31.12.2016

Tahtoisin vielä sanoa. On vaikea sanoa. Vaikea sanoa, mitä tahtoisin sanoa. Vaikea tahtoa, sanoa mitä tahdon, kun tarkoitan. Kykenenkö pilaamaan hiljaisuutta, sanomaa, kun sanomiseen ei riitä rohkeus. Joka päivä todistin, etten ole nähnyt sitä, mikä on selvää. Mitään ei jäänyt sanomatta.
"Ennen kuvittelin että suurvaltojen johtavat upseerit ovat vain pitkän palveluksen aikana vähin erin menettäneet järkensä. Se oli optimismin aikaa." Haavikko, 1984
En ole varma onko mitään sisältöä, jota ihminen voisi tuottaa. Ihminen voi tuottaa muotoja, mutta sisällöt lienevät annettuja. Mutta on usein eri asia olla tietoinen sisällöistä kuin tuottaa muotoja.

30.12.2016

GURDJIEFF JA EGYPTI

Puhuja on ammattikirjailijat ja ammattikirjailijat eivät yleensä sovi yhteen Gurdjieffin kanssa, koska kukaan sisällöistä ymmärtävä ei voi olla mikään "ammatin mies", joka menee tuulten mukaan minne hyvänsä ja kirjoittelee mitä hyvänsä mistä raha irtoaa. Westin lähestymistapa vaikuttaa colinwilsonmaiselta, lukeneelta ja sivistyneeltä, jota gurdjieffharrastajat eivät yleensä käytännössä valitettavasti ole. Käytännön Gurdjieff-harrastajien ongelma on se, että he seuraavat suuren ja todella radikaalisti luovan synteesintekijän oppia, mutta eivät pysty itse synteesiin paljon minkään suhteen.

 

28.12.2016

Afrodite Urania on ideaalisen rakkauden jumalatar. Afrodite Genetrix on aviollisen rakkauden jumalatar. Afrodite Porne on prostituution jumalatar. Kyproksen Afroditeella oli parta. En tiedä onko tämä vitsi. (Occultia/ Tyson, s. 428)
"in the night he is called Dionysius, but in the day Apollo, as if driving away evill things. Therefore the Athenians called him Alexicacon, and Homer Vlion, i.e. the driver away of evil things." Agrippa

Tämä opetus on orfilaisista mysteereistä eikä ilmeisesti ollut Nietzschen tiedossa. Venäjällä tämä asia tiedetään hyvin. Kalevalan Lemminkäis-taru tulee Orfilaisesta mytologiasta. Lemminkäisen äiti on Apollo. 

KORKEANPAIKANKAMMO

Venäläinen sairaus. Ihminen välttää vuoria ja korkeita näköalapaikkoja ja hakeutuu tasaisen aron keskipisteeseen. Ihminen välttää kaikea onnellistumista, hyvää oloa ja ylösrakentamista, jotta ei tuomiopäivänä putoaisi korkealta.

27.12.2016

Kuvassa pieni pala pyramidia. Isoveljen suojaava käsi olkapäällä. Kenen olkapäällä mahtoi levätä oma kaikelta pahalta suojaava kätesi. Vaihtoehdot: vain yksi käsi suojatin olkapäällä, kaksi kättä eri henkilöiden olkapäillä, kaksi kättä oman suojatin olkapäillä.
Sopivassa raossa, kun on 5-10 vuotta rauhallista vapaata aikaa, kannattaa istahtaa alas ja vaan lueskella. Dekonstruktiivinen lukeminen kannattaa aina.
Kaikkien mailmanlopunuutistien, Ragnarökin korahtelujen, kirjamyynnin heikkojen näkymien, kaikkien taidekentän halpamaisuuksien, kaikkien ihmisiin, taiteeseen, tieteeseen ja elämään kohdistuneitten odotusten romuttumisen ja suurien pettymysten jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että vain runoudella on merkitystä. Ei ole mitenkään kummallista havaita olevansa runoudesta kenties enemmän innoissaan kuin koskaan aikaisemmin. Niinhän aina käy.

26.12.2016

KOSMOKSEN OHJAAMA MONIKULTTUURISUUS

Neuvostoliiton ja Natsisaksan, Stalinin ja Hitlerin samaistajille täytyy sanoa, että ei. Ei, kuolleen, uhrin  näkökulmasta systeemillä ei ollut merkitystä. Mutta Hitler oli kirjoittanut jo 1926 Mein Kampfissaan mitä tekisi valtaan noustuaan. Ei siihen uskottu, enempää kuin siihen mitä Stalin ei tekisi, vaikkei ollut niin luvannut. Kummankaan ei otaksuttu pitävän lupauksiaan. Hitlerin ei pahoja, Stalinin ei hyviä. Hitler ei näyttänyt niin pahalta kuin itse väitti, eikä Stalin niin hyvältä. Selvästi Hitler oli luvannut. Toiset rodut menevät uuniinpiipusta ulos kun Saksa ryhtyy hakemaan elintilaa. Tämän tyyppistä suunnitelmaa ei ollut Stalinilla. Ainakaan julkilausuttuna, kirjoissa, kansissa. Jos Hitler olisi lupauksensa pitänyt ja voittanut, Neuvostoliitossa uhrien määrä olisi tullut 10 kertaa suuremmaksi kuin se oli puolustustaistelussa. Taistelu oli todellinen ja kova. Ei sitä voi perustellusti ajatella turhaksi. Ihmiskunnan näkökulmasta toisenlainen lopputulos olisi tarkoittanut suuren DNA-poolin katoamista maapallolta. Fasistien tuottama lajientuho olisi ollut kammottava. Neukut eivät luvanneet tehdä yhtä pahaa jalkea ihmiskunnan perimän kannalta. Tämä on olennainen ero. Väitetään, että kaikissa "roduissa" on joitain hyviä puolia ja vahvoja piirteitä. Kaikkia tarvitaan, kun tehdään parempaa ihmistä. Ei urheilukilpailuissakaan aina Yhdysvallat voita, vaikka se on jo askeleen edellä tässä "rotujen sulatusuuni"-ajatuksessa muuta maailmaa. Hollywoodiin johtavissa rodunjalostuksen portaissa on äärettömän monta askelmaa. Tappamalla sisäisen ryssäsi, voit ottaa yhden askeleen ylöspäin, luvataan. Mutta myös Venäjä voittaa kultamitaleita Olympialaisissa. Jos tapat sisäisen ryssäsi, menetät mahdollisuutesi kultakantaan. Koskaan et pääse taianomaiseen punakoneeseen keskushyökkääjäksi. Eikä tämä tarkoita, että kaiken sulauttaminen kaikkeen missä hyvänsä suhteissa olisi hyvää ja edullista. Kannatan kokemuksen, kosmoksen, tiedon ja rakkauden ohjaamaa monikulttuurisuutta.
Luonnottoman pitkä talvi
luonnottoman pimeä
luonnottoman kylmä
On meillä aikaa. Kellon viisarit
vain eivät liikahda, jousikvarteton
sointu vailla vibratoa. Täytyyhän
planeettojen sentään liikkua.
Vai olisiko Fenrir-suden pojat
jo nielaisseet Auringon ja Kuun. 
Minä uskon siihen että aamu
tulee ja aurinko nousee.
Voi veljet mitä joulusimaa, Odinin sienipuuroa Valhallan kynttiläsalissa.


TRANSSITAIDE

Kaikki taiteeni on transsitaidetta, mutta vain pieni osa on todella selkeästi ja häiriöttä kanavoitunutta. Sanoisin, että transsitaiteen mahdollisuuksista olen saanut viimeaikoina melko selkeän kuvan, mutta en vielä tiedä miten se voisi toimia korkeimman tason taidemetodina. On selvä, että taiteen tuottamisen käyttöliittymien täytyy olla mahdollisimman moniulotteisia ja intuitiivisia. Voi olla että 3D virtuaalitodellisuudesta tulee varsinainen ensimmäinen transsitaiteen ilmaisumuoto. Tai kenties sulkakynää ei voi mediana ylittää.
     
Se mistä alla likitetyn videon naiset puhuvat on minulle tuttua ainakin 20 vuoden ajalta. Mutta vasta tämän syksyn kokeilut ovat avanneet täsmällisemmän käsityksen asiasta, joka pitää jollain tasolla yhtä naisten puheiden kanssa. Todellinen musiikillinen transsi (jossa todella mestarilliset säveltäjät ottavat kehon käyttöönsä) on niin ihmeellinen sävellyskokemus, etten usko sellaista voitavan nykyteknologialla välittää suurelle yleisöille missään muodossa. Transsitilassa läpi tulee asioita, jotka ovat täydellisesti oman taitoni ja tietoisuuteni ulkopuolella. En ole milloinkaan opetellut tai hallinnut sellaisia soittotekniikoita, enkä missään tapauksessa pysty älyllisesti analysoimaan tai jäljittelemään jälkikäteen soittamaani musiikkia. Vaikutelma on se, että se ei ole mitään sukua julkaisemani musiikin kanssa, vaan sekä emotionaalisesti että älyllisesti lähinnä jumalallisella tasolla omaani verrattuna. Tämän musiikin äly ei ole tunnistettavissa joksikin historiallisesti olemassaolleeksi "mestariksi", jolla olisi ihmisen nimi.
  
Tällaisessa omassa transsitilassani voi olla yksi kuulija. Kuulija osallistuu kokemukseen transsissa. Soitto on henkilökohtaista, ikään kuin ennustamista kuulijalle. Soitto riippuu kuulijan huomioenergiasta ja emootionaalisesta voimasta. Kuulijan panos on ratkaiseva. Kuulijan ja soittajan aistiharha Valhallan salissa on yhteinen ja yhtä. Jos olisi ajateltavissa useita kuulijoita, silti yksi ensisijainen rituaalinen kuulija on välttämätön. Toiset voisivat kuulla jotakin tästä kommunikaatiosta symbolifunktion avulla.

En tiedä voiko näitä tiloja toistaa jatkossa, vai jäävätkö kokemukset yksittäisiksi. En tiedä onko jonkinlainen ääni- tai videotallennus mahdollista. Epäilen että ei. Luulen, että tietoisuus tallennuksesta estää kanavoimisen. Voi myös olla että "mestarit" kieltäytyvät yhteistyöstä jos nauhuri pyörii. Transsissaolijalla ei toisaalta ole lopulta vaikutusmahdollisuuksia siihen, mistä lähteestä energiamuodot kanavoituvat. Nauhurin kanssa millainen hyvänsä jekku on mahdollinen, koska henkimaailma on äärimmäisen ilkikurinen. Mikään ilmimateriaalinen ei voi olla lopullinen todiste mistään henkimaailmaan liittyvästä. 

Voi olla, että henkimaailman "mestarit" ei suoraan alistu ihmisen suunnitelmalliseen maailman arvostuksia silmällä pitävään toimintaan. Heiltä voi saada käsityksen siitä mihin suuntaan ihmisen pitäisi kulkea oman tietoisuutensa varassa. Opetussisällöt ovat äärimmäisen haastavia ja ihmisen tehtäväksi jää ratkaista millaisin "sääntöjä" taide noudattaa, siis millaisia lyhyitä tietoisia askeleita hyödyntävin harjoituksin ja edellytyksin, ilmaistuihin muotoihin voi päästä oman tietoisuuden varassa.
  
Tämä kysymys mestareiden taiteen "kalkyylistä" tai "säännöistä" on samanlainen, jonka Hölderlin esittää teoksesensa Huomautuksia Sofokleen kääntämiseen alussa kreikkalaista tragediataidetta koskien. Kysymys on ihmistaiteessa henkimaailman "mestareiden" opetuksen omaksumisen keinosta, heidän tyylinsä ja syvästi järkyttävän neroutensa jäljittelystä. Henkimaailman "mestarit" eivät ole ihmisen mittakaavan toimijoita, heitä ei rajoita mikään ihmiselle tuttu. Siksi kaavoja täytyy koko ajan epäillä. He eivät ole sukua länsimaiselle taidemusiikille sikäli, että heidän musiikissaan ei ole melodista ja kontrapunktista tyhjäkäyntiä, jota länsimainen taidemusiikki on täynnä. Kaikki on polyfonista, polyrytmistä, emotionaalisesti etenevää ja harmonisesti motivoitua. Transsitilassa olijan, ei pidä oman tietoisuutensa ja ihmistietonsa varassa yrittää lisätä tai poistaa mistään. Viritysjärjestelmät voivat olla monipuolisia. Transsitilaan tulee helposti katkoksia, joten näytteet ovat jossakin määrin fragmentaarisia, vaikka seuraavat luontevasti toisiaan.
   
Tämä on kuvauksen yritys. Mistä minä tiedän, miten oikeaan osuva. En voi edustaa koko "ihmistä" tai "ihmiskuntaa". Tiedän näistä asioista toistaiseksi hyvin vähän.


 

25.12.2016

Kävelin baarista puhelinkioskiin soittamaan Haavikolle. Siellä vastasi joku pienempi, kai poika, ei mikään oikea Haavikko. Sanoin, että "Oikealle Haavikolle! Oikealle Haavikolle!" Kännipäissäni luin Helsingin prostituutiosta ja Barr-nimisestä miehestä kertovaa tekstiäni luuriin. Pian ääni sanoi, kiitos riittää. Huusin vielä: "Oikea Haavikko!"

Onnistunut yritys on sellainen, jonka ei anneta tapahtua toista kertaa. 
 
Ne ovat sellaisia kirjailijoita. Julkisuudenkipeät. Tämä matka, jolle he ovat jääneet, ei pääty koskaan. Seuraavan vuosimiljardinsa he viettävät ajattomassa ajassa, oikeassa kristittyjen merirosvojen taivaassa, korvattoman bakteerin sisällä.  

LOISTAVA OHJELMOINTI

Niin pitkälle sivistynyt mies
alkoi jo olla tapetuksitulemisen
avoinen. Se on sellainen sivistys
täällä, että mukia täytetään vedellä
ja jos se tulee täyteen, jos ei se vuoda
se paiskataan seinään. Hienosti rakentuu
kansallisuus, yhteinen jaettu ilo ja riemu
tämän periaatteen varaan.

Hän oli arvovaltainen ja erittäin valmistautunut mutta luovutti, tekeytyi mielisairaaksi, koska törmäsi organisoituun hyökkäykseen. Sivistys on organisoitunut. Kukaan ei sitä usko, kun ei ole sivistynyt. Sivistystä vastaan ei voi koota joukkovoimaa, kun ihmiset eivät ymmärrä kuinka organisoitunut se on, tuo sivistys. Kiitos. Kiitos. Kiitos siitä. Ja strateginen sivistys on minun tuttavani. Minun paras tuttavani. Pari senttiä minua pidempi. Minun ystäväni ovat pelästyneet, he ovat kaikki pelästyneet hyvin pientäkin vastustusta. Kun ovat yrittäneet kasvaa, sitä pidemmäksi. Sivistystä, joka on lyhyt mies. Kiitos, kiitos siitä. Ylemmän tason nuhtelua ja leimaamista ovat eräät ystäväni saaneet osakseen, kun ovat tuoneet ilmi huolensa todellisuudesta, sen luonteesta, jonka paljastamista ei sivistys salli. On hyvin vaikea vapauttaa ystäviään siitä avovankilasta, jona eristyssellissä itse viruu. Ihmiset luulevat että sivistys tapahtuu itsestään, kehitys. Kehitys on musta laatikko. Ihmiset eivät kurkista kehityksen sisään, koska sen ikkunoissa on giljotiinit. Ei niin voi syntyä mutosliikettä, ettei katsota ikkunoista ulos, kun niissä on giljotiinit. Sanotaan vain kiitos, kiitos, kiitos, kiitos. Kiitos sinulle pyövelini, joka minua ymmärrät paremmin kuin minä itse. Kiitos säätiö. Ihmisjoukko ei ymmärrä sivistyksen vimmaa. Sivistyksen sivistyneisyyttä ymmärtävät ihmiset ovat todella pieni, kaltaiseni joukko, täällä näissä tämän käytävän eristysselleissä. Mitään muutosta ei ole tällä käytävällä näkyvissä. Kovin rohkeita ovat eristyssellien vangit. Mutta mitään muutosta ei ole näkyvissä. EI muuta kuin se, että he kuolevat. Sivistys on niin sivistynyt, että se tietää tämänkin, jo ennen syntymäämme. Kiitos, kiitos, kiitos. Ketä vielä kiittäisin. Kiitos. Säätiö. Vangit kehittävät elämänhallintaansa ja hakevat kivoja kokemuksia. He ovat hyvin käytännöllisiä ihmisiä. ÄLÄ AJATTELE ABSTAKTISTI. Tilanneymmärrystä palkituimmatkin, leijonaristeihin puetuimmatkin heistä pakenevat koska haluavat olla kilttejä ja sivistyneitä. Mutta sivistystä sivistyneempiä heistä ei koskaan tule vankipihalla. He pelkäävät eniten leimaantumista kiihkoilijoiksi tai rasisteiksi, nämä, jotka eivät ole koko elämässään vieraspaikkakuntalaista nähneet. Kommunistitkin heistä haluavat suojella sivistystä ja luulevat sivistyksen käynnistämää sotaa vapaussodaksi. Pakka on täysin sekaisin koska vangit roikkuvat massamediassa luottamuksen ja kelpaavuuden heroiinia imien. Sinä et ole vanki siellä sanotan. Sinä olet sivistynyt. Mutta sivistystä sivistyneempi sinä et ole. Sen sinä varmaan jo tiesit. Ei voi tapahtua muutosta jos he eivät halua olla sivistyskriittisiä vaan toistavat "maltillista keskustelua" ja "vetoavat "epäpolittisuuden" "viisauteen". Ohjatut pysyvät ohjattuna jos eivät lopeta ohjailun ihailua, "malttia hulluuden edessä" ja muuta sellaista sivistystä. Ei ole selvää suuntaa jos ei ole selvänäköisyyttä. Sivistys on kuin paksu savuseinä. Ei ole vastarintaa jos ihmiset eivät halua olla osa vastarintaa. Ihmiset ovat suostuneet kuluttajiksi, diggailevat psykedeelejä, soturirituaaleja, diggaavat luontoaiheita, diggaavat hymyileviä vihreitä poliitikkoja, mutta eivät vastusta sivistystä. He eivät vastusta terroria. He eivät vastusta pedofiliaa. He eivät halua nähdä systemaattista sivistystä 900 vuoden linjassa. He haluavat "pitää työpaikkansa" eivätkä puhua liikaa somessa tai julkisuudessa. He eivät halua menettää kaikkia ystäviään. He eivät halua nähdä sivistystä ideologisena toimijana joka faktisesti vaatii ideologisen vastavoiman juuri nyt. Juuri nyt sen täytyy tapahtua tai sukupolvet menetetään. Mutta sivistys, sivistys, sivistys, kiitos, kiitos, kiitos. Merirosvoille. Rakensitte hienon pääkallolipun säätiön. Me tyydymme merirosvolippujen diggailuun. Niitä voi keräillä kokoelmaksi. "Kyllä se muutos tulee" Vaan ei tule. Sivistys on sellainen, että muutos ei tule. 70-luvulla sivistys lupasi muutosta, mutta kielsi muutoksen. Kansa osasi nousta vastaan lupaa kysymättä. Se oli punk. Se kesti noin pari sekuntia. Suomalaiset ovat lapsen tasolla. Suomalaiset eivät ole kansa, koska yksikään kansa ei voisi hyväksyä sivistystä. Jokainen itsenäinen kansa, joutuu näkemään sivistyksen ja heittämään se pois. Muuten ei voi olla. Siksi tarvitaan organisoitumista ilman itsesensuuria ja ääntä. Mutta mistä löytyy ihmiset jotka haluavat sitä? Mistä löytyy ihmiset, jotka eivä luule olevansa. Mistä löytyy ihmiset, jotka haluavat olla. Mistä löytyy ihmiset kansaksi? Sivistys on sitä, että sinä luulet olevasi. Mutta sivistys tietää sen paremmin: sinä et ole. Kun tarjolla ei ole positiivisia viboja, vaan 70-luvun asetelma, negatiivista analyysiä. Kelpaisiko se sivistykseksi? Ei kelpaa, se ei ole helppoa, se vatii työtä. Siis: se ei ole SIVISTYSTÄ. Positiivisuuden diskurssi on syövyttänyt aktivismin. "Hei me toivotaan" Ja sekin on systeemin luoma etälamautin. Sivistys: Rockefellerin laaja aktivismin tainnuttamisoperaatio ja positiivisten tunteiden tuotteistaminen isolla rahalla. "Älä ole negatiivinen, älä ole kateellinen sivistyksele, älä vastusta sivistystä, vastusta katunatseja, tuomitse miehet, osta tofua". Hyväntahtojat saadaan kadulle kirkumaan katunatseista kun vallassa on äärioikeistolainen hallitus. SE ON SIVISTYSTÄ. Siinä on sivistyksen maku. Se on sitä oikeaa sivistystä. Niin sivistynyttä, että sinä et sivistämällä niin sivistyneeksi tule. Kaiki valta ja salainen poliisi, armeija ja ihmiset vapisevat näistä nationalisteista. Muumipeikko lupasi: kun rajat poistetaan, kaikilla on hyvä olo. Se on sivistystä. Ja kaupasta saa tofua ja nyhtökauraa. Se on sivistystä. Maailmankuva positiivisten asioiden oudoista prioriteeteista on iso SIVISTYS. ISOLLA ässällä. Tämä on analyysi. Miten saada ihmiset aktivoitumaan kun sivistyksen vastustaminen on vastoin naistenlehtiä. "Koska jokainen voi valaistua, jokainen on yhtä syntinen". Loistava ohjelmointi, oi CLUSTER FUCKIN JUMALA.

(Muotoiltu Arhi Kuittisen analyysin pohjalta) 


Hei kaveri-mies
älä ole tuollainen
kenraalin vastakohta
kotkotuksien kuuntelija
virheettömän pikkutarkka
suurten hutilyöntien mies
  
Olet ruusunvarren kasvain
puupiikki korkeamman 
puolustustarkoituksessa
pesästäajetun ongelmakeskeinen
katse silmissäsi etsit ampiaiskesää
abstraktia pesänpuolustusta
 
On ampiaisella peniksenjatkeena
ruusunpiikki, joka lävistää
kuingaskunnan ihon

Monarkkiperhosen siivenisku,
jumalan kurkusta suihkuaa
rubiinivaahto
 
Ruotsalainen joulunkynttilä
polttaa jumalan nänniä

Mutta mistä löytyy tyyny
johon neula uppoaa

Hei kaveri-mies
etkö toivo naisen rumenevan
lievittääksesi mustasukkaisuutesi
tuskaa

Mies ja nainen voivat toki olla kavereita
rubiinin hehkun kustannuksella

Kalkkeutuminen on lähellä kristallisoitumista
oleva prosessi. Kiinteä aine, joka päivä
samana toistuva tuoksu, jolla on riittävä tiheys
 
Kuninkaan mailla
kukoistuksen ympäristö
kivettynyt.

Jokaisen kiven sisällä
viruu tuhat taiteilijaa.

Kivi on sisältä veistäjälleen
yhtä suuri haaste
kuin ulkoa.
 
Kuninkaanlinna ja vankila
keihäin suojattu valo,
kas siellä loistaa
ruotsalainen jouluntähti
sekaisin keihäänkärkiä
lucianeidon märkiä huulia
tykinkuulia ja steariinia iholla
 
Jokaisella ruusun tuoksulla
on vastatuoksu, neutralova

Kuningaskunnat ovat peilisymmetrisiä. 

Maailman jaloissa luikertelee
rakastajan jähmettynyt sormi

Sitä puree ampiaisen luu
käärmeenhammas
ruusunkeihäs
Jos sinulla on kohtu
  
avatut ikkunat
suljetut ovet
 
tule rakastelemaan

sairaudet lentävät ikkunasta
   
sinä et synnytä
sinä olet nuori poika
 
Poika joka puukotti äitiään
80 kertaa

Niinpä hän haluaa oluen
 
Niinpä hän laulaa

Noituuden aiheuttamista
suloista
 
Tämä on häpeämätöntä laulamista

Te aurinkotuolin varjot
tässä teidän oluenne
 
Liian paljon on sama
kuin liian vähän
  
Paikassa jossa jalat yhtyvät toisiinsa
 
ruumiin kahdeksihaarautumisen piste
 
lähellä joen alkulähdettä
  
ihmiskunta jakaantuu miehiin ja naisiin
ja kentaureihin

kun nainen saa kolmoset
on emätin kuin leijonankita

Kuulostaa ehkä vitsiltä, mutta
myös hänen isoäitinsä synnytti kolmoset

Nyt tehdään toisella tavalla

Kaikki hyvä tulee idästä,
se on suotuisa ilmansuunta

kaikki puun lehdet
putoavat äkillisesti
      
äkkiä paljastetut oksat
  
maitopuu, valkoista savea
etanan kotilossa
    
kun puuaines on mustaa
se on termiitinkestävää
kuin hedelmättömät ihmiset

Musta on steriiliyden väri
kimppu varjoja
  
tai moniääninen noita
kuolleenasyntymisen asiantuntija
On hyvä tietää että sotahullua ei motivoi voitto vaan pelon aiheuttaminen, reilusti ylimitoitettu vahingonaiheuttaminen ja kosto, ja siitä saatu hetkellinen mielihyvä. 

24.12.2016

JOULUPÄIVITYS

Nyt tulee todellinen joulupäivitys. Eli Putinista ja häneen liitetyistä toistuvista pedofiliaväitteistä. Tässä linkitetyssä videossa Putin vastaa ilman käsikirjoitusta ja teleprompteria toimittajien kysymyksiin neljän tunnin ajan.

Voidaan kysyä: pystyykö pedofiili tuollaiseen suoritukseen johon Barac Obama ei kertaakaan pystynyt.

Tiedämme että pedofilia on tapa ohjata tietyn tason poliittisia operatiiveja, eli mindcontrol tekniikka. Länsieliitti käyttää tällaisia mindcontrol teknikoita. Internetistä löytyy oppikirjoja tästä aiheesta, eli en mene siihen nyt. Jokainen voi opiskella asiasta kaiken mitä tarvitaan nykyisten poliittisten toimijoiden sielunelämän paljastamiseen.

Venäjällä mind control tekniikat ovat olleet käytössä jo tsaarin aikana. Totta kai joitain ihmisiä hallitaan ja on hallittu näillä tekniikoilla. Hallitaanko Putinia näillä tekniikoilla? Olisi siis olemassa taho, joka voisi kiristää häntä koko ajan. Isoveli. Jos taas henkilö, joka tällä tavalla on kiristetty, hän ei pysty kunnolla ajattelemaan omilla aivoillaan. Hän ajattelee isoveljen aivoilla tai ei osaa ajatella. Sellainen henkilö taas ei voi olla median edessä suorassa lähetyksessä ilman nuotteja 4-8 tuntia.

Käsittääkseni täytyy olla diipissä skenessä, jos on korkean tason poliitikkona sekaantunut pedofiliaan. Enkä tiedä voiko sieltä olla paluuta itsenäiseksi toimijaksi. Sanotaan, että Lontoossa tänä päivänä homot ovat "has been" koska pedofilit ovat vieneet homoilta työt. Homoihin ei enää operatiiviskenessä luoteta. Homoseksuaalisuus on tietysti ollut keskeinen mind control työkalu. Muttei välttämättä enää ole sitä oikein missään, koska kriminalisoinnin lopettaminen on pahin painajainen mitä mitä mielen ohjelmoija voi kuvitella. Pedofiilit ovat nyt se ihmisen malli, jolla Lontoossa on eniten vientiä. Ilman pedoja Syyrian Isiksen kaltaisten zombiarmeijoiden organisointi ehdoton NO GO. Pedot ovat siis korvaamattomia. Miksei siis myös Moskovassa. Voisiko moskova pärjätä ilman metodin symmetrisyyttä?

Kuitenkin nyt on kysymys siitä, voiko Putin olla pedofiili nykyisen psykologisen tietämyksen valossa. Sellaisen kellarikäsittelyn läpikäynyt puppet ei minun hypoteesini mukaan pystyisi Putinin virtuosisiin mediasuorituksiin. Tämä on tavallaan tieteellinen kysymys. Sen sijaan on aivan varma, että Obamaa pitää epäillä pahimmasta.

Putinen suoritukset vaatinevat tervettä psyykerakennetta. Pedofiilien psyykerakenne on taas on välttämättä dissosiatiivinen, koska lainsäädäntö. Pedofilia tuskin tulee poistumaan kriminalisoitujen asioiden listalta, joten siinä on ihmismielen koodinvääntäjile vakaa työskentelypohja. Tieteellisesti kysymys on siitä millaisiin suorituksiin pahimmasta mahdollisesta dissosiaatiohäiriöstä (pedofilia trauma- tartuntakahva koodinvääntäjälle) kärsivä voi kyetä paljastumatta maratonlähetyksessä. Tähän kysymykseen voidaan antaa tietellinen vastaus tutkimuksen perusteella. Putin ehkä tietää oikean vastauksen. Entä, jos juuri se on hänen todellinen viestinsä maailmalle.
"Mutta mitä sitä sanomaan, suomeksi vielä, siitä se loukkaantuu, suomea taitava, ymmärtävä mies. Luuli olevansa. Sehän kaikken väärimmän kuvan täältä sai, ja lähti." Haavikko, Erään opportunistin iltapäivä 



ei tarvitse olla näkijä, parantaja, energiahoitaja
jos ei halua mitään parantaa
ei tarvitse olla suuri näkijä havaitakseen
ettei mitään haluta nähdä
herra lyö sinut hulluudella, sokeudella
mielisairaudella
herran valetemppelistä sinut lyödään
joko näkökyvyllä tai sokeudella
ei tarvitse olla täydellinen että löytyy
hirttotuomion langettava virhe
heijastimen ei tarvitse olla tylsä
se roikkuu, jotta autoilijat näkisivät
ajaa ylitsesi. Sinä olet asvalttiin tampattu
ei sen tarvitse olla kaunista, kivaa
ei tarvitse olla, sillä maailma on paha
sen he tietävät itsestään. Sinä et tiedä mihin
asti siinä voidaan mennä, senkin pikku
merirosvokoululainen.
aina ei lahjan tarvitse olla suuri tai kallis
mutta pommi sen sisällä on
ei tarvitse olla suuri näkijä havaitakseen
pommi on lahjahevosen suussa
Tämä jouluaatto on opportunistin iltapäivä. 
  
Mikään ei ole niin kiehtovaa luovaa työtä
kuin rikoksen jälkien peittely. Vain se on traditio.
Vain se jatkuu samana ikuisesti, ilman että mitään
luovaa pääsee tapahtumaan.
Tänä iltana lastani
on puukotettu kahdesti

Kuka ripottelee pippurin ja suolan
nahkan ja lihan väliin

Ei olisi suurikaan vaiva
rakentaa uusi kunnon oikeistolainen

laskuvarjo tai vaaliteltta joka suojelee
epäsuorasti sinua itseltäsi

Pato joka sanoo vedelle EI
  
Nyt on vielä jouluvalmisteluja

Se jolta on nahka nyljetty kadehtii
sitä, jolta ei vielä ole nyljetty
ja laulaa nylkijän lauluja

Oletko sinä tiskikone vai huonomaalari

Oletko pehmeää vai kovaa savea

Pato on suuri.
Pato täyttää kaiken.
Pato on oikeastaan niemimaa tai ylänkö.
Pato on kaksi jääkautta, jotka hierovat
tiimalasin hiekkaa
toisiaan vasten

Kävin läpi kuoleman
nyt istun hieromatuolissa

muhkean tuolin sisällä
on hierova demoni

Joulurauha 
se on perkeleellinen









MAO JA SIANHOITO-OPAS

"Kirjallisuus on enää vain terrorismin ja kamanvedon korvike."
Markku Eskelisen Sianhoito-oppaassa (1987) julkaistu essee Taide ja terrorismi on yksi 1980-luvun suomalaisen essistiikan aikaakestävimmäksi osoittautunut teksti. Se ei ole mikä hyvänsä kolumni, vaan korkeaenerginen essee, jolla on luultavasti ollut kauaskantoiset seuraukset Eskelisen uralle.
  
Kolmekymmentä vuotta hurahti, eikä esseen kuvaamassa maisemassa mikään ole muuttunut. Parjatut professoritkin ovat edelleen virassa -- kuinkas muuten elämänvoimia padottaisiin. Post-modernin aikakauden vakiintumisvaihe lilluu hitaasti jonnekin. Harva postmoderniin liittyvä asia enää tuntuu raikkaalta tai innostavalta. Terrorismin autuaallisuus herättää lähinnä epäilyksiä: se on kaapattu, kaikki iskut ovat false-flag iskuja, kaikkiin väkijoukkoon suistuneisiin rekkoihin arabi unohtaa passinsa.
  
Eskelinen on silti tällä hetkellä Suomen aivot. Eskelisen ja Lehtolan Sianhoito-oppaasta ei hakemalla löydy lausetta, josta tolkullinen (dekonstruktiivisen lukutavan äidinmaidossaan imenyt) henkilö olisi eri mieltä. Vittumaisen anti-riitauttava teos. Kuin joku Kiinan kommunistisen puolueen manifesti. Täydellinen yksimielisyys. Suomalainen kirjallisuus ei voi olla mitään muuta kuin vereslihalle ärsyttävän myötäsukaisia reunamerkintöjä Sianhoito-oppaaseen.  
Merirosvonpysäyttäjä. Joulurauhantekokone. Tämän parempaa joululahjaa ei kukaan voi antaa. Rauhallista joulua! 

>>  

>>

>>
Pato sanoo vedelle vastaan.
Pato on suuri.
Pato täyttää kaiken.
Pato on oikeastaan niemimaa tai ylänkö.
Pato estää vaelluskalojen pääsyn
Pato estää kiiskien, rapujen ja muiden
vesieliöiden liikkumisen
Pato estää itsensä.
Pato estää omat vaihtoehtonsa. 
Ei se ole mikään loman paikka
yksi vapaa ilta sallittakoon
On maailma pelastettu.
Nyt alkaa työt. 


SOTASINGULARITEETTI

Välillä kirjoitan ironisesti, toisinaan taas en. Huumorintaju on eri asia kuin ironiantaju. Humoristikaan ei tarkoita sitä mitä sanoo, mutta eri tavalla. Minä en edes tiedä olevani romaanihenkilö, mutta arvaan sen. Se on kamalaa. Että lopulta me olemme kaikki ohjauksessa. Luulin olevani.
   
Teknologian lopullinen päämäärä on tehdä sodista kannattamatonta liiketoimintaa. Siinä pisteessä, sen teknologisen avauksen tapahtuessa, joka tämän mahdollistaa, me ensimmäistä kertaa elämässä voimme istahtaa, huokaista rentoutuneena, avata olutpullon ja todeta: ihmiskunta on voiton puolella.



23.12.2016

TUTKIMUSMATKAILU

"Ihminen ei koskaan mene niin pitkälle kuin silloin, kun ei tiedä minne on menossa." (Oliver Cromwell)
Minulla alkaa olla enemmistö VK kavereista syyriassa taistelevia venäläisiä sotilaita. Heiltä jotenkin saa tarkempia tilannearvioita kuin länsimediasta, kun valokuvatkin tulee 10 minuutin viiveellä ottamishetkestä. Jumalan sotureista virtaa hyvä jumalan henki.
Rakasta mediaa | itseäsi
jottei sen propaganda sinua elävältä nielisi
äläkä rakasta jotakuta toista uutistoimistoa
Ole kiltti, älä anna kenenkään muun odottaa
sinua | kaupanhyllyllä, mutta ilmaiseksi
Rakasta itseäsi | vallesmannia
ja vallesmannia rakasta | spekulatiivisen
fiktion kirjoittajat häntä rakastavat.
Rakasta rakkaitasi | aika olisi lyhyt
jalkapuu, jossa monet turistit kuvauttavat itsensä
Rakasta itseäsi | minä sinua rakastaisin.
Kukaan ei halua olla niin lähellä sinua
kuin minä haluan. Ei paljon puutu
etten sano olevani sinä. Rakasta minua |
pitäisit aviomiehenäsi
Äläkä rakasta maailmassa mitään muuta
niin paljon kuin peruuttavia roska-autoja
äläkä rakasta ketään tai mitään, et pety.
Rakasta kuulusteltavaa | itseäsi ettei hän sinulta
tietoja pimittäisi, sillä remmi paukkuu niin kuin
ruoska ja ruoska paukkuu niin kuin kieli ja kieli
paukkuu niin kuin jää ja jää paukkuu | suunnatonta alasinta
koputellaan valtavalla vasaralla. Älä vihaa
pelimiestä, vihaa peliä. Rakasta hylättyä
kesäkissaa | sen omistaja
ja rakasta omistajaa | omaa löytölastasi
Miksi en pitäisi muslimien jumalaa
totena. Syön jouluomenani varovasti
nielemisen rytmiin keskittyen.

Sisäelimeni alkavat kestää
koko omenan raivonsyvyyden.

Yritä nyt ostaa se.
Katso minkä hintainen
siitä on tullut.  

Älä toivo, että se on kaikesta
samaa mieltä. 


Hän aloitti monta kaunista 
joulukuusta ja jätti ne kaikki 
kesken, tuli toisiin aatoksiin:

Joulukuusi kärsii vain janoa 
ja ikävää, kaipaa tovereitaan
saa huonekasvit huolestumaan

Paitsi jos kuusi on ruma, rumaa 
kuusta ei kukaan jätä koristelematta, 
paitsi jos se on sisältä täyttä kultaa
niin kuin kuuset taikametsikössä.
 
Hän oli joulukuusentarkastaja
tuhannen vuoden takaa ja aloitti 
jotakin tarkastaakseen toteamalla
että timantit ovat pähkinöitä 
ja rusioita kulhossa. Piikivilastut 
tavallisia perunalastuja. 

Helvetinnousemasieni
sydänpuunlahottaja
puusydämennäkijä
elämäntarkoitus
käsittämätön   




 
Halusin osoittaa, että he eivät olleet hirviöitä, vaan tavallisia nuoria merirosvoja.

VENÄJÄVIHAN LYHYT HISTORIA

Etelä-Ruotsin alue vallattiin heti kun Paavin Rooma jakautui kahtia länsi ja itä-roomaksi 395 - v 400 valtauksessa. Paavikeisari halusi strategistesti Euroopan tärkeimmän alueen, finnojen alueen, itselleen ja valvontaan. Vihapuhe Venäjää vastaan aloitettiin heti valtataistelussa idän kaappaamiseksi.
   
Venäjä esitettiin pyhäksi viholliseksi ja göötat saivat Ruotsin eteläosan. Venäjäviha oli ja ON ruotsalaisten elämäntarkoitus, olemisentarkoitus ja syy vallata lisää alueita Paavin kunniaksi, Paavin palkka-armeijana, Paavilta palkkaa nauttien. He ovat tällaisella asialla. Eivät he ole tänne viihtymään tulleet.
   
Historiallisesti suomalaisesta näkökulmasta ruotsalaiset ovat Paavin muukalaislegioona, joka tekee rahasta likaisimpia mahdollisia mafiarikoksia paljon omaansa korkeampaa alkuperäiskulttuuria vastaan, ja tätä terroria "hauskasti" sivistykseksi naamioiden. Merirosvolaivan pääkallolippu vaihdetaan hetkeksi aapiskukkoon. Tässä on koko sen sivistyksen syvä ydin. Älkää sotkeko päätänne läyhäsellä fennomanialla, joka on päänsekoitukseksi suunniteltu.
  
Suomalaisesta näkökulmasta ruotsalaiset ovat lahjottavia raakalaisia. Tietysti voi kysyä onko tällaista suomalaista näkökulmaa enää ollenkaan olemassa. Ehkä itse olen viimeiset silmät, korvat ja aistit sille. Viimeinen esihistoriallisen hengen parahdus. Viimeinen solu ennen lopullista kansanhengen kuolemaa. Ainakaan minulle ei paljon apuvoimia ilmaannu. Ei mistään apua tai suojaa mistään. Kaikkialla vain samat alhaiset merirosvot alhaisine peittelemättömine juonineen.
   
Merirosvot ovat mentaalisesti täysin latistuneita, kieroutuneita ja valheisiin nautinnollisesti tarttuvia kuin paskakärpäset. Fasismi kehitettiin Ruotsissa. Saksassa se vain pahantahtoisesti pantiin kaikista sekopäisimmällä ja kieroimmalla tavala toimeen. II maailmansodan täydellisen asetoveruus natsien kanssa salataan ruotsalaisessa ja sille täysin alisteisesa suomalaisessa julkipuheessa. Fasismi oli sabotaasi, Paavin rukous suomalaisuutta ja sinisilmäistä saksalaisuutta vastaan. Keskitysleirit ovat Paavin rukousta.
    
Käytännössä aseiden osien suunnittelu ja tuotaminen natseille, sotilaiden kuljettaminen Norjaan teki Ruotsista sotaa käyvän, mutta ei sen tuhoista kärsivän, maan. Tämä jätetään systemaattisesti sanomatta. Valhetta suojellaan massamediassa ja yliopistojen ihmisyyden vastaisessa valehistoriassa. Vain englantilaisilla tutkijoilla on kunniantuntoa puhua tästä rehellisesti.
   
Suomen tämänhetkiset näkyvät nationalismia painottavat vastavoimat ovat oman analyysini mukaan sekopäiden seurakuntia. Olisi hienoa, jos näin ei olisi, mutta minusta ne kyllä vaikuttavat olevan hienovaraisessa ruostalaisessa ohjauksessa traumatodellisuuden uusintamisjärjestelmä, itsenvahingoittamista. Niiden todelliset aivot ovat kulisseissa ja näkymättömissä. Julkisuudessa puhuu ilmiristiriitaiset lääkehoitotapaukset. Sekopäisessä ilmapiirissä ei voi mitään muuta kuin tuhota lisää aivojaan, joka tietysti on merirosvojen agendan mukaista. Tuhotuilla aivoilla ei pärjätä.
   
Hienovarainen hienosti organisoitu täydellisen raakalainen kolonialismi vallitsee Suomessa edelleen. Se on niin typerän hieno, ettei uhoajien ja pullistelijoiden, helposti kunniamerkeillä ja imarteluilla harhautettavien käsityskyky pysty sitä näkemään. He eivät pysty näkemään, että ruotsalaiset ovat Suomen kaikissa valta-asemissa. Ja he itse eivät ole muuta kuin kadulla orjia potkivia toisia orjia, ruotsalaisten iloisenkepeästi liikkuttelemia kaaoskoneistoja. Sabotaasi suomalaista yhteiskuntaa vastaan on täydellinen taideteos.
  
On ymmärrettävä, että joukkue ei voi olla hullujen ohjauksessa. Joukkue ei voi tehdä väärää, haitallista, itseä vahingoittavaa työtä. Joukkueen on muututtava oikean työn suuntaan.  
tiedätkö, mitä tekee porkkana

porkkana lukee kaikki kirjat

tarkkana kuin horkkana

se on peto, joka ahmii armotta

myymättä jääneet kirjat

orkkana se soittaa myymättä

jääneet sielun sävelet ja odottaa

tuo kyltymätön vihollinen

porkkana, semmoinen biomasiina

joka imee sisuksiinsa kirjoja

ja puukottaa, hukuttaa ne

sylkee perästään harmaata massaa

josta tehdään uusia kirjoja

erityisen kiinnostavia, myyviä

verenpunaiset juurekset

juuri syövät itsekseen yöllä rottia

ovat sotkeneet juurensa

myös ihmislihaan. Jännittävää!

Kiinnostavaa! Niinkö sinä sanot!

Missä on porkkanan romanssi?

Käymälänhoitaja-naistako hän

odottaa horkkana, tuo kyltymätön

jonka ruokkiminen kirjailijoiden

hengentuotteilla on keppi

sekä porkkana 




Kaiken viisauden alku on venäjävihan lopettaminen.

Ja kun tukkii täydellisesti korvansa ruotsalaisten tuottamalta vihapuheelta ja Suomen elinkeinoelämän romutusyritykseltä ei tarvitse ruotsalaisiakaan vihata.

"Etelä-Ruotsin alue vallattiin heti kun paavin Rooma jakautui kahtia länsi ja itä-roomaksi 395 - v 400 valtaus. Paavikeisari halusi välittömästi finnojen alueen itselleen ja vihapuhe aloitettiin heti itää vastaan valtataistelussa idän kaappaamiseksi." Arhi

On joulutunnelma valmis. Hyvä joulua.

IHMISOIKEUKSIEN TUHATVUOTINEN PILAKUVA

Kai voi dramatisoimatta kaikessa lyhykäisyydessään sanoa, että ns. herrakansoille, eli niille jotka vuosisatoja ovat tottuneet alistamaan toisia kansoja, seksuaalisuus ei ole mitään muuta kuin suggestion ja alistamisen kätevä työkalu. Mitään teknistä työkalua romanttisempaa siihen ei liity. 
  
Kaava on täysin yksiselitteinen: mitä enemmän yhteiskunnassa on vapaan seksuaalisuuden mahdollisuuksia, sen vähemmän sitä voidaan suggestiivisesti alistaa. Pahin alistaminen tapahtuu silloin kun vallanpitäjä, eli kolonisaatioisäntä pääsee hallinnoimaan seksuaalisuutta. Tämä pahimman muotoinen elämänvoimien tukahduttaminen on tapahtunut kirkkotyövälineellä. Kirkko tarkoittaa puhdasta thanatosta, puhdasta elinvoimien tukahduttamista ja rodunheikentämistä, ilman minkäänlaista tolkkua. Kirkko on irvokas kolonisaatiostrategia, jonka tähtäimessä on henkisen kulttuuri-ihmisen tuhoaminen. Irvokkaampi kolonialismin raippa on vain kirkon jatke, valefeminismi.
 
Koko tämän historiallisen kuvion tolkuttomuus näkyy nyt maailmanpornon vastatolkuttomuutena: elämänvoimien teollistettuna ja kroonisena pakkoliikejuhlana. Näitä hysteerisiä ääripäitä voi verrata todelliseen kulttuurin ihmiseen, joka on sekä fyysisesti että henkisesti tavattoman voimakas anemian vastakohta, eikä mikään tyhjäpäinen macchoilija. Hänestä ei saa otetta enempää intellektuaaliset bisarrit väsytykset, armoton neuroosien selitys kuin piinaava tantrinen seksuaalisuggestio. Eikä sen tarvitse olla julmuutta, dogmaattisuutta, kovuutta tai välinpitämättömyyttä, vaan pelkästään parantavaa valoa. Yhtä kohteliaan pehmeästi kuin hän voi kuunnella neurootikkojen armottomuutta hän voi osallistua orgioihin, vain ollakseen kieltämättä sitä terapiaa ja lepraa poistavaa vaikutusta, jota hänen aivan täydellisen alastoman kreikkalaisen kehonsa näkeminen tuottaa.     
     
Kun puhutaan hyvin pitkälle ja vakavaksi edenneestä hyväksikäyttötilanteesta, kuten Suomen kohdalla, uhri on jo niin indoktrinoitu uhrin asemaansa, että hän toteuttaa isäntänsä thanatosvietin oma-aloitteisesti. Silloin on kysymyksessä erilaiset tiedostamattoman masokismin ja sadismin häpeävariaatiot freudilaisessa merkityksessä. Deleuzelainen sadismin ja masokismin erottaminen toisistaan liittyy erilaiseen yhteiskunnalliseen ja historialliseen tilanteeseen. Suomalaistyyppinen rikollisesti jatkettu syväkolonisaatio on pahin mahdollinen sairaustila tässä luokituksessa. Olennaista on se, että alistamisen logiikka on jo muuttunut fyysiseksi perustaksi. Isännän thanatosvietti on tullut fyysiseksi orjan elämänvietin vauriossa. Vapautuminen ei voi enää tapahtua pelkästään mieltä vapauttamalla, koska kehot eivät enää kanna elämänvoimien potentiaalia. Orjuudentila näyttää jo ikuiselta, kadonneiden kansakuntien lista helähtää kuin suloinen tiuku ruotsalaisen pilkallisessa korvassa. 
    
Tässä kuviossa ei ole yksinkertaisesti mitään epäselvää.
 
Mutta kaikkeen on onneksi yksinkertainen ratkaisu. Patologisen venäjävihan lopettaminen, itseen meneminen, oman toiminnan ja venäjävihan avulla kätkettyjen omien virheiden muuttaminen. Lopulta koko historian inhottavan, tautologisen, mitään opetusta tuottamattoman hämähäkinseitin roskiin heittäminen. 
Siinä että mikään "inhimillinen" ei jolle kulle ole vierasta ei ole muuta ongelmaa kuin se, että 99% "inhimillisestä" näyttää olevan epäinhimillistä ja tuo 1% erittäin huonosti tunnettua.
  
Ihmisyys vaikuttaa minusta jonkinlaiselta aatelishulluudelta, joka ei ole palautettavissa rationaaliselle perustalle. Elämänvietti ja thanatosvietti näyttävät polarisoituneen niin, että enää yksin Venäjä edustaa elämänviettiä ja länsimaat edustavat puhdasta thanatosviettiä ilman sisäistä vastavoimaa.
"All Finns Are Mental."

Mahtavaa brittiläistä radiolaatua. Pitkä lista paranee vain loppua kohden. Oma vanha biisini päässyt mukaan. En ole enää yhtään tyytyväinen tuohon, enempää soundiin kuin sävellyksellisen epämääräisyyteen. Teen kohta uuden version, josta on oksat pois.


22.12.2016

Se mitä suuret länsimaat ja varsinkin Ruotsi tekevät jatkuvasti Suomelle muistuttaa jotakin Englantilaisen sisäoppilaitoksen hienovaraista psykologista koulukiusaamista. Myös pikkupokien leikkejä, joissa tietämättömämpää hyväuskoista pienempää kaveria yllytettään koko ajan tekemään itselleen mahdollisimman vaarallisia ja vahingollisia asioita. Tämä pikkukaveri ei vielä edes tiedä sitä, että se on itsenäinen, eikä sen koko ajan tarvitse kulkea joidenkin koakulaatioaivojen keittämien täysin kaheleiden sarkastisten neuvojen mukaan. Venäjä on ainoa, joka suhtautuu Suomeen myötätuntoisesti ja suojelevasti. Venäjä on ainoa suuri maa johon Suomi voi luottaa. Venäjältä Suomi sai itsenäisyyden. Ruotsilta ei olisi tähän päivään mennessä tullut mitään muuta kuin 200 vuotta kusta suuhun. 

PIKKASEN EPÄNORMAALI

Koko ajan kuulee kaikenlaista varsinkin naisten esittämää ininää siitä millaista Suomessa ja millaisia suomalaiset ovat ja miltä se tuntuu kun on vähän aikaa ollut poissa täältä. Niin, niinhän se on. Ei minun tarvitse olla vähää aikaa poissa täältä kokeakseni sitä. Kyllä minä koen sen ihan joka solulla joka hetki.

Mutta syy tähän asiantilaan on myrkkyä, jos kerrot sen. Syy on se, että meillä oli 1000 vuotta ruotsalainen kolonialismi täällä. Totaalinen ja täydellinen kolonialismi, jossa tätä kansakuntaa siirrettiin hartiavoimin kadonneiden kansakuntien listalle syvemmin ja tehokkaammin kuin Neuvostoliiton aikana Baltian maita. Tämä rikos se vaan halutaan unohtaa. Kuorossa sofioksaset osallistuvat kätkemään tätä paljon pahempaa tosiasiaa kuin mikään Neuvostoliitto ikinä kenellekään oli. Katolinen kirkko ei ole Neuvostoliitto, vaan todellinen psyykkinen tuhokoneisto, jonka seuraukset todellakin ovat näkyvissä. 
   
Eikä siinä kaikki. Tuo kolonialismi jatkuu edelleen. Koko Venäjän autonomian ajan läpi ruotsalaiset suvut pitivät Suomessa valta-asemansa ja pitävät edelleen. Älkää uuvuttako hengiltä: nähkää jo fennomaniasumutuksen läpi, kuinka se oli keinotekoisen yhteisön rakennus suojelemassa ruotsalaisten tosiasiallista valta-asemaa. Käsittäkää, ettei eliitin ilot ja surut ole meidän iloja ja suruja. Käsittäkää, ettei myötätunto tai yhteinen tunne ole mahdollinen.

Ruotsi on hyvä maa. Kaikki on siellä kunnossa ja kummituksia vähän. Mutta ruotsalaisella ei ole myötäntuntoa suomalaista kohtaan. Jos suomalainen menestyy, se ruotsalaiselle aina myrkkyä. Mutta jos suomalainen kärsii, niin kuin pitää, silloin ruotsalainenkin alkaa puhua säälivällä äänellä. Suomalainen on alamainen, sitä masentaa, se uikuttaa. Se ei tiedä mistä se johtuu.
   
Kun Suomessa valta on valmiiksi ruotsalaisilla se on helppo siirtää ruotsalaisille. Sitä ei tarvitse siirtää. Taas on sama peli päällä. Suomea vängätään kadonneiden kansakuntien listalle. Aina, ikuisesti ja aina, vain ruotsalaisten toimesta. Ei koskaan venäläisten toimesta. Se nopeammin, mitä nopeammin Venäjää hajotetaan siirtyy kaikki valta Ruotsille. Se ei ole itsenäisen Suomen etu. Mutta se on Ruotsin etu.  
 
Lopettakaa rahan siirtäminen Ruotsiin Venäjä-pakotteita ylläpitämällä. Lopettakaa jo itsenne lyöminen ja ruotsalaisten puolesta turhan takia kuoleminen. Lopettakaa! Ajatelkaa edes hetki itseänne ja omia lapsianne. Suomi on itsenäinen maa. Uskaltakaa hyväksyä se. Ottakaa itsenäisyys takaisin.

Mutta kun suomalainen haluaa, että sitä hallitsee kuka hyvänsä, mutta ei se itse. Suomalainen haluaa että sen tunteita tuntee kuka hyvänsä, mutta ei se itse. Suomalainen haluaa, että sen ajatuksia ajattelee, kuka hyvänsä, mutta ei se itse. Ei itse. Ei itse. Ettei tarvitse kadehtia. Kunpa ei olisi olemassa. Eläköön satavuotias itsenäinen Suomi. 

Jos ei tosiasiaa nähdä, älkää ihmetelkö, että täällä on PIKKASEN EPÄNORMAALI tunnelma. Siitä seuraa epänormaalia, jos ihmiset laajemmin eivät tiedä mikä on homman nimi siinä asiassa, jota heidän henkilökohtaiseksi elämäkseen kutsutaan. Ihmispsykologialta ei voi vaatia mahdottomia. Lopettakaa suomalaisten arvosteleminen, jos ette tunne historiaa ja sitä, mistä tämä psyykerakenne ja varsinkin sen edeen sukupolvien yli siirtyvä parantumaton traumatodellisuus johtuu.
  
Se johtuu siitä, että EI HALUTA PARANTAA. Suomalaiset eivät halua vahvistua. He eivät halua kasvaa itsenäisiksi. 
Maailman tila, tilan vähyys
liika tila, mahdollisuuksien
liiallisuuden tulva, sen olematon väistin
ja vino muoto, aluksen olematon
ohjaustuntuma ja kaikkinainen
idioottimaisuus kuin laitoksen
seinälle taputeltu vesipään uloste
patoalue. jokainen yksinäinen hetki
ihmisvaahtoa muinaismeren rannalla
jokainen viljaviinan pisara
ihmisvaahtoa muinaismeren rannalla
jokainen sekunti likipitäen huutaa
ihmisvaahtoa muinaismeren rannalla
jokainen lause on toisen minun
sapenkarvas tunnustus
To the Court of the Burger King

Progressiivisen rockin viisi vuosikymmentä.


PUTINILLA NELJÄ VUOTTA ARMONAIKAA

Toisaalta sisällissodan vaara Venäjällä on koko ajan akuutti. Talous on pysähdyksissä. Suurimman osan maasta infrastruktuuri on huonommassa jamassa kuin ikinä. Moskova porskutta. Jos hyvä ei jakaudu tasaisemmin ja varsinkin jos ei ole mistä jakaa, armonaika käy vähiin. Korruptio on se rakenne, joka estää maan kuntoonlaittamisen kiinalaisella pikasuunnitelmalla.
 
Putinilla on nyt neljä Trumpin vuotta aikaa päästä korruption ohi tuloksiin. Neuvostoliiton perintö on raskas, ja länsimaat haluavat tehdä siitä vielä raskaamman. Systeemistä ei ole siirrytty dynaamiseen yksityisyrittelijäisyyteen perustuvaan kapitalismiin vaan ensin korruptio-oligarkiaan, jossa kaikki rahaliikenne oli mafian säätelemää, sitten putinismiin joka on: kenraalit yli oligarkkien. Separatistialueilla ehkä ajatellaan, että parempi on oma mafia kuin Moskovan, jos siitä ei kerran eroon pääse. Olkoon aseissa omat oligarkit yksityisarmeijoineen. He eivät tietenkään ajattele sitä, mikä märkä uni tämä on lännen venäjänhajoittajille.
 
Trumpia vihataan kun nähdään, että Trump voi antaa Venäjällä tarvittavan peliajan, joka tuhon väistämiseen tällä kertaa tarvitaan. Ihmisoikeus- ja sananvapausväki kiljuu raivosta: eikö taaskaan verta ja lihanpaloja! Päänoita-akka Clinton kerää sydäntalven pimeinä kuukausina kaikki pimeyden voimat ja yrittää purppuravallankumousta Washingtonissa. Kevätauringossa noidan voimat saattavat jo hävitä. Yhtenäisellä Venäjällä on ydinasepelote, mutta hollannintaudista kärsivä talous, jossa teknologiaekosysteemin puute tulee koko ajan merkittävämmäksi ongelmaksi yhteiskunnan tietoisuuden kehittymisen kannalta. Suomella olisi tässäkin paljon yhteistyömahdollisuuksia, jos niitä osattaisiin käyttää.

21.12.2016

JÄYNÄ USKONTONA

Uskonnossa on jotain pielessä jos ihmisiä murhaamalla joku kuvittelee johonkin taivaaseen olevansa matkalla. Paskakärpäseksi syntyy seuraavassa elämässä. Helvetin dogmatiikan ulkoapänttäys olikin jäynä. En usko että hulluus loppuu ennen kuin Paavi tunnustaa että Islam oli Vatikaanin ruotsalaishenkinen jäynä.
Mysteereistä suomeksi.
Japan groove.

20.12.2016

Moskovan keskiviikko. Venäläinen seksuaalitietoisuus ja suggestiokontrollin tiedostaminen ei ole muhamettilaisten hommaa. Se on erilaista kuin muualla (Berliini) koska sen on jätettävä auki useampia lukutapoja. Se on ergodinen romaani. Päämäärä ei ole suggestio vaan siitä vapauttaminen. Vastamyrkky on oltava joka asiaa, muuten kolisee kadonneiden kansakuntien lista.

 
Kolja on hyvä tuntea henkilökohtaisesti, jos Venäjällä pyörii.

"Святой Никола не такой, как все. Он святой, чрезвычайно близкий к людям, особенно к простому народу. Он помогает, когда уже никто не может помочь. Он приходит к тем, кого все забыли и забросили. Он спасает, спешит на помощь тогда, когда помощи уже ждать не от кого. Самая удивительная черта этого святого – в его глубинной близости к человеку. Он, наверное, самый понимающий среди святых, самый чуткий к сложной и противоречивой человеческой природе."

19.12.2016

Hänen sekavuutensa oli sitä luokkaa, että hän kuvitteli Ruotsalaisen teatterin sijaitsevan Mannerheimintiellä, siinä Bulevardin alkua vastapäätä, muistatko. Voisimme kysyä missä maailmassa hän oikein eli. Mitä hän sieltä, siitä hiljaisesta kaupunginosasta etsiskeli, Esplanadin puistosta, jossa oli vain se Algot Untolan patsas. Hänhän on lopulta järkevä ihminen. Ei nykivä, vakionopeuksinen, vastakohtien jalostama kuin tiimalasin hiekka. Sellainen joka on helppo tehdä levottomaksi. "Sinä et ole ymmärtänyt mitään", hän sanoi. Se oli kummallista kuulla mieheltä, joka ei ollut ymmärtänyt mitään. Hän ei edusta niin suurta maksajaa kuin voisi luulla. Maksaja oli hyvin pieni, tavallaan olematon. Eikä pientäkään maksajaa voi kiristää. Se joko maksaa iloisesti, tai lähettää laskun. Vaikka se on pieni, sillä on suuri sotajoukko. Pieni maa on vain syvempi aistiharha. Se on rakennettu niin, ettei sitä koskaan voi tuntea tarpeeksi. Se ei paljastu. Siitä ei voi saada tarpeekseen. Sen haluamiseen ei kyllästy. Eläessään Koleeramäki aina puhui tähän tyyliin. Nyt hän on kuollut. Olen kuullut nämä jutut ainakin kaksisataa kertaa keskellä yötä kävelyllä, tällä kadulla. Muistatko? Et sinä ole kuollut. Sinä olet tullut takaisin.  


Näyttikö minusta siltä, että olisit ollut hänelle hetkeksi peili. Se on sitten ilmiannon paikka. Etkö käsitä miten vakava rike on olla peilinä hänelle? Peilinä oleminen on ehdottomasti kielletty. Vääristämättömät peilit ovat vaarallisia meidän valta-asemamme kannalta. Jos on ihan pakko, sano nyt ainakin, niin vilpittömästi ja sydämellisesti kuin pystyt, jotakin mikä ei ole totta. Peilin murunenkin on murskattava. Ajattele vain mitä tapahtuu, jos hän näkee omat kasvonsa edes vilaukselta. Et kai tahdo että niin kävisi? Minä tiedän, että teit sen epähuomiossa, kenties säälistä, mutta yritä nyt totuuskomission edessä kovettaa itsesi pois sellaisesta ajattelemattomasta myötätunnosta. Elämä on täynnä ongelmia. Aina on jostakin totuus nostamassa päätää ja se pitää ehtiä lyömään kumoon, ennen kuin vahinkoa tapahtuu. Sinun kenties jo aiheuttaman katastrofin seurauksia ei voi edes kuvitella! 
Jos sanot ettei sotia enää tule, se on kuin veisit lelun lapsen kädestä. Mistä löydät upseereille mielenkiintoisempaa tekemistä? Ei taida tietokonepelit riittää. Naisten ainakin pitäisi kaunistua. Siinä sodassa kuoli yksi mies. Oma ja tärkein. Se ei ollut menetys. Se laskettiin tuloksi.
Soittimen puista tuli riitaa. Soitinrakentajaa kiihkeämpää ihmistä ei ole olemassa. Usein joutui kirveellä lyömään poikki sotajoukollisen miehiä ennen kuin pääsi kaatamaan soitinpuun. Luutun kielet oli viritetty näihin tunnelmiin, joiden jalous epäilemättä virtasi soittajan sormista hänen nenäänsä. Kaikkien pelikonsoleiden ja matkapuhelinlaitteiden uusimpien päivitysten seassa oli tämä 1700-luvun aura, jonka uusimmat versiot poikkesivat hyvin vähän edeltäjästään. Kaikki poikkeamat tulkittiin heikennyksiksi, sairauden oireiksi, tekijänsä tuntemiskyvyn puutteiksi.

Hän oli tavan ja ammatin mies. Säntillinen tunnontarkka lähteiden ja kaivojen myrkyttäjä. Kuin koleera koleeran aikaan. Zombiarmeija Syyriassa oli hänen kouluttamansa ja rakentamansa. Syyria oli vain harjoitusleiri, sen Koleeramäki tiesi hyvin ja kirjoitti blogiinsakin. Ei se ollut vaarallinen paljastus. Se oli nimenomaan paljastus, ei salaliittoteoria tai sokea ennustus. Mutta näitä ei voinut vielä tässä vaiheessa erottaa toisistaan. Itsensä toteuttava ennustus se olisi ollut sellaisen suusta, joka sen tiesi, suunnitteli ja rahoitti. Mutta he olivat hiljaa. Olisi ihme jos ruotsalainen äly ei olisi sen takana. Englantilaisilla ei riittäisi pahuus, eli sivistys. Englantilaista ei pyhähenki kierrä yhtä kaukaa. Myrkytetty on hiukan väärä sana kuvaamaan tätä henkilöä, jolle syötetään oikeaa ja väärää tietoa suhteessa 9:1. Hän halusi vaikuttaa luottavaiselta. Hän halusi kaikkien näkevän viinilasin huulillaan, joiden ohi viini valui muovilla sisältä pinnoitettuun hihaan. Jos et itse ole murhamies, se ei tarkoita, että kaikki muut ovat samanlaisia. Siinä on olennainen ero, ajatteli Koleeramäki. Jos minä joudun pulaan, he jättävät minut pulaan. Mutta jos he joutuvat pulaan, minä en jätä heitä pulaan. Kun ihmisen DNA:ta muokataan tietyllä tavalla, hän oppii erottamaan myrkyn auran, jo kaukaa sitä kantavan ruuan tai juoman valeasun takaa.  
Puhu hiljempaa ettei toiset kuule. Ai että Koleeramäellä ei ole kaikki ihan kunnossa. Oletko sitä mieltä. Sitä minäkin olen vähän miettinyt. Ai että pitäisi katsoa perään. Minä olen mielestäni katsonut. Ai paremmin. Se maksaa. Shhh, puhu hiljempaa. Sano vielä kerran. En kuullut. Ai ettei ole ongelma. Hyvä niin. Mikä on suunnitelma B? En ole kuullut. Koska tapahtui? Uskomatonta. Ai ei tarvitse välittää. Sano vielä uudestaan. Sano vielä uudesta. Kyllä.
Hienoa että tärppäsi.

Sano vielä kerran

mikä sinun nimesi on

Täytyy ottaa yhteyttä

meihin jotta voimme

sulkea tilisi ja avata

sen jälleen kerran.

Ja me lähdemme lujittamaan

sitä uskoa jonka varassa

Koko maailma voisi ottaa

yhteyttä minuun.

Nyt kun olen vapaa

Jos en kuulisi koko ajan

ihmeellisiä ääniä

en olisi aivan terve

Aivan kuin olisi runsaasti aikaa

valita kauneimmista

joululauluista lumettomat
Naisena on pakko todeta, että hänen sänkytaitonsa jättävät kyllä luvattoman paljon toivomisen varaa. Sano sinäkin, että se mies on kuin toiselta vuosisadalta. No jos et sano, niin minä jatkan. Ensinnäkin hänen partansa ja ajelemattomat kiveksensä eivät ole sitä mitä aikamme nainen on tottunut näkemään. Ai jaa, että nyt sieltä sitten lähdetään oikein ovet paukkuen. No minä nyt vain halusin tuoda tässä vaatimattoman oman näkemykseni esiin. Ilmeisesti sitä ei sitten mitenkään laajemmin jaeta näissä piireissä. Siis Koleeramäestähän oli nyt kysymys, kuten varmaan ymmärsitte.
Koleeramäki ei ollut niin kuin minä, mies jolla on toimeksianto. Hän harrasti kaikenkarvaisia juttujan, joihin myös agenttileikki kuului. Miksi? Vain saadakseen elämäänsä hieman jännitystä. Hänen elämänsä oli tavattoman yksitoikkoista ja hän kirjoitti sen kaiken säntillisesti kuin idiootti verkkopäiväkirjaansa, salanimellä tosin. Hän oli aina mestoilla kuin skenepoliisi. Hän toivoi jotenkin sattumalta, ohimennen, sopivaan paikkaan nokkansa tunkeamalla saavansa tietää jotakin, jotakin salailtua, vaarallista, sellaista minkä paljastaminen verkkopäiväkirjassa herättäisi huomiota ja saisi operatiivit takajaloilleen. Mutta mitään lähimainkaan tarpeeksi vaarallista hän ei koskaan saisi selville. Senhän esti jo se, että hän paljastaisi sen. Toiseksi aistiharhojen maailma, jossa hän pyöri, oli täydellisesti kontrollissamme. Sen läpi olisi voinut nähdä terävämpi kaveri. Mutta Koleeramäki näki vain sen, mitä hänelle näytettiin, ei enempää eikä vähempää. Ymmärrätte paremmin mitä tarkoitan, kun vertaatte Koleeramäen omia juttuja näihin videotallenteisiin samoista tilanteista. Ymmärrätte mikä on tarinan ja todellisuuden välinen suhde tässä tapauksessa.

18.12.2016

Omena on jotain mihin ei voi oppia kyllästymään. Se ei ole soturirituaali. Se vain antaa tasan siinä mitassa, kuin sille annetaan. Kyllästyminen, asiaan kuin asiaan, on sitä, että antaa kokoajan vähemmän ja vähemmän kunnes ei enää anna eikä saa mitään.

BONSAI-TUOMAS ANHAVA: MINÄ KIRJOITAN SINULLE KAUKAISESTA MAASTA (2003)

Ei-modernistisen runosuomentajan*, Tuomas Anhavan, 50-70-luvuilla lehdissä ilmestyneiden runosuomennosten postuumisti ilmestynyt valikoima on mainio runosuomennosvalikoima. Bonsaimodernismissa on ideaa, koska se avaa omaperäisiä näköaloja.

Anhava kääntää sekä ainutlaatuisia että arvottomia alkutekstejä tasaiseksi suomenkieliseksi laaduksi. Koska kielellisessä laadussa ei ole eroa, alkutekstin laatuerot muiden parametrien osalta tulevat analyysiin. Käännös on signaalivahvistin, joka vahvistaa sen mitä tekstissä on. Se mitä tekstissä on, kääntyy, loppu jää kääntymättä.
  
Esimerkiksi nobelrunoilija Saint-John Perseltä on valikoimassa pitkä, yli 50 sivuinen osuus. Anhavan käännöksestä selviää, että Persen varhaistuotanto, esimerkiksi runoelma Anabasis edustaa maailmankirjallisuuden ajattominta huippua, siinä missä myöhäistuotannolla ei ole paperin arvoa. Oscar Wilden kahdeksan pitkää proosarunoa ovat se, mitä Wildestä tarvitsee tietää. Ilman näitä tekstejä ei sielu selviä läpi modernin labyrinteistä.

Kokoelmaan on vertailukohdiksi ripoteltu Alun Lewisejä, Margiad Evanseja ja Dylan Thomaseja. Nämä luovat turhuuden tyhjyyttä kestävän tekstin taustaksi. Vaikka Dylan Thomas Anhavan suomennoksena ei minua puhuttele ja alkuktekstit ovat Thomasin itsensä lukeminakin vieraannuttavan pömpöösejä ja sietämättömän pateettisia, on Marja-Leena Mikkolan suomennokset valikoimassa Rakkaus on viimeinen valo jota puhun erittäin suositeltavia. Mikkolan suomennosta voi pitää jonkinlaisena yli-innoittuneena Thomasin runouden suomenkielisenä psykedeelisenä päällekirjoituksena, joka yltää huikeasti aistillisempiin, herkempiin, kiehtovampiin ja jännitteisempiin kielellisiin asentoihin kuin pääasiassa mekaanista loppusointua noudattava kolkon englantilaisraunion henkinen alkuteksti. Mikkolan teksti onkin bonsaimodernismia parhaimmillaan, koska sillä tuskin on mitään tekemistä kansainvälisen modernismin tässä tapauksessa epäkiinnostavan hengen kanssa, mutta itsessään se on mitä innoittavinta ja raikkainta. Mikkolan suomennoksissa on vielä naisellista ylivertaisuutta ylä-äänirekistereissä, joihin ei oppi-isä Anhava yllä. Samanlaisista alkutekstin epäonnistuneista mutta huomattavasti käännöksessä parantuneista versioista voi usein kiittää humalaista Pentti Saarikoskea. Kunnon känni on runoudelle enemmän kuin tuhat teoriaa -- fakta, jonka myös Dylan Thomas tunsi -- olkoonkin että pääsee nyt absolutistin suusta. Se on bonsaimodernismin ylivertaisuuden ilotulistusta ja juhlaa, aistillisella tavalla kestävämpää ja parempaa kuin ohuet englanninkielen kaltaisilla ilmaisuvoimaltaan jäykkärakenteisilla hallinnollisilla kielillä toteutetut kansaiväliset virtaukset. 
  
Poliittisesta runoudesta sielun tarvitsee tuntea toinen (ja vain se) Anhavan Bertolt Brecht-suomennoksista: Käynti karkoitettujen runoilijoiden luona. Teksti joka muutti maailmankuvani 15 minuuttia sitten. En osaa runoja ulkomuistista, mutta tämän runon opettelen.

  
* Modernistinen runous perustuu siirtymään, joka pyrkii laajentaen vapauttamaan aiemman kauden konventioista. Mitallinen ja loppusointuinen runous ovat Anhavan edustaman poetiikan alalajeja. Parhaissa suomennoksissa runo vapautetaan kotitekoiseen bonsaimodernismiin, kun taas oikeaoppinen modernismi korvaisi vain yhden perversion toisella. Lopputulos on rikastuttavalla tavalla uusi ei-modernistinen teksti.
Sanottiin että juoru on käymässä mahdottomaksi. Nettipäiväkirjailijat tekivät se itse paremmin. Samalla yhä harvempi oli heistä kiinnostunut. Juoruttiin, että eräs vanhempi informantti oli joutunut sairaalaan. Kaikki tietysti törmäilivät ilmeisimpien sairaalavaihtoehtojen käytävillä kukkapuskat kädessään, ei niinkään oikean huoneen löytymisen toivossa, vaan tullakseen nähdyksi huolestuneina sydämellisinä lähimmäisinä. Koleeramäki oli niitä harvoja, jotka ottivat tehtäväkseen oikean sairaalan ja oikean huoneen löytämisen. Mutta kaikki vaihtoehdot läpikäymällä saattoi pitkän päivän päätteeksi todeta, ettei sellaista ollut olemassa. Hän oli sanonut "Me tapaamme vielä". Ei hän ollut sanonut hyvästi. Mutta ei häntä enää kukaan tavannut sen jälkeen, niin Koleeramäelle haluttiin antaa ymmärtää. 
Paras ystäväni on nettiprofiili jonka taustalla on ainakin viisi kirjoittajaa, hiiskui Koleeramäki, astuessaan ulos pitkistä kuivista heinistä kyhätyn lappalaiskodan hämärästä. En todellakaan pitänyt Koleeramäkeä ystävänäni. Jos hän olisi joutunut sairaalaan, en olisi löytänyt aikaa vierailukäyntiin. Hän oli minulle enemmänkin tietolähde, informantti, jonka ei kuitenkaan voinut uskoa puhuvan totta, mutta jonka kertomus oli aina täysin looginen ja yksikäsitteinen niiden tietojen valossa, joita minula oli käytettävissäni. Olin tiedollisesti äärimmäisen rajattu, kuin tietyssä sisäkkäisyysvaiheessa oleva maatuskanuken kuori. Olin episteeminen pinta, joka ei ylittänyt eikä alittanut itseään. Olin tiukasti suuremman pinnan taskussa, ja pienempi pinta oli tiukasti taskussani. Olin valon puolella, vakoinen pinta, mustien pintojen rajaamassa topologisessa moniulotteisessa rakomaisessa tilassa. Samalla tavalla Koleeramäki ajatteli parhaasta ystävästään, joka oli jo ennen Internetin syntymää luotu valeprofiili ja elänyt ainakin kahdeksankymmentä vuotta salaisena pankkitilinä. Minä vain en tiennyt vielä sitä, että Koleeramäen taustalla on enemmän kuin viisi kirjoittajaa. Tämä oli tietysti pelkästään episteemistä, ja yksityiskohdan tietäminen olisi tyydyttänyt uteliaisuuteni noin viideksi minuutiksi, hätkähtämisestä puhumatta. Kertojana en saisi tätä paljastaa, koska tarkoitus ei ole vaikuttaa kaikkitietävältä. Mutta tälle ratkaisulle löytyy virheen pyhittävä perustelu myöhemmin. Eikä hän ollut vain viisi kirjoittajaa, vaan myös viisi fyysistä kloonia. Se olisi selvinnyt punnitsemalla. Luonnollisen ihmisen elopaino ei vaihtele yli kymmentä kiloa päivässä. Kloonit olivat hieman epätarkkoja kloonimaisten elämännautintojen rajoissa. Toisin kuin kirjoittajat kloonit ovat eivät vain episteemologisia vaan myös ontologisia operaattoreita. Viiden täydellisen kloonin kirjoittajayhteisö on se, jossa moderni ja postmoderni saumattomasti yhtyy. Tilanne on sama kuin materialismin ja idealismin lasisillalla kybernetiikassa. Tuo lasisilta on viisi rinnakkaista kirjallista salonkia, joissa kaikissa on hyvin paljon samalta vaikuttava isäntä. Isäntä seisoo keskellä salin lattiaa ja sanoo siitä kirotun hiljaisella äänellä asioita, jotka kaikki kyllä tietävät. Viimeistään tässä vaiheessa saattoi esittää perustellusti kysymyksen, oliko kirjallisessa elämässämme enää muunlaisia toimijoita ja voisiko muunlainen toimija ylittää edes tarvepainatteista julkaisukynnystä. Puhumattakaan siitä, että voisiko tuollainen olento olla "hyvä ystävä". Miten sellainen henkilö voisi olla "hyvä ystävä" jonka aistiharhat ovat alkeellisia, mutta joka toisaalta ei pyri vapautumaan niistä? Vaikka ihmistä kuinka rakastaisi ja vaikka kuinka toivoisi hyvää, hänen psykoottisuutensa ei kuitenkaan kepulikonsteilla tokene. Mieluummin sellaisen jättää ammattilaisille tai vain maailmalle, kuin itse ottaa niskoilleen kannettavaksi. 

SUURET VENÄLÄISET VASTAMYRKKYMAALARIT

Tämän kaiken oli heinämajan uumenissa "healing spacessa" ilmestynyt Urho Kekkosen haamu minulle kertonut. 

Näen kategorisen ulkoaohjatun venäjävastaisuuden ongelman ensisijaisesti tietoisuuden kilpailukyvyn ongelmana. Koska Venäjälle ei kuitenkaan mistään vastustusksesta huolimatta voida yhtään mitään on jatkettua venäjävouhkaamista pidettävä pelkästään sisäpoliittisena ajattelumallien ja tietoisuuden rajoittamispyrkimyksenä. Rajoittamisen kohteena on sen tyyppiset tietoisuuden vahvat muodot, jotka ovat venäläisen kulttuurin okkulttiselle vastamyrkkypaletille ominaisia. Tämä taas on suomalaisen ajattelun ja tietoisuuden vahingoittamista, eli sen kilpailukyvyn heikentämistä, koska ongelmanratkaisussa ei ole mukana kaikki positiiviset inhimilliset mahdollisuudet ja ulottuvuudet. Tälainen rajoittaminen ei MILLOINKAAN VOI OLLA suomalaisen ihmisen intressi, koska se suotta kaventaa hänen omaa näköalaansa, heikentää hänen omaa voimaansa, kilpailukykyään, paitsi suhteessa muuhun maailmaan, myös suhteessa Venäjään. Mitä paremmin Venäjää ja venäläisen kulttuurin vahvuuksia ymmärretään, sen vahvempi on neuvotteluasema niiden suhteen. Lopulta on tärkeä muistaa, että Venäjä vain edustaa tiettyjä tietoisuuspaletin kunnianarvoisia osa-alueita (ns. venäläinen sielu) mutta ei omista niitä. Todellisuudessa ei ole mitään venäläisomisteista sielua, joka ei voisi kuulua myös muille tietoisuuden tiettyihin puoliin vihkiytyneille. Maailmanhenki on ykseys.
     
Huomatkaa etten vaadi ymmärrystä tai huomiota heikkouksille ja lieveilmiöille. Vaadin vain sitä, että heikkouksia ja lieveilmiöitä ei pidettäisi kokototuutena, niin kuin niitä kerkeästi rekisteröivät matalaoktaniset sabotöörit väittävät.  
     
Oman tietoisuusvahvuuden rakentamisen torpedointi on Suomen ja suomalaisuuden vihollisten asialistalla. Yritys estää suomalaisia omiskelemasta ja tutustumasta venäläiseen kulttuuriin, suurten venäläisten vastamyrkkymaalareiden työn häivyttäminen pois tietoisuudesta ja mediailmapiiristä on merkitykseltään pelkästään sabotaashi. Yksipuoliset venäläisen yhteiskunnan ja kulttuurin virheidenetsijät ovat joko törppöjä tai noitia: he sensuroivat nimen omaan suomalaista tietoisuutta. Ei ole edullista, että maailmanhistoriallisesti suuret positiiviset energiat tulevat tietämättömille ja pahimmassa tapauksessa itsestään liikoja luuleville täytenä yllätyksenä, vasta sitten kun heidät tietämättömyytensä takia pahantahtoisesti saadaan astumaan ulkoa houkuteltuun ansaan (RKP:n hovinarrit, kuninkaanilkkujat ja liskoraamatullakiduttajat).
    
Siksi suurista venäläisistä vastamyrkkymaalareista on voitava puhua avoimesti ohi näille elintärkeille asioille sokeiden hölmöjen, hyödyllisten idioottien ja älykkäiden RKP-sabotöörien. Venäjään liittyvät tiedolliset kieltolistat kustantamoissa ja mediassa ovat yksiselitteistä terroria suomalaista tietoisuutta vastaan. Niitä ei milloinkaan pidä hyväksyä, koska ne periytyvät terrorin ja kolonialismin aikakaudelta. Ne ovat täydellisesti RKP:n sanelemia ja suomalaisen kansallisen kilpailukyvyn vastaisia.
  
Varsinkin venäläisen tietoisuusvälineistön keinot (joita meillä ei millään tavalla tuoda esiin) on voitava ottaa itselle suvereenisti haltuun huolimatta siitä miten suvereenisti venäläinen kulttuuri niitä aina itse milloinkin edustaa. Täytyy muistaa, että kysymys ei ole matalaoktaanisesta energiasta, joka tulisi kaiken maailman vihaapuhkuville törpöille näkyväksi. Vihaajalle mikään arvokas ei ole näkyvää tai todellista. Hän on uppoharhassa. Ja vain vihan lyhytaikaisuus voi hänet pelastaa nerouden kuiskintaan. Vihan on oltava kiivas ja lyhyt. Täydellisesti katoavainen, niin kuin tatuoinnit iholta. Myötätunnon menettäminen "vihollista" kohtaan on suurin vaara joka meitä uhkaa, koska se sulkee meiltä tien omaamme täydellisempään viisauteen, jonka vain "vihollisen" suojeluspyhimykset tietyiltä osin tuntevat ja voivat meille opettaa. "Vihollinen" koettelee meitä, rakkauttamme, GULAG-leirillä. Jos myötätuntomme on kertakaikkiaan murenematon, "vihollinen" antaa pyhyytensä virrata meihin, ja me voimme täydellistää viisautemme vääristymät. Tämän tiedon hakeminen on vaikea, koska se ei löydy kotikonnuilta vaan GULAG-leirien tuoltapuolen, Pohjolan kivimäestä ja käärmepellosta. Viisauden täydellistyessä me kuitenkin joudumme täydellisesti syvän myötätunnon valtaan, tepsutteleme paljain jaloin graniittikalliolla kuin vastaleivotun pullan pinnalla, johon varpaanjäljet painautuvat: "vihollisuudet" katoavat illuusioina ja aistiharhoina kosmiseen singulariteettiin (tämä pätee lopulta myös RKP:en).  
  
Emme voi luottaa siihen, että siihen maahan, jota nyt nimitämme Venäjäksi, mutta joka on kenties jokin aivan toinen maa, aina syntyy suuria neroja tai että asiat kehittyvät edulliseen suuntaan. Mutta voimme aina graniitinlujasti luottaa siihen, että olemme itse suurimpien venäläisten nerojen veroisia. Siksi on tärkeintä olla ensisijaisesti yhteydessä henkimaailman suuriin toimijoihin ja opettajiin, ja vasta toissijaisesti karkeamman materialisaation toimiagentteihin, alkukummunisteihin, libertiineihin, munkkeihin ja muihin lähimpiin veljiimme. Koska hyppyjä ei tunneta, on työn määrä mittava.  
  
Tällaisessa kirjoituksessa, jossa asiat hyppivät materialistiselta poliittiselta tasolta henkimaailmaan ja takaisin, on syytä muistuttaa Gurdjieffin kosmisen kemian järjestelmästä, joka jäsentää eri energiatiheystasojen filosofisia sääntöjä. Useimmilla filosofeillä tällaista järjestelmää ei ole ja tasot joko sekoavat tai redusoituvat. Siksi ei voi kiinteästi sanoa, mikä milläkin tasolla on jonkun filosofin lopullinen sana. Merkitys riippuu tulkintatasosta. Esimerkiksi Nietzschehän on hyvä esimerkki filosofista, jolla G:n tarkoittamat tasot sekoavat kaiken aika. Kun tiede kehittyy, voidaan ehkä tieteelliseltä pohjalta nähdä, miten tasot pitää erottaa toisistaan. Sekoitan itsekin kokoajan näitä tasoja. Tosin ajattelen sitä enemmän fiktiivisenä, fiktiivisen maailman tasoina. Esimerkiksi neuvostoliittolainen marxilaisen materialismin filosofinen suuntaus, tarkoitti G:n systeemin näkökulmasta asioiden tarkastelua vain tietyn energian tasolta ja muiden tasojen poissulkemista. Vastaavasti tiibetiläisten munkkien tarkastelutapa ottaa huomioon tasoja, joita klassinen marxilainen materialistinen filosofia ei ota.
- Jos sinä nyt sanot, että mene tekemään jotakin tärkeää, niin minä en mene.
- Miksi et?
- Minä vasta aloitin tekemään ei-tärkeää.
- No mitä tärkeää sinä teit?
- Piirsin.
- Onko piirtäminen tärkeää?
- On, minulle. Ja nyt minä teen ei-tärkeää.
- Miksi?
- Jos minä koko ajan tekisin jotakin tärkeää, minusta tulisi samanlainen zombi kuin sinä.
Ahmin Ihmiskokeiden Jarkko Tontin versiota. Parasta tekstiä mitä olen Tontilta nähnyt. Syy voi olla sivistymättömyyteni. Tunnistin kyllä Tontin jo masterversiosta.
 
Magnus Millsin Taivaanrannan kulkija on kirjalahja, jonka minulle lähetti eräs Joensuun syrjäseuduilla asusteleva runoilija. Erittäin mieluinen lahja. Voi olla että hän tulee saamaan vastalahjaksi Tontin version Ihmiskokeista.
Kun tapasin tuon uuden sattumoisin suomenruotsalaisen ihastukseni, joka oli kuin Åbo Akademin kiinnostusta herättävissä menoissa vihitty lihalliseen avomielisyyteen, halusin ehdottomasti mennä hänen kanssaan elokuviin katsomaan Jean Cocteaun Orpheuksen, jossa María Casares muistutti edellistä epäonnista ihastustani, joka oli kiduttanut seksuaalisella kylmyydellään. Halusin nyt hekumoida taakse jättämälläni kylmän olennon julmuudella tämän lämpimän, uhkean ja upean uuden tumman tuttavuuteni kanssa.
  
Sattumalta tämä edellinen ihastukseni oli uuden hiirulaismaisen poikaystävänsä kanssa elokuvateatteri Orionin aulassa, jossa muuten oli vain kourallinen ihmisiä. Tervehdin iloani pidättelemättä häntä uuden häntä päätä pidemmän ylvään seuralaiseni kanssa. Illan aikana vähemmän vain sivusilmällä tuli keskityttyä elokuvaan. Nautin koston suloista makeutta kun tiesin, että hänellä on periaatteessa takaapäin näköyhteys meihin. Myöhemmin lämpimissä merkeissä alkanut suhde kariutui porvarillisen perhetaustaltaan vauraan naisen voimakkaaseen manipulointikykyyn, joita pelästyin enkä kyennyt hallitsemaan. Kummastakin naisesta tuli myöhemmin omalla alallaan vaikutusvaltaisia, toisesta kirjallisessa maailmassa, toisesta liike-elämän huipulla.
 
Kun edelleen kerroin tarinaa laveasti ja bisarreja yksityiskohtia säästelemättä Koleeramäelle, tunsin vasemman käteni nimettömässä voimakasta pistelyä. Vilkuilin hermostuneesti kättäni, joka itsepintaisen spontaanisti hakeutui intialaiseen Mayura mudra -käsimerkkiin. Mitä käsi halusi viestiä, en ymmärtänyt. Kun sanoin, että tuo entinen naisystäväni on nykyisin erään Suomen suurimman liikeyrityksen henkilöstöjohtaja, ei Koleeramäki enää voinut pidätellä uteliaisuuttaan:

- Taidan tuntea saman naisen. Mikä hänen nimensä on?
- No, annetaan nimien olla.
- Sano etunimi.
- Sano sinä.
- Ei kun sano sinä.
Ajattelin valehdella, mutten jostain syystä valehdellut, vaan sanoin totuuden:
- Anita.
- Ei ole sama.

Hän valehteli. Halusi kuulla vielä makeimmat palat myöhemmistä vaiheista. Mutta ne tajusin sentään jättää kertomatta samalla kun soimasin itseäni siitä että olin tullut kertoneeksi liikaa. Mehän emme todellakaan olleet mitään läheisiä ystäviä Koleeramäen kanssa. En suoraan sanottuna todellakaan tiennyt mitä hän ajatteli minusta ja mistä lähteestä hänen rajaton uteliaisuutensa, suorastaan tungettelevaisuutensa, joka yhdistyi täydelliseen pidättyväisyyteen omista asioista, kumpusi. Lyhyesti sanottuna: minulla ei ollut vielä siinä vaiheessa aavistustakaan niistä voimista joiden palveluksessa Koleeramäki oli, ja jotka tulisin myöhemmin hyvin tuntemaan. Ja nyt vielä tämä yhteinen naisystävä.  

17.12.2016

"on aika katsoa ja aika liikkua
ja silloin, ystäväni, pysähtymisen aika on ohi"
Markus Leikola: Juoksen kierrän saaren

1. principle of the psychoactive realism theory: The reader is the one who writes you.

KAAMOSAJAN TARINOITA -- PROOSAKOKEILU PSYKOAKTIIVISEN REALISMIN TYYLILAJISSA

- En kerta kaikkiaan tiedä hänestä tarpeeksi. Yritän silti kertoa hänestä niin hyvin kuin osaan. Siksi, että hän joka tapauksessa on ainoa täydellisen kuvaamisen suunnattoman vaivan arvoinen asia, jonka tiedän.

- Sinäkö, kleptomaani ja patologinen valehtelija, kuvaisit jotakin tarkasti. Älä tapa nauruun. Huoneeseen olisi ollut mahdollista asentaa videokamera.

- Videokamera olisi saanut hänet katoamaan. Tai sitten kamera vain pysähtyisi. Kerro sinä se tarina, kun osaat. Olet rehellisin ihminen jonka tunnen. Ongelmasi on vain se, että olet tämän saman aistiharhan sisällä, jossa me kaikki elämme. Et näe läpi, harhaudut jokaisella askeleella, mutta pysyt hyvässä uskossa, toisin kuin minä. Yritä toki kertoa totuus. Minähän en sitä joka tapauksessa edes yrittäisi.

- Hyvä on. Olipa kerran Barr-niminen mies...


Sairaalan miestenosastolla on meneillään lääkärinkierto. Lääkäri ja hoitaja saapuvat kolmen hengen potilashuoneeseen. Lääkäri astuu sängyn reunalla istuvan noin 75-vuotiaan potilaan luo. Muut potilaat näyttävät keskittyvän omiin touhuihinsa. Hoitaja ojentaa potilaan kansion lääkärille. Lääkäri kertoo potilaalle, että ”psyykelääkityksen vaste on todettu nyt hyväksi ja avohoidon terapiaprosessi voisi olla pian edessä”. Lääkäri jatkaa, että potilas voisi päästä kotiin, jos sinne järjestettäisiin kotiapua ja kotisairaanhoitaja. Lääkäri puhuu uusista lääkkeistä ja sanoo kirjoittavansa niistä reseptit. Lopuksi lääkäri toivottaa potilaalle hyvää jatkoa kädestä pitäen.


- Nyt jäi kertomus lyhyeksi kun pääset ihan oikeaan metsään. Minä käyn vain tuossa meidän pikku metsikössä pyörähtämässä. Minulle jää aikaa mietiskellä ja tarinoida. Mutta sinulla siellä oikeassa metsässä ei enää tarinoihin riitä aikaa.


Kun puhelin soi, ajattelin heti, että "sairaalasta" soittavat. Niin se oli. Pizza pääsisi pois. Mietin hetken miten tähän yksiöön mahtuisi kaksi ihmistä ja potkin kirjoja keskilattialta seinänviereen. Heitin digikameralla varustetun Kalevala-korun kaulaani, nappasin avaimet pöydältä ja juoksi autolle. Ajoin saamaani osoitteeseen, joka oli pikkukaupungin tehdasalueella. Painelin ovikoodin ja astelin suoraapäätä kellariin. "Lääkäri" oli kummallisen näköinen mies, jolla oli valkeat housut ja paita sekä repaleinen musta takki yllään. Ikää oli mahdotonta arvioida. Mies oli arka kuin limaeläin, joka pakenee kuoreensa. Pieni, kapea pää, mikrocpehali sanoisin. Otsa pieni ja kupera, silmät syvällä kuopissansa ja ilman ripsiä  – siltä näytti! – punareunaiset ja hehkuvan tummanpunaiset väriltään. "Hoitaja" oli pukeutunut tweed takkiin ja punaiseen solmukkeeseen. Hän katseli "lääkäriä" kunnioittava ilme kasoillaan. Leuassa liehui vähäinen parta. "Hoitajan" kämmenet olivat ällistyttävän pienet ja keltaiset.

- Siinäkö kaikki?

- Siinä kaikki.


Nykäisin Pizzaa kädestä ja häivyimme. Kun tulimme asunnolleni Pizza heitti kamansa yläkerran vierashuoneeseen. Latailin videotallenteen korusta koneelle. En ihmetellut että "lääkäri" oli nauhalla todella nuoren näköinen vaalea nainen. Sinisilmäinen, ammattimainen ja asiallinen. Pantavan näköinen. Sellainen jolle ei voisi puhua tai paljastaa mitään. Mutta voisi panna loputtomasti. 


- Näitkö sen kädet, kysyi Pizza, ja tarkoitta hoitajaa. Kontrasti Pizzan vanhan olemuksen ja puheen, varsinkin puheäänen notkean nuoruuden välillä oli kiehtova. En muistanutkaan miten kiehtova. Niin, muistinko todella sellaista aiemmin havainneeni?
 
- Näin, sanoin ajatuksissani, ja kelasin nauhaa. Nauhalla kädet olivat tietysti normalit. En viitsinyt kertoa Pizzalle siitä. Olisi vain pelästynyt. Ovikello soi. Mene saunaan, sanoin, ja avasin oven. Huono hetki siivoojalle. Kuntosalin voisi hoitaa. Siivoojan ilme oli näkemisen arvoinen. Leena purskahti nauruun, tuli sisään, täytti tavan mukaan lääkeannostelijani. Tiskasi lattialla lojuvat homeiset lautaset ja kupit. Se on naisten hommaa.

- Helvetti että voi yhden eläkeläisen kämppä haista pahalle.

En jaksanut kuunnella fasistisen ruman lähihoitajaämmän vittuilua vaan menin saunaosastolle. Pizza oli jo uima-altaalla ja joi jotain jääkaapista löytämäänsä cocktailin pohjaa.

- Tilataanko pizza?

- Ei jaksa. On kylkilihakset kipeenä.

- Vuolukivikaiuttimet saunassa toimii. Oot hankkinu.  

- Tää on viiden tähden hotelli.

Lähihoitaja pirskotti vettä kiukaalle. Tollaset brassimimmit on jotenkin niin jees sanoi Pizza kovaan ääneen. Häivyin terassille. Vitutti niin paljon.
- Oliko ihan pakko.
- Oli pakko.
- Tajuutsä mitä toi nainen laskuttaa tästä?

Saunan terassilta näki suoraan sinne missä mä ja Pizza olimme varttuneet aikuisiksi. Siitä näki kaksitoistakerroksisien talojen tiilikattojen ja niillä suikertelevien kurpitsanvarsien yli. Siitä näki valkolaikkuisia kirkonkattoja, varisten ulosteiden tahrimia. Siitä näki tulvaniityn joka Pizzan silmissä oli laskuveden paljastama rantakaistale. Mun silmissä se oli kuin suuren linnan sisäänkäynnin edessä oleva kenttä.
    
Vanha aasialainen nainen, riisinpoimijan hattu päässä ja kukkakuvioinen kimono yllään kierteli terassilla oopiumputken kanssa. Hän pysähtyi Pizzan eteen ja kumarsi. Pizza kuiskasi toiveensa hänen korvansa ja kiitti. Itse lähetin hänelle rakkautta ja anarkiaa. Istuimme lootusasennossa ja vetelimme gintoniceja. Sitten nainen lähti kävelemään pois päin. Hänen paljaat jalkansa vajosivat terassin marmorilaattoihin kuin auringon valossa sulaneeseen suklaalevyyn. Hänen ruumiinsa katosi mutta jäljet jäivät.
  
Heräsin lattialta. Makuupussissa oli hankalaa. Sisäpussi kiertyi niin että päänalusläppä olikin naaman päällä. Ajattelin, että olisi vieraanvaraista antaa Pizzan nukkua sängyssä, mutta eihän se siellä pysynyt vaan yritti tulla samaan makuupussiin. Olimme siinä kuin siiamilaiset kaksoset, joilla on niin suuri identiteettiongelma, ettei kaksi päätä pysty sitä ratkaisemaan. Vesan ovi oli rikki ja haju kamala. 

- Mitä siellä sairaalassa, tein käsillä lainausmerkit ilmaan, tapahtui?
- Ei mitään.
- Miten niin ei mitään? Miten jouduit sinne?
- Jouduin joogameditaatiossa ajan ulkopuoliseen tilaan ja menin viikonloppuyöpäivystykseen. Selitin olevani psykoosissa. Ei ole päivystysasia, sanoi hoitaja. Parin päivän kuluttua, kun mikään ei tilassani muuttunut, alkoivat vastaanotolla ottaa asian vakavammin. Ongelmaksi muodostui se, että vaikka koin harha-aistimuksia, vaikutin olevan samassa maailmassa kuin hekin. Itseasiassa reaaliteettien testaukseltani täysin heidän veroisensa. Olin itseni suhteen jopa analyyttisempi kuin lääkärit, eikä harhaisuuttani voinut mitenkään todentaa. Käskivät vain hakea apteekista resptivapaata valerianaa. Eräänä iltana sitten nukahdin tavanomaiseen tapaan ja heräsin teho-osastolla vetohoidossa. En tuntenut kehoani vyötäröstä alaspäin. Kävi ilmi, että olin unissani lähtenyt pyöräilemään ja törmännyt juoppoon motoristiin. Keräilin itselleni useita murtuneita kehonosia, kuten neljä litistynyttä nikamaa. Aika sairaalassa oli rattoisaa. Lääkäri oli ihana sinisilmäinen blondi. Ymmärsin, että oli etuoikeus loikoilla hänen hoidossaan. Siellä oli nyt loppuvaiheessa yksi mielenkiintoinen kaveri, kirjailija, joka sivumennen sanoen kirjoitti romaania, jossa sinä olet päähenkilö. Vuosi ja useita leikkauksia myöhemmin kävelin ulos sairaalasta 2,5 senttiä lyhyempänä ja niin paljon metallia kehossani, että metallinpaljastimet lentokentällä alkavat huutaa.

- Kuvailetko nyt tapahtumia eilispäivän osalta? Muistatko sen tilanteen kun tulin eilen hakemaan sinua?
- En muista.  
- Mikä sen kirjailijan nimi oli?
- En kysynyt.
- Saitko selville romaanin sisältöä, kustantajaa?
- En ehtinyt. 
- Onkohan hän vielä sairaalassa?
- Tuskin. 
- Tunnenko minä hänet?
- Et tunne. 
- On siis tuntematon. 
- Täysin. 
- Mutta kenties saavuttaa vielä mainetta...
- Ei koskaan. 

Oli Pizzalla nimikin. Se oli Taavetti. Tällä Taavetilla oli yksi tytär. Sanottiin, että äänekäs. Olin kuullut puhuttavan tyttären sairaudesta. Siitä ei liiemmin puhuttu. Kerran kuulin kun joku sanoi, että menkää nyt katsomaan sitä, se hyppää pituutta. Joku naurahti silloin. Vaikea sanoa miksi. En mennyt katsomaan.
 
- Kuule...
- Niin.
- Voisitko ulostautua tästä makuupussista ja mennä lukaalin toiseen siipeen tai yläkertaan nukkumaan. 
Pizza naurahti kuivasti, aivan kuin ei olisi täysin käsittänyt vitsiäni. 
- Kutsutko tätä lukaaliksi?
Minun mielestäni 300 neliöinen kattohuoneisto Seinen rannalla on lukaali, mutta en ryhtynyt väittelemään asiasta. Asunto oli ostettu vaivalla perintöoikeudenkäynnissä hankituilla rahoilla, enkä oikein pitänyt Pizzan vähättelevästä asenteesta. Aivan kuin olisin kuullut siinä jonkin pienen pottuilun sävyn. 
- Siis tämä luukku on yksiö. Mutta käsitätkö, että heitto oli ikään kuin itseironinen. Tarkoitin "lukaali" vertauskuvallisesti. 
Pizza ulostautui makuupussista, nosti boxerinsa ja sanoi:
- Huhuhuomenta, hyhyvää y-yötä ja kakauniita u-unia.
  
Hän marssi muutamalla pitkällä askeleella käytävään ja eteishallin toisella puolella nousi päättäväisin askelin portaita kunnes oli toisessa kerroksessa ja muutaman minuutin seikkailun jälkeen löysi huoneensa. Viiden minuutin kuluttua kuului syvä kuorsaus. 
 

Jotta mitään ei jäisi epäselväksi, sanon suoraan, että minulla ei ole pienintäkään tarvetta liioitella omaisuuteni määrää. Tiedän täsmälleen kuka olen ja mitä haluan ja se tuntuu hyvältä. Ilo olkoon suuntaviittani. Mutta tämä kertominen alkaa hieman rasittaa ja turhauttaa kun minä en tiedä kuka sinä olet. Ellen erehdy sinä olet juuri se henkilö, jonka Pizza kertoi tavanneensa sairaalassa, ja joka kirjoitat fiktioksi peiteltyä romaania minun todellisesta elämästäni. Minä olen tässä vain vilpitön ja teen työtä sinun puolestasi. Tämä tällainen on minun rukoustani. Minä olen kädet ristissä ja pimeydessä katselen kirkasta taivaankantta, sen myriadisia tähtimaailmoita. Tuossa valtavassa tilassa minä tällä tavalla ei kenellekään ja sinulle erityisesti juttelen. Mieti nyt miten helppo homma sinulla on kirjoittaa minusta, kun olen näin avoin ja avomielinen. Minä suorastaan haluan, että sinä saat minusta kaiken irti, että käsittely tulee olemaan kertakaikkiaa täydellinen. Olen täysillä mukana yhteistyössä, koska minulla on sellainen aavistus, että se on hyvä juttu ja palkitsee molempia. 

Sinä et koskaan saa lukea tätä rukousta tekstiversiona. Tätä tekstiä ei koskaan tulla julkaisemaan missään. Se on kirjoitettu näkymättömällä musteella taivaankanteen. Onneksi meillä on telepaattinen yhteys, joka on katkeamaton. Näillä asioilla ei pitäisi leikitellä. Enkä minä leikittele. Mutta tarkistakaamme ensinnäkin, olemmeko millä muotoa saman maailman asukkaita. Se onnistuu parhaiten vertailemalla yhtä yhteistä tähtikarttaa siihen taivaaseen jonka yläpuolellamme havaitsemme. Jos tähdet asettuvat taivaankannessa samoin, olemme mitä ilmeisemmin saman näkökulman jakajia ja saman maailman asukkaita. Maailmamme on jaollinen, jaamme yhteisen näkökulman. Tämä tarkoittaa ennen muuta sitä, että meillä on mahdollisuus kohdata toisemme. Emme ole kaukana toisistamme. Kohtaamistilanteessa voimme ryhtyä testaamaan ja vertailemaan yksittäisten aistiemme todistuksia objektiivisina pidettyjen tosiasioiden suhteen. Jos se kaikki pitää yhtä, voimme sanoa jakavamme saman aistiharhan. Olettaen että sinä puhut totta. Sillä minä puhun aina aisteistani totta. Sen jälkeen ei muuta kuin antaa palaa.  


- Tämä kaupunki ei ole Pariisi. En tiedä mikä kaupuni tämä on, mutta Pariisi tämä ei ole. Ei tarvitse olla erikoinen asiantuntija käsittääkseen, että tuo ei ole Eiffel-torni, vaan vale Eiffel. Luulen että tuo on Hangzhoun vale-Eiffel Kiinan itäisessä Zhejiangin maakunnassa.

Katselin Pizzaa ihmeissäni. En ollut koskaan tullut epäilleeksi Pariisini aitoutta. Mutta nyt tuntui selvältä, että olin elänyt enemmän tai vähemmän koko elämäni valheessa, laput silmillä, sokeana, käsittämättä historiaa. Totta tosiaan ihmiset ympärilläni olivat aina puhuneet kiinan kieltä. Mutta olin säntillisesti torjunut sen tosiasian mielestäni. Olin ollut niin hieno ja sivistynyt. Psykologisen torjuntani voima olisi voinut siirtää vuoria. Mutta nyt oli matto vetäisty kerralla altani ja näin valheeni koko syvyyden. Olin rakentanut Pariisista tarkan kopion mieleeni ja elänyt omassa ultrasolipsistisessa kuplassani unelmaani todeksi käsittämättä, että kaikki siinä on oman mieleni projektiota. Nyt yhdellä kädenheilautuksella Pizza oli saanut taian katoamaan ja olimme pudonneet keskelle Kiinaa ja Zhejiangin maakuntaa. Tilanteemme ei toisaalta ollut pahempi kuin buddhalaisen munkin, jonka poskea painaa kiinan armeijan sotilaan maihinnoususaapas. Tärkeintä oli säilyttää myötätunto Kiinaa ja kiinalaisia kohtaan.  
ovatko imperiumit feministisiä
eivät ole
ovatko vasallivaltiot feministisiä
kyllä ovat
koska ne ovat eri sukupuolta
Kun tosimiehet ovat kuolleet

ei tarvita rääkkiä eikä ihmedieettiä

ei miestenpäivää eikä isänpäivää

vaan asennustyötä ja asentajaa

tai nainen Vallilassa joka valmistaa

puudildoja valaistakseen maailman



Kun planeetat eivät liikahda iltapäivän

ruuhkassa ei tarvita ajokorttia

liikennevakuutusta, ei maahan kuopattua

tankkia tai asekätkentää, vaan siisäänpäin

katsojan nurinkäännetyt silmät ulos

katsoa sisältä ulos minkä askeleen ottaa

ja liikkua eli liikahtaa askeleen suuntaan



Siellä missä ei ollut yksi eikä kaksi

museonjohtajaa ei ollut myöskään herkullista

ankeriasta eikä maukkaita paputahnasämpylöitä

eikä ollut mitään puolustettavaa ei muuta

salassa pidettävää kun pysähtyneisyyden

aikakauden sepalus




Kun ei hypitä niin ei hypitä, eikä pompita

ei nosteta sykettä, ei tarvita lääkärikäyntiä

eikä enempää reseptejä, ei puolta sanaa

vaan pelkkä äännähdys



Auringonlaskun jälkeen ei tarvita

työntekijöitä eikä aurinkoa, ei mitään

monimutkaisia valheita, ei poletteja

lippuja, koodeja, vaan asioiden

tarve, tunnetasoista petollista merta
Oli viimeinen mahdollisuus nähdä lunta.

Hän leikkasi hiuksensa kuolemansa päiväksi.

Mutta Dalai Lama tai joku vastaantulija pyysi

häntä lykkäämään kuolemaa ja auttamaan kansaa.

Hän sanoi siirtävänsä kuolemansa päivän

satavuotissyntymäpäivänsä yhteyteen, siis suostui

ja alkoi nyt kerätä tyhjiä pulloja mielessään apu

kansakunnalle.

Täällä ovat pienet tulienkelit leikkineet.

Marmorikallio on tieheänään paljaan jalan painaumia. 

Pian sen jälkeen kun hän oli valinnut toimia omantuntonsa mukaan mutta yleisen mielipiteen ja keskiluokkaisen moraalikäsityksen vastaisesti, oli hänen vaimonsa sääret vaihdettu pidempiin. Myöhemmin kun lentokentän metallinpaljastin osoitti jatkopalojen paikat, oli ihmeen jumalallisen alkuperän katoaminen sitä suurempi isku kun oikean teon palkinto oli pitkään ollut mieluinen. Mutta mitä hän omasta vaimoistaan tiesi. Eihän hän ollut nähnyt tätä täysin vapautuneena niin kuin arabit hänet salatuissa kohtaamisissa näkevät.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com