28.1.2017

KUIN RUOKAA

Kuuntelen yhdysvaltalaisen Michael Pisaron soolokitarakappaletta Melody, Silence. Kappale on aika arvoituksellista ja periksiantamaton 45 minuutin kestossaan ja hidastempoisuudessaan. On vaikea ajatella millaista tällaista olisi kuulla livenä. Mutta taustalla kuulokkeista kuunnellen se ei ainakaan pitkästytä. Soitin on hienolaatuinen. Pisarolla on myös kiinnostavia noisekappaleita.



  
Pisaron musiikki ja äänitaide on äärimmäisen mentaalista. Kuuntelin kappaleen Kingsnake Grey (72 min) suuremmitta vaikeuksitta puoliunessa. Kappale on pitkä kenttä-äänitys metsästä yhdestä pisteestä. Lo wie–bdhbpr on täysin staattinen hypnoottinen nonsensikaalinen struktuuri, joka toimii sekin hyvin meditaationa, mutta huomion keskittäminen vaikeutuu loppua kohden Pisarolle poikkeuksellisen lyhyessa vain 20 minuutin pikkukappaleessa. Kappaleessa yhdistellään erilaisista toisilleen vieraista tiloista peräisin olevia äänitteitä. Tilojen välisyys ja liike tilojen välillä on Pisarolla olennaista. Tämä ei ole minimalistista musiikkia, vaan mentaalisia harjoitusta. Pisarossa on jotakin etäisesti gurdjiefflaista. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com