20.1.2017

NIIN KOVAA PUUTA

Ostin eilen elämäni ensimmäisen kunnollisemman klassisen kitaran Katajanokan kitarasalongista. Salonkia on kolmisen vuotta pitänyt alun perin kölniläinen soitinrakentaja Uwe Florath. Myynnissä on mielenkiintoisia historiallisia akustisia kitarasoittimia ja myös edullisempia laadukkaita opiskelijamalleja. Florath rakentaa itse historiallisista soittimista jäljitelmiä.
 
Ostamani kitaran kansikuusen tarina on mielenkiintoinen. Kuusi kaadetaan alpeilta noin kahden tuhannen metrin korkeudesta varhain kevättalvella. Kaatamisyönä kuu on pienimmillään. Kaadettu puu liu'utetaan lunta pitkin alemmas laaksoon, siirreltävämpään paikkaan. Puu jätetään kuivumaan puoleksi vuodeksi. Se kasvattaa vielä oksiaan, samalla sisäsolukko kuivuu, koska juuret eivät enää ime uutta vettä. Tämän jälkeen puu karsitaan. Kun solukko on sisältä täysin kokoon kuivunut, ulkoinen kosteus ei enää haittaa ja puu voidaan kuljettaa vesiä pitkin kohteeseen, josta sen autokuljetus on mahdollista.

Florath demonstroi kannen toimintaa kuljettamalla sormeaan, jolloin kannen soivat mooditaajuudet muuttuivat selvästi. Uusi asia oli se, että hyvin tehdyn akustisen kitaran kansi antaa periksi tallan edestä, niin että vibrato liikuttaa myös tallaa eteen ja taakse samalla tavalla kuin viulussa, jossa talla liikkuu herkästi. Näin saadaan aikaan sävykäs vibrato.   


Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com