21.1.2017

Naisen talon kellarissa oli vedellä täytetty betoniallas. Kooltaan noin pari metriä suuntaansa ja useita metrejä syvä. Tiesin että piemän altaan pohjalla lymysi elävä suuri musta monni. Kun talossa nukkui, saattoi eläimien, kuten kissan kanssa keskustella unessa. Myös monni tuli uniin. Se oli paljon luulemaani suurempi. Kun myöhemmin menin kellariin, sinne oli ilmestynyt hautakivi. Nainen oli nähtävästi kuollut ja hänet oli haudattu kellariin. Lähikylien vaikkuttajat näyttivät tulevan sinne rukoilemaan. Kirkossa, joka oli siinä muutaman sadan metrin päässä, ei sen sijaan vaikuttajien autoletkaa ollut näkynyt vuosiin. Läsnäoloni haudalla ei pienessä kellarissa vaikuttajia haitannut. Shakkiruutulattialla kukaan ei kiinnittänyt hahmooni erityisempää huomiota. Tietysti olin kirkkaan punaisissa nahkahouissa ja sähkönsinisissä hiuksissa poikkeava näky. Tuntui että kukaan ei edes vilkaissut minuun. Itseasiassa huomasin istuvani hautakiven päällä. Hyppäsin äkkiä peloissani pois ja tein ainakin sata ristinmerkkiä rintaani anteeksi pyydellen. Vähintään sata kertaa toistin, uskokaa minua! Oliko tämä nyt sitten jonkinlaista kehitystä, jäin pohdiskelemaan.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com