18.1.2017

Jos ajattelen seksuaalisuutta elämässäni alueena, kuinka laajalla alueella siitä sanoisin että saattaa esiintyä häpeää? Katson, että häpeän määrä suhteutuu toteutumattomien halujen määrään. Toteutumaton halu on häpeällinen, koska itsellä ei ole ollut kykyä, taitoa tai muuta tarvittavaa halun tai ohikiitävän oikun toteuttamiseen. Olisi helppo liplattaa, että syvin Minä ei sitä todellisuudessa halunnutkaan. 
  
Rudolf Steiner kehottaa 1912 julkaisussa vihkosessa jälleensyntymästä meitä nimen omaan konstruoimaan ja tutkimaan sitä "persoonallisuutta" joka haluaa sitä mitä emme halunneet eikä halua sitä mitä halusimme. Tuollainen olkiukko kuulemma olisi lähempänä edellistä inkarnaatiotamme tai seuraavaa inkarnaatiotamme. Tämä abstrakti "persoonallisuus" resonoi Freudin kuolemanvietin, Thanatoksen kanssa. 
  
Freudin mukaan Kuolemanvietti on meissä aktiivisesti vaikuttava voima siinä missä Eros, eli elämänvietti. Häpeäntunne on kuolemanvietin itselleni tuottaman piilevän vaikutuksen seurannainen. Se on osaltaan itseen indoktrinoitu torjutuksitulemisen pelko ja myös ennakkoluuloinen pelko siitä, että oma torjunta herää, eli Eros ei saa tyydytystä. Paljon on tapahtunut kehitystä tällä alueella henkilökohtaisesti ja yhteiskunnallisten asenteiden puolelta, siksi sanon 99%.
Luku kuvaa koko elämää, ei erityisesti nykyhetkeä.
  
Toisaalta tämä luku kuvaa vain kevyiden ohikiitävien oikkujen määrää suhteessa toteutuneen energisoivan syvätantrisen seksuaalisuuden määrään. Philip Kirkorovilla, Gene Simmonsilla ja Mötley Crüen hemmoilla suhdeluku voi olla ihan toisenlainen, koska heroiini on sumentanut heidän fantasiansa moniulotteisuuden ja he asuvat kaukana Pietarista. Tai sitten ei.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com