miltei samantyyppisiin aivotoimintoihin kuin vampyyrit. Paitsi että nerous on epäilyttävää, häilyvää, epävakaata. Jehova ei pidä neroja vampyyrien veroisina, koska neroilta lopulta puuttuu selkeä tieto.
    
Kaikki ihmiset ovat tietoa vailla olevina tuntemiskimppuina, jonkinlaisina täydellisessä sokeudessa mököttävinä rahan lopullista muotoa erittävinä rauhasina, lähtökohtaisesti irrationaalisia ja hulluja, koska he eivät käsitä oman elämänkokemuksensa mielivaltaista psykedeelisyyttä. Heillä on rajattomasti liian vähän tietoa ja objektiivisuutta oman itseymmärryksensä tasolle pääsemiseksi. Heidän koulunsa ja välineensä johtavat heidät kaikkeen muuhun kuin arvokkaaseen ja tietoiseen olemistilaan. Toisaalta mikään ei auta: on olemassa epätarkkuusperiaatteen kaltainen raja sille mitä yksilö voi tietää. Glamourin ja diskurssin helvetinunessa kokoelämänsä raahautuvana ihmisenä olemisen elämänkokemus on jotakin mitä pitää muuna kuin lyhyenä ja vastenmielisenä koulutusjaksona välttää. Pelevinin opettajien kielellä se on silkkaa alaspäin vetävää painolastia, ja lopulta tappavaa myrkkyä.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com