2.1.2017

Ihmisiä jostain syystä lohduttaa kuolemanjälkeisen elämän ja uudelleen syntymän ajatus, vaikka ongelma on vain rakkaista ihmisistä ja asioista eroaminen kuoleman hetkellä ja varsinkin suremaan jäävien murhe, ellei suoranainen taloudellinen selviytyminen. Maailmaan jääminen on traagista, ei suinkaan poispääseminen.
   
Miksi kuolemanjälkeisen elämän ajatus olisi lohduttava? Minus se kauhistuttaa, tietoinen erossa olo, esimerkiksi omista lapsista. Yhteydessä olo, mutta minkä kanssa ja missä tilassa, ja miten nopeasti siihen sitten kyllästyy? Uusi syntymän ajatus ihmishahmoon, alakautta tai keisarileikkauksella, ei minua kummemmin rauhoita. Kaikki se opiskelun vaiva ja ihmisyyden turhat ikävät turhaumat, tyhmyydestä ja tästä äärettömästä tietämättömyydestä johtuvat. Ihmisen tietämättömyys on naurettavaa piinaa.
  
Mieluummin en olisi ihmisten tasoisten olentojen kanssa enää sen jälkeen tekemisissä jos kerran pääsen pois. Sillä hetkellä luultavasti helpointa olisi, jos ei olisi ketään, joka jää kaipaamaan. Luulen, että siihen tilaan, että olisi unohdettu, kannattaa ponnistella. Onnellisin lienee kuolessaan joku koko elämänsä luolassa asunut munkki.
  
Yhtä kaikki kuoleman jälkeisen elämän ajatus ei tunnu positiiviselta mahdollisuudelta. Kaipaako se äly ja tietoisuus joka kaikkea ylläpitää kontribuutiotamme tuollapuolen. Tuskin minulla on mitään heille uutista, opetettavaa tai heitä parantavaa taitoa. Mistään psykedeelisistä kokemuksista tai kliinisen kuolleenaolon jälkeisistä muistoista ei ymmärtääkseni voi päätellä mitään kuolemanjälkeisen tilan luonteesta. Kaikki voi olla kuolemanrajatilakokemuksissa millaista hyvänsä harhaa. Jos tarkoitus kerran on, että me emme saa mitään tietoja siitä tilasta, niin turha on kuvitella, että sen säännön voisi kiertää.
  
Kuolemanjälkeinen tila on yksiselitteisesti tuntematon. Syytä ei liene toivoa että olemassaolomme mitenkään katkoksetta siellä jatkuisi. Thanatosviettimme pikemmin toivoo syvän rauhan tilaa ja tietoisen yksilöllisen olemisen kilvoittelupiinan päätöstä. Ehkä rajalla hyvällä tuurilla on vastassa opettajat ja kätilöt, jotka opastavat uusien ulottuvuuksien toimintaan vastasyntynyttä. Miten sellaisia kaikille riittäisi? En toivo, että haasteet siellä vielä jatkuvat. Että se olisi joku naurettava seuraava Pacman-pelitaso tai labyrintti, jossa nyt jotakin täällä hankimaani tietoisuutta punnitaan.   

"such a man is more excellent then they that are in heaven, or at least equall to them." Hermes

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com