24.1.2017

HANS SELO JA PSYKOAKTIIVINEN CODEC

Suomalaisen kirjallisuudenharrastajain käsikirjastosta on löydyttävä Eskelisen eloonjäämispaketti, eli ne romaanit, joita Eskelinen proosahistoriassaan kehuu. Niiden ääreltä hypätään sinä päivä ikkunasta kun fasistit ovat täällä. Sitä ennen luetaan.
      
Olen ollut tässä flunssa ja pää sekaisin, mutta Selon Pilvihipiäinen (1985) osui tänään hyllystä käteeni. En ole aiemmin löytänyt Seloa. Nyt pakotin itseni lievän alkuvierastuksen yli tämän ajatuksen voimalla: Eskelisen kehut eivät ole turhia. Tässä on oltava jotakin, mitä en ole vielä oivaltanut. 

Aika nopeasti alkukankeuden jälkeen teksti palautti fokuksen ja huomion plus jonkun tiedostamattoman kuvallisen lisäraidan. Voin ymmärtää niitä jotka eivät saa radioasemaa kohdalleen, mutta minulla onnistui säätö tänään ja tulee aika tuhtia ohjelmalähetystä sisään. 

Luettuani tekstiä jonkin aikaa, se näyttää minulla tehoavan jotenkin suoraan tietoisuuden ohi alitajuntaan. Syntyy tietysti yhteys silmien edessä virtaavaan alkupuolella lähes välimerkittömään tekstivirtaan. Pian havaitsen aktiivisen kuvittelukykyni ohi saavani kummallisia psykedeelisiä kuvia, tai kuvavirtaa, jolla ei vaikuta olevan ilmisuoraa yhteyttä tekstuaaliseen tasoon. Avarat ja tilalliset, kesäiset ja raikkaat kaupunkikuvat ovat alkusivuilla emotionaalisesti voimakkaasti ja hyvin sensitiivisesti latautuneita. Ne pulppuavat jostakin omalle ajallemme vieraasta SUPER HIGH RESOLUTION tila-ajasta. Myöhemmin, kun lause lyhenee myös tilavaikutelma, eräänlainen jälkikaiunta-aika lyhenee.  

Mitäs ihmettä tässä Selossa oikein tapahtuu... ?

Vaikutaa siltä että kysessä on järisyttävän tuhti tajunnanvirtainen ergodinen kirjallisuus, jossa lukija on osittain tekijä. Eli ergodisesti enkoodattu virtaus dekoodautuu lukijan tietoisuudessa paljon yli varsinaisen tekstuaalisen informaation. En ole varma edellyttääkö tämä lukijalla kokemuksia kuvatusta ympäristötä tapahtuma-ajan tienoilta tai myöhemmin. Minulla niitä on. Erittäin voimakasta psykoaktiivista vastekykyä koodauksen onnistuminen edellyttää lukijaltaan varmasti. Kysymys ei ole ergodisesta kirjallisuudesta, joka edellyttäisi vaihtehtoisia polkuja, vaan ainoastaan lukijalta tiettyä erityistä aktiivista vastaanottokyvyn muotoa. Itse en lue tätä niinkään juonen vaiheita seuraten, vaan varhaisena yrityksenä tallentaa tilaa Nokia Ozo -tyyliin, nykyteknologiaa paremmin tuloksin. Nokia Ozon kuvavirtahan on esimerkiksi Youtubesta katseltuna samalla tavalla ergodista: se edellyttää käyttäjältä itseltään kuvanrajausta ja mahdollistaa 360 asteen päänliikutuksen, mutta ei mahdollista vapaata liikkumista tilassa tai hyppimistä aikajanalla.  


Sami Liuhto näköjään ehtinyt jo asian äärelle:

"Andreas Holmista tuli cheela eli Pilvihipiäisen mukaan palvelija ja koeoppilas, jolle Mestari paljasti astraalimaailman kauniissa puutarhassa, et tä Andreas Holm on yksi maailman kahdestakymmenestäyhdestä parhaasta kirjailijasta j a, tämä on merkittävää, osa näistä kirjailijoista ei ole kirjoittanut kirjoja lainkaan."

1 kommentti:

Sami Liuhto kirjoitti...

Kertoo FB:

"1.3. Markku Eskelinen: Kieli, kompositio, kokeellisuus. Pentti Holapan Tinaa ja Iikka Vuotilan Kuin lähtö. HUOM. Aika jo 16–17.30!"

Luin Vuotilan kirjan äsken. Tietenkin hankin sen ntamolta heti! Eihän tässä ihan moukkia sentään olla.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com