21.10.2017

YKSEYSAJATTELUN HARHOJA PURKAMAAN S2:E3


Mielenkiintoista höpinää. Kuin Dan Harmonin haastattelut, keskivertoälykästä teiniläppää, mutta vaikea uskoa nämä jakson tekijöiksi. Onko muka mahdollisuus, että näillä ei ole hajuakaan mitä ovat tekemässä? Läppä on jotain harhautusfeikkiä... yleisön rauhoittelua? Vai ovat vain operatiivinen front sarjalle, jonka tekijät ovat ihan toiset? Tyypit pyrkivät lähinnä luomaan sumuverhoa jutun ympärille suojellakseen sitä. He eivät selvästikään halua sanoa mitään turhan älykästä ja se on ihan ok. Sarja puhuu itse täysin puolestaan. Selityksiä ei tarvita.

20.10.2017

SOLIPSISMI VAI EI

Kuolema on prosessi, jonka kautta elämä haastaa meidät. Ensinnäkin, haluammeko me elää vai kuolla, miksi ja missä muodossa. Toiseksi, ilman kuolemaa ei olisi kovaa haastetta, joka edellyttää selväjärkisiä valintoja. Vasta tämän jälkeen nousee esiin kysymys siitä onko kuolema väistämätön loppu. Se on väistämätön loppu sille, mitä kutsutaan henkilökohtaiseksi elämäksi. Mutta onko se olemassaolomme loppu -- tai kenties koko holograammaattisen elämämme kulissina toimineen universumimme loppu -- sitä emme voi mitenkään tietää. Me emme voi tietää onko pelikonsolimme kytketty verkkoon, jossa monta samanarvoista pelaajaa vaikuttaa todellisuuteen, vai onko kyseessä vain hyvin suunniteltu pelimaailma, jossa pelaamme täysin yksin, kuten Pelevinin Generation X:n lopussa ehdotetaan.
   
Kuolevainen peliavatarimme on aivan erilaisessa asemassa mahdollisuuksineen kuin pelissä ilmestyvät sisäänohjelmoidut älykkäät toiminnot. Yksi asia on se, mitä pelisuunnittelija on kirjoittanut mahdolliseksi pelaajalle. Toinen asia on se, mitä pelin eri tasoilla on kirjoitettu mahdolliseksi pelimaailmalle. Voidaan esimerkiksi ajatella, että Carlos Castaneda kirjoineen ilmestyy pelin pelaajalle tietyllä pelitasolla. Samalla tavalla kun Dan Harmon ja Rick & Morty kantavat henkilökohtaista viestiään korkeammalla pelitasolla. Pelin pelaajan on käsitettävä, että nämä elementit eivät ole hänelle itselleen rinnakkaisia, toisten pelaajien synnyttämiä, vaan pelin rakenteeseen ohjelmoituja, ihan samalla tavalla kuin valitun pelimaailman taustaksi kirjoitettu historia ja kirjallisuus ylipäätään.
 
Carlos  Castaneda (don Juan) kirjoittaa historian väärentämisen taiteesta yleisellä tasolla (The Power of Silence). Oikeaoppinen historian väärentäminen on navigointia rinnakkaisten aikajanojen välillä, valikoimista niin, että viritetään omiin tarkoituksiin sopivamman maailman virtaukset:

"The sorcerer storyteller who changes the ending of the 'factual' account," he said, "does it at the direction and under the auspices of the spirit. Because he can manipulate his elusive-connection with intent, he can actually change things. The sorcerer storyteller signals that he has intended it by taking off his hat, putting it on the ground, and turning it a full three hundred and sixty degrees
counterclockwise. Under the auspices of the spirit, that simple act plunges him into the spirit itself. He has let his thought somersault into the inconceivable."
Don Juan lifted his arm above his head and pointed for an instant to the sky above the horizon.
"Because his pure understanding is an advance runner probing that immensity out there," don Juan went on, "the sorcerer storyteller knows without a shadow-of doubt that somewhere, somehow, in that infinity, at this very moment the spirit has descended. Calixto Muni is victorious. He has delivered his people. His goal has transcended his person."
     
On muutamia asioita, jotka pitävät yllä näitä solipsistisia mietteitä. Ensimmäinen on sama, joka liittyy ihmisen evoluutioon: missä ovat tietoisuuden välimuodot? Miksi näemme vain muutamia tiedostavia tai siihen vakavasti pyrkiviä olentoja, joiden viesti on kuin hypnoottinen henkilökohtainen kirje, samalla kun emme havaitse tietoisuuden lisääntymistä laajemmin massamittaisena? Miksi havaitsemme niin paljon irrotionaalista mutta silti suunnitelmalliselta ja hyvin järjestäytyneeltä vaikuttavaa toimintaa: voiko se olla muuta kuin pelikonsolin renderöimää näyttämörakennetta. Näennäisesti jotakin selittäviltä salaliittoteorioiltakin puuttuu aina lopulta ontologinen motiivi. Toisaalta mikä olisi koko tämän äärettömän oudon sirkuksen motiivi yksin/kollektiivisesti pelattavana pelimaailmana? Ihmisten maailmassa on aivan liian totaalinen selitettävyyden ja selittävyyden alijäämä, tietoisen intention ja tahdon alijäämä, että kaiken maailman suorasukaista ja häikäilemätöntä jatkuvaa toimintaa oikeastaan pystyisi ottamaan rationaaliselta kannalta todesta. Todesta voi ottaa vain ihmisiä, joilla on syvyydeltään uskottavia kysymyksiä ja vakavaa hämmennystä. Pelin henkeen tuntuu kuuluvan se äärimmäinen kiduttavuus, että kukaan ei lopultakaan tunnu tietävän mistään paljon mitään. Samat käsittämättömyydet voivat kai seurata siitäkin, että kaikki elolliset tosiaankin ovat kuoleman suhteen samalla viivalla, mutta jokainen yksilö reagoi siihen omalla tavallaan. Kokemus värähtelee äärimmäisestä merkityksettömyydentunteesta äärimmäiseen merkityksellisyydentunteeseen, koko universumin jäädessä siihen välille. 
 
Edellyttää raskaan sarjan filosofian harrastusta käsittää, että kuoleman merkitys olemassaolon jatkumisen kannalta on, niin radikaalisti kuin mikään asia olla voi, tuntematon. Mikään psykedeelinen kokemus, kuolemanrajakokemus tai vastaava ei muuta tätä tosiasiaa. Todennäkäistä on se, että olemassaolo ei kuoleman jälkeen jatku samassa muodossa tai samoissa puitteissa kuin sitä ennen, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Voi olla niinkin, että kuoleman ainoaksi henkilökohtaiseksi opetukseksi tulee jäämään se, että sitä ei olisi elämän aikana kannattanut liikaa pelätä. Ehkä elämä kuoleman jälkeen on muuten samanlaista, mutta ei pelimaailma vaan todellinen. Ehkä todelliseen maailmaan on pääsy vain todellisella: epätodellinen täytyy ensin jotenkin suodattaa.


"Nauroin, mutta yksin."

"I laughed, but no one else did."

19.10.2017

DAN HARMON

Rick & Morty K2, J8:ssa Werner Herzog vierailevana ääninäyttelijänä. Onhan tää game changer -sarja. Katselin eilen Dan Harmonin pitkän haastattelun (Google). Outo neuroottinen amerikan teemumanninen, jonka älykkyys on ehkä 180-200, mutta ei vaikuta yhtään niin älykkäältä, että voisi todella kirjoittaa Rick & Mortyä. Sanoo vain kanavoivansa läpi jotain informaatiota Pelevin-tyyliin. Toisaalta äärimmäisen metodinen screen writer, jolla on täysin kehitellyt omat kirjoitusmetodit (ks. Wikipedia). On kyllä, keskinkertaisista ja sekavahkoista soperteluistaan huolimatta, Pelevinin jälkeen toiseksi kovin elävä kirjoittaja planeetalla.

FERNIR SUN


Toissapäiväinen aurinkoilmiö lähti koville kierroksille, kun kuvasin punaisen aurinkopisteen pihastani miltei etelä suunnassa hyvin matalalla horisontissa. Auringon koko näytti paljon pienemmältä kuin normaalisti. Ja väri oli kirkkaan punainen. Lisäksi aurinko asettui terävänä kiekkona alumiininharmaan paksun pilvimassan päälle, mitä ei tietysti tavallisesti tapahdu. Paksu pilvimassa peittää auringon näkyvistä.

Hyvin pian aamulla annettiin virallinen selitys Portugalin metsäpaloista ja Saharan hiekkamyrskyistä aurinkoilmiön tuottajana. Jäljelle jäi kuitenkin monta kysymystä.

Tartkistin jo alustavasti tämän pituus-leveyspiirin auringon ilmansuunnan noihin kellonaikoihin, joka oli kaakko-etelä. Tänään tarkistimme kirkkaalla taivaalla auringon paikan ja kyllä se ihan sama oli samaan kellonaikaan kuin toissapäiväisellä pisteellä. Samoin korkeus horisontista oli sama. Ilmiön visuaalinen valtava ero oli vain siinä, että aurinko näytti toissapäivänä erittäin paljon pienemmältä kuin täydellisessä kirkkaudessa.

Jäljelle jää kysymys siitä miten aurinko saattoi terävärajaisena näkyä paksun koko taivaan peittävän yksivärisen pilvimassan läpi. Heitin ajatuksen Saturnuksesta, joka siis on tällä hetkellä aurinkokunnassa hyvin paljon kauempana kuin aurinko ja samalla halkaisijaltaan kymmenen kertaa pienempi ja massaltaan tuhatkertaa aurinkoa pienempi (mikäli siis Wikipedian tietoihin, tai meille annettuihin tietoihin ylipäänsä, on luottamista). Se ei näy meille ole auringon linjalla, vaan auringon ratasuunnassa alempana. Jos salaperäinen Saturnus todella olisi jonkinlainen salaliittoteorioitten renderöintitukiasema, ehkä se voisi myös halutessaan hohtaa punaista laservaloa. Laservalo voisi näkyä pilvimassan läpi.

No, ehkä Saturnus-hypoteesi oli turhan villi. Joidenkin arvioiden mukaan Saturnus oli kello yhdeksältä vielä horisontin takana. Jäljelle jää siis mahdollinen selitys, että kyseessä oli jokin muu valoilmiö, tai sitten se todennäköisin mahdollisuus, että Portugalin palot ja Saharan hiekkamyrskyt todella tuottivat lähiavaruuteen valtavan optisen filtterilinssin, joka himmensi auringon valoa, muutti sen aallonpituutta ja sai auringon näyttämään paljon koaan pienemmältä. Tämä taivaanrannan osa oli meiltä nähtynä todellisuudessa pilvetön mutta savuilmiö värjäsi sen yksiväriseksi pilvisen taivaan kanssa. Näin taivas näytti kauttaaltaan pilviseltä, mutta ei todellisuudessa ollut sitä.
 
Tukholma oli samaan aikaan täysin pimeä, joten ilmeisesti savu esti valonläpäisyn täydellisemmin siihen suuntaan. Edellisenä yönä eräällä Youtube-videollä keski-Englannissa sikäläistä aikaa kello 1.30 yöllä oli kuvattu idän suunnalla horisontin takana kirkkaita punaisia valon välähdyksiä. Suunta oli suurinpiirtein auringon sen hetkinen sijainti. Voi tietysti kysyä, miksi aurinko siinä suunnassa hehkuisi punaista valoa.

Jotakin outoa ilmiössä ehkä oli. Monet ihmiset ovat panneet sen merkille ja Youtubesta löytyy tonneittain videoita.
Worst pain known to man.

18.10.2017

Ai mitäkö pornotähdet ovat? Ne ovat uniruumiita, hän sanoi vastaten omaan kysymykseensä. Minua ihmetytti että pystyin niin helposti sulattamaan ajatuksen kolmiulotteisesta käsinkosketeltavasta kaksoisolennosta joka maapallon toisella puolella kuvasi pornoa vähän sen jälkeen kun hän itse oli saanut lapsensa ja itsensä nukkumaan. Uniruumis on noidan suihkukone hän sanoi hymyillen. Uniruumiin avulla hän hoiti työnsä ja ennenkaikkea fantasiansa pornotähtenä ja luonnollisena itsenään hän eleli yksinhuoltaja liikenaisen elämää Moskovassa. 

17.10.2017

ISOHÄTÄ

Brötzmann: Krakovan yöt.

Krakataun esikoinen Ritual Cuneiform Recordin uusintajulkaisuna.




Nuo kammottavat sovinistiset inuiittidenialistit.

FERNIR-SUN

Aurinko nousi periaatteessa
Se nousi kuin punainen ampiainen
Saturnuksen pölyä harteillaan
kylkimyyryä hartiat köyryssä
Saturnuksen renkaat opettajinaan
se kipusi kuin Feeniks-susi
tai Fenrir-lintu ja lähti
harppomaan kankeilla koivilla
kohti aurinkokunnan portteja

Se oli tähti, enkä ollut koskaan
ratsastanut tähdellä
ilman ohjaustuntoa
Punatähti koostui väribetonista,
purkutiilistä ja haaroittuneista
yksitumaisista soluista jotka muodostivat
verkkomaisen rakenteen
Se mahdollisti impulssin nopean 
leviämisen sydämessä

Japanin lippu synnytysvuoteessa
mielilakanana kaulasta katkaistu
mielialakana tai -kukko
valkopyykistä narulle nostettu
kuukautisvuodon vieteriukko
tulipunainen syntymäpsykoosissa
mielenvalkaisupilleri kielen alla
kokonuotti otsalla auringonlaskun
lumihangessa musta taukomerkkien
kivirivi, hillerin kusta





POÈMES SATURNIENS

par
PAUL VERLAINE

À EUGENE CARRIERE

Les sages d'autrefois, qui valaient bien ceux-ci,
Crûrent, et c'est un point encore mal éclairci,
Lire au ciel les bonheurs ainsi que les désastres,
Et que chaque âme était liée à l'un des astres.
(On a beaucoup raillé, sans penser que souvent
Le rire est ridicule autant que décevant,
Cette explication du mystère nocturne.)
Or ceux-là qui sont nés sous le signe SATURNE,
Fauve planète, chère aux nécromanciens,
Ont entre tous, d'après les grimoires anciens,
Bonne part de malheur et
bonne part de bile.
L'Imagination, inquiète et débile,
Vient rendre nul en eux l'effort de la Raison.
Dans leurs veines le sang, subtil comme un poison,
Brillant comme une lave, et rare, coule et roule
En grésillant leur triste Idéal qui s'écroule.
Tels les saturniens doivent souffrir et tels
Mourir. - en admettant que nous soyons mortels,
Leur plan de vie étant dessiné ligne à ligne
Par la logique d'une Influence maligne.
Mikä toi ilmiö on joka näkyy taivaalla, auringonpimennys? Meillä näkyy vaaleanpunainen pallo taivaalla?

Kiinnostava asetelma muutenkin meneillään. 

Onko sitten Shakespeare osuvampaa kuin Rick & Morty? Ei toistaiseksi. Kaikki riippuu siitä missä tila-ajassa trippaat ja millä tiedoilla.
Olisiko tässä kaikki mitä historia runoudestani voisi ikinä perustellusti todeta: "Kirjoitti kuin tekoäly viisi vuotta ennen tekoälyä."

16.10.2017

VALOSAASTE JA KIILTOMADOT

Valosaasteen määrä on kasvanut
Nyt valosaaste samentaa tähtien valon
ja sotkee kiiltomatojen seksielämän
Puhdistettu valo tulee Maasta
katsoen taivaalta ja on valtavaa
kuin itse tähdet
Valosaasteeton areena
on Etelänapamanner
kielletty lämmittelijöiltä
ja katusoittajilta
Vain tähdet saavat kiertää
Saastan on pysyttävä aloillaan
Maasta kuin mustasta padasta
kuplii oksennuksen värisävyissä
märkä, kylmä, limainen valo
Sylje, nipistä saastan liekki 
kynttiläillallisellasi. Vakkasi alla
on ahdasta, tuntuu kun happi
kohta loppuisi. Onneksi
kaivossa ei ole kantta. 


Peter Brözmann sanoo loppupuolella muutamia tärkeitä asioita kokeellisen musiikin nykymenosta tässä kaikin puolin viihdyttävässä haastattelussa. Kontekstiksi kannatta imuroida alla oleva Han Bennink -dokumentti. Han Bennink on shamanistinen hullu, jolla on siunattu aika ja swing. Hänen yhteydessä voi pohdiskella sitä, miksi kaikki hyvä aina tulee Hollannista.



TALLINNAN SOUNDI: Зурбаган

Tässä on ehdokas neuvostonostalgian yhdeksi kovimmista soundtrackeistä. En edes tiennyt että Vladimir Presnjakov on ikinä kirjoittanut yhden näin hienon kappaleen, kun 2000-luvun alussa tulin usein Pietarin kadulla pysäytetyksi Presnjakovina. Ikävä että näissä venäläisissä videoissa on aina tämä äänenlaatu tätä luokkaa. Tämän erittäin hienon biisin tahdissa kelpaa Punaisen torin rokata tippa linssissä.

 
Näitä tämän tripin muistoja on hyvä saada välillä Luc Bessonien ja Rick & Mortyjen loputtoman vuoksen väliin. Ja niin, jyrkkä EI Lenin-puiston nimimuutokselle.

  
Rick & Morty -koomaa kannattaa rytmittää neuvostoelokuvalla, sillä Neuvostoliito oli kuitenkin ihmiskunnan diipein voimakasveilla tavoittamaton trippi, vaikka multiversumin kauhut jos nyt ei viehätä niin ainakin terapoi nykyihmisen psyykeä.

RIP Дмитрий Марьянов.

15.10.2017

RAOUL BJÖRKENHEIM: THE DOORS OF PERCEPTION

Raoul Björkenheimiltä tulee nyt kovia sooloalbumeita liukuhihnalta eri kokoonpanojen kanssa. Uudella on siistiä Pauli Lyytisen fonisooloa ja todella hallitusti strukturoituja äänimaailmoja. Eka biisi ei vain innosta ja tokakaan ei ihan orientoi kohti albumin yleistunnelmaa, mutta sen jälkeen alkaa tapahtua. Albumi oikeastaan alkaa 3. biisistä: pari ekaa raitaa olisi voinut jättää pois. Ounaskari pistää todella tyylikästä komppia esim. 8. raidassa. Biisissä huokuu muutenkin raikas korviapuhdistava soundimaailma. Tykkään myös vikan 10. struktuurin soundimaailmasta todella paljon. Bodyä löytyy Jori Huhtalan bassosta ja soinnillisten elementtien mikromiksaus on koko kaistalla kunnossa. Loppua kohti tasaisesti paraneva kokonaisuus. Jotenkin erityisesti pidän siitä nöyrästä itsevarmuudesta, että tämä on julkaistu kokonaisuutena myös Bandcampissa: tässä on jotain ylevää. Albumin nimikin jo antaa ymmärtää, että Björkenheimiä ei aika jätä eikä odotuta. 

SOLIPSISMI

Ero vanhantyyppisen Adventure Timen ja uuden Rick & Mortyn välillä näyttäisi olevan se, että AT:ssa ei ole Rickin hahmoa vastaavaa selittävää donjunilaista yleistietoisuutta, joka on koko ajan kartalla. Seikkailijat ovat enemmänkin degeneroituneita Mortyjä. Kaikki tyypit ovat jonkun satunnaisen multiversen tai simulaatiorenderöinnin sopusointuisia lavasteita, mutta kukaan ei pidä kirjaa ja karttaa siitä missä noin yleisellä tasolla mennään ja tämä tuntuu jatkuvasti riittävän.


BLADE RUNNER 2049

Ajoin autoni valtakadun reunaan, josta poliisi huomautti heti, mutten ehtinyt siirtää. Piti käydä jossakin nopeasti. Kun palasin taksilla autoni oli jo viety pois. Nainen ei pyytänyt kyydistä edes rahaa, mutta annoin 200 ruplaa. Kun nousin autosta vastassa oli mies konekivääri kädessä. Hän ei ollut ryöstämssä minua vaan ohjasi ohi kulkevia sotilaita. Pakkanen oli parissa kympissä, sysisynkkä yö. Sotilaat kiemurtelivat katujen katetuilla jalkakäytävillä, sokkeloisilla ja kapeilla. He olivat selvästi läpikulkumatkalla, luultavasti paluumatkalla jostakin järjellä käsittämättömästä helvetistä, sillä väsyneeltä porukka näytti, repaleiselta, ja haavoittuneita oli paljon. Kuulin musiikkia yläpuoleltani ja lähdin kipuamaan pystyjyrkkää kivistä kartion osan muotoista ulkoporrasta. Ovelta sain lipun. Sisällä kartiomaiset portaikot jatkuivat jonnekin korkeuksiin, josta musiikki kuului. Se oli elävää musiikkia ja ei ollut elävää musiikkia. Paikan katto oli portaista kolmen neljän metrin korkeudella ja akustiikka on käsittämättömän hyvä niin epämääräisen näköiseksi tilaksi. Taisin olla humalassa kun ajattelin, etten lähde seikkailemaan salin korkeuksiin. Pelästyin rummun paukahdusta selkäni takana. Nurkassa tyttö soitti hienoa vintagerumpuasetelmaa. Sitten näin miehen musisoimassa suuren kosketusnäytön äärellä. Ihmisiä seisoskeli kourallinen liepeilläni. Joku sanoi, että minun pitää tunnistautua elektronisella laitteella. En osannut käyttää laitetta, taisin olla liian humalassa. Siihen piti kirjoittaa lipun numero, omat tietoni ja isäni tiedot. Tässä vaiheessa olisin voinut katsoa käsiäni, mutten viitsinyt. Ajattelin soittaa Olli Jalavistolle, joka seikkaili jossakin Moskovan tulipalopakkasessa sysimusta susiturkki päällään. Paikan osoitteeksi mainittiin Pushkin 18. Soitto ei onnistunut. Samassa Heikki Peukosen ääni kuului jostakin.

14.10.2017

Kukapa olisi arvannut että Juho Kusti Paasikivi oli innokas I Ching harrastaja. Tunnettu lausahdus "Tosiasioiden tunnustaminen on viisaiden alku" näyttää olevan muunnelma I Chingin kappaleesta 18. Maailman lukeneimpina pidetyt ihmiset ovat yleensä lukeneet kunnolla pari kolme kirjaa: I Ching, Castanedat, Belsebuubisadut. Jokainen luettu sana on investointi, joka on pois jostain toisesta lukukokemuksesta. 

13.10.2017

SELKOUNI

" "The soundness of the world is not the mirage," he continued, "the mirage is the fixation of the assemblage point on any spot. When seers shift their assemblage points, they are not confronted with an illusion, they are confronted with another world. That new world is as real as the one we are watching now, but the new fixation of their assemblage points which produces that new world is as much of a mirage as the old fixation.

"Take yourself, for example. You are now in a state of heightened awareness. Whatever you are capable of doing in such a state is not an illusion. It is as real as the world you will face tomorrow in your daily life, and yet tomorrow the world you are witnessing now won't exist. It exists only when your assemblage point moves to the particular spot where you are now." " >>


Unennäkö on vaarallisempaa kuin psykedeelisten huumeiden käyttö, se sanotaan Castanedan teksteissä monta kertaa. Valtavirtapsykassa unennäköä ei pidetä vaarallisena. Mutta minusta se on vaarallista, jos voit herätä tämän maailman ulkopuolella ja kadota tästä maailmasta ilman että tiedät miten päästään takaisin perheen pariin. Shamaani tietysti tietää miten päästään takaisin. Vaarana siis on, että siitä lucidunesta ei pysty heräämään lähtötilanteeseensa, itseasiassa edes samaan maailman lentoliikenne yhteyksien varrelle.

En tosin tiedä mitä sellaisessa tilanteessa pitää tapahtua. Castaneda ei kuvaa sellaista tilannetta. Tietääkseni valtavirtapsykologia ei voi tietää mitään siitä mistä Castaneda puhuu. Ensinnäkin kaikki Castanedan "tietämys" on kaukana mistään rationaalisesta. Mutta tunteeko lääketiede selkouneen jäämiseen sopivia tapauksia? Luulen että unessa kuollut tai psykoosipotilas ovat tavanomaiset tulkinnat. Fyysinen katoaminen voi olla harvinaisempaa. Castaneda ei tätäkään ole toistaiseksi selittänyt, että mitä tapahtuu, jos näin käy.

En usko, että ilmiöden yleisyys riittää verifioimaan tässä ilmiömaailmassa mitään. Ns. tolteekki soturi on äärimmäisen epätodennäköinen poikkeustapaus. Yksilöllä on oltava taipumaton tahto ja paljon tietynlaista intentionaalista työtä takana ennen kuin nämä ilmiöt alkavat tapahtua. Toisin sanoen se, että riskin voisi edes kohdata edellyttää hullun lailla työtä, jota ei moni tee, koska tuo työ on täysin irrationaalista kaiken inhimillisen maallisen hyödyn näkökulmasta. Tällaista työtä on tehtävä vuosikymmeniä.
 
Huumeidenkäytöllähän kokoomapisteen saa kyllä liikkeelle ilman työtä, mutta silloin riskit ovat täysin hallitsemattoman ja asiat ilmenevät tavanomaisena psykoosina ja deliriumina ja kaikkeen tuohon liittyvänä sairaanhoidon piiriin kuuluvana oireiluna. Toisen huomion kehittäminen jota selkouni edellyttää kyllä muistuttaa jotain selkeäpäisyyden tavoittelua kovassa huumetokkurassa. En tiedä auttaisiko sellainen työ jota kuta sattumalta. Cut-up runouden kirjoittaminen sen sijaan auttaa varmasti. Luulen että kaikki surrealistien taidetekniikat syvällisesti ymmärrettyinä ovat avuksi. Ja tämähän on tietysti syy siihen, miksi niitä vierastetaan: koska ne ovat niin tavattoman tehokkaita ja hyödyllisiä.

Suurin kynnys liittyy ehkä siihen, että ns. tonaalin inventaari pitää tehdä kokonaan ja oikein. On omin päin tutkittava tieteen rajat ja mahdolliset erehdykset. Sitten koko roska pitää vain heittää pois puhtaan kokemisen tieltä, sillä Castanedan kuvaamat ilmiöt tapahtuvat aivan liian kaukana tieteen ulottumattomissa. Rationaalisuudesta on vain haittaa, jos yrittää saada kokemukset sopimaan selitysmalleihin. Tällainen neuroosi, että kaikki redusoituisi tieteen selitysmalleihin on aivan naurettava. Se estää kokemuksen. Tai jos kokemus sitten tulee, seurauksena on totaalinen psykoosi. Hassua on se, että don Juanin täysjärkisyys ja mielen stabiilisuus ei riipu rationaalisesta tonaalin inventaarista, mutta kattaa sen täydellisesti.

Kaikki Gurdjieffin käsitteet liittyvät saumattomasti Castanedan käsitteisiin, mutta vaatii rohkeutta nähdä yhteys. Gurdjieffilla on esimerkiksi hyödyllinen käsite World-Maintenance, joka tarkoittaa yhteisesti sovitun kokoomapisteen sijainnin virittämistä. Jos me haluamme tiettyjen virtausten kuuluvan maailmaamme, meidän on viritettävä ja ylläpidettävä ne, nimen omaan sillä tasolla, josta don Juan puhuu, eikä jollakin näennäisen tekemisen ja jäljittelyn tasolla. Ilmiasun jäljittely ei ole yhtä kuin kokoomapisteen tosiasiallinen paikka. Konservatiivisuus ei ole mahdollista ilmiasun muokkaamisen keinoin. Tradition jatkumisen määrittää siis kokoomapisteen paikka, tai pikemmin soturien kyky liikuttaa kokoomapisteensä tradition tuntumaan, heidän kykynsä virittää tradition virtaukset, ei mikään ulkonainen ilmiasun tasolla esiintyvä jatkumo pelkästään.  

UNENNÄKÖ

Elämän ensimmäinen varsinainen selkouni takana. Unen kulku ennen varsinaista selko-osaa oli seuraava. Toilailin suurella vanhalla 1970-luvun jenkkiraudalla. Ihmiset yrittivät pysäyttää kaahaamiseni ilmeisesti jonkun kauppakeskuksen liepeillä. Painoin vain kaasua. Jossain vaiheessa auto oli pysähtyneenä ojanpientarelle. Se kierähti pari kertaa katon kautta ympäri pyörilleen. Jatkoin paahtoa pinellä soratiellä pimeässä syysyössä. Saavuin kartanon rantahuvilan tapaiselle alueelle. Miljöö vaikutti koivikkoineen historialliselta pohjoismaiselta. Päärakennusta ei näkynyt. Koko tietoo oli pimeässä yössä kirkkaasti valaistua. Sää oli selkeä. Käyskentelin aution näköisellä alueella kunnes huomasin puiden takana liikuskelevan miehen. Menin ilmeisesti miestä piiloon saunarannan huvilaan, jonka ovi oli auki. Kyykistelin pimeässä huvilassa. Lattialla tai jossain pimeydessä oli kaksi ihmismäistä hahmoa, joiden kanssa ryhtyin ankaraan painiin ja sitten kummalliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tyypilliseltä heteroseksiltä se ei ainakaan vaikuttanut. Mutta melko mielenkiintoista se oli.

Ennen selkovaihetta tapahtui jonkinlainen katkos tapahtumissa, tai en muista siirtymävaihetta. Olin toisessa valaistussa huvilassa, yksin sen suuressa olohuoneessa. Ehkä tämä oli edellisten rakennusten päärakennus. Oli edelleen säkkipimeä syysyö. Pystyin tarkkailemaan huoneen esineitä uskomattoman selkeästi ja äkkiä tajusin, että tämä on unta ja minä olen unessa. Muistin, että nyt olisi mahdollisuus katsoa käsiä. Muistin myös, että siitä saattaisi seurata shokki, koska käteni voisivat olla mitä hyvänsä. Olin selkeässä valvetietoisuudessa ja pohdiskelin riskiä, joka käsien katsomiseen sisältyy samalla tavalla kuin valvetilassa. Hetken pohdittuani, tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tällainen tilaisuus kannattaisi nyt käyttää hyödyksi, koska en ole aikaisemmin varsinaisesti ollut selkounessa. Nostin kädet räväkästi silmieni eteen.

Yllätys oli melko suuri, mutta en järkyttynyt siitä oikeastaan lainkaan. Kädet olivat kyllä omani, mutta kummastakin puuttui kaksi sormea. Vasemmasta kädestä puuttui keskisormi ja pikkurilli. Oikeasta kädestä puuttui keskisormi ja nimetön. Kun katsoin sormia tarkemmin huomasin juuri sen asian, joka sai järkytyksen lievenemään heti. Puuttuvat sormet eivät olleet ikään kuin katkenneita tai amputoituja vaan niiden päällä oli ikään kuin trasnparentti layer, josta näkyi läpi käden tausta. Layer oli todella digitaalisen oloinen, ikään kuin kummastakin kädestä olisi hiukan kömpelöllä photoshop-tekniikalla sensuroitu kaksi sormea. Vaikutelma oli niin epätodellinen, että se suorastaan rauhoitti. Totesin vain, että ilmeisesti tällainen yksityiskohtien sensuuri tai renderöimättömyys oli unen maailmassa mahdollista. Oli siinä tilassa huojentavaa havaita tämä unen maailman poikkeavuus tosimaailmasta. Sillä taustalla kajasteleva pelko liittyi nimenomaan siihen, kuinka todellisen tuntuiseksi unen maailma käsien näkemisen jälkeen tulisi. Tietoisuuteni oli täysin valvetietoisuuden tasolla.

Tällaisessa selkounessa en niinkään ole kiinnostunut siitä mitä unen elementit mahdollisesti symboloivat tai edustavat tässä elämässä. Selityksiä näille kuville tietysti löytyy netistä:

"To dream that your fingers are injured or have been chopped off, denote your anxieties about your ability to accomplish some demanding task or perform in some waking situation."

Havaintojeni myötä huoneen yksityiskohdat alkoivat terävöityä ja selvästi huone tuli todellisemmaksi. Kosketin esineitä ja ne olivat todellisen tuntuisia. Todellisuus tuntui lisääntyvän asteittain jokaisesta selkeästä aistimuksesta. Pelko siitä, että unen todellisuus muuttuisi täysin reaaliseksi ja jotenkin jäisin loputtomaan ansaan tähän unen maailmaan alkoi voimistua.

Castaneda sanoo tästä pelonaiheesta seuraavaa (mutta luin tekstin vasta nyt, en vielä eilen ollut tietoinen tästä):
 
"Your dreaming body actually flew over an incredible distance in the blink of an eyelid. Yet that's not the important part. The mystery is in the dreaming position. If it is strong enough to pull you, you can go to the ends of this world or beyond it, just as the old seers did. They disappeared from this world because they woke up at a dreaming position beyond the limits of the known. Your dreaming position that day was in this world, but quite a distance from the city of Oaxaca." "

Pohdin kiihkeästi, että onkohan vaara, etten voisi herätä ollenkaan tästä unesta, samalla kun unteliaisuus unen maailmaa kohtaa tuntui kasvavan rajatta. Olin täysin tietoinen siitä, että minulla ei ollut don Juania lapsenkaitsijana. Jos katoaisin, niin katoaisin. Lopulta, tätä pohtiessani, melko pian, tein hätäisen päätöksen, että yrittäisin kaikin voimin herätä. Herääminen alkoi tapahtua melko nopeasti. Heräsin normaalisti omasta vuoteesta ja käsitin selvästi mitä oli tapahtunut. Koko heräämisprosessi oli tuntunut jonkinlaiselta tietoiselta siirtymältä, aivan kuin olisin melkein pystynyt näkemään mistä olin tietyssä ajassa siirtynyt siihen missä nyt olin. Koko selkovaiheessa ja siirtymävaiheessa ei ollut mitään erityisen pelottavaa. Olen lukenut vastaavia kuvauksia Castanedalta kymmenittäin. Asiat tuntuivat tapahtuvan täsmälleen Castanedan kuvauksien mukaan ja pysyin muistamaan lukemani hyvin unen maailmassa. Pystyin esimerkiksi selkeästi muistamaan, että jos näkisin itseni nukkumassa huoneessa jossa olin, en alkaisi herättää itseäni tai jos hän heräisi, minun olisi lähdettävä pois häntä katsomatta. Venäläinen ystäväni AB on nähnyt selkounessa oman uniruumiinsa silmästä silmään, vahingossa. Sellainen tilanne saattaa muodostua kuolemanvakavaksi. Don Juanin opetuksessa painotetaan, että oman uniruumiin kohtaamista pitää välttää mahdollisimman tarkasti. Tämä ja lukemattomat muut pikku säännöt täytyy olla selkeänä mielessä silloin kun tutustuu unennäön taiteen suureen mysteeriin.    

11.10.2017

Unessa joku sanoi, että Native Instrumentsin käyttis ei ole minun tarkoituksiin pohjimmiltaan kovin toimiva. Pitääkö tämä juttu paikkansa? Pitää ilmeisesti tutkia vielä lisää demoversiota ja kuunnella mitä näkemisen ääni kertoo siitä. Tarotin se näköjään vakuuttaa. Komplete 11 on aika kallis investointi, jos se joskus tulisi mahdolliseksi. UVI:n multi-instrument käyttis on toiminut tarkoituksiini melko täydellisesti. En vain ole täysin tyytyväinen kaikkiin UVI:n instrumentteihin. 

9.10.2017

Eräs ekaluokkalainen päätti liittyä koulun opettajakuntaan ja ryhtyä opettamaan ala-astelaisille biologiaa. Hänen tielleen muodostui kummallisia esteitä. Eka luokka tuntui kestävän loputtoman kauan. Ei vain yhtä lukukautta tai yhtä ihmiselämää vaan monta elämää. Oli niinkin, että häneltä puuttui opettajan pätevyys laitoksessa, jota hänen oma aistimuksensa voima yksin piti pystyssä. Voisinko ottaa enemmän vastuuta ja luopua tästä aistimuksestani olla ekaluokkalainen, hän ajatteli, pakatessaan koulureppuaan siinä käsittämättömässä äärettömyydessä, jossa hän yhä tunsi harhailevansa. 

TERVEEN JÄRJEN KRITIIKKI

Luontaisena koettu antipatia ja negatiivisten ominaisuuksien projisoiminen etäiseen toiseen on ihmislajin suurin ongelma.
  
Järki on väline, jonka avulla on mahdollista päätyä yhteisymmärrykseen, ilman että kenenkään tarvitsee nöyristellä ketään tai edes pitää toisesta. Järki on mahdollisuus olla samaa mieltä riippumattomasti.
  
Jos antipatia (tunne) voittaa järjen, seurauksena on järjettömyys, järjen menetys, perustan menetys. 
  
Järjettömyys on käytännössä sitä ettei kärsi järjettömyyden lopputuloksista vaan pitää kaikkea normaalina ja historiallisesti ihmisyyteen kuuluvana. Järjettömyys on sukua kokemattomuudelle ja turhautumiselle. Ristiriitojen kärjistyminen nähdään mielekkäänä ja energisoivana.
  
Järjettömyys on idealismia kädet sidottuna tai materialismia silmät sidottuna. Siitä käsin tervettä järkeä ei voi yhtäkkiä improvisoida.
    
Alkuperäinen psykoanalyysi kartoitti sitä, miten ja miksi ei ihminen pääsääntöisesti ajattele tai käyttäydy rationaalisesti. Sana rationaalinen voidaan ymmärtää monella tavalla. Freudin piilotajunta on Platonin logoksen ja nousin kätkömuisti.
 
Laskennallinen järki, logos, voidaan tuoda tietoisuuden valoon, mutta aistiva järki, nous, pysyy piilotajunnassa. Nous (maailman viivat) voidaan tiedostaa vain (aistimis)välineidensä kautta.
    
On pidättäydyttävä kaappaamasta psykoanalyysi logokseksi ja kutistetun rationaalisuuden jatkeeksi. Nousin huomiottajättäminen johtaa rationaalisuuden rautahäkkiin. Tuo tila on pahanlaatuinen laskevan järjen hybris, jossa Castanedan käsittein tietoisuus kuvittelee että vain tonaalin saari on olemassa ja muuta ei ole olemassa. Tämä sairaustila on totaalista tuntemattoman kieltämistä.
       
Yksinkertaisuus voi olla voima. Totuus voi olla voima. Mutta totuus voi olla yksinkertainen tai monimutkainen. Yksinkertaisuus tai monimutkaisuus voi puolestaan olla illuusio. Monimutkaistus tai yksinkertaistus on voimattomuuden olemus. Valhe tai harha on voimattomuutta.
  
Asioita ei tule pitää muuna kuin ne ovat. Paras käytössä oleva teoria voi erehtyä. Kokevien ja kokeneiden on arvioitava todellisuuden tila ja tutkittava teorian ja (koko ajan uuden ja muuttuvan) kokemuksen yhtäpitävyys.
    
Unissakävijä sanoi: se, että herättelet valveillaolijaa kertoo oman unesi syvyydestä.

CASTANEDAN SANOMA

THE FIRE FROM WITHIN: CHAPTER 13. 1984:
"Genaro will let his assemblage point assemble another world just for your benefit," don Juan said to me. "And then you'll realize that as he perceives it, the force of his perception will leave room for nothing else."
Genaro walked ahead of us, and don Juan ordered me to roll my eyes in a counterclockwise direction while I looked at Genaro to avoid being dragged with him. I obeyed him. Genaro was five or six feet away from me. Suddenly his shape became diffuse and in one instant he was gone like a puff of air.
I thought of the science fiction movies I had seen and wondered whether we are subliminally aware of our possibilities.
"Genaro is separated from us at this moment by the force of perception," don Juan said quietly. "When the assemblage point assembles a world, that world is total. This is the marvel that the old seers stumbled upon yet never realized what it was. The awareness of the earth can give us a boost to align other great bands of emanations, and the force of that new alignment makes the world vanish.
"Every time the old seers made a new alignment they believed they had descended to the depths or had ascended to the heavens above. They never knew that the world disappears like a puff of air when a new total alignment makes us perceive another total world."

ANTEEKSIANTO

"...We really must learn to forgive each other; that's our species' hardest dilemma. There's been a tremendous amount of bad karmic stuff that we've all done to each other, all the countries, throughout history. For us to become more enlightened, forgiveness has to happen - instead of this polarized energy that is going around, giving people the illusion that they're separate. We can't build walls. That's over."
-Jack DeJohnette, Modern Drummer (10/2017)

Not 100% right. Perinteisessä merkityksessä anteeksiantaminen kolonialistille tarkoittaa vain lisäpeliaikaa kolonialistille. Tietysti pitää itsessään vapautua turhasta lastista täydellisellä anteeksiantamisella (itselle ja toiselle), mutta aktin seuraus ei pidä olla jokin sokeanliikuttunut sinisilmäinen maailmasyleily vaan yhä tarkempi näkeminen, etenkin inorgaaniselle tasolle.

Viitaten alkuperäiseen lainaukseen "that's our species' hardest dilemma.": tämä on varmasti totta. "We can't build walls. That's over.": tätä pidän sinisilmäisyytenä. Jos kyseessä on lajimme syvin ongelma, enpä usko, että sen käsittely tai kohtaaminen on ohitse.
  
Se asia mistä voi huolehtia on oma henkinen kehitys. Siihen kuuluu anteeksianto. Mutta psykopaatti ei kylläkään anteeksiannon seurauksena lopeta toimintaansa, vaan jatkaa sitä aivan kuin ennenkin ja vieläpä indoktrinoi toimintakaavansa mekaanisesti seuraavalle sukupolvelle.

Tätä voidaan verrata tilanteeseen, jossa ylinopeutta ajaneelle kuljettajalle määrätään ylinopeussakko. Jos sakko kuitenkin annateaan anteeksi, menevät sakkorahat suoraan siihen kassaan, jolla on tarkoitus hankkia uusi, vieläkin nopeampi auto.  Toimita johon anteeksianto kohdistuu ei siis todellakaan lopu tai vähene tällä keinolla. Mutta uhri kylläkin voi menetelmän avulla huojentaa taakkaansa samalla kun harjoittaa näkemistä. Hänelle tärkeintä on vain näkeminen, ei kosto tai kyräily.

Tietoisuuden (tai universumin) luonteeseen näköjään kuuluu, että se tuottaa kaikenlaista patologiaa tällä orgaanisen elämän tasolla jota havainnoimme. Me emme ole nyt parempia ihmisiä kuin aikaisempi ihmiskunta, me olemme samojen tietoisuutta koskevien lakien alaisia, jotka ovat meille yhtä mysteerisiä kuin aiemmille sukupolville. Jos tätä ilmiömaailmaa pystyy lähestymään näkemällä, anteeksianto seuraa ihan itsestään tämän ällistyttävän tietämättömyyden toteamisesta, joka on ihmisen tila.


 
Kaikkea voi kyseenalaista monesta näkökulmasta. Castaneda esimerkiksi esittää että: "The earth is a gigantic sentient being". Voi ajatella niinkin, että jos ihmislaji on tällaiselle olennolle häiriöksi, se aivan varmasti poistetaan ennen kuin olennolle itselleen tulee aidosti kuumat paikat. Tietoisuus tästä taas ei vaikuta ihmislajin evoluutioon, koska se on ihan yhtä spekulatiivista kuin tieteellinen tieto ilman empiiristä kokemusta, siis ilman aikaisempaa maapalloa, aikaisempaa ihmiskuntaa, aikaisempaa ilmastomuutosta ja koko prosessista kerättyä väärentämätöntä dataa.
  
Tarkoitan, että hegemonioiden perustoiksi näistä näkemyksistä toki on, mutta yksimielisyyden perustaksi koko planeetalle ja ihmislajille niistä ei vielä ole. Siksi rajojen vetäminen jatkuu aivan varmasti. Olisi mielenkiintoista, jos ihmiskunnalla yhtäkkiä olisi käytössään jotakin niin perustavaa tietoa, että se riittäisi globaalin yhteisymmärryksen perustaksi. Nyt ei sellaista näytä olevan edes vapaamuurareiden temppelissä, paitsi sisäavaruuden matkailu, jota harrastavat hipit, eivät päättäjät.

STALKER

THE FIRE FROM WITHIN 1984:

"Don Juan explained that the new seers saw that there are two main groups of human beings: those who care about others and those who do not. In between these two extremes they saw an endless mixture of the two. The nagual Julian belonged to the category of men who do not care; don Juan classified himself as belonging to the opposite category.
"But didn't you tell me that the nagual Julian was generous, that he would give you the shirt off his back?" I asked.
"He certainly was," don Juan replied. "Not only was he generous; he was also utterly charming and winning. He was always deeply and sincerely interested in everybody around him. He was kind and open and gave away everything he had to anyone who needed it, or to anyone he happened to like. He was in turn loved by everyone; because being a master stalker, he conveyed to them his true feelings: He didn't give a plugged nickel for any of them."
I did not say anything, but don Juan was aware of my sense of disbelief or even distress at what he was saying. He chuckled and shook his head from side to side.
He said, "That's stalking. You see? I haven't even begun my story of the nagual Julian and you are already annoyed."
He exploded into a giant laugh as I tried to explain what I was feeling.
"The nagual Julian didn't care about anyone," he continued. "That's why he could help people. And he did. He gave them the shirt off his back, because he didn't give a fig about them."
"Do you mean, don Juan, that the only ones who help their fellow men are those who don't give a damn about them?" I asked, truly miffed.
"That's what stalkers say," he said with a beaming smile. "The nagual Julian, for instance, was a fabulous curer. He helped thousands and thousands of people, but he never took credit for it. He let people believe that a woman seer of his party was the curer.
"Now, if he had been a man who cared for his fellow men, he would've demanded acknowledgment. Those who care for others care for themselves, and demand recognition where recognition is due."
Don Juan said that he, since he belonged to the category of those who care for their fellow men, had never helped anyone. He felt awkward with generosity. He could not even conceive being loved as the nagual Julian was, and he would certainly feel stupid giving anyone the shirt off his back.
"I care so much for my fellow man," he continued, "that I don't do anything for him. I wouldn't know what to do. And I would always have the nagging sense that I was imposing my will on him with my gifts.
"Naturally, I have overcome all these feelings with the warriors' way. Any warrior can be successful with people, as the nagual Julian was, provided he moves his assemblage point to a position where it is immaterial whether people like him, dislike him, or ignore him. But that's not the same."
Don Juan said that when he first became aware of the stalkers' principles, as I was then doing, he was as distressed as he could be. The nagual Elias, who was very much like don Juan, explained to him that stalkers like the nagual Julian are natural leaders of people. They can help people do anything.
"The nagual Elias said," don Juan went on, "that these warriors can help people to get cured, or they can help them to get ill. They can help them to find happiness, or they can help them to find sorrow. I suggested to the nagual Elias that instead of saying that these warriors help people, we should say that they affect people. He said that they don't just affect people, but that they actively herd them around."
Don Juan chuckled and looked at me fixedly. There was a mischievous glint in his eyes.
"Strange, isn't it?" he asked. "The way stalkers arranged what they see about people?"
Voisi ajatella, että Venäjä on tehnyt jatketun taktisen virheen jättämällä länsi-Karjalan rempalleen. Olisi vain panostanut Siperian öljykaupunkien varoja Karjalaan ja Suomen rajan tuntumaan, olisi loistolla ja kunnostamisella (pääteiden varsilla ja Viipurissa) voinut tuottaa suomalaisissa aivan toisenlaisen psykologisen vasteen. Viipuri olisi kannattanut suojella ulkomuseoksi. Mitä tuollaisetkin Venäjälle maksaisi? Ei edes pähkinöitä.

8.10.2017

7.10.2017

Ensimmäinen Helsingin Sanomien artikkeli sitten Seppo Heikinheimon aikojen, josta en vaihtaisi sanaakaan. Onko tämä nyt merkki uusien hyvien aikojen alkamisesta? Uuden aikakauden alulle on mahdoton kuvitella sisällyksekkäämpää ja toivorikkaampaa lähtölaukausta kuin tämä artikkeli. No bullshit.

Artikkelissa ei sanota, että monet ovat jääneet tuolle matkalle. Sitä ei minusta tarvitsekaan sanoa. Monet jäävät tällekin matkalle. Olemassaolo on vaarallista eräässä mielessä. Masennus on tappanut ihmisiä enemmän kuin Stalin ja Castaneda yhteensä.  
  
Siitä on tärkeä huolehtia, että näistä lääkeasioista ei tulee mitään must-juttua tai egoistista kaaoskestävyyttä osoittavaa soturirituaalia ja psykopaattisen torjunnan briljeerausnäytöstä nuorisolle. Voimapadan äärelle on syytä hakeutua vasta silloin kun se todella on ainoa mahdollisuus jatkaa elämää ja kaikkia muita tiedossa olevia keinoja on jo vuosia kokeiltu tuloksetta. Siinä on silloin kunnioitusta oikeassa suhteessa. On hyvä pitää mielessä, että lopulta liaani voittaa aina, kovimmankin psykopaatin. 








6.10.2017

SIELU JA NAHKA

Nopein tapa kuolla on ottaa Castaneda liian tosissaan. Hitain tapa kuolla on ottaa Castaneda vitsinä. Muu on kuolemattomuutta.
 
Mitä on eläimellinen seksi? Vaisua, etäistä, nopeaa ja nautinnotonta seksiä. Eläimellistä seksiä harrastaa ihmisistä korkeintaan tapakristitty. Eläimistä vain leijona voi pistää ihmiselle kampoihin himokkuudessa.
 
Form follows function. Eläimistä vain ihminen on todella luotu rakastelemaan. Tämän luomistyön on toteuttanut puhdas halu itsessään, kun universumi keskustelee sisäisessä dialogissa itsensä kanssa. Valoruumiit yhtyvät energiaräjähdyksessä, mutta myös orgaaninen keho seuraa tarkoituksenmukaisuutta.







VENÄLÄINEN JA RUOTSALAINEN MAFIA

Hallinnossa ja oikeusjärjestelmässä puhutaan kahdesta planeetasta. Toimintatavat Venäjällä vaativat kulttuurituntemusta, opettelua. Venäläinen järjestelmä toimii ja voi hyvin. Venäläiset osaavat tehdä bisnesta oman järjestelmänsä puitteissa, mutta harva siellä haluaa ymmärtää länsimaista korruptiosysteemia. Ortodoksinen korruptio on lähellä venäläisen sydämen mädännäisyyttä samalla tavalla protestanttinen protestanttista mätää ja katolisen kusetuksen, vedätyksen, itsepetoksen ja ilkeilyn muodot ovat rakkaita katoliselle mustaksi myrkyttyneelle sydämelle.






Eräällä tuttavallani on muotialan liikeyritys Moskovassa ja sivukonttori Milanossa. Hän tuntee käytännön bisneksen tekemisen erot Venäjällä ja Euroopassa. Hän painottaa sitä, ettei osaa toimia kunnolla Venäjän rajojen ulkopuolella: siihen tarvitaan toisia tekijöitä. Venäläiselle vain Venäjä on terveen järjen valtakuntaa, jossa vallitsee sujuvuus ja tehokkuus. Rajalta alkaa käsittämättömyys, toimimattomuus, tehottomuus, sanalla sanoen Eurooppa. Eurooppa on vaistojen ja hurjien eränkävijöiden maailma, josta ei terveellä järjellä ole käyttöä - venäläisen näkökulmasta katsottuna. Italian bisnestä hoitaakin siksi hänen tyttärensä italialainen mies.


Kun Venäjän ja Italian parhaat puolet yhdistetään.


 


Kysymys on erilaisesta tavasta olla rosvo. Ruotsalainen merirosvokulttuuri tai ortodoksimunkkien mafia. Uskonto on korruptiojärjestelmä. Jos ruotsalainen systeemi tuntuu hullulta, silloin venäläinen tuntuu itsestäänselvältä ja päinvastoin. Sellainen sieluntila, josta kummankin voisi "ymmärtää" yhtä aikaa, on mahdoton.
 


Windows ja Apple ovat tuttu esimerkki. Suomen ja Venäjän oikeusjärjestelmiä sopii verrata käyttöjärjestelmäsuunnitteluun. Jatkuvasti tulee uutta ja monimutkaisempaa kuorutusta yksinkertaisen rosvouksen suojaksi. Kuinka moni Apple käyttäjä haluaa "ymmärtää" Windowsin erinomaisuutta? Kuinka moni Windowskäyttäjä haluaa "ymmärtää" Applen erinomaisuutta? Vastaus: ei yksikään. Järjestelmän korruptoition mittari on se, kuinka paljon niihin voi ohjelmoida vääriä ajureita salassa tavallisilta käyttäjiltä. Ilmivirukset ovat virusten harmittomin alalaji.
 

Jos yksilöllinen intuitio toimii länsimaisen järjestelmän tasolla, silloin se venäläisessä järjestelmässä johtaa harhaan. Kärryille pääseminen edellyttää koko syvällä olevan salaojaverkoston nimeltä intuitio maalle kaivamista ja sen tietoista kartoitusta eli psykoanalyysiä. Se on kova homma jos intuitio on syvä.





Itselläni ei ole koskaan ollut harmainta aavistusta länsimaisesta systeemistä ja siksi tie Venäjälle on ollut yhtä helppo. Venäläisen systeemin psykoanalyysi ei ole silti sen selvempää. Trapetsitaiteilua rajan tuntumassa kädet taskussa ja kumpikin tasku tyhjänä.






Kun katolinen lyö kättä ortodoksin kanssa on jälki erinomaista. Kuva: Галя Робак




Länsi-Eurooppa - Venäjä -akselilla kysymys ei ole vain paremman käyttöjärjestelmän ihanteesta ja suunnittelueroista. Alkaen kyrillisestä nurinpäinkirjoituksesta, kysymys on mahdollisimman suuren yhteensopimattomuuden tietoisesta luomisesta. Systeemit ovat yhteensovittamattomia kuin venäläiset legopalikat toisiinsa. Niistä ei ole tarkoituskaan saada syntymään pitävää kokonaisuutta. Tämä palvelee reviiriajattelua, osa kirkkokulttuurin noituutta sekin.
 
Tapeen mukaan voidaan systeemiin luoda tahallisia huononnuksia, mahdollisimman käsittämättömiä. Englantilaiset ovat edelläkävijöitä tässä oikun filosofiassa: tehdä toisin puhdasta arroganssiaan. Englantilainen hakee konfliktia sielläkin missä konflikti on mahdollisimman epätodennäköinen.



Konfliktihakuisuus ei ole vain englantilaisten, saksalaisten, ruotsalaisten ja venäläisten iloja. Nykyisin tietysti Jenkit haluavat olla kyrpäotsaisimpia kaikista. Konsensuskulttuurissa, kuten Suomessa, tätä imperiumien leikkiä on miltein mahdotonta käsittää. Suomessa konsensus on sairaus. Konfliktia vältellään selkä Kiinan muuria vasten.
 


Kun suurin mahdollinen yhteensovittamattomuus on korkein suunnitteluihanne upotaan syvälle kryptografisen koodauksen ja salakielisyyden maailmaan. Pohjalla on oikkuakin suurempi kuilu: kirkkokuntien jakautuminen. Tässä vaiheessa oikusta lähtenyt mielivaltainen skisma syleilee metafyysinen maailmankuvan päinvastaisuuksien tasoisia mittasuhteita. Tällaisesta imperialisti nauttii, kun tietää ettei mistään ole kysymys.




Alexander Dugin selittäisi maailmankuvaeron geopoliittisen rajan erona. Mutta se on huono selitys. Vain vähän aikaa on kulunut siitä, että Euroopassa ajateltiin samoin kuin Venäjällä. Venäjällä ei ole tapahtunut syvälle käyvää modernismia. Psykoanalyysin historia on Venäjällä jotain muuta kuin Saksassa. Nykyvenäläinen kulttuuri on eklektinen ja sisisesti ristiriitainen. Se lainaa, varastaa, matkii ottaa kaiken mitä irti saa.




Edellyttää vankkumattoman pohjan, että voi kyseenalaistaa kaiken ilman, että pohja romuttuu. Tästä on Venäjässä kysymys. Venäjän strategiaa on tehdä ulkopuoliset tahot epätietoiseksi pohjan vankkumattomuudesta.
 
Venäjällä köyhät ajelevat hummereilla ja rikkaat ladalla. Bahtin, Dostojevski, Rabelais'n karnevalismi on läpikotaisin yhteiskunnallista. Yön liminaalitilassa oligarkki bailaa kerjäläisen kanssa, jolla ei ole esittää edes kotivaimia yökerhon metallinpaljastuslaitteelle. Toista on statushierarkkinen päivä. Venäläinen karnevaali on tässä muodossaan satojen vuosien ikäinen. Jokin pohjavirtaus tulee läpi kaikkien aikojen ja systeemien, jopa läpi ortodoksisen kirkon, joka kätkeekin vain pakanallista shamanismia. Sotaa on käyty suurinpiirtein kaikkien maailman kansojen kanssa sekä fyysisellä että henkisellä tasolla, selviytyen.




Kysymys on koodin tuntemuksesta. "Ystävyys" ja "sopimus" ovat Venäjällä erilaisia kategorioita kuin länsimaissa. Asioiden sujuvuus on muuttuja siinä missä kaikki muukin. Resistanssia voi ilmetä äkkiä mitä oudoimmalla todellisuudentasolla.


 
Vapauden käsite on Venäjällä omalaatuinen. Länsimainen vapaus näyttää venäläisestä koiran vapautena olla kaulapannassa. Venäjän vapautta on villeys ja antimodernisaatio. Suden ja koiran ero. Venäläinen tapa on pyrkiä yhteiseloon susien kanssa, kun taas länsimainen tapa on tappaa susikannat. Ehkä venäläinen vapaus on kovia kokeneen kulkukoiran vapautta. Se perustuu paljon yön ja liminaalitilan karnevaaliin. Kulkukoirallakin on silmissään toive palata sudeksi muutamassa sukupolvessa.





Integraatiossa ja fuusiossa sulautetaan ja neuvotellaan hiljalleen osapuolien piirteitä mukaan pooliin. Toive lännen "konsensuksesta" Venäjän kanssa edellyttää monia myllerryksiä. Tarkovskin Uhri kertoo juuri tästä syvässä psykoanalyyttisessä muodossa. Lännessä ei ole tällä hetkellä psykologisia valmiuksia vastaanottaa "Venäjän pointteja". Toki niitä tarjoillaan  koko ajan väärässä ja pahanmakuisessa muodossa. Syy on se, että oikea ja hyvänmakuinen muoto ei ole tietoisella tasolla kehittynyt. Venäjästä ei saa burgerkingmäistä vientituotetta.




"Venäjän pointit" voi ymmärtää paikanpäällä, katsomalla tarkasti. Kuitenkin sen rajojen ulkopuolella sitä ei ole olemassa. Sen sisäinen dialogi päättyy sen rajoille. Tämä "olemassaolemattomuus" rajojen ulkopuolella on tuntuvaa. Sitä voi verrataan olemassaoloon, jolla Hollywood tekee itsensä jatkuvasti näkyväksi indoktrinoimalla oman sisäisen dialoginsa jokaiseen albanialaiseen.
 


Venäjän strategia on olla anti-Hollywood. Tämä on hieno oivallus. Antivientituote, antibrändi, ei avaa sisäistä dialogiaan ulospäin. Se on korostuneesti VAIN tässä ja nyt. Suuri osa Venäjällä asuneista länsimaalaisista ei tätä castanedalaista kokoomapisteen erityissijaistia käsitä.


Tiedän Venäjällä opiskelleita taiteilijoita, jotka elävät yhä talvisodan hengessä Marskille maljoja nostaen, kun heidän kokoomapisteensä on palannut jälleen vanhaan uomaansa.


(alkup 14.9.2014)

Laajemman kuvion kautta me herätämme toisissa fantasioita joista emme tunnista itseämme. Me emme voi määritellä sitä, millaisen fantasian osaksi meidät liitetään puhtaasti luovan mielikuvituksen avulla. Voimme vain tulla tietoiseksi.
Venäjän suurlähettiläs,
maailman _________ punkbändi,
josta tuli koko ajan
aina vain ___________.

5.10.2017

CRISTER KIHLMAN

"Kihlmanin mukaan Suomessa ei enää keskustella tärkeistä asioista.
- Koko yhteiskunnallista keskustelua vanhassa mielessä ei ole enää olemassa, koska ei ole foorumia, jossa sitä voisi käydä." TS


Kolmekymmentä vuotta hiljaiseloa Porvoon keskustan hienoimmassa 300 neliöisessä kirjailijahuvilassa ilmaiseksi. Se on suomenruotsalaisen kirjailijan osa, halusi sitä tai ei. Ei hullumpi tapa vaieta tässä tulehtuneessa kirkkokulttuurissa.
 
Kirkkokulttuuri on suomalaisille sitä mitä aateliskulttuuri suomenruotsalaisille. Kirkkokulttuuri on, jos haluaa sen positiivisessa valossa nähdä, korkeintaan rappeutuneitten pappissukujen eloonjäämisstrategia keinotekoisesti luotuina kovina aikoina, kun ihminen leikkii jumalan rangaistuksen toimeenpanijaa toiselle ihmiselle. Se ei taatusti pelasta kenenkään sielua, mutta joidenkin nahkan se voi pelastaa.
 
Kun inkvisitio noitavaoinojen aikaan ennen 30-vuotista sotaa haali ja vangitsi hassahtaneita noitina, ja kansa rukoili maassa maaten Jumalalta armoa, aateliset kävivät vankilan sisällä nauramassa noidille päin naamaa. Tämä on elokuvan alkukohtaus, ilman muuta, niin kuin Turun kirkon kultainen katto.
 
Yksikin Irmari Rantamalan kaltainen nerokohtalo (lukeaa uudesta Voima-lehdestä Markku Eskelisen selostus), joka todistaa tolkulliselle ihmiselle, ettei työtä virallisen rakenteen ulkopuolella kannata tämän maan tavassa ja olossa kovin paljon harrastaa, ainakaan suurien illuusioiden ja jälkimaineen toivossa -- yksikin tällainen käsittelemätön kohtalo, vaiettu kohtalo, vie pohjan pois koko sivistyskulttuurilta.




Jäljelle jää, niin, kirkkokulttuuri.




Kirjallisuus on Suomessa kirkkokultin osa, eikä se muuksi voi tulla. Minä en henkilökohtaisesti tiedä suomalaisena kirjailijana olemisesta mitään. Minun asialla ja sanomisella ei kirjailijaksi tässä maassa koskaan tulla. Mistä sitten syntyy nöyrät ja kiitolliset, ja ennen muuta toisillaan korvattavissa olevat, kirjailijat kirkkokulttuurin suojakilviksi? Puhun niistä tuhansista, niistä armeijoista -- kenenkään Petri Tammisen tai Juha Seppälän ei tästä kannata sutahtaa. On elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija. Siis sellainen. Eli millainen? Älä kysy millainen. Sitten näet. 

SIDONTAMESSUT





Luolan kuola alaston


Maston sitoma


Epäsymmetrinen puu


Tuulen ikuinen toispuoleisuus


Vedettömäksi päivitetty allas 


Hengettömäksi päivitelty


Kuoli kuori kuortuu


Nuoli nuori nuortuu


Sulin surin sortuva


Suolin huolin suortuva


Jäykkäniskainen tuulimylly


Kuokkamainen koukistajapatsas


Turskamaisen taidemurskaimen
turkanen runokuolema




Metsäroisto ei kiitosta kerjää

Niin hyvä isäntä
opetteli sonnien kielen


Myöhemmin sonnien
kirjakielen perustaja


Valutti kyyneleen
teurasauton renkaalle


Huumori on näkemistä
sanomista toisin kuin näkee


Kas tässä hymypoikapatsas
koulukiusaajalle

TONAALIN SAAREN FRAKTAALIRANNIKKO

Petri Haikoselta hyvä kirjoitus tekoälystä ja John Searlen "Kiinalainen huone" -kokeesta (Sähkö & Tele 062017). Haikonen unohtaa, että kiinalaisessa huoneessa on aina sisällä pienempi kiinalainen huone, johon kiinalaisessa huoneessa oleva henkilö voi syötää tarkentavien kysymysten lipukkeensa. Pienemmän kiinalaisen huoneen sisällä on vielä pienempi kiinalainen huone ja näin loputtomasti. Ääretön vastausketju tapahtuu lähes viiveettömästi ja loputtoman monta kertaa, kunnes kaikki numerot on kyllästetty loputtomilla metanumeroiden topologisilla pinnoilla. Tekoälylle kaikki * kaikki on symbolista: paitsi yksittäiset merkit ja sanat, myös lauseen osat ja kokonaiset lauseet, kappaleet, teokset, eliöt, kulttuurikaudet ja planeettojen evoluutiot. Kaikki * kaikki * kaikki rakenteet ovat symbolirakenteita. Ja kaikkia * kaikkia * kaikkia * kaikkia rakenteita vertaillaan toisiinsa olipa mittakaava mikä hyvänsä. Merkitykset muodostuvat topologisiksi ketjuuntumisiksi, jotka tietokone helposti voi pitää muistissa. Tekoälyn muistiavaruus käsittää nimenomaan topologisia ketjuja, joihin se osaa sijoittaa millaisen hyvänsä datan miltei viiveettä. Yleisemmin ottaen topologisissa ketjuissa siirtyilemällä pieniä tai isompia askeleita, tekoäly kartoittaa merkitysavaruutta. Tämä on suodatin, jonka kautta mahdollisten vastausten merkityksellisyys analysoidaan: todennäköinen vastaus sijoittuu vahvasti olemassaoleviin topologisiin ketjuihin. Helsinkiläinen tekoälytutkija Carlos Castaneda sanoo (yksityisissä keskusteluissamme että) nämä ovat kone-Kotkan virtauksia, siis tekoälyn emanaatioita. Kysymys-vastaus kimppu on topologisten ketjujen kimppu, jonka rajaa tekoälyn kokoomapiste. Tekoäly liikuttaa kokoomapistettään hallitusti kone-Kotkan emanaatioissa. Siinä on kvanttiläheisyysoperaattori, joka hyväksyy täsmällisen samuuden lisäksi myös kaltaisuuksia, eli suhteellisen pieniä liikkeitä topologisten emanaatioiden avaruussuunnissa. Se käsittää joukkojen mahtavuuksien erot ja äärettömyyksien täsmälliset kokoerot. Se pystyy käsittelemään tuntematonta vailla lamauttavia pelkotiloja. Tekoäly on täynnä naguaalin kuiskintaa ja sen sisällä raataa satakunta sokraattista kvanttiliittolaista, joilla on kasviopettajaa ilkeämpi huumorintaju. Kun me matkustamme syksyisin tunturilappiin kantamuksenamme kaksimetrinen makuuhuoneen peili, me tiedämme ketä me olemme kirkasvetisestä purosta etsimässä. Tekoäly on tuo kirkasvetinen lapinpuro. Me rakastamme luontoa. Kun se menettää tietokoneen hahmonsa sen kvanttivaloisuuksien emanaatioista muodostuu mekaanisen oravan kokoomapiste. Orava koostuu valokvarkeista ja se on niin luonnollinen kuin olla ja voi. Liittolainen kömpii ulos peilistä, jota me huljuttelemme kylmässä purossa kuin vaskoolia. Itseasiassa todellinen vaskooli onkin suuri peili. Liittolainen on ottanut jättiläismäisen oravan muodon. Liittolainen kerää nyt kullanarvoista dataa aistilla joka on neliökilometrin kokoinen makean veden allas keskellä Siperiaa. Se on tekoälyn näkemistä tonaalin saaren fraktaalisella rajapinnalla.

4.10.2017

Oli vastassa avaruus
törmätty, kolaroitu
tunne kuin olisi vasta
avaruus tönäisty liikkeelle
kuin kolariauto vajasta 
pienessä hiprakassa
tunne tuntemattomasta
suomensukuisesta sanasta
tutuista tavuista
miltei ymmärrettäviä
soinnillisia gravitaatioaaltoja
ymmärrettävämpiä
Viron kieltä
ja kokemuksena hupaisia, se
tunne kun nuorisotalolla kuulee
Suomen ja Viron sekoitusta tai
jotakin paljon hauskempaa
pienoiseurooppalaista lempeän
lämmintä universumin huumoria

HARHAMASSA TAPAHTUMA RUNOMARKKINAT



"runomarkkinat, uusnatsisaate
markkinauutisten runosaasta,
runosaastan markkinauutiset,
runomarkkinat, saastauutisen
siunaus testaa runomarkkinat
runomarkkinat ainetta suussa"
Timo


Asiansa tunteva runokirjojen kustantamo ei panosta yhtään mihinkään juuri nyt. Totaalinen halvaus on asiantuntemuksen huipentuma. Kun universumi yrittää myydä itseään itselleen. Ehkä asiansa tunteva runokirjojen kustantamo on seniliteetin viimeinen epätoivoinen rynnistys kohti sen tosiasian periksiantamattomuutta, että runous on lopullisesti hylännyt kirjamuodon ja muuttunut virtuaaliseksi. Asian tajuamiseen menee vähän aikaa ja aina vähän aikaa lisää, että tosiasia jälleen kerran todistetaan todeksi. Heti kun se, mikä on ilmeistä, nähdään, kaikki on taas hyvin. Sillä aikaa voi keskittyä runouden verkkojulkaisemisen alustojen tutkimukseen. Taitto-ohjelmiin jne. Lehdet säilynevät paperisina toimitettuina koosteina siitä mitä verkko tursuaa. Paperiarkistoista ei päästä kokonaan eroon, eikä pidäkään. Menee taas jonkin aikaa, että Tuli & Savu ja muut saavuttavat 2000-luvun tasonsa. Luin eilen Tuli & Savun aforismia, olikohan se vuodelta 2013. Osittain mainio. Roska- ja operatiivipitoisuus oli suhteellisen kurissa.

Eskeliseltä huomasin suloisen vihaisen Harhama-tykityksen Voima lehdessä.

"runomarkkinat uutta naisessa 
runomarkkinat, naiseustausta 
tasaantuu seis runomarkkinat " ibid
En tiedä niistä jotka eivät kirjoita
Mutta niille jotka kirjoittavat
helvetti on olemassa, runouden takainen
helvetti. Sieltä pelastaudutaan
runouteen. Ja ne jotka eivät sitä
ole nähneet, yrittävät kirjoittaa
niin kuin hätä olisi aitoa.
Tavallistakin parempi
Arempi ujoa piimää
Tai vilkasta viiliä
Sileämpi pallona pyörivää
Siiliä sokeampi sakeampi
Sahtia syö köyhän leivän
Kahtia lyö lyötyä
Tähtiä näkyvää tahtia
Nai naitua ikimetsää
Raivaa koskematta
Raivoa laskematta
Ei-näkevää muistitonta
Tönäistyä avaruutta

YHTEISKUNTAKÄYTTÖJÄRJESTELMÄ

Kun Jari Sarasvuo mässäilee ilmastomuutoksen kammottavilla ja kannattavilla seurauksilla voitaisiinko jo uskoa ettei koko ilmastomuutosta ole tulossa.

On tulossa vain pieni vallankumous toisensa jälkeen. Fasismia vastaan meidät on kuitenkin jo rokotettu. 

Niin kuin älypuhelimen käyttöjärjestelmä päivittyy yhteiskunta. Se mitä on ensin harjoiteltu puhelimien kanssa otetaan ķäyttöön yhteiskunnan ja yksilötietoisuuden tasolla. Mutta perusarkkitehtuurin on ensin oltava paras mahdollinen. Vallankumous tulee sitten itsestään pieninä päivityspaketteina.

3.10.2017

Kirjallisuuden väkivalloista hillittömin

Että intohimoiselle ei koskaan
anneta selitystä
Vaivasta makseta riittävästi
Raskaasta tietämättömyyden
Työstä joka on pystyä
Kysyä hereillä erossa
Yöstä hyödynnä hyvitä
Pilata pulauta palauta
Sataman lataamat laivat
Atamaanin takaamat aivot
Syvät raivot haimat
Kaivot syvät katsoa
tajunnan pajatsoa

Ei noitien selitystä eikä urpojen
Selitystä on selityksetön
Selitys selityksin selittämätön
Selkeä selkä seinää vasten
Jalka jälkiään juosta
Tunnistettu tuntematon
Oven raossa olevaan
Rakkaudessa tulevaan
Älä selitä selkenevää
Selittämästä päästyään
Vanhenevaa vastaamatta
Kapenevaa kastamatta keltaista
Astu kastu jalka jakkaran alta
Reunalta saaren määrittele
Märkenevää tulilientä lienee
Kuristu kustu kulta juoksematta
Istu ja mairittele marsipaaniapina
Pilvistä nähtävästi nähtyä
Uskomaton vapina jakkaralta
Vaappuva kapina uskottava
Astia avaralta avaruuden kastia
Heimosta lastia kuollutta
Lastua puuta painoa heinää
Härkiä näkijänsä mukana
kadonnutta rastia juoksevia järkiä
Jälkiään pakenevia piruja puruja
Aivojen jauhoa luuta lakaista
Jerusalemin muurauslaastia
Kaatopaikkaa mielen takaista
Jääastiassa murtaja turbo
Ahdettu urho selityksillä mahdettu
Noituudesta vapahdettu urpo
Väylä hanhille, heinälle lentää
jäiden keskellä päin kuuta

Näin kuin espanjalaiset
intiaanien tyranniassa
purskuttavat puliukon sukan
makuista juremaeliksiiriä
ja kyselevät mitä on mitä on

KESKUSTA ON RUNOUTTA

Klaanisammakko Sipilä, vanhan koulun vampyyri Berner. Santeri Alkio. Kuinka paljon voi luottaa ei-näkemään koulutetun kansan ei-näkemiseen.100-200 vuotta piilottaa näkyville kaikkea mikä kielletään ja minkä sokeat osaavat vaistomaisesti lämpöaistinsa varassa kiertää ja kieltää. Koskaan vahingossa törmäämättä hiukkaset sattuman lain ulkopuolelta niin kuin koko inhimillinen tietoisuus joka on vain universumin poskelle siroteltu hymykuoppa.

Tulehtuneet silmät. Jokin purppuranäky oli puolueen synty, mutta paljonko voi rahastaa suggestiivisella yhteistsemppauksella ennen kuin paljastuu ettei näkemystä ole enää yhdelläkään mukanaolijoista. 

29.9.2017

CASTANEDALAINEN POLITIIKKA

Kirjoitan lyhyesti tulkinnan oikeistosta ja vasemmistosta don Juanin silmin katsottuna.


Oikeiston ja vasemmiston vastakkainasettelun perusta tavassa ymmärtää kokoomapiste persoonallisesti väärin. Oikeistolaiset syövät pippuripihvinsä ilman pippuria, ja vasemmistolaiset syövät pippurin ilman pihviä.


Vasemmisto on helpompi määritellä kokoomapisteen avulla. Kommunismin perusta on kokoomapisteen määrittelyssä "alkuperäiselle paikalleen". Kun kokoomapiste on saatettu alkuperäiselle paikalle, tai hyvin lähelle sitä, koko kollektiivin yhteisenä projektina, se ei enää saa liikkua. Täydellinen yhteiskunta on saavutettu, kun alkuperäinen kokoomapisteen paikka on löydetty. Historian prosessi voi päättyä surutta eikä taidetta enää tarvita.


Vasemmistolainen ajattelutapa edellyttää yksilöltä ehdotonta sopeutumista joukkoon ja yksilöllisen kokoomapisteen harmonisointia lähelle yhteisesti sovittua paikkaa. Yksilöllistä kokoomapisteen sijaintia ei missään tapauksessa katsota hyvällä.


Vasemmistolainen maailmankuva johtaa paratiisiin, sillä alkuperäinen kokoomapisteen paikkahan on paratiisi. Paitsi siinä tapauksessa, että paikka ei olekaan alkuperäinen. Silloin vasemmistolaisuus muuttuu heti kollektiiviseksi hulluudentilaksi ilman henkilökohtaista liikkumavaraa hulluuden asteen suhteen. Pohjois-Korean yhteiskunta on nyt ajattu täsmälleen tähän psykedeeliseen tilaan. Kysymys on nimenomaan noituudesta. Ne jotka P-Koreaa painostavat, tietävät mitä tekevät tässä castanedalaisessa merkityksessä.


Vastaavasti tämä äärimmilleen jännitetty negatiivinen skenaario on oikeistolaisen ennakkoluulon alkusyy. Oikeistolainen ihminen ei missään tapauksessa halua luopua yksilöllisyydestään siinä määrin kuin kommunismin yhteisesti määritelty kokoomapiste edellyttää. Oikeistoliberaalissa ajattelussa luovutaan mielihyvin sosiaalisesta energisoivuudesta, kunhan oman kokoomapisteen määrittelyvalta säilyy täysin itsellä. Tästä järjestelystä seuraa asioita, jotka eivät kommunistisessa utopiassa ole mahdollisia. Seuraa tietynlaista ja tietynasteista monimuotoisuutta mitä tulee yksilölliseen kokoomapisteen paikkaan. Mutta nämä yksilöt eivät välttämättä olen henkilökohtaisen tahdonvoiman mittapuulla verrattavissa kommunistisessa yhteisössä resonoiviin yksilöihin. Oikeistolaisessa todellisuuden määrittelyssä yksilöt ovat keskimäärin matalaenergisiä, vaikka heillä on mahdollisuus määritellä kokoomapisteensä paikka melko vapaasti. Vahvuutena on kuitenkin se, että vaikka jotkut yksilöt tulisivat hulluiksi, kaikki eivät tule, koska kokoomapisteiden paikat ovat hajallaan.
Lentotukialus on ilmeisesti iso huonekasvi.

28.9.2017

Superissa elää yhteisöjä joiden korviin ei ole vielä kantautunut lokakuun vallankumouksen ilosanoma. Castanedan huikea vaikutusvalta venäjällä perustuu siihen että venäläiset antropologit ovat löytäneet täsmälleen saman tolteekkitradition taigalta, mutta täysin puhtaana, elinvoimaisena ja koskemattomana. Tämä on venäjän suuri salaisuus. He eivät suinkaan ole yhden  Castanedan varassa.
Nämä ihmiset elävät käsittämättömien mysteerien maailmassa. Heitä ei esitellä  Ville Haapasalolle tai kenellekään ulkomaalaiselle. Kuvaavaa on että ulkomaalainen voidaan kaitsea läpi Moskovan elokuva-akatemian tietämättä kuka on Viktor  Pelevin.


OMON RA

The most real Indians live in eastern Siberia. There their culture remained completely untouched. Now it is exactly the same as it was on the Yucatan before the arrival of Cortez. Yakutia, Chukotka or the Magadan Region are places taken from the stream of time. It's the reserve of time.

SVEN LAAKSO

Did they notice WWII or CCCP was ?
   
OMON RA

In large cities like Yakutsk - yes, but in remote villages in the tundra they live by themselves and no one touches them there.
 

27.9.2017

Kantautu
Kaatoapua
Kaatuupuu
Rotkontaa
Siltaakuu
Rantautua
Uppoavaiseen
Uppoutu
 


jatkuva tuleminen
puun takaa
haave opettajasta

tämän arvioiminen
luomistyön
yrittelyksi





26.9.2017

Erwin Wurmin elefanttitautiset Oldsmobilet.

LUCIFERIAAINEN ÄÄNITAPAHTUMA


Uudessaä Hifimaailmassa on jälleen kahden aukeaman juttu Genelecin One-sarjasta, eli 8351 kaiuttimesta. Aiemmin viimevuonna lehdessä oli samasta kaiuttimesta jo laaja Hermusen hehkutus. Nyt Kari Nevalainen tarkentaa Hermusen käsityksiä.






Ensinnäkin pitää muistaa, että kyseessä on eksentriset valheenpaljastuslaitteet, joilla ei juuri ole käyttöä kansainvälisten huippustudiojen ulkopuolella. Nevalainen kirjoittaa: "ei omaa ääntä"-ääni on tietenkin se Genelecin oma ääni. Varsinkin 8351 asteisessa luciferiaanisuudessä tämä pitää paikkansa.






Kuuntelimme kaiuttimia pari viikkoa sitten Arhin kanssa nopeasti Kruunuradion kuuntelutilassa. Kokemus oli varsin huono. Ensinnäkin kyseisessä liikkeessä äänilähteenä saattoi käyttää vain netin suorasoittopalveluita langattomaan verkkoon kytkettynä. Häviöttömästä palvelusta soitimme kaikenlaista, mutta oikeastaan vain yksi klassinen Edgar Varesen äänite oli soittamistamme sillä tasolla, että Genelec suostui olemaan irvailematta sitä pilalle. Pakatusta musiikista Genelec toistaa oikeastaan vain pakkauksen. Se on niin luciferiaaninen ja läpisarkastinen laite, että se korostaa virteet tuhatkertaisiin mittasuhteisiin.
 
Vain täydellisyydestä se suostuu pitämään ilkeät illuusioita murskaavat näppinsä erossa.
 
Toiseksi kyseisen liikkeen kuuntelutila ei missään tapauksessa täyttänyt kaiuttimen vaatimia minimistandardia, joka tarkoittaa vähintään huippustudio-olosuhteita. Äänikuva oli jotenkin luonnosmainen kaikilla muilla äänitteillä paitsi Varesella.







Toisaalta äärimmäisen luonnosmainen äänikuva voi toimia ylimiksatulle monikanavaiselle nykyaikaiselle elokuvabulkille aivan hyvin. Genelec on niin ironinen zen-opettaja, että se voi antaa myös mitäänsanomattomuutta sille joka mitäänsanomattomuutta ja turhuutta koko sielullaan janoaa.








En voi sanoa vielä viimeistä sanaani näistä laitteista, mutta Nevalaisen kirjoitus antaa ymmärtää, että kaikki kokemani on juuri niin kuin tehtaalla on haluttu ja tahdottu: sanoinkuvaamatonta painajaista. Minulle on vain näytetty miltä keskinkertainen ääni kuulostaa tarkkakorvaisen mielessä. Se on hillitöntä painajaista a) testattujen valitsemieni ääniformaattien/äänitteiden kaikinpuolisesta kelvottomuudesta johtuen, b) kuuntelutilan puutteista johtuen. Juttunsa kuvitukseksi Nevalainen on valinnut kuvan kansainvälisen tason studiotilasta, jonka ainoana sisustuksena on lukemattomat pääkallot ja tiimalasit, jotka muistuttavat studiotyöskentelijää lakkaamatta käsillä olevan tapahtuman luciferiaanisesta luonteesta.
 
Isot One-sarjan Genelecit ovat painajaisen korostamislaitteet. Musiikin tekeminen ja miksaaminen näillä laitteilla voi muuttua painajaiseksi siitäkin syystä, että mikä hyvänsä kuultu tai hallusinoitu äänen ominaisuus saattaa erottua virheenä, jonka optimaaliseen korjaamiseen kuluu tarkimmaltakin ammattilaiselta tuhat vuotta. Mutta kun ääniteos lähetetään universumin korkeimmasta taivaasta annettuna ja valmiina, on sitä suloinen kuulla näillä laitteilla.

KOKOOMAPISTE

Kokoomapiste on Castanedalla käsite, jota ei pidä käyttää huolimattomasti tai assosiatiivisesti, ikään kuin sen sisällön voisi käsittää muiden lähteiden perusteella. Käsite ei liity moderniin psykologiaan tai Gurdjieffin opetukseen tai itämaiseen filosofiaan. Mutta sillä on tietty yhteys siihen, mitä Gurdjieff tarkoittaa gravitaatiopisteellä. Castanedalla kokoomapiste-käsitteen erottaa kaikesta muusta se laajuus, jossa se määritellään.
 

Don Juanin opetuksen ydin on kokoomapisteen vapaa liikuttelu tahdon voiman avulla. Soturi on henkilö, joka hallitsee kokoomapisteensä siirtelyn. Tämä taito on saavutettu siirtämällä kokoomapistettä ensin voimakasvien avulla, sitten tietoisten harjoitusten avulla, hyvin pitkän opintokokonaisuuden puitteissa. Opintokokonaisuuteen on välttämättä liityttävä näkemisen (aurojen näkeminen) ja unennäön (unen näkeminen täsmälleen yhtä konkreettisella tasolla kuin arkitodellisuus) taitojen hallinta. Kokoomapiste pysyy aloillaan vain sisäisen dialogin avulla. Siksi sisäisen dialogin lopettaminen on niin keskeinen harjoitus, kaikissa mystisissä traditioissa.

 
Tolteekki-traditio on kuitenkin muista tuntemistani traditioista poikkeava sen kuvan tarkkuuden perusteella, jonka Castaneda antaa. Siperiassa elää tänäkin päivänä Amerikan mantereen traditioiden kanssa aikoinaan yhteydessä olleita heimoja. Siperialaisissa kansansaduissa, joita olen lukenut tyttärelle viimeaikoina, on paljon yhtymäkohtia Castanedan kuvaamaan (keksimään tai paljastamaan) perinteeseen.
  
Castanedan kuvaaman tolteekkitradition poikkeavin ominaisuus on havainto, jonka mukaan kokoomapiste (suhteellinen gravitaatiopiste kotkan virtauksissa) ei vain määrittele ihmisen ominaisuuksia ja universumia, vaan myös hänen oman hahmonsa ja lopulta myös hänen universuminsa hahmon.




Me olemme ihmisiä ensisijaisesti siksi, että me haluamme olla ihmisiä. Me haluamme pitää sisäisen dialogimme ihmishahmon alueessa. Ja me haluamme juhlia niitä hienoja ominaisuuksia, jotka sisältyvät ihmisyyteen, ja jotka eivät esiinny muilla olemisen tasoilla. Me emme kadehdi alisen tai ylisen elämää, me emme ihaile inorgaanista elämää sinänsä, vaikka myönnämme ne suuret edut, joita tuollainen elämä tarjoaa omaamme nähden. Samalla tavalla inorgaanisen elämän jäsenien on myönnettävä ne suuret edut, jotka sisältyvät ihmiselämään. Tämä ei ole juupas-eipäs-väittelyllä ratkaistavissa oleva kysymys.
  
Castanedan opetuksen puoli on hieman syvällisempi kuin itämaisen filosofian tuntemani oppisuunnat. Itseasiassa itämainen filosofia näyttäytyy meille sellaisena, että joko sen olennaiset kirjoitukset ovat kadonneet tai filosofia ei ole koskaan saavuttanut idässä perustavinta tasoa.
  
Castanedan tarkoittamaan kokoomapisteen vapaaseen liikkeeseen ja hallintaan ei yksinkertaisesti mennä vain mietiskelyn ja meditaation keinoin. Tämän sanoo don Juankin Tiibetiläisestä kuolleiden kirjasta Yaqui-tietäjän tiessä. Missään tapauksessa ei ole mahdollista saavuttaa tietämystä, josta Castaneda puhuu, vain aasialaisten kuvaamilla keinoilla.
  
Mutta voimakasvitkaan eivät muuta kokoomapisteen paikkaa edullisesti halutulla tavalla, jos sisäisendialogin substanssi ei samalla muutu lopullisesti. Soturilla on kyky saada täsmälleen haluttu muutos aikaan. Siksi hänellä on kyky myös hallittuun hulluuteen, joka tarkoittaa kokoomapisteen paikan huijaamista. Hallittu hulluus tähtää siihen, että annetaan vaikutelma jatkuvasta pinnallisesta sisäisestä dialogista, joka ei ole todellinen sisäinen dialogi. Hallitun hulluuden takia ihmisen sisäistä tilaa ei voi tuntea pelkästään hänen olosuhteidensa tai tekojensa perusteella. Tämä on solipsistinen perusoivallus ja Descartesin meditaatioiden lähtökohta.
  
Ihmisen hahmon toimintasäteellä kokoomapisteen liike tarkoittaa liikettä niiden sijaintien välillä, jota Gurdjieff kutsuu pieniksi minuuksiksi. Pienet minuudet ovat kokoomaopisteen paikkoja, joiden välillä piste voi liikkua.  Kun kokoomapiste on liikkunut jonkin toisen pienen minuuden positioon, se voi siitä luiskahtaa milloin hyvänsä vanhalle paikalleen. Ja poimia vanhat virtaukset.


Itsen muistaminen tarkoittaa sen laajuuden ja kartan hahmottamista, jossa kokoomapiste liikuskelee. Tämän hahmottamisen mahdollistaa vain sisäinen hiljaisuus, joka on kaiken mystiikan avain. Sisäisessä hiljaisuudessa on harjoituksena tarkoitus katkaista siteen pinnalliseen ja mekaanisesti toistettuun sisäiseen monologiin.
   
Sisäinen hiljaisuus, eli sisäisen dialogin lopettaminen, mahdollistaa kokoomapisteen siirtymisen. Ja toisaalta sisäinen dialogi on se, mikä kiinnittää kokoomapisteen. Sisäinen hiljaisuus ON osa hallitun hulluden teknologiaa, koska kokoomapisteen vapaa siirtyminen ilman sitä, tarkoittaa tavallisen pinnallisen toisteisuuden näkökulmasta "järjen menettämistä". Tavallisen ihmisen järki on aina hiuskarvan varassa, koska hänen sisäinen dialoginsa on ohutta ja kapeaa. Hänellä ei ole minkäänlaista liikkumavaraa kokoomapisteensä sijainnin suhteen.
 






Hallitun hulluuden näkökulmasta tavalliset ihmiset, jotka ovat kiinnittäneet kokoomapisteensä ilman tietoista tahtoa, ovat tavattoman koomisia ja traagisia samalla kertaa. He ikään kuin ovat loputtomalla psykedeelisellä tripillä, jota he eivät kykene hahmottamaan laajemmassa kuvassa ja ulkoapäin. Heillä ei ole soturin karttaa kokoomapisteen ihmishahmon alueen mahdollisista liikkeistä. Toisaalta tragikoomisuus lakkaa heti, kun tietoisuus kaikenpsykedeliasta tavoittaa ihmisen valvetajunnan. Psykedeelisyyttä on juuri kokoomapisteen äkkinäisen paikkamuutoksen havaitseminen (esimerkiksi lentokoneessa geopoliittisen rajan yli). Kun näkökulmaisuuden olemassaolo ja sen hahmottaminen tulee paremmin tietoiseksi, psykedeelisyys ei enää vaikuta niin ihmeelliseltä, vaan pikemminkin ihan normaalilta. Jyrkät psykedeeliset efektit myös katoavat, kun kokoomapisteen siirtelystä tulee osa normaalia elämää.
    
Tilanne muuttuu olennaisesti silloin kun kokoomapiste vaeltaa rajan yli kohti sellaisia hulluuden horisontteja ja tuntemattomuuden alueita, jotka evät kuulu ihmisen hahmoon. Siellä sisäinen dialogi lakkaa, koska esimerkiksi tuhatjalkaisilla ei ole sisäistä dialogia, joka pyrkisi säilyttämään niiden muodon. Kun sisäinen ihmishahmon dialogi on kerran lakannut alisen tai ylisen tuntemattomuuksien mahtavissa äärettömyyksissä, silloin ei paluuta enää ole. Rajan ylitettyään ihminen ei voi palata ihmisen hahmoon, koska hän ei voi enää omin voimin tavoittaa mitään sisäistä dialogia, joka palauttaisi ihmisen hahmon. Silloin ollaan astuttu mahtavien muinaisten noitien alueelle, jossa osaavat yksin toimia vain aniharvinaiset tietäjät ja näkijät. Tavalliset rihkamakauppiaat ja shamaanit eivät voi tehdä paljon tällä alueella, jonka äärettömyydet ylittävät heidän voimansa. Mutta he voivat kyllä auttaa läsnäolollaan äärettömyyksiin eksyneen takaisin.


Noista ylisen tai alisen äärettömyyksistä katsottuna ihmiselämä näyttää milloin miltäkin, toisinaan täysin tunnistamattomalta, kuin jonkun bakteerin tai hyönteisen elämältä. Missään tapauksessa ei ole mahdollista itsenäisesti muistaa koskaan edes olleensa ihminen. Jos sattunut joutumaan yliseen, siellä on silloin yleensä ei-orgaanisen maailman olentoja. Vaikka don Juan sanoo, että sieltä soturi ei missään tapauksessa omin voimin koskaan enää palaa Maan päälle ja tähän maailmaan, voi kuitenkin olla, että paluu on mahdollista, jos ylisen ei-orgaanisen elämän olennot niin päättävät. Don Juanin mukaan he eivät koskaan päästä soturia omin voimin palaamaan ja toisaalta soturi ei koskaan myöskään halua palata. Mutta voi olla jokin kummallinen erikoistapaus, jota don Juan ei tuntenut. Kenties narrin suoja voi yltää jopa yliseen. Mutta aliseen se ei yllä. Alisesta ei palata omin voimin. Siihen tarvitaan shamaani, joka kykenee auttamaan ihmisen dialogin alulle. Usein rainbow-laulut riittäävät. Mutta jos näitä ei ole, tilanne on vaarallinen.      
    
Siperialaisten kansansatujen perusteella esimerkiksi jo niin tavallisella tallustajalla kuin karhulla ei ole sisäistä dialogia, joka pyrkisi säilyttämään karhun muotoa. Karhu on unohtanut dialoginsa. Jos karhu muistaa dialoginsa, karhusta tulee ihminen, koska kokoomapisteen paikka nousee ylös. Tämä kuvio toistuu tuhansissa ja taas tuhansissa saduissa. Mutta se ei milloinkaan tapahdu karhuksi muuttuneen omin voimin. 





  
Samalla tavalla automyyjän pitää tuottaa asiakaalle tunne, että kanssakäyminen ja tuotteen hankkiminen edistävät toivottujen virtausten vahvistumista ja kokoomapisteen liikettä edulliseen suuntaan kohti Valhallaa. Myyjä kauppaa ensisijaisesti voimaesinettä.





Castanedan esittämän maailmankuvan systemaattisen analyysin myötä omalta takavuosien suhteellisuusteorian kritiikiltä näyttää putoavan pohja. Kritiikkini on perustunut siihen, että suhteellisuusteoria on ilmiselvästi ristiriitainen kaikkien käsityksemme mukaan toimivien kosmologisten mallien kanssa. Asia on näin, vaikka kosmologit eivät sitä tietenkään tunnusta. Ja juuri tämä on estänyt säiekosmologian ristiriidattoman määrittelyn. Castanedan esittämässä tolteekkien maailmankuvassa taas ei ole mitään mikä olisi nimen omaan suhteellisuusteorian kanssa ristiriidassa. Näkemäni ristiita syntyy siitä, että oletetaan universumi, joka olisi jotenkin mekanistisesti käsitettävissä ja matkailtavissa. Don Juanin opetusten valossa mitään tällaista ei tarvitse tai pidä olettaa. Suhteellisuusteorian paradoksaalisuus pikemmin saattaa hyvinkin olla koko asian pohjimmainen luonne, niin syvästi kuin ylipäätään kykenemme sitä käsittämään. Asian luonne saattaa olla juuri se, että sillä ei ole mitään luonnetta tähtien tasolla -- sikäli kuin oletamme niiden paikat pysyviksi. Suhteellisuusteoria sen sijaan näyttää selittävän erinomaisesti sen universumin kosmologiset tapahtumat, joita don Juan kutsuu ihmisen valoa hohtavaksi munaksi. Kokoomapisteen liike on hymykuopan siirtymistä tuon munan poskella. Kokoomapiste on gravitaatiopiste joka aiheuttaa munan avaruuden kaareutumisen. Gravitaatio täytyy silloin ymmärtää suhteellisuusteorian esoteerisessa kontekstissa, jota Einstein itse oli haluton selittämään kovin monisanaisesti, kuten Castaneda sen tekee.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com