22.1.2017

RUNOUDEN MV-LEHTI

Klikkaamatta linkkiä. Olen sanonut tämän noin sata kertaa. Toistetaan vielä. Suomi on runouden kentälle näkyvältä osaltaan pienien, vallanhimoisten, umpiluukalloisten ihmisten maa. Siksi Suomessa ei voi olla mitään runouden julkaisemisen kulttuuria ellei täällä ole Helsingin ydinkeskustassa täsmälleen Lasipalatsin Kirjan -omainen kohtauspaikka, jossa runokirjojen koko tuotantoketju BOD-painamisineen ja vähittäismyynteineen on yhden katon alla mahdollista. Ja tämän toiminnan olisi oltava sellaista, että se on Goethenaum II tyylisellä betonipbunkkerirakenteella suojattu operatiivisia solutuksia ja alasajoja ja muita taloudellisia jäyniä vastaan. Jotta voimat saataisiin koottua ja energiat liikkeelle paskapäisyys (tässä tarkoitetaan paskapäisyydellä tai paskakärpäisyydellä toisten työtä tuhoamaan ja estämään pyrkivää kroonistunutta ja kyseenalaistamatonta asennetta aikakaudella, jolloin resurssikysymys on tässä suhteessa näennäinen esimerkiksi BOD-painatustekniikoiden takia) olisi pidettävä niiden ovien ulkopuolella. En odota, että tätä aksioomaa tullaan välttämättä käsittämään tai sen haasteita onnistutaan ratkaisemaan, esimerkiksi taloudellisesti (tukeahan ei suomessa vapaa taiteellinen toiminta voi informaatiosodan aikana saada), siksi olen itse lakannut toistaiseksi uskomasta runouden mahdollisuuksiin painotuotteena.

Älkää ymmärtäkö sanomaani väärin. Tarkoitan todella, että esimerkiksi Kriittisen korkeakoulun kaltaiset koko ajan kiertämättömään monopoliin ja dominanssiin pyrkivät valtarakenteet, ovat nimenomaan vastustettavia. Tarkoitan tällä sitä, että vastustaa pitäisi niin, että ne olisi myös tarpeen tullen kierrettävissä, ei niin että pitäisi rikkoa. Mutta nämä toimijat eivät yksinkertaisesti käsitä mitään muuta kuin oman vallanhimonsa ja monopolin ja toisten tekemisen estämisestä saatavan matalaoktaanisen energiansa. He eivät voi käsittää mitään hienojakoisempia energisoitumisen muotoja.

Pienkustantamot, jotka "panostavat laatuun määrän kustannuksella" ovat pelkästään tämän valtarakenteen kaikista surkeimpia muotoja, koska toimijat ovat kiinnostuneita vain siitä energiasta, jonka estämiset ja viivytykset tuottavat silloin kun kohteena on merkittäviä tekijöitä. Samaa psyykkistävampyrismiahan harjoittivat ennen vain suuret kustantamot. Nyt myös pienet ja vielä sairaammissa muodoissa kuin suuret ennen. BOD-kustantajalta on onneksi otettu verukkeet pois tällaiseen swapingiin, koska taloudellisen riskin muoto toiminnassa on erilainen, eli runouden tosiasiallisten yhteiskunnallisten markkina-olosuhteiden mukainen.  Jatkuvasti kehittyvät ja monipuolistuvat BOD-painatusjärjestelyt ovat siis vähälevikkiselle kirjallisuudelle paitsi taloudellinen ja rakenteellinen välttämättömyys myös ainoa tapa suomalaisen kirjallisuuskentän kronisen paskapäisyyden kiertämiseen. Kun sääolosuhteet ovat raukoilla rajoilla ja pimeyden perillä vaikeat, kokevat kirjallisuuden puoleensa vetämät paskakärpäset vielä samanlaistaa henkiset olosuhteet tähän ikuiseen kaamokseen ja jääkauteen. 

Siksi runous on eräänlainen alppihiihtolajien alalaji, pujottelun sukulainen. Paskapää on se pujottelukeppi, jota täällä pujotellaan ja tämä on totinen mestaruuslaji näin pienessä maassa keskellä levähdyspaikatonta jääaapaa.
  
Mitään "laatua" perinteiseen riskinottoon ja painotekniikkaan nojaavat pienkustantamot eivät lisää, eivätkä tietenkään koskaan voi lisätä. Heidän kaikki esteettiset kysymyket ovat täysin sisäpiirimäärittelyjä ja hengettömiä vieraille kommunikoitumattomia älyllisiä sekasotkuja. Turhanpäiväinen skenesönkötys ja puolivillaiset kaverikritiikit ei ole mitään laatua. Laatu tuntuu värähtelynä, energisoivuutena ja se kommunikoituu vieraille. Se ei perustu kuppikuntien home(er)iseen päännyökyttelyyn, vaan se on aukirepivää ja vapauttavaa. BOD-kustantamisessa ei suinkaan juhlita finnien puhkeamista ja visvaa, vaan sitä, että paskapäät eivät pysty silloin estämään todellisia tekijöitä yhdistämästä voimiaan todellisen energisoivan ja uuttasiittävän kulttuurin synnyttämiseksi. Luovuus ei yksinkertaisesti ole mahdollista, ellei kykloppimaisen vallanhimon monopoliin pyrkivää patolaitosta kierretä. On hyväksyttävä paljon aluskasvillisuutta, että todellisen voiman mahdollistava monimuotoisuus pääsee esiin. Ja tämä ei ole yhden eikä kahden sukuplven asia. Parodia, ironia ja visva täytyy vain hyväksyä, mutta tahallisten paskapäiden ei pidä antaa mielensäpahoittamisella torpedoida todellista tekemistä.  

BOD-toiminta on välttämätöntä, että tämä muutamien makutuomarien patovoimala saadaan teholtaan hieman heikommaksi. Kokemus osoittaa, että kansainväliset BOD-palvelut nettimyynteineen eivät riitä ruohonjuuritason elävöittämiseen. Tarvitaan kauppa ja kohtaamispaikka. Toiseksi Kaupan on EHDOTTOMASTI oltava Helsingin ydinkeskustassa. Kallio tai muu syrjempi ei toimi. Mutta mistä löytyy uusi runouden Ilja Janitskin näin hulluun taloudelliseen kokeiliuun ilman että paljastuisi heti pahimman laatuiseksi konsensusmieheksi paskapää punaisena repimässä huumoria valikoivasta sähköpostiinvastaamattomuudestaan. Siinäpä vasta kysymys. Suomalainen runous kun ei ole ns. reilujen kaverien temmellyskenttää ollenkaan, vaan noudattaa jonkinlaista sotilaskasarmin alikersantin psykologiaa, sen kaikista ei-valiojoukkomaisimmassa muodossa. Ei ole helppoa olla runouden MV-lehti.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com