28.1.2017

Sairaspäivä, koko päivä vuoteessa flunssaisena. Kuuntelin Karl Amadeus Hartmannin Concerto funebren (1939). Mielenkiintoinen vapaatonaalinen/atonaalinen lyyrinen viuluteos. Minulla ei ole nyt tarkempaa tietoa kuulemastani äänityksestä, mutta se oli laadukas ja kuulassointinen. Varsinkin sooloviulu oli hienosti soitettu ja varsinkin äänitetty. Antifasisti Hartmannin selviäminen natsikaudesta hengissä on kyllä ihme, kun miettii esimerkiksi hänen Hitler Jugendia avoimesti pillkaavaa groteskia oopperaa Des Simplicius Simplicissimus Jugend. 
   
Johann Nepomuk Davidin musiikkiin en nyt tässä tilanteessa löydä raikkainta kuuntelukulmaa. Sonata for Violin Solo No. 2, op. 58 (1963) on kyllä loppuosaltaan mielenkiintoinen.  
 


Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com