28.6.2017

Naapurissa oli nuorten juhlat. Lupasin viedä jotain purtavaa ja lautaset. Ajattelin yllättää hienoilla lautasilla. Lähdin naapurin puusepän emännältä lainaamaan perintöliemikulhosettiä. Kävelin kauniina kesäiltana kaupalle ja siitä mäkeä ylös koulun pihan suuntaan. Koira, Nalle, hykkäsi pitkässä ketjussa vastaani. Peräännyin mäen rinteeseen ja jäin kuulostelemaan. Pian Vessen naama ilmestyi koulun kulmalle. Hän otti koiran pitimiinsä. Tertulla ei ollutkaan lainata lautasia; oli vain myytäväksi. Onneksi satuin olemaan rahoissani. Tuhatkuusisataa euroa kahdeksan ruokailijan antiikkisetistä oli aika lovi lompsaan. Syödään nyt kunnolla, kun kerran syödään. Pullisen kaupasta olisi tietysti saanut paikallisnuorisolle kelpaavan kertakäyttölautassetin viidellä markalla. Jätin lautaset rappusille palatakseni autolla hakemaan.

Pakkasin vihreään Fiatiini joitain mausteita, raaputin tuulilasin jään ja lumen alta ja istahdin ohjauspyörän taakse. Vasta silloin muistin, että olin hukannut auton avaimet kännireissulla Tampereella. Onneksi oli toinen, uudempi auto. Siirsin kamat Volvoon ja hain lautaset. Matakalla naapurin juhliin ajoin vähän harhaan. Taisin juoda lämpimikseni pullollisen Koskenkorvaa. Muistikuvat juhliin saapumisesta ovat hämärän peitossa. Talo ei ollut sisältä ihan sitä mitä muistelin. Porukkakaan ei vaikuttanut olevan lähintä sen aikaista kaveripiiriäni. Alkuillasta en muista oikeastaan muuta kuin rummun päristystä.
 
Vähitellen kuva alkoi selkiytyä. Tehdasalue oli melko suuri ja koko porukka jakaantunut ympäristöön. Itse katselin metalliosien valmistusta ja laaduntarkkailua. En viitsinyt kysyä, mitä he tarkalleen ottaen täällä valmistivat. Se olisi ollut aika tyhmä kysymys ihmiseltä, joka on asunut kylässä koko ikänsä. Totta puhuakseni, minulla ei ollut aavistustakaan siitä mitä he valmistivat. Metalliosat vaikuttivat korkeateknologisilta. Yhden osan kanssa, jossa en huomannut mitään virhettä, tuli hämminkiä. Tarkkailija ilmoitti, että osassa on valmistusvirhe. En kysynyt asiasta tarkemmin, ihmettelin vain. Minusta osa vaikutti silmämääräisesti identtiseltä toisten osien kanssa.
  
Mies antoi osan toiselle miehelle, joka veti suuren naamarin kasvoilleen. Sitten hän systytti kipinällä valtavan kaasuhitsausliekin, joka kuumensi hetkessä koko suuren konehallin. En varsinaisesti tuntenut kuumuutta, vaan jonkinlaisen kirkkauden ja ahdistavaa polttavaa väreilyä rintakehässä. Säntäsin huoneesta ulos pakokauhun vallassa. Jostain löytyi sentään suihkukomero. Suihkun ei tarvitse aina olla kylmä. Lämminkin vesi sammuttaa tehokkaasti tulen.
 
Livahdin sisään pienen sulkemaisillaan olevan vaateputiikin ovesta samalla oven avauksella kuin omistaja astui ulos. Sanoin, anteeksi, kai vielä voi ostaa. Tottahan toki, omistaja totesi vaivaantuneen ja väsyneen näköisenä. Huomasin heti hienot varrelliset kengät ja korkeat turkishatut. Omistaja sanoi yhteishinnaksi kaksitoista euroa. Äärettömän halpaa, ajattelin, ja pengoin innoissani lompakkoani. Pankkikorttia en löytänyt, eikä käteistä ollut mukana. Soitin isälleni. Isä tuli pian, mutta hänelläkään ei ollut rahaa, mikä on kokemusteni mukaan aika harvinaista niin säästäväisen miehen tilaksi. Voisiko tuotteet saada laskulle, kysyin. Ei tällä kertaa, yhähti omistaja. Ihmettelin vastausta, kun isäkin oli todistajana. Kysyin sitten: onko teillä myymälä kaupungissa. On kyllä, Rosa Luxemburgin kadulla. Noni, tsädäm! Aivan huikeeta! Eipä tässä mitään hätää sitten. Ajattelin kuitenkin tyytymättömänä, että tuotteet ovat kaupungissä vähintään kaksikymmenkertaisissa hinnoissa.       

24.6.2017

SYMPHOSIUS



                                                                                  Aenigmata




Ilman minua ei isäni olisi koskaan tiedetty syntyneen. Ylimmällä tasolla olen se mikä olen ja alimmalla tasolla sama. Linjat kulkevat läpikuultavan kämmenen poikki. Toinen puoli muistuttaa siitä mitä toinen teki. On makea rakkauteni ymmärryksenmusta täynnä tahattomia värejä. Palvelijana olen taloni isäntä ja jälleen kerran ovat ovet avoimet. Pieni kotini palvelee kenen hyvänsä saapua. Täällä on luovuttu kaikesta, leikistä ja vakavuudesta. Valtaa pitää kuiva asiallisuus ja asioiden loputon erittely.
    
Jos on olemassa kivuttomia kyyneleitä matkalla taivaaseen, olen este niiden tiellä. Mitä en osaa käsilläni, teen jaloilla. Juoksen monin tavoin jälkiä jättämättä. Kirjoista en välitä, olen asunut niiden kovilla lattioilla ja pölyisissä vesissä. Nyt olen keskellä lauluni kiinnostavankäheää aaltoilua. En harkitse sanojani. Annan kyberneettisen henkiautomaatin puhua.
   
Sanojen harkitsemattomuus lienee viisautta. Olen siis villi ja viisas. Viisas jos sitä kutsutaan villiksi. Olen antelias Jupiterin sairaanhoitaja kietoutuneena pitkiin hiuksiini. Vaellan rauhallisesti sarvipäiden katraassa. Veräjällä lähetti odottaa paluupostia.
  
Haluaisin muistuttaa teitä elämämme alkuperästä: eihän voi mikään syntyä tappamatta ensin emoaan. Länsituuli lahjoittaa sinulle poikia, etkä enää etsi puolisoasi: sinua etsitään. Joen sanotaan olevan sinussa. Neljä kättä ja kaksi sormea kantavat kahta ruumistasi. Jalkoja on vain yksi, se pisin. Rakasta minut nukkumaan, nukahdat pian itsekin. Juuri sinä, jota kannan sisälläni.
  
Väität minun rikkovan sopimuksia. Olen pukeutunut oliiviöljyyn, syntynyt pienen tomaatin sisällä. Kerrotaan ettei minulla ollut veljeä. Kärsimys voi saada ajatukset näyttämään vierailta. Se voi lisätä määrättömästi koti-ikävää. Mutta tomaatit roikkuvat uudestisyntyneinä tänä vuonna kiihtyvissä tuulissa.
  
Olen vieno violetti väri pallolla. En saastuta. Olen iloinen, jos voin tehdä jotain hyväksesi. Teen sen kauttaaltani punaisena vailla syyllisyyttä muuhun kuin synnyttäjäni murhaan. Myönnät kai, ettei se ole suuri rikos. Ei mikään häpeä.
      
Nyt eläimet takaisin häkkiin. Pelottaa kaikki sarvipäät. En halua vahingoittaa niistä yhtäkään. En myöskään olla halveksittu. En halua tavallista morsianta. Minulle lapset ovat jälkeläisiä. Pieni mutta pitkä kultakoristeinen metallituote on valo jonka joku takoi hiuksiisi.
    
Työni on nostaa raskasta massaa höyhenenkevyellä vinssillä. En ole enää pelkkä tiedekunta. Ei ole enää Maa nimeni. Minulla on suuri sielu nyt. Kyberneettinen aasinsilta yhdistää idealismin ja materialismin mantereet. Matkustan ilman taipaletta. Minussa on ollut enemmän kuin yksi elämä. Me olemme niitä, jotka eivät kipua taivaisiin vähäpätöisen tiedon takia. Niin kauan kuin sana virtaa, saa kieli levätä.
  
Aamutaivaalla lentelee tarkin katse. Sen polku on lyhyt, merenselkä leveä. Makea elämä kuin uni kaikkoaa, mutta mitätön nimi säilyy. Yö, anna minulle nimi, omaisuus ja sulka. Ennen muuta tee loppu päiväni pimeydestä. Jos emme saa iloita rajatta, miksi jatkaisimme päivää keinovaloin. Täynnä piikkejä on yö, joka päivän selkää puukottaa. Suuri hulluus voi viedä äänen. Sydämen ääni on enemmän kuin pelkkä keho.
  
Mikä se on iholla jos ei oma tunto. Kenen tunto se on? Hylätyssä kartanossa oli ilottomien lasten koti. Lasten hylkäämillä pehmoleluilla täytetyssä huoneessa rakastelimme tuhansien maatuneiden pehmolelujen patjalla. Niiden lämpö oli aina harhaa. Sydämen haihtuvuus, sydämen volatiliteetti, vain meidän lasten omaa lämpöä. Yksinäisyyden pimeinä öinä sisälmyksien, harhojen haihtuessa, tuli näkyviin karhunpennun kallo. Se oli kätketty pehmonallen turkin sisään, puunatussa ja puleeratussa lasivitriinissä, kaiken kansan nähtävillä.
     
Talosta tulee vaaraton kun se palaa. On makea palavan lihan haju avotulella. Kuoleman viriliteetin jumala olit maailman vihreillä kentillä. Kuin kaksi kiveä levitoimme yhdessä toisiamme tuntematta. Yhtä liikkumaton olit kuin muotoni, toki pienempi mutta runsas. Minulla oli keho täynnä hampaita.
 
(3.12.2012)

RUOKKOAMATTOMUUS

2013 taitaa olla raivontäyteisin bloggausvuoteni. Olen vähän siivoillut sitä osastoa. Ylilyöntiä ja vihabloggausta löytyy kosolti. Täysin kilahtanut emotionaalinen vaste oli silloin, siinä provosointitilassa täysin todellinen. Mutta tavaran jättäminen näkyviin ei ole enää tarkoituksenmukaista. Toisaalta jäljen ruokkoamattomuudesta voi syyttää vain sitä ettei editointi apua ole saatu. Resurssipula. Olisihan anarkistisina, tyaiteellisesti vapaina, vihervasemmistolaisina ja rock'nroll-aatteisina esiintyvien pienkustantamojenkin julkaisut täynnä Heil Hitleriä, jos niitä ei kukaan editoisi.
sinä ihmettelet
minun sattumataidettani
niin kauan
kunnes käsität
ettei minulle mikään
virhe ole sattumaa
On ihmisiä

joille sana on yhtä kuin teko

jota ei koskaan tehty

eikä tehdä



Ei ole ihmistä

jonka käytöksessä

ei olisi moittimista



Sanat ovat tekemättömien

tekojen kammottava

summa



On ihmisiä

jotka sekoittavat tahallaan

fiktion ja faktan



He osaavat suojata todelliset

veritekonsa

lempeiden sanojen

kudelmaan



Jos ei ole ihmistä

ei ole ongelmaa



Sillä heille sanat ovat totta

mutta teot valhetta



Ei ole ihmistä joka

minut olisi tuntenut



He eivät tunne

näytelmää jossa

teoilla on merkitys

mutta sanoilla ei 



Ei ole ihmistä jota

henget eivät tosipaikan tullen

puhuttelisi



Rakkaus ei vihapuheista

muuksi muutu



Ketä se hyödyttää jos minä

voin pahoin

tai minä

tai minä

tai minä

23.6.2017

Puu joka halusi kasvaa
voimalinjojen alla
hullu puu, outo
psykologi, metsuri
sahasi häntä tai sitä
kaikista selityksistä
huolimatta. Mene
metsään kasvamaan
pusikkosi kilpailuun
älä täältä valoa etsi
Puu asettui
valtakunnan rajalle
ja siellä oli valoa taas
ja taas tuo outo
psykologi, metsuri
sahasi häntä tai sitä
kaikista selityksistä
huolimatta.

(22.12.2013)

MISTÄ LÖYTÄISIN UUDEN TIEN

Mistä löytäisin uuden tien matkalleni? Mistä löytäisin uuden jalansijan suunnalleni vuorenseinämällä jolla yövyn? Parhaimmillaankaan runous ei ole runoutta suurempaa. Lautaset ovat toisistaan erillään, pöytäni leijuu. Lautaset ovat tärkeä mutta näkymätön tekijä. Tarjoilu on päättynyt. Lautaset ovat täynnä harkittuja itseni näköisiä lauseita. Ne tarjoilen. Lautaset ovat osa todellisuutta. Me tavoittelemme täydellisyyttä. Me emme aavista huomista elosalamoita. Lautaspinossa lautasten väliin asettuvat monet epätäydellisyydet. Ensimmäinen miljardimme palauttaa itsekunnioituksen. Toinen miljardimme palauttaa hoikemman vartalon ohella aivojen mielihyväjärjestelmän. Jos olisimme syntyneet hyönteiseksi, jos vain olisimme, olisi nenänvartemme millin sadasosan lyhempi. Se kaikki olisi vain lyhytkestoinen uni. Sellaista jota itseään täydentävä näkee käytävillä, kun odottaa jotakin tapahtuvaksi itselleen. Hän odottaa myönteistä löydetyksi satamaksi, huiskuttaa ja laukaisee ilotulitteensa viimeiseen rakettiin. Hän on valmiustilassa, jossa onni saattaisi potkaista tai astua päälle tai silittää käpälällä. Vielä hän ei ole taitellut potkaisevaa onnea reppuunsa kuin eväsvoileipiä, ja lähtenyt itse kävelemään. Aina hän on jotakin sukua. Aina hän on jonkun ystävä ja jonkun vihamies. Aina hän on kaikuluotainten ulottumattomissa ja pelastuu.

KOMBA

"Tyhjyydessä kamppaili kaksi lohikäärmettä. Ne olivat uskomattoman hienostuneella tavalla kauniita -- ja niiden leikki vaikutti lempeältä, rakastavien ja hellien tunteiden täyttämältä, ikään kuin niiden jäsenet olisivat olleet kykeytyneenä moniulotteiseen shakkipeliin, jota tosin pelattiin ilman näkyvää lautaa ja nappuloita.
En huomannut, miten minusta tuli toinen niistä. Se oli samalla kammottavaa ja iloista. Vaistonvaraisesti osallistuin heidän käsittämättömään taisteluunsa -- liikkeeni täydellisesti sitoutuneena puhtaan tahdon ilmaisuun."
 Viktor Pelevin, Metusalemin lamppu, 2015, suom. SL

22.6.2017

TYTÄR: Isä, oonksmä kertonut, että mä saan spinnerin.

ISÄ: Olet.

TYTÄR: Ja säkin saat ja pikkupoika.

ISÄ: Pikkupojalle pitäisi tilata se Hot Wheels -autorata. Mistähän sen tilaisi?

TYTÄR: AliExpressiltä tietenkin.

ISÄ: Ai mistä?

TYTÄR: AliExpressiltä.

ISÄ: Mikä se on?

TYTÄR: Kiinalainen nettisaitti.

ISÄ: Ai.

TYTÄR: Älä nyt vaan kysy, että mikä on saitti.

SYDÄMEN HAIHTUVUUS






Mikä se on iholla jos ei oma tunto

kenen tunto se on?

Hylätyssä kartanossa

joka oli ilottomien lasten koti

puunatussa ja puleeratussa

lasivitriinissä kaikelle kansalle

esille kätketty

pehmonallen turkki, elävän kallo

luulosairauden harhan kudos, liha

välistä häipynyt jonnekin

Lasten hylkäämillä pehmoleluilla

täytetty huone, siellä me rakastelemme

tuhansien maatuneiden pehmolelujen patjalla
  
Niiden lämpö oli aina harhaa

sydämen haihtuvuus, sydämen volatiliteetti

vain meidän lasten omaa lämpöä

Yksinäisyyden pimeinä öinä

sisälmyksien haihtuessa

paljastu karhunpennun

kallon puhdas rakenne,

rakasta minua

18.6.2017

KUTSUT

Olin kutsuttuna kutsuilla. Jokainen vieras toi mukanaa kehystetyn taulun, joka esitti kutsujen emäntää. Oma tauluuni olin itse tyytyväinen, tulin ensimmäisten joukossa. Myöhemmin tulelleilla vierailla oli mielenkiintoisempia tekeleitä mukanaan, jotain Gustav Klimt -tasoa vähintään. Eräs muotokuva varsinkin hätkähdytti: en ollut nähnyt vastaavaa taiteellista tyyliä koskaan. Hankala kuvailla sitä: naisen kasvot olivat kaukaa viehättävät, vasen silmä oli kaukaa jotenkin säihkyvä. Lähempää vasemmassa silmässä näkyi kyberpunktyylinen kellokoneisto, silmä oli jakautunut kahteen osaan. Toinen osa tuijotti alas, toinen ylös. Mitä pidempään tutkin teosta, sitä enemmän häpesin omaani. Halusin viedä omani pois, tuhota sen. Hävetti, että olin kuvitellut sellaisella tekeleellä voivani osallistua. Vilkaisin itseäni peilistä: olin pieni valkoinen elefantti, jonka lyhyt kuiva kärsä lerppui löysänä ylähuulen päällä kuin suolavedessä liotettu sukuelimenröpäle. En viihtynyt seurassa, en osannut kieliä. Kaikki puhuivat eri kieltä. Vieraita tuli vain koko ajan lisää. Parin boolilasin jälkeen kömmin masentuneena saunaan nukkumaan. Uni ei tullut.

Lopulta pakenin polkupyöränrämällä ja lähdin ajelemaan tuntemattomia maalaisteitä. Kiertelin aikani kuluksi jonkinlaisen lenkin. Eksyin sittenkin ja päädyin metsäpolulle, jonka toivoin oikopoluksi, mutta jonka sisimmässäni tiesin harhapoluksi. Polku alkoi vesittyä, muuttua soiseksi. Mieleen tuli sana: lotinapelto. Takaa alkoi kuulua ääniä. Porukkaa, maastopyöräjoukkue harjoituksissa. Siirryin sivuun. He pysähtyivät kohdalleni naljailemaan ja juomaan. Suurikokoisia nuoria ja lihaksikkaita poikia. He ajoivat raskastekoisen näköisillä maastopöyrillään moottoripyöränopeuksin. Itse olin sohlannut suossa tunnin verran, he sanoivat kiertävänsä koko lenkin kymmenessä minuutissa. Matkaa oli kuulemma isolle tielle vielä kymmenen kilometriä. He jatkoivat nauraen matkaansa. Minä masennuin suohoni.

Samassa huomasinpuiden vieressä kulkevan rautatien. Takaapäin ohitti tavarajuna, kävelyvauhdilla. Nappasin pyörän ja hyppäsin avotavaravaunuun. Vaunussa oli vanha nainen, joku keittäjä. Hän ei herättänyt kiinnostusta, kunnes ryhtyi todella riettaaksi. En tullut siinä vaiheessa mieleen, että vaunussa voisi olla piilokamera. Nainen oli kammottava näky, mutta sai mielikuvituksen liikkeelle. Ajattelin että tämä on uni tai sotatila, voin tehdä mitä hyvänsä, vailla kiinnijäämisen pelkoa. En varsinaisesti ajatellut pissata naisen niskaan. Eihän sellainen voinut tulla mieleeni. Se tuli mieleen vasta nyt, tätä kirjoittaessa. Jossain vaiheessa hän oli nurinniskoin vaunujen välissä, jonkun raudan päällä hame korvilla. Katselin häntä ylhää. Näin niskan alla vilistävän rautatien sepelin: juna oli nyt kovassa vauhdissa. Nautin valtafantasiastani.

Ennen kuin pääsin pitemmälle, minut nykäistiin niskasta veturiin. Pari äkäistä nuorta kaveria, jotka ilmeisesti olivat verturinkuljettajia kumpikin, katselivat minua halveksivasti. Toisen kädessä oli suuri vanhanaikainen tummanvihreä lankapuhelimen luuri, jota hän ojensi minulle. Otin luurin käteeni. Siellä puhui naisenääni, jota en tuntenut. Puhe oli ymmärrettävää suomenkieltä mutta sisältö käsittämätöntä. Kyseltiin, koska olisin tulossa kotiin ja muuta sellaista. En tiennyt mistä on kysymys. Miehet odottivat minun vastaavan. Kiristettiinkö minua nyt. Miehet tuijottivat vihaisesti. Mitä sanoa? Ympärilläni oli äkkiä enemmänkin porukkaa, naisiakin, ja kaikki vihaisin ilmein. Tajusin, että tämä on näytelmä. En tiennyt vuorosanoja. Minua ehkä kuvattiin. Kenties jossakin taustan pimeydessä oli suuri yleisö. Yritin sanoa puhelimeen jotakin sopivaa: kyllä, olen heti tulossa kotiin ja niin edelleen, kuulemiin.

Puhelun jälkeen olin mukana näytelmässä. Tällä kertaa osasin kieltä, mutta vuorosanoista ei ollut aavistustakaan. Mielikuvitukseni ei suostunut avuksi kummallisen sanailun tohinassa. En käsittänyt mistä on kysymys. Yritin suoriutua jotenkin, kirjoittaa itseleni puhuttavaa. Absurdiahan se oli, huonosti kirjoitettu. Kaikki sen yhteenkuulumattomuuden muuhun käsikirjoitukseen huomasivat. Suutuin, ettei näyttelijänlahjojani arvostettu. Päätin lähteä toiselle galaksille ammattinäyttelijäksi.

Niinpä jotenkin päädyin intergalaktiseen alukseen ja toiselle galaksille, jossa kuvattiin historiallista eeposta. Pääsin mukaan joukkokohtaukseen, ilman vuorosanoja. Täytyi osata vain huutaa. Huusin väärässä kohdassa. Minuun suhtauduttiin ulkopuolisena. Ihmettelin, mitä nämä kaikki joukkokohtauksen näyttelijät tekivät vapaa-aikanaan, iltaisin, baareissa. He tuijottelivat toisiaan, heidän kanssaan oli vaikea tulla juttuun. He vartioivat toisiaan ja olivat ilottoman näköisiä. Minusta he ehkä ajattelivat, etten ole mikä hyvänsä joukkokohtauksen kasvoton hahmo ilman vuorosanoja. Minulla oli jokin muu rooli. Olin joukkoon kätkeytynyt jokin muu, kenties sankari. Tosin ihmiset suhtautuivat minuun torjuvasti. Ehkä he kadehtivat. Kieltäkään en osannut. Ajattelin, että teennäistä porukkaa: kyräilijöitä ja varautuneita. Kukaan ei halunnut heittäytyä.

Mistä löytyy oraakkeli, joka opettaa totuuden? Tapasin paikallisen nuoren miehen, hänkin suurikokoinen ja komea. Selitin tarinani. Minusta näytelmä tällä planeetalla oli vain näytelmää: ihmiset tekivät jotain muuta, vaikka olivatkin muka mukana näytelmässä. Vaikutti olevan meneillään jokin näytelmän takainen näytelmä. He eivät olleet kiinnostuneita näytelmästä vaan toisistaan,  jollakin negatiivisella tavalla.

Mies vei minut ensitöikseen intergalaktisen aluksen vanhan kuljettajan juttusille. Esitin kysymykseni hänelle. Limupoika ei vastannut. Kuiskasin nuoremmalle: miksi tämä ei vastaa. Nuori mies: koska hän tietää enemmän  kuin sinä. Selvä. Ei mitään avomielistä porukkaa. Miksi hän ei kerro, mitä tietää? Koska sitä ei voi sanoin kertoa.

Mies esitteli kaleidoskooppia, jossa kerrottiin "ihmisen" tajunnasta, rinnakkaistajunnasta, joka ei ollut piilotajunta tai alitajunta. En jaksanut painaa asioita tarkemmin mieleeni. Yleisesti ottaen hän selitti että rinnakkaistaju on syvempää tajua, tajua näytelmän käsikirjoituksesta, ja näytelmän takana olevan näytelmän käsikirjoituksesta. Haluatko nähdä erään elokuvan, voisit ehkä oppia jotakin. Mikäpä siinä. Tai ehkäpä tämä jo riittää. Voisin jo lähteä kotiin. Mihin kotiin? Ei täältä lähdetä, ainakaan ilman menestystä. Vain samurait lähtevät milloin haluavat.

Olin yllättynyt. Kuvitelin voivani poistua haluni mukaan. Ehkä kuvittelin olevani jonkinlainen samurai, positiivinen erikoistapaus. Hän istutti minut pimennettyyn huoneeseen. Jäin elokuvasaliin yksin. Hän ei jäänyt seuraani. Elokuva kertoi siitä, miten joku muukalainen ei osannut näytelmän vuorosanoja ja kuinka häneltä sitten rangaistukseksi revittiin irti kolme vasemman käden sormea ja kaksi oikean käden sormea. Se oli käsittääkseni dokumenttielokuva.

(7.7.2014)

17.6.2017

BLOOMSDAY

Eilen 16.6 melankolian kaksi aurinkoa: Saturnus ja Aurinko täydellisessä oppositiossa. Tulevina vuosina samassa rytäkässä, tosin vähän myöhemmin heinäkuun alussa, on myös Jupiter ja muutamia muita planeettoja. Kosminen polyrytminen äärimmäisen painollinen fermaatti. Päivä oli raska, mutta yhden päivän aikana tapahtui kokonainen romaani (jota aloin jo kirjoittaa). Vasta nyt huomasin, että sehän oli Bloomsday.

Toisaalta mielenkiintoinen on taivaanjärjestys tänäänkin. Aurinko on astumassa huoneeseeni.







Taidekriitikon ja taiteilijan ero on siinä, että kriitikko osaa myös arvostaa mestareita tässä ja nyt, ihan omien aistiensa ja oman järkensä varassa, ilman että jonkun apurahoja myöntävän tahon tarvitsee ohjeistaa hänelle: tässä on meidän valitsemamme ja päättämämme tuleva mestari. Kriitikko on hankala tyyppi: hän elää nykyhetkessä. 
Seison lapsuudenkotini vastapäisen kyläkoulun pihalla. On joulukuinen sysipimeä lumeton suojasäinen ilta. Koulu on paljon kauniimpi rakennus kuin se todellisuudessa on. Se muistuttaa Steinerin Goethenaum I:stä. Mutta rakennus on yhtä rappeutunut kuin se on nyt. Näky huikaisee, kammottaa ja itkettää. Katselen pihan kulmalta tien toisellepuolelle kotitaloni valoja, kunnes äkkiä alan kuulla outoa lasten laulua. Huomaan tietä pitkin pimeässä soihtujen kanssa kävelemässä lapsikulkueen. Laulu taitaa olla latinankielistä. Lähestyn kulkuetta ja huomaan sen jonkinlaiseksi katolisten jesuiittaoppilaiden joulukulkueeksi tai vastaavaksi. Kärjessään he kantavat kristuksen kuvaa. Tässä vaiheessa huomaan seisovani alasti hiukset levälläni vain pieni punainen pyyhe lanteillani. Lähden kävelemään tietä kohti. Kulkue pysähtyy ja jotkut lapset osoittavat minua sormella ja lähtevät kulkemaan suuntaani. Juoksen hiukset jeesusmaisesti levälläni lapsia kohti hirvittävän petomaisesti huutaen ja käsiäni pelottavasti levitellen. Useimmat lapset katsovat, että mikä hullu toi on. Vain jotkut lapset sanovat "Hui kamalaa, Jeesus tulee!" ja lankeavat maahan rukoilemaan jumalaansa ettei se olisi totta.
Se että et näe unessa käsiäsi saattaa johtua yksinkertisesti siitä, että olet satakiloinen monni jonkun jyrkänteeltä mereen ajaneen kaupunkimaasturin sisällä.
Maailma on ihmeellinen paljastumisleikki. Tietoisuuteni ja maailmankatsomukseni on muuttunut kuluneen vuoden aikana niin pajon, että pelkäänpä olevani kykenemätön enää allekirjoittamaan tai edes käsittämään monia vanhempia päivänpolttavia tekstejäni (poislukien varsinaiset teosjulkaistut). Ainakin hyvin monet asiat täytyy arvioida kokonaan uudelleen. Jätän historian pääasiallisesti silleen: välähdysten, erehdysten ja harhojen muistomerkiksi. 

15.6.2017

"Иногда молчание - знак несогласия.

Vaikeneminen on kieltäytymisen merkki."

Venäläinen sananlasku / Pelevin

TAITEEN METAETIIKKA


Psykoanalyysi ei ole koskaan ollut niin keskeinen kritiikin perusta taiteessa kuin se on nyt. Aivan kaikkea ihmisen tekemistä pitää arvioida sen mukaan, vapauttaako se elämänvoimia vai tukahduttaako niitä.
Tällä hetkellä on niin hirvittävä tarve analysoivalle ja avaavalle, positiivisia energioja kohottavalle todelliselle analyysille ja taidetoiminnalle, että tätä pyrkimystä ja suuntausta täytyy pitää ensisijaisena jopa suhteessa lahjakkuuden, ammattitaidon ja teknisen taituruuden kaltaisiin arvoihin. 
Lahjakkuus ja psykopatia ovat liian usein yksi ja sama asia. Ja on tiedossa, että vain psykedeeliset substanssit voivat auttaa psykopaattia. Myös korkeatasoisesti esteettinen voi olla alisteista tukahduttavuudelle, jolloin asenteen siihen pitää olla kriittinen. Estetiikka voi olla este etiikalle. En kuitenkaan tarkoita, että sarkastinen maailman yksinkertaistaminen tai silkka pölhöys voisivat korvata lahjakkuuden. Tarkoitan, että lahjakkuus, jonka ainoa tehtävä on egon pönkittäminen on vaikea mielen sairaus. 
  
Tästä ei seuraa mikään poliittinen yksinkertainen dikotomia. On kyettävä näkemään vastuullisemmin biologisen elämän mysteerinen ydin ja positiivisia tunteita ylläpitävä rakenne. Kansalliset sokeaan ego- ja valtatrippailuunsa eksyneet (pappiskultteineen ja kirkkokulttuureineen stereotyyppisiksi uskonlahkoiksi muuttuneet) taidepiirit eivät selvästi kykene näkemään näitä arvoja. Tämä (ja vain tämä) on se diskursiivisesti analysoitavissa oleva sairausilmiö, joka tulisi pyrkiä ylittämään.
Suositeltava oheislukeminen:

Martti-Tapio Kuuskoski:Tanssi Möbiuksen renkaalla.
Arhi Kuittinen: blogin psykoanalyysimerkinnät.

Catherine Robbe-Grillet BDSM-poetiikan tutkimuskentällä

 




ISÄ: Miten meni tänään polttopallossa?
TYTÄR: Meillä oli kolme arabiankielistä.
ISÄ: Millaisia he olivat?
TYTÄR: Kauniita!
ISÄ: Millä tavalla?
TYTÄR: Tosi söpöjä. Pojalla oli mustat hiukset ja hän oli kunnon mies. Pikkusiskolla, Lululla, oli kulmakarvat keskeltä yhdessä ja oli vähän viiksiäkin.
Sitä minä mietin, että olenko jotenkin itse valinnut joutua juuri tällaiseen maailmaan.

14.6.2017

Luin oman teokseni ja innostuin runoudesta. Hyvä edes näin. Mutta tästä lähtien teen kaiken itse: kannet, taitot, sisällöt, painot, kirjat. Kirjat teen käsityönä yksittäiskappaleina. Jos digipainoa ajattelee, Adoben työhön tarvittavat ohjelmathan saa nyt kohtuullisella kuukausilisenssillä käyttöönsä pilvipalveluna.
  
Olen taas palannut editoimaan Skandaliaa. III painos ei tule olemaan vain editoitu vaan osittain uudelleenkirjoitettu. Myönnettävä on, että II painos oli keskeneräinen, alkupuolesta enemmän kuin lopusta. Kokonaisuus ei vielä tyydytä. Edittejä tulee joka toiseen tekstiin. Vertailun vuoksi voi ottaa kokoelmani Medusareaktorit (2009), joka edelleen on ntamolla myynnissä. Sitä lukiessa edittejä ei ole tullut enää vuosiin. Medusareaktorit on yhdeltä istumata luettava kokoelma, Skandalia taas on niin raskas, että sopiva tahti lienee teksti per päivä. Voi havaita, että teos on nyt ajankohtaisempi kuin julkaisuaikanaan, jolloin se oli vähän profeetallisempi. Tämä ei ole sinänsä välttämättä mukava havainto, koska kyseessä kuitenkin on skandaalirunoelma, jonka lähin historiallinen vastine lienee Eddan jumalrunojen Lokin runo.
  
Kyllä tästä teos vielä tulee. Ikävä kuitenkin että ihan kaikki asiat pitää tehdä täydellisessä kotiarestin eristyksessä ja yksinäisyydessä, omin käsin, itse, yksin, oman havainnon ja tietoisuuden varassa alusta loppuun. Apua ei saa mistään, ei keneltäkään, eikä yksikään ihminen raota vaikenemisen muuria. Onneksi henkimaailma on oikeudenmukaisempi, kohtuullisempi, armollisempi, laajakatseisempi, yhteistyökykyisempi ja vähemmän pikkumainen kuin ihmiskunta.   

13.6.2017

MORABITTI

Muutaman vuoden netlabel ja Sound Cloud skenejä seuranneena täytyy sanoa, että en ole kaikin puolin innoissani. Epäselektiivisten esikuuntelemattomien musiikkivirtojen seuraaminen käy kovasta musiikkitoimisttajantyöstä. Siitä pitäisi saada palkkaa, että voisi tarjota suodatetumpaa suositusta eteenpäin. Haittapuolena on ylenmääräisen tunkkaisuuden ja tukkoisuuden kohtaaminen. Mitäänavaamattomien fiilisten vietäväksi ei voi vain heittäytyä.
 
Jotain kuitenkin aina löytyy. Uusi SC-tuttavuus Bob Morabito (sukunimi hauska sanaleikki suomeksi: Mora-puukko + bitti) tekee midipianolla jotain ennen kuulumatonta. Ällistyttävän hyvän kuuloinen midisoitin on Synthogy Ivory II. Kaiken kaikkiaan erittäin hienoa midiefektien käyttöä ja dynaamista kudosta. Nopeammin Cecil Tayloriin kyllästyy kuin tähän. Varautukaa itseasiassa siihen, että Cecil Taylor kuulostaa tämän jälkeen Bobin spontaanilta mutta epäonnistuneelta jäljittely-yritykseltä. 

  
Algoritmistahan matsku ei sinänsä ole vaan äärimmäisen tarkkaa käsityötä Sibelius sävellysohjelmalla. Bob on vanhemman polven newyorklaissäveltäjä, Vietnamin veteraani ja Agent Orangen uhri, joka kärsii monista vakavista terveysongelmista, niiden kuitenkaan estämättä itse musiikin ekspressiivistä tajunnanräjäyttävyyttä. 


"And I say precious time as those of you who know me personally know Im a Viet Nam vet, and Agent Orange victim with many severe health problems, "

Bob Morabiton musiikin kuuntelemisen jälkeen täytyy uudelleenkuunnella kaikki moderni pianomusiikki ainakin Stockhauseninsta alkaen. Herää kysymys: mitä me kuuntelemme, kun kuuntelemme pianomusiikkia? Kuuntelemmeko soittajan, ihmisen inhimillistä suoritusta, vai kuuntelemmeko sitä mitä itse musiikilla on sanottavana. Morabiton pianomusiikki on siinä mielessä akusmaattista, että kysymys äänen syntyperästä alkaa olla jo hankalasti  pelkästään kuuntelemalla ratkaistavissa.   

Morabiton kaveri todella kova säveltäjä Bil Smith käyttää pianoteoksissaan Disklavieria ja jotain outoja rakennettuja robottipianoja. Soundi on aika samaa tasoa kuin Morabitolla. Voi olla että Morabiton ilmoittama Ivory II-sämplesoitin on oikeasti Bil Smithin akustinen erikoissoitin. Vielä en kokeilematta usko, että voi olla noin hyvä soundi ja dynamiikka sämplesoittimessa.


 

TOIVOMUS

Olisiko mahdollista suunnitella fontti, jossa jokainen kirjainmerkki olisi eri asentoon sidottu ihminen. Suomessa julkaistaisiin vuodessa yksi runoteos, joka painettaisiin tällä fontilla. Voitaisiinko runokenttä saada operatiiveja lisäämällä niin hienosti kontrolliin, että julkaistavien runokirjojen määrä saataisiin pudotettua yhteen vuodessa? Ei joka vuosi tarvitsisi julkaista mitään. Mutta palkinnot jaettaisiin aina.

12.6.2017

Bil Smith on todella kiinnostava säveltäjä.






Joku on näköjään jo huomannut "Beyond Postmodernism"-nimisessä tuntkielmassaan, että Pelevinillä on läheinen yhteys Robbe-Grilletiin.

RUTIINI TAMMINIEMESSÄ



Kaksi valkopukuista poikaa näkyy

Tamminiemen keittiön ikkunan äärellä

Ruskeapukuinen turvamies astelee

piharakennuksesta päärakennukseen

ja palaa minuutin kuluttua

kantaen kahvitarjotinta

Ruskeapukuinen mies astelee jälleen

päärakennukseen. Presidentti tulee

päärakennuksen pääovesta

ja kävelee hissukseen lukitulle portille

Hän seisoo portin luona ja kokeilee lukitusta

Portti ei avaudu

Ruskeapukuinen turvamies palaa

päärakennuksesta piharakennukseen

Saabin varusmieskuljettaja astuu

päärakennukseen ja tulee viiden minuutin

kuluttua ulos kantaen pyykkikoria, jonka

laittaa Saabin tavaratilaan

Ruskeapukuinen mies astelee

päärakennukseen kainalossaan tiukasti puristettu

sanomalehti, välissä ruskea kirjekuori

Pihaan lipuu toinen valtion Saab

Auto on tyhjä

Presidentti tulee päärakennuksesta

ja kävelee hissukseen lukitulle portille

Hän seisoo portilla ja kokeilee lukitusta

Portti on lukittu

Nuori turvamies astelee presidentin luo

ja kertoo hiljaisella äänellä, ettei

presidentti voi mennä pihasta ulos nyt, koska

kenelläkään ei ole portin avainta

Presidentti näyttää hyväksyvän selityksen

Professori ajaa autollaan portista pihaan

ja menee keittiön oven kautta päärakennukseen

Hetken kuluttua hän siirtyy piharakennukseen

Hallitusneuvos ajaa autollaan pihaan

ja kävelee suoraan piharakennukseen

Kansliapäällikkö ja adjutantit saapuvat

varusmiehen kuljettamassa Saabissa

He menevät piharakennukseen

Ministerit astuvat keittiön kautta päärakennukseen

Professori tulee piharakennuksesta

ja menee pääovesta päärakennukseen

Presidentti tulee keittiön ovesta ulos

ja kävelee hissukseen lukitulle portille

Presidentti seisoo portin luona ja kokeilee lukiusta

Portti ei avaudu

Nuori turvamies katselee presidenttiä ja tupakoi

Ministerit marssivat ulos keittiön ovesta

ja menevät piharakennukseen

Kaksi valkopukuista poikaa nojailee keittiön

ikkunan äärellä. Ruskeapukuinen mies

palaa jälleen päärakennukseen. Adjutantti soittaa

piharakennuksen puhelimesta reilun minuutin

kestoisen puhelun. Kansliapäällikkö poistuu ilman

päällystakkia piharakennuksesta, kävelee

nopein askelin autoonsa ja kaahaa ulos pihasta

Ruskeapukuinen mies astelee piharakennukseen

kädessään ruskea kirjekuori

Presidentti seisoo portin luona

ja kokeilee lukitusta

Ministerit poistuvat varusmiehen kuljettamalla

autolla. Toinen adjutantti poistuu jalan

Heidän peräänsä poistuvat lääkärit

kukin omalla Jaguar E-typellään

omille teilleen


(18.6.2011)
En näe äärioikeiston ja islamistien toimintatavoissa pohjimmiltaan mitään eroa. Vastakkain on yksi ja sama ilmiö, itsensä kanssa. Islam on protofasismia. Islamilainen kulttuuri tuottaa poliittisesti lukutaidottomia ihmisiä, joita taas eliitti voi käyttää maahanmuuttajina poliittisesti lukutaitoista kansanosaa vastaan. Persujen kannatus ei nyt alene provokaatiolla: RKP:llä, Vihreillä, KD:llä tai jollain vastaavalla porukalla. 

9.6.2017

"lifelike, artificially intelligent, "sex-capable" robot woman ready for sale"
https://www.facebook.com/DeplorablesInc/videos/354763124909877/














8.6.2017

Parasta rikoskirjallisuutta kai on kertoa toteavasti (eikä suinkaan kauhistellen tai moralisoiden) rikoksesta, jonka itse harkiten ja tietoisesti teki. Rikoskirjallisuudessa on juuri tämä maku. Ehkä siksi en ole erityisesti rikoskirjallisuuden ystävä.
Kumipamppu ei johda valoa
mutta särkyy
harvemmin kuin
prinssi Rupertin lasilamppu
"Lopputulos ei voi olla parempi kuin palaset, joista se rakentuu. Siksi kuvan osien teknisen laadun pitää olla hyvä." Kameralehti



Jostenkin törmäsin tai jopa nojasin tähän maksiimiin viimeisimmän albumiprojektini kanssa.

6.6.2017

"Huomattava venäläinen tiedemies Georgi Ivanovits Gurdjieff laati jo maanalaisen toimintansa kaudella marxilaisen kuuteorian. Sen mukaan maalla on ollut kaikkiaan viisi kuuta, ja juuri tästä syystä valtiomme symbolissa, tähdessä, on viisi sakaraa. Jokaisen kuun putoamiseen on liittynyt yhteiskunnallisia mullistuksia ja katastrofeja."

"Tutkimme tämän kurssin aikana kahta Leninin kuulle omistettua pääteosta: "Kuu ja kansannousu" ja "Sivullisen neuvoja". Aloitamme tänään tarkastelemalla vääristeltyjä porvarillisia näkemyksiä, joiden mukaan orgaaninen elämä maassa on ainoastaan kuun ravintoa, ja maa siis tuottaa emanaatioita kuun nieltäväksi. Nämä näkemykset ovat virheellisiä jo siitä syystä, että orgaanisen elämän tehtävä maapallolla ei suinkaan ole ruokkia kuuta vaan, kuten Vladimir Iljits Lenin on osoittanut, rakentaa uusi yhteiskuntajärjestelmä, jossa ykkös-, kakkos-, ja komosihminen eivät joudu nelos-, viitos-, kuutos- ja seitsemäisihmisen riistämiksi..."

Pelevin: Omon Ra
Terveys ei ole muuta kuin sairaudentunto.

Sairaudentuntoinen etsii tasapainoa, eikä ryhdy sotaan hulluuden puolesta. 
Elämäni kärsimys: pyjamabileet.

4.6.2017

Vastassa asemalla on kaunis aave,
rujo mies, äärettömän voimakas.

Hänen mielestään rauhanaika
on aina jotakin vesittynyttä.
Äkkiä pimenevällä kujallaan
hän on pakottanut monta minua
itsemurhaan

Ei hän puhu itsestään
vaan minusta
minä-muodossa
nyökyttelen karvaasti

Kuka minä,
myöhäissyntyinen mysteeri
että hän voi minut tuntea
ja hylätä niin tarkasti

(2011-09-21)

BLOGIKIRJAPÄIVITYS

Uusimmat blogikirjat nyt myynnissä Lulussa. Hinnat on näissä uusissa pokkareissa OVH. 







3.6.2017

SOITINRAKENTAJA

Kaikkien sota kaikkia vastaan tuotta paljon sisäisiä ja ulkoisia vammoja. Jokainen vammaisuuden muoto tuottaa omat soittimensa. Soittimet sormettomille, kädettömille, jalattomille. Soitinrakentaja on kuin ruumisarkun veistäjä: kun rytisee hän hieroo kämmeniään.
Tanssiva Kuu putoaa

kuin huurteinen muna helvetin puusta

merestä pomppaa Aurinko

luukku avataan ja ulos lentää sieluja

Aurinko pyörtää vaunuillaan tuosta

ja maa jää ilman valoa

Jää auringon poika yksin yöhön

Hei, auringon poika yksin yöhön
Kun et mitään tiedä ei kriittinen asennekaan auta.

Mahdollisuuspajassa vasara
paukkuu, toteemipaalu
kiertää maailmaa.

Olet antanut ylpeytesi kuohua 
yliarvioinut rahkeidesi riittävyyden.

Hallitsija paheksuu että astuit
yli sallitun rajan.

Voit kuvitella kritiikin, jota saat
selkäsi takana.

Tilanteen parantamiseksi riittääkö
mikään nöyryys, että koskaan tulisit
näkemään hallitsijan kasvot.

Nyt ne eivät ole sinulle sen todemmat
kuin kenelle hyvänsä houkkiolle.

Sinulle ei kerrota mikä paikka tämä on
ja kuka sinä olet.
Seison omien luitteni takana.

GET OUT

Se on sitten BDSM-runouden kevät.  
  
Sinulla on Harry (ei Salmenniemen vaan) Houdinin hommat edessä, vapautuaksesi kahleista.



Ylipapitar II edustaa tässä pöydässä hypnoosia. 
  
Menestys (Lantit 6) edustaa puolitietä. Kiitoksen kerjäläiselle on menestys saada murusia oligarkilta (katsoRider Waite pakan Lantit 6 kuva). Tällaisessa menestyksessä lahjan vilpittömyyden suhteen kannattaa olla varuillaan. On valittava tarkasti, millä tavalla haluaa menestyä. Menestys lukitsee tietyt jatkomahdollisuudet. Jos ollaan aateloimassa neuroosia tai mahdollisesti vakavia mielenterveysongelmia, BDSM jatkuu tämän jälkeen ilman turvasanaa. Tripillä ei ole sen jälkeen alkua tai loppua. Ellei lääkettä takataskusta löydy, homma pahenee, ja se pahenee ilman jarruja ja rajoja. Huomatkaa myös, ettei sidonnalle kentällä pääsääntöisesti alistuta vapaaehtoisesti: vaihtoehtojen puutteessa, koko kentän kontrollissa, vapaaehtoisuutta ei tarvitse kysytä tai todentaa.
     
Maljojen Kuningatar tarkoittaa tässä seksuaalisuuden ja aisti-ilon kieltämistä, jossakin BDSM-runouttakin syvemmässä ja pimeämmässä, hyvin vaarallisessa ja horjuttavassa merkityksessä. Tämä kuivuus on ehdottoman neuroottista, kollektiivisesti sairastettua ja samalla vapaata kaikesta sairaudentunnosta. Tämä luopumus Maljojen Kuningattaresta on Miekkojen Kuningattaren sairas varjo, muttei tarkoita myönnytystä tai varsinaista suopeutta Miekkojen Kuningattarelta. 

Torni XVI tarkoittaa tässä pöydässä pahempaa ja peruuttamattomampaa tuhoutumista kuin lievemmät varianttinsa Muutos (Lantit 2), Julmuus (Miekat 9), Tuho (Miekat 10), Hirtetty XII tai Kuolema XIII. Torni on tässä hyvin nopea ja äkkisyvä hypnoosiin liittyvä minuuden katoaminen (katso elokuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Get_Out_(film)). Tämä on peruuttamaton tila, jossa alkaa niin sanotusti "lanttu rallattaa". 

Viisaana neuvona tilanteeseen Tarot antaa kortin Sauvojen Prinsessa. Tämä kortti huutaa kuva-aiheensa mukaisesti: GET OUT! Mutta ulospääsy ei ole enää yksinkertainen. Tie on vapautettava tulienergian avulla. On ikään kuin poltettava itselleen pakotie. Tämä kortti käskee kaiken kattavan (Miekkojen Prinssin hallitseman) thanatosvietin syrjään ja avaa mahdollisuuden elämänvietin suoralle toiminnalle. Se tarkoittaa henkistä läpimurtoa ja yhteyden palautumista. Se tarkoittaa eristyneisyyden ja vieraantumisen loppua ja persoonallisuuden syvällistä muutosta (kenties metafyysisten masennusten kautta). Yhteys ei palaudu kerralla tai hetkessä. Synkronisisteetin välähdykset aiheuttavat suurta ahdistusta. Mutta todellinen psyykkinen terveys löytyy vain tämän kortin viitoittamalta tieltä. 

2.6.2017

Uuden Pietarhovin kerhotilan WC:n läpi pääsi pieneen käytävään, joka johti palatsin alapuolisiin katakombeihin. Kesäkahvilamme oli heti portaiden päässä alhaalla vasemmalla, luolasyvennyksessä. Kahvilan logossa oli peräruiskeen kuva, mikä ilmaisi sitä, että suun kautta nautittavaa kahvia ei meillä tarjoiltu. Me ruiskutimme kahvin peräpäästä syvälle suolimutkaan, jossa maksaa ohjaava hermokimppu sijaitsee. Aine, jota käytimme, joka sivumennen sanottuna oli maki-apinan peräsuolessa haudutettua erikoispaahtoa, saa maksan ulostamaan kaikki myrkkynsä. Tämä on kahvin ja kofeiinin alkuperäinen pyhä käyttötarkoitus -- Real Coffee enema.
  
Tavallaan tämä oli klinikka, jonka alkuidean  olin saanut jo kauan sitten Stroganoffin palatsin katakombeissa, jossa olimme ihailleet Pietari suuren armanjakkikokoelmaa syvällä salaovien takana. Se oli yksi niitä kauniita aurinkoisia 2000-luvun kesäaamuja Pietarissa, jolloin aina suunnistimme Siestarjoen sienimajoille. Samassa heinästä ja maa-aineksista kootussa jurtassa Lenin oli nauttinut 50 päivää siitakemehua ennen vallankumousta. Sen jälkeen, käsikirjoituksen mukaan, ratsastimme valkoisilla villihevosilla Suomenlahteen uimaan.
       
Nyt kuitenkin lekottelimme kesäaamun auringonnousussa Pietarhovin suurimmassa suihkulähteessä ja katselimme oudonmuotoisten, hyvin eteerisesti pumpulireunaisten pallomaisten epäilemättä chemtrailatuilta vaikuttavian pilvimuodostelmien liikahtelua taivaalla. Sää oli tuuleton. Mikä hyvänsä ilmiö saattoi pienentyä jäljettömiin tai kasvaa rajatta. Vain kymmenisen metriä alapuolellamme oli Googlen tekoälyporukan kärpässienenpunainen koju, joka sisältä päin muistutti Ettlingenin linnan Asamsaalia. Vain tulialttari oli suurempi. Muiden erojen suhteen kuvaukseksi riittää Lovecraftin Charles Dexter Wardissa anatama kuvaus Pompeijilaisin maustein. Siellä pyörivät jo Googlen kolmannen tekoälysukupolven Pellis-generaattorit, jotka oli nimetty suomalaisen runoilijan Jyrki Pellisen muistikapasiteetin kunniaksi. Digicapital arvioi, että bisneksen arvo olisi jo vuoden 2020 alusta yli 500 miljardia dollaria. Siellä tultaisiin kesän mittaan tarjoilemaan Odinnin hakukonesimaa.
  


Metrolinja Pietarhoviin, kerhotilan eteen avautuisi myöhemmin kesällä. Kerhotilan ovet aukeaisivat joka päivä keskiyöllä ja ovelta saisi ostaa lippuja katakombeihin. Valkeiden öiden aikaan myös koko puistoalueen maanpäällinen osa oli lipunostaneiden käytössä, aina auringonnousuun tai ensimmäisen vartijan ilmestymiseen asti. Kettufarmarilla oli oma teetarjoilu-toimipiste korkealla yläparven yläilmoissa. Teehuoneen logossa oli kuvattuna metrotunneliin avatussa planetaariossa lentävä avaruusalus ja teksti "Rauhaa avaruuteen".

1.6.2017

MUISTA HENGITYS


Nyt kannattaa heti tunnustaa että meillä on kummallisia, selittämättömiä, mistään kirjoista ja kansista löytymättömiä kokemuksia. Ne aiheuttavat valtavaa kuoleman läheisyyden kaltaista ahdistusta. Kukaan ei voi kertoa meille mitä se on tai mistä se johtuu. Tehtävämme voi olla vain pysytellä hengissä, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Vasta jälkeenpäin, kun asiat pienenevät takaisin mittakaavaansa, kun perspektiivit taipuvat takaisin euklidisen geometrian lakeihin, ja on taas kaunis kesäpäivä, voimme tuntea hienon hienoa iloa siitä, että meillä on kristallinkirkkaita ja pohjattoman syviä kokemuksia, jotka eivät löydy yhdestäkään tämän maailman kirjasta.
  




Ahti Lampinen kirjoittaa erittäin hyvin metafyysisestä masennuksesta.

HOVIKRIITIKKO


Hovikritiikin ongelma on sen kannattavuus. Kriitikko ei voi tehdä teosta. Pääsääntöisesti, jos teoksen valmistava kritiikki vaatii enemmän sanoja kuin itse teos sisältää, hyötysuhde muuttuu kriitikon kannalta heikoksi. Hänen kannattaa itse ryhtyä kirjailijaksi. Tärkeintä on päämäärän näkeminen. Jos se on teoksen kirjoittajalla ja kriitikolla eri, kritiikki ei ole yhteisen referenssin puutteessa mahdollista.   

PELEVIN: KAUHUKYPÄRÄ 2005

"Kauhukypärä on vain heijastus jonka Theseous näkee [peilistä omassa päässään], ei mitään muuta. Mutta jos hän päättelee, että siinä on todella Minotauros, alkaa herjata sitä ja kinata elämästä, silloin Minotauros ilmestyy. Ja millä tavalla! Eikä kauhukypärää silloin enää pysty riisumaan. Tajusitteko, konnat? Minä tiedän kaiken."
Silmäilin Pelevinin Kauhukypärää 10 vuotta sitten sen kolahtamatta. Nyt uudelleen luettuna havaitsen miksi lukeminen jäi merkitysavaimen puutteessa aikoinaan kesken. Kauhukypärä ei ole yhtä tärkeä romaani kuin Viides maailmanvalta. Siitä ei Pelevin-sessioita kannata aloittaa. Mutta romaani on lähtökohtamyyttinsä tuntevalle loppuakohden tiivistyvä ja Viidennen maailmanvallan jälkeen selkeästi hahmottuva teos. Pelevin kykenee luomaan ominaisen tehovaikutelmansa: lukijasta alkaa tuntua, että hän on psykedeelisellä tripillä, jossa lukee oman mielensä tuottamaa harhakuvakirjaa, jota (enempää teosta kuin sen tekijääkään) ei voi uskoa muuksi, kuin oman mielen tuotteeksi. Niin tuttu se on. Ristin tämän kirjallisen tehokeinon Pelevin-efektiksi.
    

Myytti ja samalla kirjallisuus on olevan puhetta olevalle. Olevan puhe olemattomalle ja olemattoman puhe olevalle tai olemattomalle ovat harhaa. Todellinen efekti syntyy siitä, että ulkoisessa ja näennäisesti satunnaisessa todellisuudessa havaittu (siis tässä tapauksessa kirjallinen teos) on niin paljon tiedostamattomien ja salaa energisoituneiden, ehdottoman olevaisten mielikuvien kaltaista, että asian paljastuminen itselle ei lisää ymmärrystä vaan herättää pelon.
 
Pelevin-efektin kokemisen jälkeen muutkaan kirjat kirjahyllyssä eivät tunnu enää samoilta kuin ennen sitä. Kaikki kirjat tuntuvat nyt kertovan erilaista tarinaa ja kirjasto ylipäätään vaikuttaa jotenkin vieraammalta, epätodellisemmalta, borgeslaiselta.

DESCARTESIN MEDITAATIOT

Ajattelu on sitä, että monenlaiset ajatukset tulevat Pandoran laatikosta ulos. Moni pystyy tähän. Joskus ulos tulee erittäin hankala ajatus, kuten tämä: olet erakkouniversumi, jonka rekvisiittaa kaikki ulkoisesti näkyvä todellisuus on, myös kuolema, joka on todellista vain universumisi ulkopuolella, mutta ei sen sisällä (ks. Pelevin: Omon Ra). Tällainen ajatus on ehkä tarpeen saada takaisin Pandoran laatikkoon ja kansi kiinni. Kuitenkin niin, että kaikki tapahtuu ilman väkivaltaa ja järjen rajoissa. Siihen tarvitaan ajattelua, johon vain harva pystyy. Descartesin meditaatiot lähtevät liikkeelle tästä havainnosta.




"Ajatusta ei voi tuomita kuolemaan." Timo
 


Hankalien ajatusten joukkoon laskisin tämänkin: Meidän ei tarvitse tulla uskoon, mutta meidän täytyy saada Jumala tulemaan uskoon. Todellista on vain se, mihin Jumala uskoo. Siksi on niin mielekästä tehdä lähetystyötä kadulla. Demiurgi on vain Jumalan uskottomuuden ilmaus. Kun kausaliteetti vihdoin pettää meidät, on tieteellisen maailmankuvan omaksuneen ihmisen terveen järjen perusteet lujilla, siinä missä intiaani selviäisi tilanteesta olankohautuksella. Kvanttimekaniikka tulee Kööpenhaminasta, eikä mitenkään sattumalta.    

31.5.2017

KAKSOISOLENTOPORNOTÄHDET

Pitkä ura pornoteollisuudessa silminnähden vanhentumatta rakentaa tietynlaista sankarimyyttiä ihmisestä kokemuksistaan ja nautinnoistaan karaistuvana olentona, joka lopulta kiteytyy eräänlaiseksi tulen jumalaksi. Kaksoisolentopornotähdet lisäävät yksilösuorituksen tehovaikutelmaa työskentelemällä lakkaamatta ja kuvaamalla kaksin verroin sankarin mittakaavassa. He ovat kypsiä parodiahahmoja päähenkilöstä, nuorena kuolleesta prinsessa Dianasta. > kaksoisolentokenraalit > sankarimyytti kapitalismissa

30.5.2017

Bill Murrayn A Very Murray Christmas (2015) on jotenkin dynaamiselta rakenteeltaan aika vaikuttava pätkä.
  
"Bill Murray tuo metafyysisen maailman David Attenborough" Antti K

Miksi kukaan ei ole sanonut, että Pelevin on jo vuonna 1992 (Omon Ra) esittänyt ajatuksen, että marxilainen työn käsite pitää korvata Gurdjieff työn käsitteellä ja Marxin käsitteet yleensäkin Gurdjieffin käsitteillä? Tällainen fiktiivinen oppiaine on romaanin esittämässä Neuvostoliiton salaisessa avaruusakatemiassa (ks. Luku 10).

29.5.2017

Alla olevassa viedossa Michael Tsarion kelailee pahuuden anatomiaa.

Pahuus on vaikutuksiltaan ja pelkällä olemassaolollaan masentavaa, alamaailmoihin vetävää. Hyvyys on kohottavaa ja valaisevaa. Vain hyvyys avaa tien oivallukseen ja vapauteen ulos valta- ja egotrippailijoiden ummehtuneista nollasummapeleistä.
  
Mutta moderni ihminen ei enää kyennyt kuvittelemaan hyvyyttä. Kaikki poliittinen, teknologinen ja tieteellinen kehitys näytti vahvistavan ilkeän ja pahantahtoisesta demiurgin mielikuvia. Hyvyys ei pysynyt pahan välineiden perässä. Tieteisfantasiat eivät kuvittele hyvyyttä vaan uhkakuvia. Happy endit ovat vain Hollywoodin klishee. Meidän aikakautemme ihminen, joka joutuu yhä kummallisimpien moraalisten vääntöjen kiistakapulaksi, ei pärjää teknistynyttä pahaa vastaan muinaisilla hyvyyden mielikuvilla.
   
Pahuus on nimenomaan jotakin, mikä horjuttaa tervettä järkeä ennalta-arvaamattomin seurauksin. Pahuus on jokin mikä paljastuu hitaasti mutta peruuttamattomasti. 



24.5.2017

Neljäkymmentä vuotta sitten Jyrki Pellinen oli kirjoittanut 14 runokokoelmaa, joista useat nyt klassikoita.

"Joskus jokin sana saa liian suuren merkityksen.
Eläköön, ajattelen, on parempi istua ja laulaa.
Laulut kestävät kauemmin ja tarkoittavat vähemmän."
Pellinen 1962
Näkisittepä uneni
siinä on tekevän kädet
niitä minä katselen

Ketä minä käskisin
hammaskipujen aateloima
kuka ottaisi käskyjä vastaan
minulta

Näkisittepä hampaani
liian suuret, suuhuni
pannut, syntymässä
sovitetut sattumaan
Elämänpuun oksalla
 

soitteli Toiseus huilua
 

hammassärkyjen aateloima

nahkojaan oireellinen
 

särkyjään eheys, särkymään

valmistettu, särkynään valitus

ja kaikki rikoserkisterit

taaksejäänyttä ansioluetteloa


23.5.2017

Uuden SC-seuraajan meininkiä. Argentiinan Tuksu.

 
Ykseyden lippu liehuu.
 
Häyhä paukuttaa piilosta.
 




Että jokin tällainen mekanismi on ihmispsykologiaan tiedostamattomalle tasolle rakennettu. Usein julkilausuttu ykseys sisältää julkilausumattoman toiseuden varauksen. Varauksen luonnetta tai perustaa on vaikea saada selville. Se voi olla nimetön sitkeä epäluulo, varovaisuus, vakaa varmuus siitä, että toiseus on olemassa, mutta se ei vain vielä ole kypsynyt näkyviin tai jäänyt kiinni. Karvat eivät ole vielä paljastuneet.
Me, jotka uskomme ykseyteen
metodisen toiseuden ihmetellessä
kummallista uskoamme. 
Kärjistetty asetelma.


Keksijä ei tiedä mitään, hän vain kanavoi. Hän kanavoi ihmiskunnalle uusia keksintöjä ja valmiita taidemuotoja miltei tyhjästä tai hyvin rajallisesta perusmateriaalista.


Alan ammattimies tietää kaiken, mutta ei kanavoi mitään. Hän yhdistelee ja kehittää jo aineellisesti olemassaolevia asioita loogisimmalla ja optimoiduimmalla tasolla.


Tässä on hyvä ja paha. Tai siis paha ja hyvä.


Maailma tai elämä ei tule toimeen yksin kummankaan varassa.


Viisauden perusta on siinä, että ei rakenneta poliittisluontoista vastakkainasettelua tällaisten, itsestäänselvästi yhteenkuuluvien vastakohtien välille. Ei kannata politisoida vettä tulta vastaan, maata ilmaa vastaan. Viisaus on pidättymistä poliittisesta impulssista erottamattomasti yhteenkuuluvan suhteen. Ei pidä tehdä tuhoisaa rajanvetoa.

Poliittisen impulssin perusta on toiseus. Toiseus näkyy toisenlaisen elämänvietin ilmentymien häiritsevyytenä. Toiseuteen suhtaudutaan (ja tämä tapahtuu täysin spontaanin alitajuisesti) thanatosvietin, kuolemanvietin, raivausvietin keinoin. Toiseus ilmiönä on hankalasti sulava. Me vaadimme, ettei se ole totta. Me vaadimme, että se on illuusio, keinotekoinen, olematon. Me vaadimme, että kaikki on yhtä, samaa, oman sielumme jatketta. Mutta kaikki on kuitenkin toista. Pahimmassa tapauksessa kaikki on yhtä, paitsi minä, joka olen yksin solipsistinen toiseus.
  
Toiseuden ällistyttävän ongelman hahmottamistapoja on monenmoisia. Yksi on astrologia, toinen on geopolitiikka, kolmas dialektinen filosofia, neljäs feminismi. Tähän ikuisuusongelmaan on historian saatossa keksitty myös lääke nimeltä sivistys. Sivistys tarkoittaa oman häiritsevyyden, äänen ja näkyvyyden pienentämistä sovittuihin, sivistyneisiin rajoihin. Sivistys ja sievistely ovat miltei synonyymit. Kummallakin on nykyään tylsä kaiku.


Sivistys tarkoittaa häpyä, häpeäntunteen voimistamista itsessä, sillä häpeä edustaa itseen kohdistuvaa thanatosviettiä. Häpeän perusta on sivistyksessä: häpeä on tietoinen toiseudesta ja piiloutuu sen thanatosvietiltä. Tätä varten häpeän kohde joutuu jäljittelemään itseensä toiseudessa spontaanisti vaikuttavan thanatosvietin. Hän joutuu tunnistamaan oman luonnollisen olemuksensa häiritsevyyden toisen näkökulmasta.

On itsestään selvää, että hiemankin liiallisena häpeän mekanismi johtaa vaikeisiin neurooseihin ja tyypillisiin psyykkisiin pakko-oireisiin. Yhtä laikka kuin on itsestään selvää, että täydellinen häpeäntunteen puuttuminen johtaa barbariaan ja sotaan.
 
Pohtikaamme tätä Rautatientorin kahviteltoilla.

21.5.2017

muuta kiirettä ei ole
kuin kärsimättömyys
Ajatellaan nyt sellainen tulevaisuuskuva, että kaikki länsimaissa romahtaa, EU ja USA romahtaa ja Venäjä saavuttaa liittolaisineen jonkinlaisen ylivallan maailmassa.

Onko se jollekin toivekuva? Varmasti. Mutta ei minulle.

Minun toivekuvani on se, että idän vahvuudet yhdistetään läntisiin vahvuuksiin niin, että saadaan rauhallisempi, tietoisempi, iloisempi ja onnellisempi ihmiskunta. Ihmiskunta 2.0. Kuulostaa ehkä banaalilta.
   
Mitä asiaa sitten ajaa informaatiosota, huono journalismi, viimevuosien länsimainen poliittinen sekoilu, hulluuteen viety liberalismi, egoismi, äärimmäisellä tavalla yhteiskuntia horjuttava taloudellinen eriarvoistuminen? Se ajaa juuri sitä asiaa, että länsi romahtaa. Heikoissa moraalisissa kantimissa oleva toiminta ajaa mahdollisen vihollisen asiaa. 

20.5.2017

Et vastannut kaikkeen

Siihen odotukseen

Muistatko

Sinä kerroit minulle

Minä kerroin sinulle

En muista mitä me

Muistatko mitä me

Oletko jo unohtanut

Minä muistan vielä

Sitä en muista miten


He kertoivat meille

Me kerroimme heille

He kertoivat toisilleen

Mutta meille ei kukaan

Sinä ulvoit

Minä ulvoin

Hän naurahti

Oli sen verran aihetta että
aurinko kipusi
minun kipuni
liekit kipusi
heidän kipunsa
kihosi sinun kehosi
pidit kehoani
kirveenäsi
lastuinasi
veneenäsi
airoinasi
silminäsi
suunasi
kipunasi
kipunat
huulinasi
huulipunat
takanasi
takaikkunat
vastapainonasi
vastamunat
mustavalkoinen
vasta mulkoileva
suolakravatti
kraanaveitsi
kranaattisuola
kiteesi sirpaleesi
ajatuksissani
ajatuksistasi
ajatuksiin


Me emme tiedä
latoa sanoista itsellemme pesää
nukkua tuhlatun jumalan
työssäkäymisen, arjen
kaikkien kiireiden
käyttämättä jäänyttä
sanaa käyttämättä kvinttiä
tavallinen rajoittuneisuus
maailman voimasuhteet
sekaisin rotat
malttamaton kavaluus
leijonamieli tulehtuneissa silmissä
valontulehdus
aiheellisen kainostelematta
joku lupasi liikoja

Myös jalkapohjissa
iho kuin lapsen
naamio mitä tuntea
sisältä laiturinjäänteistä
kävelemisen samaa
turtunutta tassuttelua

tuo kaikki arvotavara
kevytmielisen vilpittömän
iloisen tietoisena siitä
mistä kaikista paikoista
on tullut varastaneeksi

nykyisin ovat
kaikki ennen muuta
tulevaisuudessa
ei mitään
se voi hyvin onnistua
voimalinja kulkee tästä
pelko varautuu kaikkeen
mitä on

19.5.2017

Tietenkin Rantamalan Harhama on seksuaalisesti naurettavan sievistelevä ja pateettinen. Mikä on tietysti parempi kuin Salaman ronski pölhöseksuaalisuus tai seksuaalisen kuvauksen muut lukemattomat pieleen menevät muodot. Seksuaalisuuden solipsistinen ydin voidaan kuvata vain jumalrunouden tasolla ja psykedeelisten prosessien tasolla, muu on miemeettisen halun ilmenemismuotojen kuvausta. Kaikenlaisista näennäisistä mielen tasolla tapahtuvista vapautumisista ja patoutumisista ihmisellä on hyvin pitkä tie käsittämään seksuaalisuuden primaarinen prosessi. Tosirakkautta ei voi tietoisesti kokea eikä käsittää, koska se on niin uskomaton, mystinen, mustan huumorin täyttämä, käytännöllisen pilan kaltainen tila. Se pilkkaa tietoisuutemme luomaa kuvaa sivilisaatiosta ja järjestyneestä ihmiselämästä. Se on Anna Kareninan paradoksi 11 ulotteisessa kosmisessa tantramaailmassa. On hyväksyttävä että tosirakkaus on kevyttä, niin kevyttä, ampumaradalta laukaistun harhaluodin kaltaista, se ei anna yhtään liikkumatilaa: se osuu juuri sinuun. 

Pietari Kylmälä kävi täällä. 

SILMÄTULEHDUS

Sellainenkin asia kuin tulijumalalle uhraaminen saattaa kaiken kiireen keskellä unohtua. Sitten ihmetellään miksi aurinko ei tule näkyviin. Onneksi muistin tämän asian eilen, ehkä viimeisellä hetkellä kun pihan suuri korkkipuu oli vielä mahdollista pelastaa (ehkä vähän dramatisoiden, mutta vertauskyvallisesti nyt ainakin). Ihan pienet silmut ovat nyt näkyvissä. Päivänpaiste kertoo, että kaikki on toistaiseksi kunnossa minun ja auringon välillä. Jatkan virheideni tunnustamista.

Sun Ran päähine tässä ei suinkaan viittaa aurinkoon vaan Saturnus-kulttiin. Saturnus on toinen aurinko. Melankolian kaksi aurinkoa. 

 
Tragedia on ihmisen erehtyväisyys. Houkutus, että virhe kostetaan virheellä, ei oikein tekemisellä.

18.5.2017

Elämä on emotionaalista tasapainoilua kärsimättämyyden tunteen ja koko elämän kestävän viivytyksen hyväksymisen välillä.

17.5.2017

Linnut ja puut on nähty.
Nyt jonglöörataan kuudella
moottorisahalla.

Olen huomenna luvannut
tehdä kaksoisvoltin moottorikelkalla
Nyt en mene baariin

Ennätystenkirja
on uusi Valhalla, jonne kootaan
maadottumista odottavat
astraalimatkalaiset. 

Olen huomenna luvannut
tatuoida kansallismaiseman
presidentin selkään
Nyt en mene baariin

Sanon: Kansallismaisemasta
muistat planeettasi.
Tatuointia et saa täältä mukaan. 

16.5.2017

Kun kuulen sanan kulttuuri, poistan varmistimestani pistoolin.
Olisiko tänään kiintiömääräisen optimismin vuoro.
 
Monet asiat ovat maailmassa pielessä, mutta meidän ei kannata ehdollistaa koko olemassaoloa ja todellisuutta niiden asioiden kautta. Pikemmin kannattaa avoimesti miettiä miten monella tavalla asiat voisivat olla enemmän pielessä kuin ne itseasiassa ovat ja ihmetellä lähinnä sitä, että ne eivät ole. Olen koko ajan herännyt enemmän juuri tämän kaltaiseen hämmennykseen. Hetkittäin on tuntunut, että huikea voima auttaa meitä supertehokkaasti joka hetki, mutta suurinkaan voima ei pysty siihen, ettemme mitään mokaisi, tekevälle kun sattuu.
Pastori oli paastonnut ja rukoillut koko edellisen viikon. Krokotiilit söivät hänet kokonaan järkyttyneen seurakunnan silmien edessä.

15.5.2017

sinisilmä punaparta
aasa, joka maailmanlopun jälkeen
kääntyi vaaniksi
sillä sodat eivät enää
lyöneet leiville
hiuksensa tummuivat, silmät
vaihtoivat väriä 

BOIKOTTI

Tuli mieleen iltasatu. Tarhassa, heti kun hän oli saanut kaksi leikkikaveria, hän alkoi boikotoida toista. Tämä asenne johti myöhemmin maailmanlaajuiseen kauppasaartoon.
Minua ajetaan ulos siitä maailmasta

johon uskoimme. Minuta ajetaan ulos

maailmasta, jossa olimme onnelliset.

Minua ei tappanut mistelipensaasta

veistetty nuoli vaan pieni töytäisy

joka halkaisi maailman väliltämme.

Kaksintaistelussa aina kumpikin voittaa. 

Universumi vain halkeaa kahtia

ja puolikkaassa, jossa sinä voitat 

kuolee toisen kopio. Toisessa toinen 

voittaa, ja sinun kopiosi kuolee. Niinpä jokainen 

sielunsa myynyt huomaa pian  

paskiaisten kansoittaneen jäännösuniversumin.
  


Nyt mielessäni pyörii kuolema

näen valojen, äänten, merkkien kytkeytyvän

yhteen kuoleman tanssin kudelmaksi.

Taistelukentällä minä en kaatunut

vaan manala tarttui minuun, niin huomaamatta

se on minulle tällaista, kuin hellyys. Ja kaikki he, jotka

paneutuivat siististi arkkuihinsa, ja sanoivat: ihmisen täytyy kuolla

he tekivät vain työvelvollisuutensa
  
pienessä näytelmässä. Tämä maailma on käänteinen
  
valoeetterini kuolleiden valtakunta

se on saanut manalan värit joiden keskelle

olen istahtanut ihmettelemään ikuista nuoruuttani

ja loistavaa terveyttä. Tätäkö on kuolema,

sanon ja katselen itseäni kun se istuu

miltei muuttumattomana, jopa nuorentuneena

kopiona itsestään, tuossa, matkan päässä

Se voimistuu piirteiltään, mutta maailma

sen ympärillä haalistuu havaitsemattomin

siirtymin. Että kaikki on tietoisuuden luomusta,

että kaikki on näytelmää, jossa olen itselleni

näkymätön, pieni ja mitätön, vaikea unohta

vaikea muistaa, rakastaa, vihata, ja juuri siksi

niin tärkeä ja keskeinen. Aionien kumahdus: ja näyttelijät

nousevat arkuistaan, pyyhkivä pölyä vaatteista

ja kumartavat juhlallisesti. Heidän suorituksensa

oli kuin todellinen. Näytelmä on nyt kirjoitettu

ja samalla näytelty. Minulla oli siinä pieni,

tuntematon rooli.

RAUTIENTORI KYLMÄNÄ KEVÄÄNÄ

Maailma ei ole paikka, jossa välttämättä aina riittää se, että joku haluaa elää rauhassa. Asiat yhteiskunnassa voivat sairastua syvältä. Äärioikeiston olemassaolo indikoi juuri sitä, että nyt on käynyt tai käymässä niin. Todellinen sairaus ei välttämättä ole edes näkyvissä objektiivisesti. Olen kuitenkin sitä mieltä, että äärioikeiston kanssa ei voi keskustella eikä siitä ainakaan ole mitään hyötyä (koska argumentaatio on aina epärehellistä ja sisäisesti ristiriitaista). Samalla kahden ääripään ja neutraalin keskitien malli on liian yksinkertainen. Äärioikeistoa ei voi vastustaa symmetrisesti, ellei se tarkoita kirurgiaa. 
  
Parhaiten äärioikeistoa vastustetaan vaikuttamalla niihin syihin jotka sen synnyttävät, kasvattavat ja nostavat. Aivan ensimmäiseksi täytyy lopettaa katalysoimasta niitä ongelmia, jotka nostavat äärioikeiston kaltaista mittarin viisaria. Punavihreät ovat katalyyttejä äärioikeistolle, täynnä tunnetta omasta paremmuudesta, torjuntamekanismeja ja sokea diskurssianalyysille. Koska punavihreässä kuplassa olija ei tiedä tai näe sinä, että yhteiskuntamme on syvältä (ainakin syvemmältä kuin he olettavat) sairastumaan altis, heidänkin kanssa keskustelu voi olla turhaa. On otettava huomioon, että uusia ongelmia ei välttämättä ole mahdollista ratkaista perinteisten ajattelutapojen piirissä.
Filosofoin tässä hieman liittyen nykyiseen ohipuhumisdiskurssiin Rautatientorin suunnalla. Muinaisgermaanisen ja -skandinaavisen mytologian jumalten tuho on ollut puheenaiheena 1800-luvun loppupuolelta. Wagner ja Nietzsche liittivät tämän mytologian modernin diskurssiin. Eddan jumarunoissa Ragnarök, jumalten tuho, tapahtuu sen jälkeen kun oikeudenmukaisuuden jumala Balder tapetaan.
  
Ragnarök on romanttisen sankaruuden käsitteellinen loppuu. Ragnarökin tilassa ei ole sankaruutta eikä mitään yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden perustaa, jota sankari voisi puolustaa tai tavoitella. On vain liberalismin rutto, joka vapauttaa ihmiset ensin jumalista, sitten totalitarismeista, sukupuolista, perhearvoista, kansallisuuksista, rasismeista, yhteisöistä, maaplaneetasta ja lopulta elämästä. Liberalismi vapauttaa kaikesta ja ei mihinkään: se etsii lakkaamatta vihollista yhteiskunnan sisältä kun ulkoiset samaan aikaan katoavat. Liberalismi on totalitaarinen järjestelmä, jonka hillitön vihakoneisto elää, kuten ällistellen havaitsemme, jonkun Pohjois-Korean oljenkorren varassa. Liberalismi on Eddan Fenrir-susi, jos sitten koko Okeanoksen täyttävä maailmankäärme on vaikka rajatta kasvava pornoteollisuus.
On nähtävä että nämä vääjäämättöminä pidetyt ja rajatta kasvamaan päästetyt kehityskulut ovat läpikotaisen hämäriä. Äärioikeiston kaltaiset ratkaisumallit nousevat hämärästä, jossa yhteiskunnallinen ja ihmisoikeudellinen, kuten myös henkinen ja sielullinen (liberalistithan eivät tunnusta mitään metafyysistä perustaa) oikeudenmukaisuus on yhtä kaikki täysin kadonnut horisontti. Metafysiikan kieltävä inttäminen muuttuu vaaralliseksi silloin kun räjähdysvaara uhkaa juuri tuolta alueelta, niin kuin fasismin tapauksessa se uhkaa.
 
Äärioikeistot eivät keinoillaan ratkaise mitään, eivätkä tuota mitään lupaamaansa. Äärioikeisto vain lupaa uhrata jotakin (kenties korvaamatonta) saavuttaakseen jotakin, mitä se ei tule populisminsa lässähtäneisyydessä jossakin modernien aikojen tuollapuolen saavuttamaan. Aasamaailma ei herää henkiin sen toimesta. Ongelma on paljon monimutkaisempi. Jos siihen ylipäätään on ratkaisu, sen täytyy olla jotakin paljon älykkäämpää, syvempää, luonnollisempaa.
 
Älyllä, sellaisella rationaalisella älyllä, joka todella pystyy ottamaan huomioon vaikuttavia tekijöitä (ja kuten Descartes epäilemään riittävän syvältä), ei ole mitään tekemistä demokrattisen päätksenteon kanssa. Silloin kun ongelma on syvä ja vaikea, asian yksinkertaistaminen ja popularisoiminen ei yhtään vie ratkaisua eteenpäin.
Minusta oikea asenne, jokaiselle nyt olisi ensin nöyrtyä käsittämään se, että edessä on jotain todella vaikeasti hahmottuvaa ja syvää, jota emme kunnolla ymmärrä. On aika lopettaa viisastelu ja yrittää ensin tosissaan katsoa mistä on kysymys, ennen kuin tarjoaa jotain hutiloituja peliliikkeitä.
   
Ehkäpä kotiuniversumimme haarautuvien polkujen maailma ei enää olekaan aivan sellainen kuin luulimme. Pyssyillä näinä myöhäisinä aikoina ei ratkaista mitään.
On viidestoista toukokuuta. Näen pihan orapihlajapensaassa jotakin vihreää.

13.5.2017

SÖRENSENIN KOSMOGONIASSA

"Ne meistä, joille elämä ei ole peli, ovat vapaita. He pelaavat selviytyäkseen ja huvin vuoksi. Ne meistä, joille elämä on peli, ovat valtatripillä. He luovat pelejä saavuttaakseen vallan muiden yli, vallan elämästä, tuhotakseen elämän." Roi Vaara
  
Tämä vaikuttaa olevan Nietzschen vallantahdon filosofian vastainen argumentti.
  
Villy Sørenseniä pidetään Tanskan kaikkien aikojen tärkeimpänä filosofina heti Søren Kierkegaardin jälkeen. Eikä todellakaan suotta. Tanska on erityinen läpikulkupaikka Euroopassa. Euroopan nykyaikaan säilyneistä valtioista juuri Tanska on useimmit kaikkina aikoina ollut sotkeutuneena sotiin ja välien selvittelyihin. Aina kaikissa lukemattomissa mahdottomissa tilanteissa sen väkiluvultaan pieni kansa on lopulta säilyttänyt itsenäisen suvereniteettinsa. Tällaista ihmettä kannattaa katsoa tarkemmin. Mihin se oikein perustuu? 

Villy Sørensenin Ragnarok, en gudefortælling, 1982, on mainio Eddan Näkijän ennustuksen proosavariaatio. Siinä jumalien ja jättiläisten valtapeli kuvataan aika jyrkkien kontrastien kylmänä sotana. Jumalilla tietenkin on ainoa mahdollinen vapaus: Gilgameshista tuttu psykedeelinen yrtti (myöhemmin raamattuun vertauskuvalliseksi omenaksi vieraannutettu), joka pitää heidät ikuisesti nuorina. Tämä vapauttaa heidät ihmisten perusohjelmoinnista, kuoleman koodista. Jättiläiset ovat jonkinlaisia jumaltenvarjoja ja niistä kasvavien pelkojen aineellisia emanaatioita. Ne voivat olla myös jumalien fyysisiä kopioita täysin erilaisella sisäisellä psyykkisellä rakenteella. Jättiläiset pelaavat koko ajan jumalia vastaan alistaakseen heidät ja varastaakseen heidän yrttinsä. He todellakin ovat valtatripillä... tai valtatrippi oikeammin on sen toisen tripin peilikuva. Jättiläiset muuttavat kokoaan jatkuvasti ja tuntuvat lähinnä kasvavan rajatta kokoa, paitsi aasamaahan tulleessaan he pienenevät surkeiksi. Ei ole ihan varmaa onko jättiläisiä itseasiassa olemassa. Jumalista vain yksi, Balder, on havainnut tämän solipsismin ongelman. Muut pitävät jättiläisiä todellisina. Ihmisten keskimaa näyttäisi olevan siinä välissä jonkinlainen näkymätön peili.
  
Eräs ihmismaailman kova psykedeelinen salaisuus on se, että julkkis joka vanhenee on huijari, pelkkä jättiläinen, ja juuri siksi hän on julkis, että tämä vanhenemisen prosessi, joka tietenkin kaiken halun vastakohtana on silkkaa kauhua, voidaan hänessä julksesti tuomita ja pilkata. Jumalat eivät koskaan näyttäydy ihmisten julkisuudessa. Julkkis on siellä vain esittelemässä lopulta omaa vanhenemistaan. Jotkut, kuten Cary Grant, ovat selkeästi havahtuneet tähän ansaan, jota harva käsittää. 
  
Kaiken maailman viihdepaskan seassa runoutta, jumalrunoutta, kannattaa ehkä hieman tarkemmin lukea. 

Sørensenin kosmogoniassa jumalat eivät ole mitenkään absoluuttisen kuolemattomia. Kuoleman koodi kytkeytyy heissä heti, jos eivät kaiken aikaa mutustele omenoitaan ja katsele rakkaudenjumalatar Freyaa tai nuoruuden jumalatar Idunia. Jumalattaren pienikin katoaminen näköalan ulkopuolelle kytkee kuoleman koodin. Jumalat voivat myös kuolla taistelussa, joka voi olla voittoisaa vain kotikentällä. Hyökkäyssodassa Jättien maille jumalat pääsääntöisesti häviävät, samoin kuin Jätin häviävät hyökkäyssodassa aina. Sørensenin kosmogonia on siis läpikotaisin geopoliittista: geopoliittisella kotikentällää suurvaltamahti on horjuttamaton ja tunkeutuja auttamattomasti heikoilla. 

12.5.2017

Tässä on nyt sellainen pikku juttu, ajatteli Koleeramäki, että pornon arvoitus taitaa olla nykyisin ihmiskunnan suurin arvoitus juuri siksi, että se kuuluu kokonaan jumalrunouden piiriin. Meillä on sankarirunoilijoita, eli tragediarunoilijoita (nykyään pikemmin antisankarirunoilijoita), komediarunoilijoit, satyyrirunoilijoita ja skenepoliisirunoilijoita (Eddan kielellä jättien runoilijoita), mutta hyvin vähän niitä, jotka voisivat runoilla jumalien asioista. Jos kuvitellaan, että kysymys olisi vain satyyrikuvaelmista, maailmanpornossa ei nähdä puita metsältä [sic] -- nimittäin sitä, että pornon arvoitus liittyy Gilgameshin ikuisen elämän tavoittelun arvoitukseen. Vain Victor Pelevin kaikista kirjailijoista on tähän mennessä havainnut tämän -- Albert Einsteininkin yhtälöitä tärkeämmän -- yhteyden, joka tietenkin pian on jokaiselle itsestäänselvyys. Siksi maailmanporno -- tuo solarismeriporno -- hallitsee -- pelkästään sen olemassaolo gravitaatiokeskuksena hallitsee -- ihmisten psyykettä niin ällistyttävän alitajuisen täydellisesti, kuten saamme tieteellisissä tutkimuksissamme havaita. Tieteen edelläkävijöistä Pelevin saattaisi sanoa: Eddan kielellä porno on epäilemättä jättien ase ihmisiä vastaan. Ihmiset eivät selviydy haasteesta (järjissään ja terveellä tavalla kykenevinä jatkamaan sukuaan ja huolehtimaan jälkeläisistä), elleivät pysty liittoutumaan jumalien kanssa nykyistä syvemmin. Tämä liitto edellyttää koko jualuuden käsitteen dekonstruoimista ja ikään kuin teknologiaa, jolla ei pelkästään luoda ihmistä rajattomasti mahtavampi tekoäly (kontolloimaan ihmistä), vaan palautetaan myös jumaluuden koko fenomenologia, jonka avulla ainoastaan ihminen voittaa kontrollirakenteet. Siis mitä se on? Ihmisten on tultava jumaliksi? Niinkö se on? Pornon arvoituksesta Eddan kuvastoa käyttäen on kirjoittanut tanskalainen kirjailija Villy Sørensen. Sørensenin kosmogoniassa porno on Okeanoksessa asuva suuri maailmankäärme, joka kiertää koko keskimaan (ihmisten asuinseudun) ympäri. Käärme on kuin teollisuus, joka kasvaa lakkaamatta. Käärmeen ystävä on Fenrir-susi, jonka voisi ajatella kuvaavan nykymuotoista liberalismia. Kumpikin alati kasvava hirviö palvelee jättiläisiä. 

Pelevin puhuu kosmoksesta:


PELEVININ UUSIN

Metusalemin lamppu, eli tšekistien ja vapaamuurareiden välinen äskettäinen kamppailu, 2016, jonka ostin muiden Pelevinin uudempien teosten ohella venäjänkielisenä, ainakin alkaa hyvin: ensimmäisellä sivulla esiintyy sana mystinen (jossain muodossa) seitsemän kertaa.
   
Tyylilajiltaan humoristisen sarkastinen teos poraa rappariuden ytimeen timattikärjellä. Romaani vastaa kysymykseen, jonka ajatteleva ihminen kohtaa tutustuessaan Neuvostoliiton historiaan: miksi niin monet yksityiskohdat neuvostoliittolaisessa heraldiikassa oli vapaamuurarisymboliikan kyllästämää. Neuvostoliitto ja vielä enemmän DDR oli kuin suuri vapaamuurariuden ulkomuseo kaikkine obeliskeineen.
   
Pari viikkoa sitten Pietarissa istuttiin iltaan venäläisen primitivistimaalarin luona ja juteltiin Kai Donnerista, burjatien ja samojedien shamanismista. Lennart Meri on tehnyt aiheesta allelinkitetyn dokumenttielokuvan. Mielenkiintoinen anekdootti: tilastollisesti eniten väkivaltakuolemia Venäjällä tapahtuu buddhalaisella alueella, ei esimerkiksi islamilaisella.
 
Kärpässienimehuaiheinen keskustelu kääntyi luonnollisesti Peleviniin. Sivussa paljastui että eräs paikallaolijoista on Pelevinin hyvä ystävä.

Suomen 1800-luvun vapamuurarishistoriaa, jonka avulla ruotsalainen eliitti säilytti valta-asemansa suomessa yli Venäjän vallan ajan primitivistitaiteilija kutsui 1800-luvulla kehittyneeksi porvarivallankumouksen kansainväliseksi metodologiaksi, joka otettiin käyttöön aina tilanteesta riippuen eri tavalla ja riippumattomasti. Taktista metafysiikkaa.

Tärkeää tässä projektissa, jossa rapparit kirjoittivat suomalaisille historian ja kansallistaiteen, on sen huomaaminen että rapparit edustavat porvarivallankumouksellista metodiikkaa, joka nimenomaan kehittyi mannereuroopassa aivan toisenlaisissa Ranskan vallankumouksen olosuhteissa. Metodiikka ei sinänsä rajaa käyttötarkoitusta. Meillä sitä käytettiin ruotsalaisten 1809 uhanalaisiksi joutuneiden privilegioiden säilyttämiseen yli Venäjän vallan ajan (jonka katsottiin päättyvän pian). Motiivi on hyvin yksinkertainen, keinot sitäkin oudommat.
  
Projektin sisäinen psykologia ei suinkaan ollut "korkealentoinen" kuten väsymättä jankutetaan jonkun Wettenhovi-Aspan yhteydessä, vaan pikemmin ironinen, sarkastinen ja nanoputken mustan huumorin kyllästämä -- kuin Turun lauantaiseura ja nälkävuodet konsanaan. Näissä esoteerisissa kuvioissa, jotka liittyvät kovimman valtapolitiikan ytimeen ihmiset eivät ole ihan niin yksinkertaisen "hassuja" ja "hassahtaneita" kylähulluja kuin esimerkiksi tässä tamperelainen päivälehti haluaa antaa ymmärtää.
    
Mitä jälkimaailmaan ja kansallistaiteilijoiden varjossa elämiseen tulee, Gilgamesh kannattaa lukea tarkasti:
"Tuli käärme ja tunsi kasvin tuoksun,
mateli hiljaa ja vei muassaan yrtin." 11:80

"Urshanabi, tämä on kasvi huolia vastaan!
Sen avulla mies saa voimansa jälleen!
Minä vien sen Urukin tarhaan,
annan kokeeksi vanhusten syödä siitä.
Sen nimi olkoon "Vanhus tulee mieheksi jälleen".
Sitten minäkin syön ja tulen nuoreksi jälleen!" 11:78-79

Siis ei omena vaan yrtti, joka Gilgameshissa noudetaan meren pohjasta, ja josta Eddassa valmistetan Odinin sima. Ei tiedonpuu vaan elämän puu. Yrtti taas ei suoranaisesti verso elämänpuusta tai ole sen hedelmä vaikka kuvaannollisesti näin voi ajatella.
  
Mitä meidän päiviemme ongelmiin tulee, selkeän ajattelun esteenä on täysin samat yhteiskunnallispsykologiset ilmiöt, jotka juontavat juurensa 1800-luvun vapaamuurarimetodiikasta. Asia voidaan projisoida esimerkiksi näin:
"Suomalainen ei pelkää mitään muuta niin paljon, kuin tulla leimatuksi. Kansa ei poliitikkoja määrää, vaan päinvastoin. Tässähän on itsekin tullut leimatuksi rasistiksi jo moneen kertaan. 1-2 kaveria sadasta uskaltaa ottaa kantaa maahanmuuttoon, jokunen yrittää rauhoitella, ikäänkuin peläten että minulla nuppi sekoaa. Siis konfliktien pelko tulee aiheuttamaan ne konfliktit. "
  
Äärioikeistolaisen metodiikan ja porvarivallankumouksen (vapaamuurari) metodiikan myrkkykeitos on niin väkevä, että sitä ei voi vastustaa symmetrisellä kädet puuskassa olemisella ja paheksumisella. Varsinkaan jos samalla toisaalla katalysoidaan ja kiihdytetään niitä yhteiskunnallisia prosesseja jotka nimenomaan nostavat äärioikeistoa. Pitää muistaa, että äärioikeiston synnyttää jokin yhteiskunnallinen terveusongelma, todellinen ongelma, johon äärioikeisto on sairas ratkaisu. Ratkaisun ilmaannuttua, sitä ei voi poistaa paheksumalla vaan ainoastaan kirurgialla. Pahinta tässä on se, että äärioikeiston salaista liittolaista, oikeistovallankumouksen esoteerista metodiikkaa, ei suostuta tunnistamaan. Esoteeriaa (suggestioon ja aivopesuun) käyttäville naureskellaan niin kuin he olisivat jotain naiiveja vähän hassahtaneita kylähulluja. Toisaalta vakava magiaan pureutuva harrastus pyritään tekemään naurunoalaiseksi samalla keinolla, koska vain ne jotka tietävät mistä on kysymys, voivat analysoida todellisia ilmiöitä.

"Koska minä työskentelen Pumpulille, on maailmankatsomukseni hieman toisenlainen. [...] Koska en ole yksi heistä, en laikaan usko mystiikkaan." Pelevin: Metusalemin lamppu


Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com