22.1.2017

RAJARIKOS

Esa Kirkkopellon kirjoittama johdanto Hölderlinin Huomautuksia Sofokleen kääntämisestä -teokseen, opettaa seuraavaa:

"Se mikä on tällä tavoin syntyperäistä, voidaan tavoittaa ainoastaan välillisesti. Kuten runoilija samaisessa kirjeessään Böhlendorffille toteaa:"Mikään ei ole meille vaikeampaa oppia kuin käyttämään vapaasti syntyperäistä". Suhteemme meille omimpaan on aina lähtökohtaisesti ja lähtemättömästi tekninen, ankaran välillinen. "Vapaa käyttö", taiteellinen taiturimaisuus, ei tällöin ole mysteeri, alkuperäistä jumalallisen puhetta ihmisessä, vaan erityisen opiskelun asia."

Tässä Hölderlin-Kirkkopelto puhuu mysteerien ja runouden välisestä erosta. Mysteeritiedon mahdollistaa toisaalta oikein järjestetty seremonia ja toisaalta sallimus. Mutta ilman oikein opiskeltua tekhneä mysteeritieto ei johda runouden (tai musiikin) alueella mihinkään.

"Hölderlin korostaa, hänen "luonteensa on vastoin ikuista taipumusta kääntää pyrkimys tästä maailmasta toiseen pyrkimykseksi toisesta maailmasta tähän"."
Taiteilija on "jumalan sormi", tuntoelin tuonpuoleisen ja tämän maailman välillä. Hölderlinin tulkinnassa tuotantosuunta on tuonpuoleisen ilmentäminen tämänpuoleisessa, eli tavallaan meediomaisuus. Mutta vain täysin oikeaoppinen tekhne, jonka kautta jumaluus voi toimia, mahdollistaa tämän.   
""kuinka jumala ja ihminen pariutuvat", "kuinka luonnonvoima ja ihmisen sisin tulevat raivossa rajattomasti yhdeksi"; se että "välitön jumala on täysin yhtä ihmisen kanssa". Tämä on kauheaa, koska se, kuten em. stasimon vahvistaa, "ei johda mihinkään"; se johtaa Oidipuksen tapauksessa hulluuteen tai Antigonen tapauksessa kuolemaan ja poliittisella tasolla tyranniaan tai anarkiaan. Tähän hybrikseen eli "uhmaan" (Unmaas) kykenee yksin ihminen, joka on sitä mitä on yksin taitonsa (tekhne) ansiosta ja joka samasta syystä on aina jo matkalla rajarikokseen."

Tämä kappale on tavattoman epäselvä. Näyttää siltä että Hölderlin-Kirkkopelto tarkoittaa rajarikoksella jotakin sellaista mitä psykedeelitutkija Stanislav Grof tarkoittaa holotrooppisella tietoisuudella. Grof huomauttaa (suomennetussakin) teoksessaan LSD and the Cosmic Game, että luonnollinen kieli, jolla ihminen käsitteellistää, etäyttää, tarinallistaa ja mytologisoi kokemuksiaan, ei toimi holotrooppisen tietoisuuden kokemusten kuvauksiin. Holotrooppisen kokemuksen osat täytyy ensin (symbolin tai metaforan avulla) muuntaa hylotrooppisiin vastineisiinsa, jotka vasta voidaan sanallisesti ilmaista.

"symbolic image as an interface between two dimensions or levels of consciousness" Angela Voss

Grofin (1967) esittelemän aineiston perusteella siirtyminen hylotrooppisesta tietoisuudentilasta holotrooppiseen edellyttää ainakin ensimmäisellä kerralla "egon symbolisen kuoleman" läpikäymistä. Egottomasta tilasta puuttuu subjekti-objekti/minä-toinen -peli:
"It would be well for you to note that what you call “normal consciousness” means the raising up of the barriers between your mind and another human mind. But behind all that there is among human beings a deeper self, a subjective mentality that can trespass into the domain of other subliminal selves, that meets with few barriers." Angela Voss
  
Minulle on epäselvää, miksi tämä siirtymä olisi Hölderlinin käsityksessä rikos, rajarikos. On myös epäselvää pärjääkö (moderni) runoilija Hölderlinin mukaan pelkän tekhnen avulla ilman tätä mysteerikokemusta, pelkästään mittaamalla hylotrooppista neliulotteista olemisen sfääriä. Antiikin draamakirjailijat joka tapauksessa aivan varmasti olivat mysteerinsä läpikäyneitä henkilöitä. Heillä oli sekä tieto, kokemus, että tekhne. Jos joku näistä puuttuu, heidän jäljittelemisensä jää vain jäljitelmäksi, ilman varsinaisen sinänsä identtisen poeettisen ilmiön uudistumista mitan ja ilmaisun täydellisenä ykseytenä aikakautensa määräämään hetkeen.

"Se kullekin kansalle ja aikakaudelle ominainen ja "syntyperäinen" (nationel), jonka ilmeneminen taiteen kautta vasta voi synnyttää toivotun naiiviin [uusvilpittömän?] vaikutellman, ei meillä "hesperisillä" ole suinkaan sama kuin kreikkalaisilla."
"Antiikin jäljittelyssä ei ole mieltä, koska taideteoksen taiteellisuus ei ole sen tyylikeinoissa, vaan noiden keinojen kohdalleenosuvuudessa (Geschick) suhteessa siihen perustavaa suhteeseen, joka määrittää kutakin aikakautta."

Yleisesti voi pampuloida, että psykedelia, psykoaktiivinen tietoisuuden ilmiömaailman realismi, jota nykyisin paljon tutkitaan, on Kirkkopellon johdantotekstissä aivan liian vähälle huomiolle jäänyt merkittävä asia. Antiikin runoilijat eivät suinkaan hankkineet mysteerejä koskevia tietojaan vaarattomasti seminaarissa istuen.
   
Tekhnen täydelliselle hallitsijalle jää auki kysymys siitä, mitä taidoilla tekisi, kampittaisiko toisia ihmisiä, alistaisiko, vai auttaisiko jumaluutta, tuonpuoleista ilmaisemaan tämänpuoleisessa itsensä.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com