30.9.2016

Paikoin aika mielenkiintoinen ranskalaisen Eric Trochun kokeellinen albumi Tape Safelta:

JULKINEN TELOITUS ARMOKUOLEMANA

Ajatus valtiollisesta taiteilijan virasta on outo. Mutta kriitikon virka olisi varsin selkeä. Kriitikko lausuisi julkisesti juuri niitä perusteluja ja arvotuksia, joita apurahalautakunnat suoraan soveltaisivat päätöksissään. Kriitikon virka olisi määräaikainen, 20 vuotta. Mutta koeaika 3 vuota. Koeaikana teilauksia pitäisi tehdä vähintää kerran kolmessa kuukaudessa ja teilausten perusteellisuuden arviointi olisi jatkon määrittävä tekijä. Kriitikolla olisi kaksi aseistettua turvamiestä ja sihteeri. Keneltäkään tuotteliaalta taiteilijalta ei voitaisi evätä tiettyä minimiapurahaa ellei häntä olisi julkisesti teilattu. Teilausten tilauskanta olisi suhteessa käytettävissä olevan rahan kalkyyliin. Kuka hyvänsä omia teoksiaan julkistava jonkinlaista apurahaa joskus nauttinut voitaisiin milloin hyvänsä kriitikon oikusta nostaa valtakunnan tärkeimmän päivälehden mestauslavalle teilattavaksi. 
ihmiset on erilaisia
yksi ei anna pillua kenraalille
vaikka siitä seuraisi ydintalvi
toinen on järkevä: myy persettä
muttei sieluaan
metsään
ei sahan kanssa
vaan köyden
ei hakkuuhommiin
vaan lannoitteeksi




"Autonvalmistaja Ferrari juhlistaa 70-vuotista taivaltaan uudella erikoismallilla. LaFerrari Aperta on hybridi urheiluauto, jota tehdään myytäväksi vain 200 kappaletta. Uutukainen jo myyty loppuun ennen sen virallista esittelyä Parisiin automessuilla. Yhden Apertan hinta on 1,86 miljoonaa euroa. Asiakkaat Ferrari on valinnut huolellisesti. ”Meille rajoitettu mallisto on tapa palkita uskollisimpia asiakkaitamme. Nämä 200 asiakastamme ostivat auton näkemättä sitä. He luottavat meihin”."HS
Sanoin muutama viikko sitten eroavani kirkosta, mutta vielä en saanut aikaiseksi. Jos eroaisin se ei missään tapauksessa tarkoittaisi liittymistä johonkin toiseen kirkkoon, kuten ortodoksiseen, täkäläiseen enempää kuin Moskovan alaiseen. Kirkkokulttuuri ei Suomessa tänä päivänä kovin väkevästi edusta vakavaa metafyysistä pohdiskelua. Hiukkasfysiikkakin tekee sen rehellisemmin. Hegemoniaan kuuluminen tai kuulumattomuus on valtionkirkkojärjestelmässä oman laskelmointinsa asia, jolla ei minun käsittääkseni ole tekemistä muun jumalallisen kuin korkeintaan Odinin ja hänen korppiensa kanssa. Jos uskonto olisi tiukan lakisääteisesti yksityisasia, tilanne olisi toisenlainen. Kirkkoon kuulumista voisi jatkaa pienemmin tunnontuskin. Valtion ja kirkon pikkutarkka erottaminen mahdollistaisi myös maahanmuuttajien painostamisen: heidän olisi pidettävä uskonto yksityisasiana, eikä sallittaisi uskonnon tuomista häiriöksi asti esiin. Kun tämä koskisi kaikkia tasapuolisesti, asiaa voisi pitää oikeudenmukaisuusperiaatteen nimissä ratkaistuna ja päätöksen valvontaan voisi lisätä surutta paatosta. Mitä tulee samansukupuolisten kirkollisiin avioliittoihin kannatan kaikkien avioliittojen yhdenvertaista rekisteröimisperiaatetta. Jokainen saisi yksityisesti liittää rekisteröintiinsä uskonnollisuutta, mutta uskonnollinen liitännäinen olisi pelkkä yksityisasia. Minua ei periaatteellisesti houkuttele hegemoniakirkko, mutta se tekee protestiluontoisestakin erosta vaikean, koska kirkosta eronneiden ja uskonnotomien protestoivat argumentit ovat tyyliä: "en usko näkymättömään". Tällaiset teologiset banaliteetit ovat lapsellisen yksinkertaisia ja populistisia. En voi antaa edes pienen pientä symbolista tukeani typeryydelle. Jos he eivät tunnista emergenttejä näkymättömiä voimakenttiä, psyykkisiä entiteettejä, ja muuta sellaista, miten he voisivat olla kaltaiseni ihmisen kanssa ryhmääntyjiä, kun minä olen noiden järkyttävän voimakkaisen kenttien lähes tahdoton orja, joka viimeisillä voimillani herkeämättömässä rukoustilassa tavoittelen parempaa tietoisuutta graniittisen konkreettisena tuntuvasta ilmiömaailmasta (jota en suinkaan päätäpahkaa nimitä Jumalaksi. Satuhahmoilla on monta nimeä ja satujen elinvoima ääretön). Minä tarkkaan (tahtomattanikin) sitä alkuilmitötä, jota teologia vain etäältä kuvailee ja abstrahoi ja jota koskevaa puhetta se monopolisoi ja hallinnoi. Oma eroprotestinihan ei olisi kuitenkaan mitään sukua tämän eroajaporukan "en usko joulupukkiin"-sanomalle yleensä. Minä näet tietenkin ajattelen kaappaamattoman alkukommunistin tavoin: jos psyykkiset entiteetit uhkaavat uskonnon varjolla johtaa meidät tuhoon, kirurgin on toimittava materiaalisen todellisuuden ehdoilla. Mutta tämä ei ole mikään teologinen pohdinta vaan äärimmäinen hoitotoimenpide, jolla huuruihin uskomisestaan epileptiseksi tullut potilas palautetaan järkiinsä. Vähän jostain tälaisesta syystä en kestä Hannu Salaman tekstiä. Ollaan ns. oikealla asialla niin sekopäisin perustein kuin ikinä mahdollista. Ei sellainen jesuiittoja kaada.
Populaarikulttuuri on tienviitta pois oikealta tieltä.

Siksi huipulla ei ole mitään ruuhkaa.



Vielä kymmenen vuotta sitten olin sillä kannalla, että Internetin vääjäämättä piilotajuiset sisällöt purkavan ja jäsentävän kerrannaisvaikutuksen takia psykoanalyysi voitaisiin jo jättää ja ihminen olisi kuin huvipuiston laitteen kieputuksen jälkeen pöllähtänyt lajina terveen järjen piiriin. No, se oli silloin. Asian tilan harkitsematon ja liian aikainen juhliminen ei tuottanut muuta kuin kovat otteet vanhan kirkkokulttuurin ja kaikkein rappeutuneimpien dogmien palauttamiseksi. Nyt ollaan sitten tilassa, että eteneminen tapahtuu jälleen jäänaskalein. Minusta siinä ei ole mitään ilonaihetta että Freud on niin ajankohtainen kuin on. Freudin ihmiskuva on todella matalaoktaaninen. On valtava onnettomuus, että se on niin virheetön. Eihän se toisaalta ole neron itsensä vika, että hän vain näkee sen mitä toiset eivät uskalla nähdä, matalammalle, alemmas.

NEOMANIA

"Kun ulkomaailmasta tulevien ärsykkeiden tulva ylittää psyykkisen käsittelykyvyn, minä menettää mahdollisuuden eheyden ja hallinan kokemukseen, ja tämä on mielihyvää ja mielipahaa merkittävämpää. Tärkeä kohta Freudin ajattelussa oli, että traumaattisen tilan aiheuttaja ei perimmältään ole ulkoinen ärsyketulva, vaan sen käsittelemättömyys, mikä koetaan avuttomuudeksi ja kyvyttömyydeksi suojella itseä." Ikonen Rechardt Thanatos

Esteettisen prosessiin päätepisteenä voidaan nähdä muuttamisen tarpeen katoaminen. Kirja joka on ollut myyntilistoilla tuhat vuotta ilman muuttamisentarvetta on menestyskirja. Neomania taas tarkoittaa asennetta, jossa muutos on itseisarvo. Neofilia puolestaan voisi merkitä avointa suhtautumista aidosti uusiin mahdollisuuksiin.
 
Patenttijärjestelmän voi nähdä sairastavan eräässä mielessä neomaniaa. Muutos on itseisarvo, koska vain uusi ja keksinnöllinen rekisteröidään. Teknologisen tiedon rajavalvontajärjestelmän näkökulmasta kaikki muu on emotionaalisesta latauksesta vapaata: tunnettua. 

Jos teknokraattinen ihminen soveltaa tämän rajavalvontakoneiston periaatteita omassa ihmisenmittakaavaisessa elämässään, hänestä epäilemättä kehkeytyy neomaanikko. Hän alkaa nähdä elämässäkin ravintoarvoa vain mutaatiossa.
     
Mutta taiteessa, joka on henkistä ravintoa, ei prioriteettikysymyksillä ole merkitystä. Vanhat muodot pulpahtavat tietyllä ajanhetkellä elinvoimaisina pintaan. Muinaisten keittiöiden herkut maistuvat nykyihmiselle ja herättävät eloon kuin tyhjästä yksilötasolla uuden makujen maailman. Taide on pitkä, elämä lyhyt, ihmiskunnalle vanha on uutta yksilölle, joka tapailee ensiaskeliaan.
 
Silti huippukeittiön makumuotoilija halua katsoa tarkasti mitä maailmassa on nyt, mikä on mahdollista nyt. Kenties jotakin täysin uutta voi käyttää mausteena tai lisukkeena vanhassa. Kenties uudesta voi loihtia jopa pääruokalajin. Mutta kysymys on aina neofiliasta, laajenevasta ymmärryksestä, synteettisestä lisäyksestä tunnettuun olevaan.
    
Makuuhaavoissa hautuva kaipaa asennonvaihtelua. Hänen näköalansa ovat aina samat rauhaset. Ihminen haluaa tulla ravituksi monipuolisesti. Anatomian laboratoriossa jokainen lihas täytyy erikseen löytää. Kuntosalilla ne kaivetaan poimuista ja rasvasta, muunnetaan löysästä idusta ideansa toteutumaksi. Ravinto suunnitellaan tarinaksi. Tarjoilija kertoo sen aina samalla tavalla. Saman ahmiminen muistuttaa traumatoistoa tai neuroosia. Maailma on hienonhienosti toisistaan poikkeavista aina samalla tavalla kerrotuista tarinoista kudottu.
  
Se on häiritsevää, äärimmäisen häiritsevää. Miksi maailma ei voi rajoittua minun tarinaani, siihen mitä minä olen. Ukrainalaisilla oligarkeilla on yksityisarmeijat, jotta he voivat poistaa todellisuudesta kaiken heitä henkilökohtaisesti häiritsevän, olipa se kylä tai kaupunki. Jos he menestyvät juoksussa he poistavat kaikki muut urheilulajit. Esteettisen prosessin päätös on puhdistustarpeen loppuminen.
  
Mutta ensyklopedisti istahtaa alas ja ryhtyy jäsentämään häiritsevyyden muotoja. Paljon on maailmassa lajeja, vastakkaista ja toisilleen häiritsevää syntyy joka hetki. Sekoittunut väri häiritsee puhdasta. Puhdas väri häiritsee toista puhdasta väriä. Ensyklopedisti piirtää yhteismitattomat asiat samaan mittakaavaan, luetteloi täydellisyyden puutteen muodot ja kukoistuksen moneuden.  
Pentti Ikosen ja Eero Rechardtin Thanatos, Häpeä ja muita tutkielmia on vahva ehdokas autiolle saarelle lähtevien reppuun. Älyllisen järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit täyttyvät siinä salaamisessa jolla tätä tietoa pidetään poissa ulottuviltamme tai lukion opetusohjelmasta.

29.9.2016

Markku Eskelisen ruokaisa blogi. Vihdoin jotakin luettavaa. Vihdoin!
He halusivat lisätä määrätöntä ylellisyyttä yhden promillen miljoonasosan taistelemalla maailmansodassa itseään paljon suurempaa ydinaseilla varustettua armeijaa vastaan, jonka jokainen mies taisteli viimeisestä leipäpalasta ja hengestään. He syyllistyivät siihen tavanomaiseen ajatteluvirheeseen että hillittömästi suurempi ylellisyys myös takaisi laitteiden paremman hallussapidon tositilanteessa. He unohtivat ylenmääräisen lisäämisen kiihkossaan sen, että voivat menettää olennaisen. Mahdollinen voitto ei ole misään suhteessa mahdolliseen menetykseen: se tekee sotaväestä haluttoman. Mutta sellaista on täydellisyydentavoittelu aina: se ei välitä kukoistuksesta. 
Rauhan kustantama mielihyvä ei ole täyttä mielihyvää. Rauhalla on kielletyt sanat ja sensuuri. Omakustanteista mielihyvää rajoittaa eristys. Jos eristys pettää, mielihyvästä ei tule rauhan kustantajaa. Rauha joudutaan palauttamaan mielihyvän hinnalla.  
  
- Minua ei koskaan kukaan auta.
- Voi jätkä kunpa tietäisit kuinka monta kertaa ja kuinka paljon sinua on autettu.
- Mutta enhän minä tässä vastatuulessani ole saanut mitään aikaan.
- Se on suoritus, johon sinä olet pystynyt tässä 100% myötätuulessasi.         
Valloilleen päässyt tuli teettää myrkkykaasusukeltajalla joka päivä töitä. Joka päivä pienempiä tai suurempia onnettomuuksia, joissa aina hieman myrkkyä vetää naamarin tiivisteen läpi henkeen. Elämä lyheni, mutta siitä maksettiin. Vapaat radikaalit, työttömät ja maahanmuuttajat, ne joiden hommat robotti hoitaa, ovat sukeltajan silmissä pelastettavaa eliittiä. Hyväntuulisia, rytmikkäitä, rentoja köyhiä jesuiittoja, joiden elämänlaatua ei oikeistohallituksen tempaukset hetkauta. Myrkkykaasusukeltajaa kismittää. Tämänkö takia hän äänestää perusuja. Hän, jonka työllä on merkitys. Päivittäin roikottuu helvetin liekeistä pöllämystynyttä hipsteriä tai pakolaista, jotka eivät jälkikäteen edes tiedä että heidät pelastettiin. Jälkeenpäin he kehuvat kuinka eivät kasta pianistinsormeaan palkkatyön eteeriseen tulipätsiin tai kalanperkuulaitoksen jääaltaaseen.
Joku oli yön aikana preparoinut pehmeä-äänisen ja harmoonisesti sävykkään pianon Jonh Cagen ääniä päästäväksi soitininvalidiksi. Olin ravoissani ja nousin lähteäkseni. Ikkunasta näin peilikuvana takanani istuvan tutun miehen hyväksyvän ilmeen. Sinä saat lähteä hän sanoi. Muut nyökkäsivät vihaisesti. Tiesin, että hänen vihainen äänensä tarkoitti vapauttavaa tuomiota. 
    
Mestauslava saattaa olla paitsi tarinan loppu myös sen alku. Mestauslavalta alkavat tarinat ovat oma kriitikoita kiduttava luokkansa. Ajatelkaa herra kriitikkoa, joka on kannattanut kahdeksan kuutiometriä raikasta ilma syrjäyttävän laiskanlinnansa mestauslavan eteen. Laiskanlinnassaan hän viruu odottamassa näytelmää jonka on määrä helpottaa hänen makuuhaavojensa kirvelyä. Kun kaikki on valmista kuuluu hallitsijalta armahdusmääräys. Sehän on kuin suolaa kriitikon haavoihin. Aristotelisessä ymmärryksessään kriitikko odottaa loppua, eikä voi käsittää keskikohdan jälkeen tulevaa uutta alkuteemaa. Vaikka oli sunnuntai, pyövelin lepopäivä. 

Kuudenkymmenen Pietarissa eletyn vuoden jälkeen nainen lähtee kotiseudulleen Tveriin. Kotikylässä on enää yhdessä talossa elämää. Se on hänen veljensä talo. Veljen talossa sisarukset muistelet yhteisiä muistoja ja juovat sisaren tuomaa vodkaa. Sisko kertoo suurkaupungissakin yksinäiseksi muuttuneesta elämästään. Lopulta veli sanoo: tämä sinun vodkasi vaikuttaa oudosti. Hän hakee kaapista oman etiketittömän pullonsa ja kaataa juomalasillisen itselleen. Lasin tyhjennettyään hän alkaa tuijottaa siskoa lasittunein silmin.

- Kuka sinä olet? En tunne sinua. Mitä sinä näillä asumattomilla seuduilla teet? Käsitätkö, että voin tappaa sinut ja upottaa talon takana olevaan suohon ilman että kukaan kaipaa sinua tai tietää olinpaikkaasi? 

Sisko poistuu vähän äänin. Vierailu on tällä kertaa ohi.

28.9.2016

Ahneus saa olla äärimmäistä, mutta ajattelu ei. Olisipa maailman muuttaminen yhtä helppoa kuin sananvapauden rajoittaminen. 

LYSISTRATE

Arhi: "Mitä, imitoiko joku Tarja Halosta? Ei, Tarjahan se on lounaalla Juttutuvassa. Puhuu kuinka puutarhanhoito on epännistunut. Kuulostaa symboliselta."
 
En olisi Halosen aikaa luullut muistelevani kaiholla.
 
Poliittinen realismi on jenkkikenraalien seksuaalisen ruokahalun käsittämistä ja tyydyttämistä. Se on parasta sodanvastaista työtä. Make sex not war. Ole realisti, älä höpötä rakkaudesta.
  
Ydinaseiden kehityksen jälkeisen maailman vaihtoehdot ovat aina samat: anaaliseksi tai ydintalvi. Jenkkikenraalin ajatus kulkenee tätä rataa: jos se seksi on niin vaikeaa, ei varmaankaan ole vaikea kestää sadan vuoden ydintalvea.  
   
Aristofaneen Lysistrate-komediassa on paitsi sodanvastainen myös sotaanjohtava sanoma. Lysistrateen johdolla naiset julistavat lemmenlakon siihen saakka, kunnes kenraalit lopettavat sotimisen. Näytelmässä on lyhytnäköistä pasifistista sanomaa ja kevytmielistä naureskelua seksin kustannuksella. Tässä piilee komediallinen sarkastinen ydin: todellisuudessa lemmenlakko johtaa yhä paheneviin sotiin. Ja tietenkin kreikkalaiseen käytäntöön, että pojat saavat korvata lakkoilevat naiset henkensä pitimiksi.

Aristofaneen komedia kuvaa freudilaisesti Eroksen ja Thanatoksen ristiriitaa. Miehet pyrkivät mielihyvän tyydyttämiseen rauhan kustannuksella, naiset rauhaan mielihyvän kustannuksella. Samansuuntainen liike, jossa Eros ja Thymos saavuttaisivat sekä mielihyvän että rauhan samalla kertaa näyttää kreikkalaisen lebensraumin maailmassa mahdottomalta. 

KIVESTÄ RAKENTAMINEN

Kalkkeutuminen on lähellä kristallisoitumista oleva prosessi lopputuloksensa kiinteyden puolesta. Ensyklopedisti fokusoi abstraktioiden tasolla. Tuska voi helpottua naimisiin joutumisesta, täsmällisestä, joka päivä samana toistuvasta tuoksusta, jossa riittää tiheästi tunnistettavaa. Kunnes impotenssin pelko, ruusun kaukaa kantautuva tuoksu, pakottaa jälleen kalkkeutuneet jäsenet liikkeelle. Kukoistus tapahtuu kiveyksen ympärillä. Mutta jokaisen kiven sisällä saattaa virua tuhat vankia. Kivi on sisältä yhtä haastava materiaali työstettäväksi kuin ulkoa. 

27.9.2016

Kun Neuvostoliitto tukahdutti ääniä, ne olivat kaikki lahjakkuuksia, joiden kaikista vaikeuksista huolimatta syntyneitä teoksia meidän pitää ihailla niiden melko selvistä puutteista huolimatta. Kun meidän maailmamme tukahduttaa ääniä, ne ovat kaikki nollia. Jos niitä jostain syystä silti kuuluu, se kertoo vain siitä, että Neuvostoliitosta omaksutut tukahduttamisen keinot eivät meille enää riitä.
Loppumaton voimavara maailmassa on intiaanien juopotteluun kohdistettu paheksunta.
Hän kyllä kirjoitti tunnelmallista päiväkirjaa, mutta ei rakentanut näkyvää kaupunkia siinä sivussa. Jos meillä olisi Tarkovskista vain hänen päiväkirjansa. Tai Saarikoskesta vain hänen runonsa. Tai Max Jacobista vain hänen maalauksensa. Kuinka paljon niissä näkyisikään jälkiä menestymättömän ihmisen epäsujuvasta käsirysystä maailman varjojen kanssa. Vaikka me luolan seinän tiukkailmeiset tuijottajat analysoimme joka ikisen eteemme ilmestyvän varjokuvan tästä maailman loppuun, silti aurinkorannalla makaava tietää ainakin 21 juttua enemmän.
Wabi-sabi on japanilaisen estetiikan käsite, joka kuvataan epätäydellisyydessä, keskeneräisyydessä ja häviävyydessä olevaksi kauneudeksi sekä yksinkertaisuuden ihannoimiseksi.
 
Kyselin kaverilta "Netlabels killing music industry" FB-ryhmästä. Hän myönsi olevansa ryhmän perustaja. Netlabelit ovat Illuminatille vaikeasti läpsittäviä kärpäsiä määränsä puolesta. Jos ne voitaisiin tuhota, ne tuhottaisiin. Mitään kilpailua ne eivät muodosta hegemonialle. Ilman resursseja voi tehdä hyvin vain tiettyjä rajattuja asioita.
  
Yhä vapaampi on maailmamme. Siksi siinä on yhä vähemmän todellisia vaihtoehtoja: sitä missä on kasvua ja potentiaalia, kaikki kukoistukseen tarvittavat hivenaineet.
  
Kahdenkymmenen vuoden herpaantumattomalla tarkkailulla olen saanut selville sen, että paljon kyselty "Venäjän etu" on vain kukoistus. Venäjän tarkoitus on pyrkiä kukoistuksen tilaan sellaisilla keinoilla, että kukoistus voisi kasvaa ja laajentua ja luoda synergiavaikutusta myös muualle, parhaassa tapauksessa koko planeetalle. 
  
Mutta kun kukka kukkii, se on aggressio. Resursseja ei säästetä kilpailevien kukoistuspyrkimysten myrkyttämiseksi, ainakin jos Yhdysvalloilta asiaa kysytään.
  
Kilpailevan kukoistuksen ajatus, toinen kukka aavikolla, se on pahinta täydellisen tyhjyyden jälkeen. Kaunista on yksi kukka aavikolla, painajaismaista kaksi. 
 
Siksi epätäydelliset kaupungit tulee hävittää. Vain täydellinen kaupunki saa olla olemassa, vain sille on rajattomasti tilaa aavikolla. Täydellisessä kaupungissa on täydellistä kokonaisuus ja jokainen yksityiskohta. Ne ovat olemassa ainoalla mahdollisella tavalla. Koska ihminen on Jumalan kuva, voi kuva olla vain yhdenlainen. Jumalan kuva asuu kaupungissa ja kaupunki voi olla vain yhdenlainen. Pahin rutto täydellisen tyhjyyden jälkeen aavikolla on vaihtoehdon esittäminen. 
 

MAAILMANHISTORIAN SUUNNITTELUTYÖSSÄ

Mehevintä on päästä kertomaan kahvikutsuilla henkeäsalpaavan puhdaspiirteinen syvimmässä mahdollisessa merkityksessä inhimillinen ja opettavainen tarina, jonka alun, keskikohdan ja lopun voi osoittaa ennustaneensa (siis kirjoittaneensa ja julkaisseensa) täsmällisesti oikein jo ennen tarinan alkua. Toiseksi mehevintä on päästä kertomaan tai ainakin kuulemaan kaikkia maailman ihmisiä syvimmällä tavalla koskeva tarina jossakin sen lopun tuollapuolen, vaikka olisi itse ennustuksineen ollut väärässä. Vasta kolmanneksi mehevintä on ennustaa kaikki oikein, mutta kuolla ennen loppua.
Puhutaan äärioikeistosta ja äärivasemmistosta kuin jostain symmetrisistä ilmiöistä, mutta mitään tällaista ei tietenkään ole olemassa. Jos olisi äärivasemmisto, se ei olisi äärioikeistolle symmetrinen, koska äärioikeisto on vain vallanpitäjien likainen työkalu äärivasemmiston kurissapitämiseen. Reusrsointi ei ole symmetristä eikä mikään muukaan. Jos asiaa katsoo tarkemmin, on kysymys siitä, että tietty vallanpitämisen malli tuottaa yhteiskunnassa jonkin kriittisen tyytymättömyysaineksen, josta pieni osa radikalisoituu jollakin tasolla vaikuttavaksi toiminnaksi tai kirjoitteluksi. MV-lehti on minusta aidosti tällaisen radikalisoitumisen toisinaan tarpeellinen varaventtiili (ottamatta kantaa erillisten juttujen sisältöihin tai siihen onko niillä jokin yhteinen linja). Mutta nyt MV-lehteä vastustaa ns. äärivasemmistokin, mikä on indikaatio taas uudesta kaappauksesta.

Jos katsotaan yhteiskunnan uumenissa vaikuttavan sotapuolueen koostumusta, huomataan että se koostuu pelkästään oikeiston ja äärioikeiston jäsenistä. Radikalisoitunut vastavoima on siis AINA sodanvastainen, ja tarkemmin sanottuna sotapuolueen vastainen, voima. Sotapuolue ja sitä vastustavat näyttää olevan yhteiskunnan luu syvällä lihassa. Tämän vastakkainasettelun alkuperä puhtaasti metafyysisenä ja animistisena on näkymätön suurimmalle osalle yhteiskunnan jäseniä. Riippuu hyvin monista tekijöistä voisiko suuri joukko sotapuolueelle mitään, vaikka jotenkin pystyisi näkemään ongelman ennen kuin on liian myöhäistä. Loppupelissä sotapuolue päättää suuren joukon elämästä tai kuolemasta. Se on palkinto suurestä kärsivällisyydestä ja hyvin hitaasti tapatuneesta taitavasta naamiopelistä. Se palkinto lunastetaan suorana fyysisenä nautintona hillittömässä väkivaltaorgiassa. Se on ihmispedon juhlahetki, jolloin se vihdoin pääsee sille ruokakupille, josta se on aina halunnut louskuttaa verta ja lihankappaleita. Sitä ennen tapailee kärsivällisyys ja sivistys äärimmäisen hienostuksen ja kontrollin horisontteja.

**

Kun tätä täydellä painollaan kehkeytyvää isoa kuviota katsoo ja näkee millä innolla pienet ja suuret tekijät asettuvat katalyytiksi tähän prosessiin, on tietysti ensimmäinen ajatus se, että prosessi on vääjäämätön, koska sitä ajaa kaksi suurinta moottoria, viettienergia ja trauma. Se mitä me näemme Ukrainassa tai Syyriassa on tämän prosessin lopputulos. Kun prosessi laajenee, sen lopputulos laajenee maailmassa. Millään keinolla lopputulos ei ole rajattavissa alueellisesti tai vältettävissä laajemmin, jos kehityssuunta maailmassa säilyy samana.

Niinpä, jokainen joka ei toiminnallaan pyri siihen, että koko tämän todellisen ilmastonmuutoksen -- metafyysisen ilmastonmuutoksen -- kehityssuunta saataisiin käännetyksi, on pelkkä prosessi katalyytti tai parhaimmillaan hidaste. Hidastaminen ei helpota olemista nyt, se vain lykkää vääjäämätöntä kuin pään pyörittely hammaslääkärin tuolissa.

Denialistit väittävät dentistejä vastaan: hampaassa ei ole reikää, tuolista voi vain poistua. Tiedottoman yhteiskuntalihan sisällä vastavoimat eivät voi paljonkaan hidastaa prosessia. Vastavoimien poistaminen nopeuttaa prosessia, mutta ei missään tapauksessa käännä sen suuntaa. Poistamisesta seuraa vain uusien vastavoimien syntymistä. Vastavoimat ovat ainoat, jotka voivat herätellä tiedotonta yhteiskuntalihaa. Mutta herääkö liha ennen kuin on liian myöhäistä.
Yö väitelty. Kakka pärjää Pissaa vastaan ainakin paremmin kuin muut ulosteehdokkaat. Pissa heiluttelee itseään suuressa kaaressa ja tekee lupauksia jotka ovat ilmeisen katteettomia. Toivottavasti myös laajempi yleisö sen näkee. Kakka hymyilee leveästi Pissan touhulle, mikä toivon mukaan edistää asiaa. Ihmettelen jos Pissan pisteet tästä kohoavat, mutta hullumpaakin on nähty. Paljon hullumpaa, kuten jokainen järkevä ihminen käsittää.
"Hyvää syntymäpäivääni. Jos haluat antaa minulle lahjan, kirjota tähän kannanotto jonkin näkemyksen puolesta, jota et itse allekirjoita, hyväksy tai ymmärrä. Tee parhaasi asettuaksesi sitä kantavan ihmisen saappaisiin. Yritä katsoa maailmaa hänen silmillään. Pyri tosissasi argumentoimaan, parhailla ulottuvillasi ja kuviteltavissasi olevilla argumenteilla, esittämäsi näkemyksen puolesta. Yritä vakuuttaa myös itsesi. Tekstin pituus vapaa, ja aihe voi olla niin filosofinen, poliittinen, historiallinen, makukysymys, moraalinen kysymys kuin vaikkapa jokin tosi arkinenkin juttu." HV

Pommitus kesti 78 päivää. Yöt ja päivät jatkuva mielettömällä rynkytyksellä tapahtuva paviaanimainen raiskausorgia. Se oli uskomattoman kaunista katsottavaa. Siinä on svistyneen ihmisen -- sellaisen joka ei kirjeissään mainitse kertaakaan reipasta heteroseksuaalisuutta -- koko merkitys ja sisältö. Sotapuolue, jos sinulla on ovenkahvanasi trauma, löytää kanssasi yhteisymmäryksen. Ensimmäistä kertaa voit tuntea hengittäväsi täysin vapaasti.

26.9.2016

Matti Rossin kirjan Raunioista nousee Donbass (2015) psykedeelisen värikkäässä kannessa näkyy venäläinen sotilas Pyhän Yrjön nauha kaulassa. Kannessa lukee venäjäksi: "Suuri Isänmaallinen sota" neuvostoliiton vapaamuurarisymboliikkaan upotettuna. Ei voi olla ajattelematta: miksi ihmeessä kirja näyttää tältä? Mitä myynnillistä tai informatiivista tarkoitusta palvelee näin ilmivieraannuttava ulkoasu? Rossi oli opiskellut 1950-60 luvuilla Edinburghin yliopistossa, Pennsylvanian yliopistossa ja British Councilin stipendiaattina Birminghamin yliopiston Shakespeare Institutessa. Hän oli työskentellyt ohjelma-assistenttina BBC:n maailmanpalvelun suomenkielisellä osastolla Lontoossa. Oliko tämä nyt englantilaisen tyylitajun mukainen julkiasu? Epämääräisestä hahmosta huolimatta kirjan sisällö on sellainen että sitä ei kannata jättää lukematta. Rinnalla menee Rossin parhaista Shakespeare-suomennoksista vaikka Rikhard III.
Vähän loukkaa jos aikaa ja vaivaa jonka olen käyttänyt päivänpoliittisista asioista huolestumiseen pidetään täysin hukkaan heitettynä. Mutta totta se voi olla. Tämä aikakauden villitys on valtava määrä puhetta ja hukattua energiaa sellaisten huolenaiheiden parissa, jotka eivät tule koskettamaan maailmaa. Ne asiat jotka maailmaa todella koskettavat ovat hyvin tummia hevosia.
Olenko edes kertaa kunnolla ajatellut sitä, että syyttelemällä vihjaillen ja epämääräisesti toisia saatan saada heidät todella musertavasti murehtimaan. Murehtisinko tätä nyt sitten. Näin on sydämellisten kuolevaisten ihmisten maailma, jossa kukaan ei voi kuitenkaan lopulta toista auttaa.
Vaikka nämä rivit ovat enimmäkseen puuduttavaa luettavaa, ne ovat kutakuinkin vakaa todiste minusta. Voi sanoa, että se olin minä. Voi olla myös helpottunut. Jossittelulle suuremmista henkisistä potentiaaleista jää tässä hyvin vähän sijaa. Vaieta voi hyvillä mielin. Samoin hyvillä mielin voi jatkaa.
Miten häiritsevältä tuntuisi jos tälläkin hetkellä vankilassa viruva muusikko Charles Manson kirjoittaisi joka päivä muutaman jollakin tavalla hankalasti ohitettavan ja koskettavan blogitekstin, jota koko maailma joutuisi epätietoisena lukemaan. Miehessä ei olisi mitään pysähtynyttä. Mutta hänen elinvoimansa saisi koko maailman epäilemään itseään, oikeudentajuaan ja näyttämään pysähtyneeltä. Miten katkera minunkin olisi elää täydellisessä vapaudessani, josta en millään laillisella keinolla saisi tehtyä yhtä kiinnostavaa. Ja mitä sellaiselle maailmanpysäyttäjälle olisi tehtävä? Hänhän oli jo kärsinyt koko elinkautisen. Vieläkö siihen päälle kuolemanrangaistus?

"I wrote all this to show you how and why I don’t write much"

25.9.2016

"We have to observe what we are saying, what we are thinking, what we are feeling, what sensations we are having, what our movements are. We have to observe ourselves aright, from a definite starting-point, in a definite direction." Maurice Nicoll

KUIBERBELTIN KOMITEA

Kirjailijalle on omalla tavalla raskasta ottaa tehtäväksi kirjoittaa vain salaista päiväkirjaa läpi elämänsä. Uutiset aikakauden kirjallisista virtauksista ja menestyksistä kantautuvat auttamatta korviin. Mutta päiväkirjailija on päättänyt kirjoittaa vain totuuden. Hänen kirjaimistaan puuttuu kaikki se varmuus, joka luo julkivalheisiin tasapainoisen tarkasti suunnitellun jaettavan tyylin ja loiston. Hän on monessakin mielessä tikkiä pelaavan myhäilevän ritarikunnan vastakohta.
   
Ihmisen selkärankaan voi kristallisoitua elin, jota kutsutaan kyvyksi vastustaa. Päiväkirjailijan täytyy vastustaa monenmoista. Ennen muuta täytyy kieltää halu saada kiitosta, huomiota tai ymmärrystä toisilta ihmisiltä. Vastavuoroisesti voi vapautua pelosta kerätä ylenmäärin moitetta tai vihamiehiä. Päiväkirjailija ei voi toivoa itselleen ihmisoikeuksia tai sananvapautta. Eikä myöskään armoa miltään itseään suuremmalta tai pienemmältä. Siksi hän salaa koko olemassaolonsa. Hän pukeutuu aaltojohdinvillasta tehtyyn Marcello Mastroiannin tyyliseen villatakkiin, joka tarvittaessa tekee hänestä tutkassa näkymättömän.
 
Päiväkirjailijaa vaivaa uteliaisuus ja paranoidisuus. Hän ei voi olla ajatelematta, että jokainen ihminen salaa sydänverellä kirjoittamansa: nuo kiehtovan yliluonnollista totuutta hehkuvat liuskat. Elinvoimaisemmille jää sen lisäksi voimia viedä läpi elämän teatteri näkyvässä ja rakenteellisessa muodossaan. He eivät pakene verikivellä luotuun näkymättömyyteen. Vaan säntillisesti pyyhkivät kaikesta näkyvästä sydänverellä kirjoitetun. Siksi päiväkirjailija joutuu hakoteille, jos hän keskittyy liiaksi muuhun kuin omiin ruumiintoimintoihin. Hän ei tiedä mitään, koska hänellä ei ole lukijoita, jotka aamuyöstä soittelisivat ja kertoisivat salaisuuksia ja juoruja. Hänen arviointikykyään eivät kouli julkiset skandaalit ja riidat, eli "beefit". Hän voi rekisteröidä kuin mittalaite sen mitä hänelle itselleen kuuluu. Ja koska se on joka hetki totta, se ei kosketa toista ihmistä maailmassa.
   
Kirjailija joka julkaisee teoksensa on monta tilaisuutta osoittaa vaarattomuutensa. Mutta se, joka ei julkaise mitään, laittaa alulle juorujen vyöryn heti jos nuttunsa näkymättömyys hetkeksi herpoaa.  Maailmankuulujen whistleblowereiden Edward Snowdenin ja Julian Assangen sanotaan toimivan ilmiantajina ennen muuta Kuiperbeltin komitealle. He eivät ole loikanneet rautaesiriput toiselle puolelle toisen yhtä pahan ja rahanahneen mutta teknologisesti kehittymättömämmän isännän leipiin. He toimivat ennen muuta Kuiperbeltin komitean ehdoilla, siis omatuntonsa ehdoilla.
Hyviä uutisia. Fasismin tiedostaminen ja analysoiminen ei ole ongelma. Siihen tarvitaan vain kaikki. Jokaisen on annettava kaikkensa. Kaikki keinot on oltava käytössä, myös kaikki apuaineet ja substanssit. Kaikki joutuvat koville ja löysät otetaan pois. Maailma korottaa vaatimustasoaan meidän suhteemme. Se on vaikea kestää. Täytyy siirtää ja muuttaa pitkän massakauden läski vyötäröltä lihakseksi hihaan. Fasismia ei voiteta vastustamalla vaan haastamalla. Etäispesäkkeistä syöpää ei auta lepo ja yskänlääke. Eikä myöskään kirurgin veitsi. Lopputuloksena meistä tulee todellisia ihmisiä. Me kehitymme. En vielä tiedä miten se tapahtuu. Se olisi ihme. Mutta sitä kannattaa yrittää.

Rautiaiselta tällainen maltillinen näkökulma. 

24.9.2016

FASISMINVASTUSTAJAPELLET

Ihmiset ovat niin hassuja ja banaalin ristiriitaisia. Nytkin tämän poliittiseksi murhaksi väitetyn väkivallanteon yhteydessä ihmiset, joilla ei ole pidäkkeitä venäjävihassaan vastustavat huutaen fasismia ja vaativat ääriliikkeiden kieltämistä. Jos heidän äänensä ei nouse kovaksi, mitään ei tapahdu. Jos heidän äänensä nousee todelliseksi ja kovaksi, mitä luulette että tapahtuu?
  
Ei tarvitse olla suuri psykologi osatakseen kertoa mitä tapahtuu. Venäjän uhkakuva vain tehdään jotenkin (false flag tekniikat on pitkälle hiottuja) konkreettisemmaksi. Senpä jälkeen ääriliikkeiden vastustajille ei jää muuta neuvoa kuin yhtyä jonkinlaiseen ääriliikkeeseen, avautua ääriajattelulle. Terrorismin kohteeksi joutuminen avaa mieltä ääriajattelulle. Ihmettelisin, jos ilmiselvästi mieletön suunnitelma maahanmuutosta ei paljastuisi fasismin ennakkokatalyytiksi.

Niiden sanastossa, jotka ovat heränneet epäilemään maahantuonnin takana olevia agendoja, on vakiintunut termi "suvakki". Suvakki on fasismia katalysoiva toimija, jonka tarkoitushakuisuus tai ajattelemattomuus kiihdyttää fasistisia prosesseja. Suvakkia ei häritse vihatuonti Ruotsista, se joka välittyy Suomeen nopeimmin täkäläisen ruotsinkielisen median kautta. Perinteinen ruotsalainen ryssäviha on paketoitu kauniiseen pakettiin: Ihmisoikeudet. Suvakit vastustavat ja vihaavat äänekkäästi. Venäjänviha näkyy heidän palstoilla avoimesti. "Peli poikki - Rikotaan hiljaisuus" ei tarkoita mitään. He jo ovat äänessä enemmän kuin kukaan muu. Eikä heidän äänenssäolo lisää yhtään tietoisuutta fasismin mekanismista. Obaman sodat eivät heitä häiritse, päinvastoin. Obama on heille pyhimys.
    
Konsaan tämän vaiheen herännäisvastustajat eivät pysty käsittelemään sen terrorin mekanismia, jolla Ukrainan kaltaiset sisäpoliittiset tilanteet on ladattu alulle. Heillä ei ole käsitystä mitä Kiovan Maidanilla tapahtui. Kuka maksoi väkijoukkoa ampuvat sniperit ja niin edelleen. Heillä ei ole käsitystä siitä millä keinoilla tulehdus saadaan edelleen jatkumaan. He luulevat olevansa turvallisen tiedon varassa ja itse fyysisesti turvassa, turvassa viruksilta ja säteilyltä, jotka sotatoimialueelta leviävät ympäristöön. He eivät ota lähellä olevaa vaaraa todesta.
   
Siksi heidän kohtalonsa voi olla ennemmin tai myöhemmin Ukrainan kohtalo. He eivät suhtaudu asiaan vastuullisesti. He eivät kysy ja analysoi vakavasti. He eivät avaa silmiään aivan toisen tason manipulaatiolle kuin katuväkivalta. He eivät analysoi itseään, vaan vahvistavat henkilökohtaisia egoistisia torjuntajärjestelmiä. He eivät käsitä millaisista vahvoista traumatoiston kahvoista fasismi heihin tarttuu kriisitilanteessa. Katuväkivalta on aina näytellyt pientä roolia OIKEASTI fasistisessa pelikuviossa.
   
Huomion kiinnittäminen katuhörhelöintin on hämäys jonka tarkoituksena on viedä huomio kulisseissa tapahtuvalta liikkeeltä. Sen pelottavuutta lehdistökin heijastelee miltei varoen. Tässä hyvässä blogikirjoituksessa aiheesta vakavasti huolestunut Timo Vihavainen sanoo, että Helsingin Sanomat ei "sentään ainakaan vielä päätä sitä, mitä tässä maassa tehdään". Tuossa on kolme varausta: "sentään ainakaan vielä".
  
Se asia tullaan katsomaan kuka tässä maassa päättää. Se jolla on synkin, pidäkkeettöminen ja valhekoneistoltaan metodisin Venäjäviha aseenaan on usein sisäpoliittisesti voittanut. Faktaa ei pidä tolkullisen ihmisen kieltää tai vähätellä. Ukrainan tilanne toteutuu Suomessa nopeasti, jos pahin sairaus uusii. Tolkulliset ovat nyt vastuussa. Tässä vaiheessa salainen yhteistyö on ainoa toimintatapa. Fasismin suhteen asian laajuuden ja perustavuuden hiljainen tiedostaminen on tärkempää kuin näkyvä ja kuuluva vastustaminen. Avoin provosoiva vastustaminen ei välttämättä lisää tietoisuutta, mutta pahentaa asiaa heti. Tietoisuutta pitää levittää vain niille, joilla on edellytykset omaksua se oikein, muu on tässä vaiheessa turhaa.  
    
Jeesus antoi neuvon: "Älä vastusta pahaa". Tähän kehotukseen sisältyy hyvän ja pahan ymmärtämisen syvin salaisuus, jonka käsittämistä nyt kysytään laajasti. Me emme vielä tiedä mitä nämä sanat tarkoittavat vai tarkoittavatko ne mitään. Paha on äärimmäistä, pysähtymätöntä, kasvavaa egoismia, joka syö lopulta kaiken, myös itsensä. 

23.9.2016

Pitelen nukkuvaa naista ranteesta. Hänen sydämensä syke on täsmällinen napautus. Tämä nainen on todella voimakas, nukkuva vartalo on kuuma kuin kilpaurheilijan. Seksuaalisuus on täydellisen avautunutta, vulkaanisen räjähtävää mutta selväpiirteistä kuin jokin design-esine. Hänelle ei voi vastata ystävällisesti tai toverillisesti. Suitset on pidettävä koko ajan täydessä kireydessä. Tuosta tutkimattomasta salaisuuksientäydestä voimakkaasta sydämestä minun vallaton, levoton, ailahtelevasti lepattava sydämeni saa väkevän ja vakaan pulssin. 

21.9.2016

TYTÄR: Pokémon Gota mä en sit pelaa enää ikinä.
ISÄ: Ai, miksi et?
TYTÄR: Hei haloo pahvi! Etkö sä oikeesti tajuu mitään! Sehän on Illuminatin suunnittelema peli!
Magian harrastajien piirissä on ehkä tavallinen ajatus, että magialla ei ole mitään tekemistä psykologian kanssa. Psykologian opiskelu vain sotkee magian opintoja. Olen itsekin ajatellut näin. 

Arhi huomauttaa että:

"Psykologian määrittely on tietysti premissi ihmiselämän sidoksien tarkastelulle. Psykedeeli ohittaa ihmisen psykologian. Psykologia on kuolevaisuuden, yllykkeiden ja traumojen psykologiaa. Filosofia on magiaa, mahdollisuuksien ja arvojen näkemistä. Jos ei tiedosta psykologisia ehdollistumia ja traumatoistoja kulttuurissa, sekä ehdollistamisen kulttuurista mekanismia itsessään, ei voi nousta magian ja mahdollisuuksien tiedostamisen tasolle. Ihminen on ansassa jos luulee omia pakkomielteitään suuriksi tyydytettäviksi tarpeiksi, egoksi ja hybrikseksi. Hybristä on tietysti tuhoavaa ja vapauttavaa. Filosofinen hybris on taiteilijan hybristä kun hän ajattelee voivansa lisätä toisten ihmisten tietoisuutta ja vapautumista traumojen toistamisesta, pois eliitin traumaohjauksesta."

EKSISTENTIALISMIN PARADOKSI

Voiko olemisesta eksistentialistisessa mielessä tulla mahdotonta kun yksilön kokemuksesta tulee niin mitäänsanomattoman ainutlaatuinen ettei se enää kommunikoi tai merkitse? Kun ihmisyyttä ei ole ennalta määrätty, on jokainen vapaa valitsemaan olemisen tapansa robottien korvaamien ammattien, salaliittoteorioiden ja videopelejen vuosta. Hänen täytyy tehdä aivopesukoneensa valinta itse ja hän on siihen myös pakotettu.
 
Silti jos olemassaolo (existentia) on ensisijaista ja olemus (essentia) toissijaista, miksi kaikista ei tule miljonäärejä? Miljonäärin olemus on hänen olemassaolonsa tapa, eksistenssin attribuutti, jolla ei ole muuta pysyvää luonnetta kuin raha. Raha on subjekti. Raha on kiinnostunut olemuksesta.
 
Miljonäärin olemassaolossa on ensisijaista kokemus yksilöllisestä, ainutlaatuisesta olemassaolosta (eksistenssistä) suhteessa taviksiin. Ovatko miljonäärit keskenään samanlaisia? Ainakin he eroavat miljardööreistä. He ovat olemassa ryhmän jäsenenä ja biologisena olentona.
  
Kun Jumala on kuollut, hän ei huolehdi ihmisestä. Siksi ihmisellä ei ole yhtä "ihmisyyttä", mikä määrittäisi ihmisen eksistenssin luonnetta vaan ihmisyys olemistapana seuraa eksistenssiä. Jos ei olla ihmisiksi, ei seuraa ihmistä. Jos ollaan ihmisiksi, ei seuraa ihmistä. Vain Jumala voi luoda ihmisen.
 
Varsinainen oleminen olisi siis jumalan synnyttämistä.
 
Olemassaolossaan ihminen on "heitetty maailmaan". Hän on täysin vapaa valitsemaan olemuksensa ja arvonsa salaliittoteorioista sekä on tähän pakotettu mikäli ei pääse käsiksi eliittiin salaamaan tietoon. Saatavilla olevan tiedon ja metafyysisen olemuksen ristiriidasta seuraavaa elämän peruskokemusta kutsutaan ahdistukseksi.
  
Yksilöllä on täysi vastuu luoda merkitys elämälle, mutta aina se ei onnistu ilman sotaa. Sodalla on voitava murtaa (henkiseksi tai fyysiseksi hegemoniseksi) väkivallaksi muuttunut rauhan ylläpitäminen. Ilman sotaa epäoikeudenmukaiset järjestelmät (kuten Platonin luola) jatkaisivat ikuisesti hegemonista olemassaoloaan.
  
Eksistentialistisesti on oltava mahdollisuus kamppailuun ja luolan seinien murtamiseen sen sijaan että hitaasti häivyttäisiin pois olemisesta kohti hegemoniaa. Postmoderni ajatus historian lopusta kalpenee sen eksistentiaalisen maksiimin rinnalla, että sota on paitsi hegemonian tuote myös ainoa tapa vastustaa äärimmäistä hegemoniaa.

Ellei kultti historian lopusta juuri juhli vastaansanomatonta hegemoniaa, kaikkien yksilöllisten ja kollektiivisten kapinayritysten tehokasta tukahduttamista, jossa kaikki eksistenssi palaa poroksi. Historian lopun kuolemankultissa sota on aina vain pankkiirien liiketoimi ja vihan ilmaisu itsetuhoa.  
    
Empiirisen tiedon jatkuvan manipuloinnin takia yksilöllä ei ole rationaalisuuden mahdollisuutta. Metafyysisistä periaatteista tai maailman rakenteesta ei voida sanoa mitään. Maailma voi olla yhtä hyvin pannukakku tai kuulennot lavastusta, jos lähdetään siitä, että todellisuus spektaakkelin (Platonin luolan) ulkopuolella ei ole ollenkaan havaittavissa tai varmennettavissa muille kuin manipulaatiokeinoja käyttäville. Vankilaplaneetan luolan seinämä on paksu, ydinpommin kestävää kiveä.
 
Valistuksen ja ihmisen sivistystyön lopputuloksena olisi eliitille luovutettu kontrollikoneisto, laajan tieteen hedelmät ja totaalisen kontrollin mandaatti. Ihmisistö, jotka ovat tehneet valistuksen työn, on tullut eksistentiaalisessa mielessä täydellisen luovuttanut hegemoninen populaatio suljettuna ikiajoiksi hämärään luolaan syömään toisiaan.
 
Luola on kirkkaampi kuin entisten aikojen aurinko. Niin paljon on kaikkea illuusion moninaisuutta, jonka todellisuuspitoisuutta "emme osaa arvioida" vain ilmiasun perusteella ilman tekijän pohjavirtaustietoa. Ja mitä vähemmän on luottamusta ns. auktoriteettien arvioon, sen enemmän on epäluuloja siitä, että asia on juuri päinvastoin kuin sanotaan. Tavallaan saatavilla oleva tieto lisääntyy, mutta tiedon tulkintamahdollisuudet monistuvat potensoidusti. Tieto muuttuu koko ajan suhteellisemmaksi ja illusorisemmaksi. Oikeiden vastauksien lisäksi on tarjolla kaikki väärät, täysin vakuuttavalla äänenpainolla lausutusti. Tällaisessa järjestelmässä poliitikot ja taiteilijat rakastavat vastuuttomuutta ja leikkiä tulella.
   
Olemassaolo omalla vastuulla on tavallaan mahdollista, jos hyväksyy, että se on joka tapauksessa, vaikka miten kriittisenä, anarkistisena ja epäluuloisena hyvänsä, aina luolan seinälle heijastettu harha, eikä lopulta johda ihmisyyteen vaan Aku Ankaksi tulemiseen. Paitsi siinä yhdessä tapauksessa että ihmisestä sokeana luolan olmina tulisi Jumalan synnyttäjä. 
"Washington wants hegemony not cooperation. Samantha Power has made clear that the Russian government can no longer pretend otherwise. What will Russia and China do? If Russia and China are not ready for the war that Washington is bringing to them, will they retreat in the face of the aggression: sacrificing Syria, the break-away Russian provinces from Ukraine"

KANNATTAAKO VALHE

Käänteinen aivopesu. Aika gurdjiefflaista meininkiä tuossa videolla.

Entä jos todellisuutta ei ole reaaliteeteiltaan tarkistettavana objektiivisena ilmiönä olemassa? Kaikki huolestuminen on tietämättömyyttä, huolissaanolo ignoranssin ansaitsema rangaistus. Juuri näinhän gurdjiefflaiset ilmastonmuutosdenialistit väittävät.

Oli niin tai näin, jotenkinhan asioiden on oltava. Miksi Jumala sallii kysytään, muttei käsitetä sitä, että Jumala on kuollut. Kuollut sallii mitä hyvänsä. Pitää kysyä miksi ihminen sallii. Miksi ihminenkin, Jumalan luomistyö, on jo kuollut? Miksi luomistyö poltetaan heti kun tekijä kuolee?
   
Jos todellisuus ei ole enää olemassa jaetun olemisen merkityksessä, se tarkoittaa sitä että valetodellisuuden täydellinen spektaakkeli on korvannut sen kokonaan. Valetodellisuus estää sopimuksen siitä, miten asiat todella ovat. Ihminen todellisuuden ja reaaliteettien älyllisenä mittalaitteena ja mittapuuna lakkaa olemasta.
  
Tästä pisteestä mikä hyvänsä loogisesti nurinkäännetty maailmankuva kilpailee suurten joukkojen suosiosta ns. vallitsevan maailman kuvan (johon kukaan ei enää kykene uskomaan) kanssa. Olemisen kannalta kadonnut todellisuus, kollektiivisesti jaoton todellisuus, on ollut aikuisikäni eksistentiaalinen kysymys. Sillä olen nähnyt vain Jumalan luomistyön palavan. Näin (hyvin) ei välttämättä ole loputtomasti, jos kovalla rahalla organisoitua massojen sumutusta edelleen jatketaan.
  
Olin kymmenen vuotta sitten kiinnostunut fasismin vastustamisesta. Siis siitä lähtien kun ilmiön toteutuminen on ollut varmaa.
 





20.9.2016

KUOROHARRASTUKSEN SUOSIO

Maailman automatisoituessa yhä useammalla ihmisellä on mahdollisuus toteuttaa itseään mutta yhä harvemmalla on mahdollisuus olla korvaamaton tai edes hyödyllinen jotenkin sosiaalisesti arvioitavassa mielessä. Kestäisimmekö elämän sellaisina itsensätoteuttajina, joiden toteutumisella ei ole merkitystä kenellekään toiselle?
Joskus löytyy Bandcampista laatua. -i snor eli ranskalainen Yann Coppier kööpenhaminalaiselta Skrat Recordsilta. Taiteellisesti hieno kokonaisuus aikakauden soundia.


JUURET, FIKSAATION TUHOISAT KAHLEET

Sol LeWittin antihegemonisessa sarjallisessa maailmassa tuntuu olevan mahdollisuuksia. Prosessi etenee minimaalisella askeleella lähtöarvoissa ja tekniikan luonne pitää huolen siitä että lopputulos on suoraan verrannollinen alkuarvojen muutokseen. Kunnes taiteilija tekee suuren hypyn ja aloittaa pienin askelin kulkevan prosessinsa jossakin edelliselle toiminnalle kaukaisessa yllättävässä pisteessä, kuitenkin tyylilleen ominaisella ja tunnistettavalla tavalla. Juuri tämä hyppy on luonteeltaan antihegemoninen, fiksaation tuhoisat kahleet -- tai juuret, jos haluatte -- katkaiseva operaatio.
   
Globalisaation ilmajuuret, pienen korrelaation sijoituskohteet, rationalisoituvat tuhatjalkaisen taiteilijan modernissa portfolioteoriassa. Mutta suomalainen hämähäkki vierii kuin paperitollo sinne tänne, ellei sen juuret yllä peruskallion alapuolelle. Vaikka puut ikkunan takana näyttävät liikkumattomilta, käy tuuli jatkuvasti hurjana idästä tai lännestä.
    
Virtausteknisiä, kaaosdynaamisia, orgaanisia aikapohjaisia prosesseja hyväksikäyttävä informalismi (kuten omani, Sam Fallsin tai Dale Frankin) on alkuarvojen osalta minimalismia, mutta lopputulos on vähemmän suorassa suhteessa alkuarvojen muutokseen. Perhosefekti ja kaikki aikapohjaisen prosessin kestossa vaikuttavat tekijät ovat lopputulokseen enemmän tai vähemmän hallitusti vaikuttavia, ilmaisukielen orgaanisuuden säilyessä.
   
Sekä perinteinen moderni minimalismi että virtausteknisten psykedeelisten prosessien informalismi löytävät vertauskohteita teknomusiikista ja elektronisesta musiikista. Jo yagen eli ayahuoscan länsimaiseen kulttuuriin tuonut William Burroughs puhui tekstin täydellisestä molekyylitason nesteyttämisestä (cut up) minimalististen proseduraalisten keinojen ohella.
  
Yhteistä tämän sateenvarjon alla olevalle on se, että lähtökohdat eivät ole äärimmäisen materialistisissa tekniikoissa, vaan pikemminkin ideoissa. Idealismi toimii politiikassa ja filosofiassa joskus huonosti, mutta taiteessa toisinaan hyvin.
   
Jos ajattelen omaa kirjoittamistani tai musiikkiani, sama pätee niihinkin. Kysymys on harvoin äärimmäisen materialistisista lähtökohdista. Kuitenkin ajatus äärimaterialismin ja puhtaan idealismin välisestä portaattomasta jatkumosta kybernetiikan keinoin on kutkuttava.     


Sol LeWitt:













Palkinnon vastaanottaneista Nobel-kirjailijoista suosikkini on Winston Churchill. Mahatma Gandhin päävihollisella, BBC:n Intian MindControl-pomolla George Orwellilla, oli Imperiumissa Gobbelsin rooli. Jos Englanti olisi hävinnyt sodan, historia olisi kohdellut Orwellia Goebbelsin tavoin. Mutta nyt sanotaan, ettei Orwell kirjoittanut toimintaohjeeksi vaan varoitukseksi.




Pohjoisen pääkaupungin jäisillä kaduilla oli tyhjää kuppia ojentavia betonista valettuja kerjäläisveistoksia. Viikkoon ainoatakaan tosikerjäläistä ei näkynyt. Taiteilija Jami Teinonen oli majoittanut kerjäläiset performanssin ajaksi vanhaan kouluun ryystämään Coca Colaa ja mutustamaan Mäkkärin herkkuja.




Katoliseksi kirkoksi salaa muuntuneen luterilaisen kirkon karismaattisuus oli olematon tosiasia. Näkyvimmät hahmot olivat henkisiä läskipäitä. Karismaattisuuden puute ei estä olemasta tehokas osa hegemoniaa. Se on osa näyttämökoneistoa: näennäinen vaihtoehto, kätkemässä sitä, että aneemisuus, hikisyys, kylmyys ja sisäinen pimeys eivät ole todellinen vaihtoehto. Ravaprosentiltaan varsin kohtuulliset Vatikaanin karismaattiset jesuiittaveljet tekivät salaisia vierailuja kaupunkiin. Missä helvetissä meidän kerjäläiset ovat, he kyselivät hermostuneina.


       
Joka ainoa haluaa olla hegemonian osa, omia oikean asian itselleen, oikean Jumalan ja totuuden öylättinä seurakunnassa, joka on voitokas ja vahva. Sokeassa halussa ideaaliset käsitteet kuten "Jumala" ja "Totuus" muuntuvat inhimillisen vihan epäinhimillisiksi pontimiksi. Ne ovat pahinta mahdollista vihapuhetta.



Pietarissa. Keskiviikkoiltapäivisin hän ilmestyi alamaailman nuijien suosiossa olevalle nyrkkeilysalille hakkauttamaan itsensä. Treenien (kuten hän noita selkäsaunoja kutsui) jälkeen aivotärähdyksen saaneena naisten turkiskauluksisessa kangastakissa, pompulapipo päässä ja valomiekka kädessä hän sukkuloi Katoliseen kirkkoon. Hänellä oli enkelikuorossa vakipaikka.

19.9.2016

Varaudu ydintalvenjälkeisiin teoreettsiin puutostiloihin mutta katso toki eteesi myös portaissa.
Hegemonia on sitä, että joukon luoma painostavuus ja pelko alkaa määrittää ihmisten mielipiteitä enemmän kuin tosiasioiden avoin katsominen. Sivistys ei voi olla mitään muuta kuin hegemonian tietynlaista rakentavaa purkamista. Myös fasismin vastainen hegemonia on eräässä mielessä fasismia, koska olennaista on hegemonia, ei kanta tai käsitys. Hegemonia on kuitenkin aina vain työkalu, jolla eliitti ohjailee massoja. Se ei ole syy tietynlaisen ohjauksen tarpeeseen. 

Hegemoniaa säätelee aina Kantin muotoilema kategorinen imperatiivi. Hegemonian jekku suhteessa Kantin alkuperäiseen ajatukseen on siinä, että hegemonia kohtelee ihmisinä vain niitä, jotka alistuvat hegemonialle täysin. 
  
Tämän pohjalta sananvapaus olisi vapautta esittää mielipiteitä ilman pelkoa siitä, että niistä tulee seuraava hegemoninen kategorinen imperatiivi. Toimin aina siten, ettei ole pelkoa siitä, että toimintani voitaisiin väittää olevan jonkin hegemonian omima kategorinen imperatiivi.  

KEITH TYSON: LFA

Sarvisalossa Zabludowichin kokoelmissa on tällä hetkellä esillä brittiläistä ensyklopedisuutta: Keith Tyson Large Field Array. Teos ei ole ollut aiemmin kokonaisuudessaan esillä missään (osittaisena New Yorkissa ja Lontoossa). Sarvisaloon sille on rakennettu oma pysyvä paviljonki. Objekteja on kolmesataa ja jokaisessa on jokin valmistustekninen pikku jippo. Teoksen valmistukseen on osallistunut yli sata ihmistä. Tyson on luonut kunkin objektin valmistusta varten ohjeet. Ohjeista on kasattu suuri monisatasivuinen taidekirja, joka sekin on ällistyttävä kokonaisuus. Kyetäkseen yksin valmistamaan kaiken, tekijäsubjektin olisi täytynyt käydä sata vuotta taideteollista korkeakoulua. Kysymys onkin antisubjektiivisesta tai subjektiivisuuden ylittävästä taiteesta, ehkä jossain mielessä myös globalistisesta ja epälokaalista taiteesta, joka asettaa kysymyksen juurtumisesta ja juurista mielenkiintoiseen valoon. Teoksessa ei ole löydettyjä objekteja vaan kaikki on erityisesti teosta varten valmistettu, jopa kaikista tavallisimmatkin esineet, yleensä hieman erikoiseen mittakaavaan. Mutta tavallaan kysymys on kuitenkin readymade-taiteesta tai ainakin osittaisesta löytämisestä, koska Tyson on täytynyt löytää tuotantolaitos tai tekijä, joka pystyy tekemään täsmällisesti juuri sen mitä hän haluaa. Ehkä ideat ovat myös kehkeytyneet sen perusteella mitä taideteollisesti tänä päivänä pystytään tuottamaan. Käsitteellisempää referenssipintaa löytyy Internetin hakukoneiden kuvahauista, jotka listaavat hakutuloksien kuvat lähinnä samaan mittakaavaan vaikka kuvakoot todellisuudessa vaihtelevat. Äärimmäisen diversiteetin äärellisen esittämisen ilmeisiä viitepisteistä ovat myös Kunstkammer ja Jarryn patafysiikka, Cernin hiukkaskiihdytin, Kafka ja multiverseteoriat, kuten myös ehkä tärkeimpänä poeettinen yli-inhimillinen ensyklopedisuus kaiken moninaisuuden kokoavana näkökulmakeskipisteenä. Teoksen osien väliset linkitykset ovat motiivisesti harkittuja: visuaalisia, psykologisia, kausaalisia, filosofisia, fyysisiä tai käsitteellisiä yhteyksiä on havaittavissa. Taiteilijan omia kuvataiteellisia viitepisteitä ovat sellaiset tässä yhteydessä hieman epäilmeiset taiteilijat kuin Donald Judd ja Sol LeWitt. Teos on valmistunut vuonna 2006. Yhtenä osana löytyy Donald Trumpin hääkakku. Tämä herättää ajankohtaisia kysymyksiä sekä globaalien sisäpiiritietojen luonteesta että tekijän ennustajakyvyistä. Tämä onkin englantilaisen nykytaiteen perusominaisuus: kun me vielä täällä arvuuttelemme jotakin, esimerkiksi sitä tuleeko Donald Trumpista Amerikan presidentti, on Englannissa asia tiedetty jo kymmenen vuotta.  


HIIRI JOKA TUNSI PETTYNEENSÄ ELÄMÄÄN

"a mouse ran across my kitchen sink, looked at me and then jumped right out the fucking window, plummeting to his or her death 5 stories down. Mice suicide is real" Raz

18.9.2016

Sam Falls:






Minä 2012:


16.9.2016

Olemme digitatuurissa.

15.9.2016

"Nykyään on aina suuri uutinen, jos jonkun puheissa on jotain tolkkua." Juho Nieminen


Harhaman lavasteita (Belgium Abandoned Orient Express) mutta myös Waltari/ Paavolaisen Valtatiet (1928, yksi raikkaimpia suomenkielisiä runokokoelmia viime vuosina).
Meidän olisi asteittain ja varovasti hyväksyttävä tieteiskirjallisuutta paitsi ihmeellisempi myös olennaisesti valoisampi tulevaisuus. Tämä on tietysti tavattoman surullinen uutinen "kuoleman kultin" laajoille tukijoukoille. Näitä kannibaaleja ja ahkeria pyöveleitä ei kenenkään tuntevan ihmisen sydän voi olla vilpittömästi säälimättä.
Kun minä maalaan oikein koukeroisen ja plastisen viivan jäljittelen sen jatkuvuudessa ihmishahmoa joka yrittää pujotella vitaalisella energiallaan jokaisen tabun ja jokaisen älyllisen esteen, joka hänellä on tiellään ennen hegemonian voiman hienovaraista täyttymystä.

14.9.2016

Paakkuuntunut hegemonia:
se mikä ei saa syntyä
ja se minkä syntymä perutaan.
Kun Jumala on kuollut
kaikki hänen tekonsa poltetaan.
Ja heti kun mikään ei estä
hymy aurinkokuntien heimoa
pilkahtaa
Kirjoitat, et tunne suunnitelmaa.
Kirjoituksesi on arvailua.
Kuumeesi ei tunne lämpöä.
Pelitalossa sai olla jossain määrin luova. Luovuus oli kontrollin kohteena olemisen vastakohta. Jokainen valvontakamera, jokainen matkapuhelinlaite, oli hetkessä muutettavissa vakoilulaitteeksi. Se, joka niihin tietoihin pääsi käsiksi, saattoi laittaa liikkeelle ikäviä juoruja, jotka olivat samalla kertaa uskomattomia ja totta. Se ei vaatinut luovuutta. Luovuutta vaati olla joutumatta sellaisen kohteeksi.  Tarkemmin ajatellen, miksi luovuus olisi Pelitalossa ollut sallittua? Hetkinen. Luovuushan oli kontrollin kohteena olemisen vastakohta. Mutta kontrollin aste on täysin vapaasti säädettävä parametri. Kulttuuri ei edisty kun koko ajan selvissä asioissa väitetään vastaan. Se on kontrollia. Luovuus olisi sitä, että kulttuuri edistyy, että tapahtuu jotakin, että energia virtaa. Mutta se ei voi tuntua siltä, että nyt joku erittäin lannistava taho sitä kontrolloi. Ankeutuksesta saavutettu voitto ei ole muuta kuin moninkertaisesti päättäväisemmän lannistavuuden alku. Luovuus ei voi olla yksityisasia. Yksityistä ilkamointia: häh häh hää kun maailma käy hitaalla.
  
Kontrolli on sitä että sinun makuusi puututaan. Sinun haluihisi puututaan. Sinun ehdottomat tunteesi pelästytetään yllättäen. Sinun vaimoasi syytetään siitä, että hän on tehnyt lapsia sinun kanssasi. Kyllä vain. Se ei ole mikään röyhkeyden huippu, vaan alkua. Asiat, joita sanotaan kuulet ensimmäisen kerran, ajattelet niitä ensimmäisen kerran. Pelästyt, ettet ole tämän valmistautuneempi vaikka luulit johonkin valmistautuneesi. Esimerkiksi lukemalla kirjallisuutta. Mutta tiedätkö sinä mitä varten kaikki maailman kirjallisuus on sensuroitua? Niin, nyt tiedät. Että on olemassa arsenaali, jota voidaan käyttää silloin kun sinut halutaan ohjata. Se tulee esiin vasta sitten kun olet päässyt tarpeeksi pitkälle. Se ei tule koskaan esiin niille, jotka kiltisti kulkevat sinne minne heidät talutetaan, sinne jossa kannustava palaute kaikuu. Siellä on paljon selkääntaputtelijoita, mutta mahdotonta pysyä hereillä.
 
Miten pitkään sekään voi jatkua että kaikki yrittävät tukkia samaa henkireikää.
Tänään uusi elämän penkkipunnerrusennätys. Jouluaattona on 120 kg penkkikunto vaikka sitten venäläisen hevoshormonin voimalla.
On lämmittävä tunne saada lukijapalautetta itse Englannin Kuningattarelta.


"Her Majesty the Queen has asked me to send you her warmest thanks for the lovely texts daily updated on your blog. They were all so perfect and funny. The Queen reads your blog by Google Translate and really appreciated your thoughtfulness! It must be pretty hard work also, commented hilarious Her Majesty the Queen. Keep going, it gonna change the World!"



13.9.2016

KRISTALLISOITUMINEN

Kirjoituksessa tärkeintä on, että se jumiuttaa leimauslaitteen. Romaanihenkilössä on taas se, mitä sen kautta voi ilmaista, ei realistisuus tai johdonmukainen kehittely. Samalla tavalla Gurdjieff puhuu todellisesta ihmisestä: kun kristallisoituminen on päättynyt, ihminen ei tavallaan ole enää realistinen, koska häntä ei rajoita mikään, vaan ainoastaan äärimmäisen ilmaisukykyinen teoissaan ja sanoissaan. Hän ei uhraa, koska hänen ei tarvitse edetä yrityksen ja erehdyksen menetelmällä kokeellisesti.
 
Kristallisoitumisen käsite on Gurdjieffin Beelzebub's Talesin tärkein yksittäinen käsite. Kokosin kristallisoitumista koskevat lauseet ensimmäisen 200 sivun alalta (teoksessa on 1200 sivua) hahmottaakseni kuvan siitä miten G käsitettä käyttää. Kristallisoituminen voi tapahtua yksilössä tai kollektiivissa. Yleensä kyseessä on kollektiivinen kenttäilmiö. Rupert Sheldraken New Science of Life klassikko käsittelee tätä Gurdjieffin hypoteesia nykytieteen (lähinnä biologian, kemian ja fysiikan) näkökulmasta.

"Continuing my exposition with this idea in mind, I must first of all inform your fictitious consciousness that, thanks to three definite and peculiar psychic data crystallized in my common presence during my preparatory age, I am really "unique" at so to say "muddling and befuddling" all the notions and convictions supposedly firmly fixed in the presences of people with whom I come in contact."

"And later, when my "I," that is, this "something unknown" which in ancient times a certain eccentric— called by those around him a "learned man," as we still call such persons—defined as a "relatively mobile arising, depending on the quality of functioning of thought, feeling, and organic automatism," and which another renowned scholar of antiquity, the Arabian Mal el-Lel, defined as "the compound result of consciousness, the subconscious, and instinct"—a definition, by the way, which was later "borrowed" and repeated in a different form by the no less renowned and learned Greek, Xenophon— when this same "I" turned its dazed attention within, I first constated very clearly that everything, even down to each single word of this saying, recognized as an "all-universal life principle," was transformed in me into a special cosmic substance which, merging with the data crystallized long before from my deceased grandmother's behest, was converted into a "something" which, flowing everywhere through my whole presence, settled forever in each atom composing it."

"I intend to introduce in my writings heroes of such a kind that everybody must willy-nilly sense them with his whole being as real, and about whom data must inevitably be crystallized in every reader for the notion that each one of them is indeed a "somebody" and not just "anybody"."

"And I did this in spite of the fact that, from the very outset, this choice of mine might evoke in the mentation of most of my readers such associations as would engender in them all kinds of automatic contradictory impulses coming from the data infallibly formed in the psyche of people by all the established abnormal conditions of their external existence, and in general "crystallized" in them thanks to the famous "religious morality" rooted in their life—all of which must inevitably result in an inexplicable hostility toward me personally."

"And you know very well that my grandfather's talks always lead to stories of places where he has been, and you know how wonderfully he tells his stories, and how much new and interesting information is 'crystallized' in our presences through these tales."

"It is interesting to note that the beings of a continent on that planet called 'Atlantis,' which later disappeared, still knew of this second fragment of their planet and also called it 'Anulios.' But the beings of the last period of existence of that continent, in whose general presences there were already crystallized the results of the consequences of the properties of the organ called 'kundabuffer'—about which, it now seems, I shall have to explain to you even in great detail— called it 'Kimespai,' which meant 'neverallowing one to sleep in peace."

"And of course there gradually began to be crystallized in the three-brained beings there the corresponding data for the acquisition of Objective Reason."

"So, my boy, in view of this, the Most High Commission decided, among
other things, to implant provisionally in the common presence of the three-brained beings there a special organ with properties that, first, would make them perceive reality 'upside down' and, second, would cause every repeated impression from the outside to crystallize in them data that engender factors
for evoking sensations of 'pleasure' and 'enjoyment'."

"Now, if you wish to understand even approximately the results of the properties of the organ devised and brought into existence by the incomparable Angel Looisos—blessed be his name to all eternity—you must know about the various manifestations of the three-brained beings of that planet, not only while this 'organ kundabuffer' actually existed in their presence but also later, after its destruction, for, although this astonishing organ and its properties were destroyed in them, the consequences of its properties, for many reasons, began to be crystallized in their presences."

"In general, a new conception is crystallized in the presences of these strange beings only if Mr. Smith speaks of somebody or something in a certain way; then if Mr. Brown says the same, the hearer is quite convinced that it is just so and could not possibly be otherwise."

"I repeat, the story of this writer shows in a very characteristic way to what extent the three-brained beings who have taken your fancy, particularly the
contemporary ones, fail to fulfill 'being-partkdolg duty,' and how there are
never crystallized in them any subjective being-convictions formed by their own logical deliberations—as in general is proper to three-brained beings— but instead, only those convictions are crystallized that depend exclusively upon the opinions of others."

"It must be said here that the blame for this lies neither in the organ kundabuffer, which was implanted in their ancestors, nor in its consequences, which were crystallized in them because of a mistake on the part of certain Sacred Individuals, and which later began to pass by heredity from generation to generation."

"Besides this chief particularity of their common psyche, certain properties in each of them, regardless of where they arise and exist, are completely crystallized and become an integral part of their common presence, properties that exist under the names of 'egoism,' 'self-love,' 'vanity,' 'pride,' 'conceit,' 'credulity,' 'suggestibility,' and many others no less abnormal and unbecoming to the essence of any three-brained being whatsoever. "Of these abnormal properties the most terrible one for them is 'suggestibility.'"

"Here I must remark that at the time of my first descent in person to this planet, the organ kundabuffer no longer existed in the three-brained beings who interest you. But in some of them various consequences of the properties of that organ, so maleficent for them, had already begun to be crystallized."

"In the period to which my tale refers, there had been thoroughly crystallized in a number of beings on that planet the consequence of one property which, while the organ kundabuffer itself was still functioning in them, had enabled them, without 'remorse of conscience,' to neglect all their obligations, whether taken upon themselves voluntarily or imposed by a superior. "

"And it was just this consequence, already crystallized in certain beings of that period, that was the cause of this whole affair."

"And since the mentioned consequence of the properties of the organ kundabuffer had by then, as I have just said, been thoroughly crystallized in certain of his subjects, he had to employ every possible kind of 'intimidation' and 'threat' to extract from everyone all that was needed to maintain the greatness of the community."

"His methods were so varied, and at the same time so reasonable, that even those of his subjects in whom these consequences had already been crystallized could not help respecting him, although they nicknamed him, of course behind his back, the 'Arch-Cunning'."

"The subjects of that community—chiefly, of course, those in whom the consequences of the properties of the organ kundabuffer had already been crystallized—not only stopped paying into the treasury what was required, but even began pilfering what had already been putin."

"Almost from the first days, the restoration of the old order, as had been foreseen, began to have its effect upon the general psyche of the beings in whom the mentioned consequences of the properties of the maleficent organ kundabuffer had been thoroughly crystallized."


"Here it is interesting to note one most astonishing and incomprehensible fact, namely, that during their subsequent revolutions almost all the three-brained beings there who fall into that 'psychosis,' or at least the overwhelming majority, always destroy the existence particularly of those beings similar to themselves who happen to be more or less on the track of freeing themselves from the crystallized consequences of the properties of that maleficent organ kundabuffer which, unfortunately, their ancestors had possessed."

"Owing to the action of these two sacred cosmic laws, there first arise from the substance called 'ethernokrilno,' under certain conditions, various what are called 'crystallizations', and from these crystallizations there later arise, also under certain conditions, various large and small, more or less independent, definite cosmic 'formations."

"Ethernokrilno' is the primordial substance with which the whole Universe is filled, and which is the basis for the arising and maintenance of everything that exists."

"You should also know that only one cosmic crystallization, known as the 'Omnipresent Okidanokh,' although also crystallized from ethernokrilno, has its prime arising from the three holy sources of the sacred 'Theomertmalogos,' that is, from the emanations of the Most Holy Sun Absolute."

"I repeat the Omnipresent Okidanokh, among other definite cosmic crystallizations, unfailingly participates in all cosmic formations, both large and small, wherever they arise in the Universe and whatever the external surrounding conditions."

"This common-cosmic 'unique crystallization,' or 'active element,' has several particularities proper to it alone, and it is chiefly owing to these particularities that most cosmic phenomena occur—among others, those we have spoken of that take place in the atmosphere of certain planets."

"The first consists in this when a new cosmic unit is being concentrated, the 'omnipresent active element' does not blend as a whole with this new arising, nor is it transformed as a whole in any definite place in it—as occurs with all other cosmic crystallizations in all these cosmic formations—but as soon as it enters as a whole into any cosmic unit, there immediately occurs in it what is called 'djartklom,' that is, it is dispersed into the three fundamental sources from which it arose. Then these three sources, each separately, give rise to the independent concentration of three new distinct formations within the cosmic unit. And in this way the 'omnipresent active element 'actualizes, at the beginning of every such new arising, sources for the possible manifestation of its own sacred law of Triamazikamno."
"First of all, you should know that every cosmic localization known as a 'brain' takes its form from crystallizations for whose arising the affirming source is one or another of the corresponding holy forces of the fundamental sacred Triamazikamno contained in the Omnipresent Okidanokh. And the holy forces are further actualized in the presence of beings precisely through these localizations."
"The second brain, which transforms and crystallizes the second holy force of the sacred Triamazikamno, the 'Holy Denying,' is placed in them, as in us, along the whole length of the back, in what is called the 'spinal column."
"And so, my boy, in the presence of each one of your favorites, the Omnipresent Okidanokh undergoes the process of 'djartklom,' and in them also, each of its three holy forces blends independently with other cosmic crystallizations for a corresponding actualization. But since they have entirely ceased to fulfill being-partkdolgduty, chiefly because of the abnormal conditions of being-existence gradually established by them themselves, none of these holy sources of everything existing is transubstantiated for their own presences, except the denying source alone.
"The crystallizations that arise in their presence from the first and third holy forces are utilized almost entirely by the common-cosmic trogoautoegocratic process, and only the crystallizations of the second part of the Omnipresent Okidanokh, the Holy Denying, serve for the coating of their own presence. Hence most of them remain with a presence consisting of the planetary body alone, and are thus, for themselves, destroyed forever."
"In the meantime, I shall tell you about the elucidating experiments pertaining to this omnipresent cosmic crystallization at which I was present in person."
"In my three 'being-centers,' that is, those centers localized in the presence of every three-centered being under the names of the 'thinking,' 'feeling,' and 'moving' centers, there began to be perceived in each one of them separately, in a strange and unusual way, the definite impression that each of the separate parts of my whole planetary body was undergoing an independent process of sacred 'rascooarno,' and that the cosmic crystallizations composing the presence of each of these parts were flowing 'in vain.'"
"'This metal is a definite planetary crystallization, representing one of the densities required for the said "stability" in the process of the "common harmonious movement of all systems." It is a formation resulting from previous processes of the reciprocal action of the parts of the Omnipresent Okidanokh. Now I will allow the transformation of this metal to proceed artificially at an accelerated pace, by means of the particularities of the same factors."
"'So that you may have a clearer picture of the whole experiment you are about to witness, I shall have to give you at least a brief account of my own first scientific deductions as to the causes and conditions that bring about the crystallization, within planets, of the three separate parts of Okidanokh in one or another of the definite formations I referred to."
"It must be noted here without fail that at the time of my second descent in person to the surface of your planet, there was present in all the three-brained beings of these three independent groups, instead of the impulse called 'needful striving for self-perfection,' which should be in every three-brained being, an also needful but very strange striving already thoroughly crystallized, to have all the other beings of their planet consider their country the 'center of culture' of the whole Earth."
"From our earliest meetings, the sensitivity and concern with which he spoke about beings like himself always touched me deeply. And when my reason had clearly recognized that the function of 'conscience,' transmitted to him by heredity and fundamental for all three-centered beings, had not yet quite atrophied in him, there arose, and eventually became crystallized in my presence, a 'really functioning needful striving' toward him, as though he were a kinsman of my own nature."
"To clarify what I have just said, a good example is the difference between the presence, already definitely crystallized, of the psyche of your dog and your cat. You have only to pet your dog a little and get it used to anything you please, and it will become affectionate and obedient to the point of abasement. It will follow you around and cut every sort of caper just to please you. You can take liberties with it, beat it, be thoroughly mean to it; it will never turn on you, but only grovel still more at your feet."
"At the same time there was gradually crystallized in the Reason of ordinary beings a directing factor, of course illusory, which later contributed to the formation in the common presence of each of your favorites, especially the contemporary ones, the 'Reason' of their so-called 'waking existence,' and this factor is to a large extent the cause of the frequent change in their convictions."
"Owing to this factor, crystallized in the presence of the three-brained beings of that period, it became the custom that anyone who 'fell ill,' as they say, of some disease or other had to be given a dose of this powdered horn to swallow."
"I must emphasize here that, although this curiosity had begun to be crystallized in the psyche of your favorites immediately after the loss of Atlantis, it never functioned so blatantly in the beings of former epochs as it does in the contemporary three-brained beings there, who have more of it, I dare say, than there are hairs on a 'toosook.'"
"Moreover, an association arose in my thoughts because long before this I had heard a great deal about the peculiarities of nature in the regions through which the proposed caravan route lay, and in consequence a certain 'being-love of knowledge' that was already crystallized in me, having been shocked into functioning by what I had overheard, at once imposed on my common presence the need to experience all this myself directly with my own organs of perception."
"In those remote days— infinitely remote for your contemporary favorites—that is, not long before the second transapalnian perturbation occurred to this ill-fated planet, certain consequences of the properties of the 'organ kundabuffer' had begun to be crystallized in the presences of the beings of the continent of Atlantis; and this aroused in them the need, among other needs unbecoming to three-brained beings, to adorn them-selves with various trinkets and to wear the famous 'talismans' they had invented."
.



.












Freudin teorian vallankumouksellisin idea oli se, että sekundääriprosessi voi vallata primääriprosessin ja ihmisestä voi kehkeytyä ammattimainen omien traumojensa toistaja ja niihin liittyvien viettien välttäjämarionetti. Tämä oli juuri se mitä Syntilässä tapahtui teollisessa mittakaavassa. Kun Syntilän työntekijöiltä kiellettiin jotain fundamentisti inhimillisyyteen kuuluvaa he alkoivat projisoida paineitaan kulttuurisesti ohjatulla sublimaatiolla Pelitalon toteuttajaportaaseen. Nörteistä tehtiin seksuaalisesti latautuneen vihan kohteita, seksuaalisesti sidottuja joita vasten seksuaalisesti vapauduttiin. Pelitalossa työsketeli paljon sitä toteuttajaporukkaa, joka käytti vapaa-aikansa Syntilä tuotteiden parissa. Mitä enemmän Syntilässä vapauduttiin sublimaation avulla, sen vähemmän Pelitalossa oli vapaudentuntemuksia. He katsoivat suuren osan valevaillaoloajastaan tuota silmää, jonka aktiivisen halveksunnan ja vihan kohteina olivat.

Tämä vankila oli luotu mahdottomaksi paeta. Sen sinettinä oli paitsi ihmisen genetiikka, myös kaikki voimakkaimmat vietit. Vanginvartija oli jokainen, joka ei puuttunut tapahtumien kulkuun analysoimalla sitä tarkasti. Väkivaltaisella egoistisella harmaankivenläpi survivalasenteella ei saanut lopulta muuta aikaan kuin sublimaation kiihtymistä. Siinä oli tatuoinnit, torjunta, rock'n roll ja sublimoitu viha. Vanginvartijat salaa fantasioivat juuri tällaisesta järjestyksestä, joka nyt kaikkialla rauhassa kristallisoituikin. Hän tiesi, että jonakin päivänä tämä järjestys muuttaisi koko elämän vankilaksi. Jokaisella ihmisellä, joka ei ole houkka, olisi viimein kasvoilla vangin tai vartijan ilme. Ne olivat yksi ja sama: vankilan asukkaan ilme. Ne, jotka eivät puutu asioihin, kirjoittavat toimintaohjetta itselle runomuotoon. Ikään kuin se olisi myötätuntoista uhrin tulevaan tilaa kohtaan. He eivät puutu asioihin. He kuvaavat tarkasti sitä mitä tulevat tekemään sille, johon kaikki aktiivinen viha on siirretty, sille, joka aiheutti ohikiitäväksi hetkeksi katkoksen, järjestyksen katoamisen, mitättömän viivytyksen.
Orwellin Eläinten vallankumous opettaa tietysti sellaisenkin mahdollisuuden, että koko kysymys Venäjästä, hegemoniaksi luotu antipatia, ei ole mitään muuta kuin sympatian projektio: ihmisseparaattori.

HAARP-PAINAJAISTEN YÖ

Tyhjään huoneeseen kajasti himmeää valoa sivuseinän oviaukosta. Huoneessa risteili tyhjiä pyykilankoja. Ripustin yhdelle pyykkipojilla mustavalkoista noin A4 kokoista mustavalkoista valokuvaa. Kuvassa oli aikuinen tuntematon mies, ja miehelle maalauttu pandakarhun todella surullinen naama. Mutta mies ei muuten vaikuttanut surulliselta. Joku sanoi tai ajattelin, että tämä kuva merkitsee "onnea". Kun olin ripustanut kuvan jäin aloilleni odottamaan. Tarkoitus oli saada huoneessa ajelehtiva kummitus tai demoni valottumaan kuvaan. Kun se ei onnistunut raivosin turhaumaani hampaat irvessä, niin kuin Lipton Cockton raivoaa samannimisessä elokuvassa: sylki lensi hampaiden väleistä. Huusin pimeyteen, yritin provosoida demonia näyttäytymään.
Kun pienen valtion asukas sanoo, että valtiota ei tarvita, se on sellaista idealismia, jonka todellinen sisältö on: tarvitaan imperiumi. Imperiumeja taas ei pallolla ole yleensä vain yksi vaan vähintään muutama. Käytännössä silloin tilanne on aina ns. orwellainen nykyisillä pyssyillä. Kannatan sitä hitusen vähemmän kuin valtiota, ja tässä ei todellakaan ole idealismista kysymys.
  
Onko loogisesti ajateltavissa kolmas vaihtoehto? Voiko olla tai tulla mitään muuta? Ja jos on näin, onko venäjänvastaisuus Suomen valtiollisen olemassaolon välttämätön perusta?
 
Ovatko naiset aina imperialisteja (toivottavat periferioihin ytimien sotilaat tervetulleeksi), ja miehet aina valtiomiehiä (haluavat vetää niin paljon rajoja kuin ikinä mahdollista vahvimpien ytimien ja itsensä väliin)?


12.9.2016

Tommi Liimatan Jeppistä -romaani (2014) vetää peukalopaikoista. Teksti näyttää olevan hyrymäisen tarkkaa kadonneen ajan (koululaisena 1980-luvulla) kuvausta. Vaikuttaa kelpokamalta, vaan en ole varma jaksanko itse näin pitkästi uppoutua sinänsä yksityiskohtia myöten täysin tunnistettavaan nostalgiaan. Tommi Perkola luultavasti pitäisi tästä.

SYNTILÄ

Syntilä oli tavallaan uusi kirkko. Syntilän tiloissa alastomuuden häpeä muunnettiin uhmaksi ja toiseuden vihaamiseksi. Näiden tänne ohjautuneiden nuorten ihmisten suuri elämänvietti oli ensin täydellisesti padottu. Syntilässä tuo padottu elämänvietti sitten vapautettiin asteittain kääntämällä se kiihottavaksi ja turruttavaksi thanatosvietiksi. Ei suinkaan muikku, vaan kuolema, huudahti kameramies. Kamera pyöri nyt. Katso kameraa, älä minua, vaikka olisin sinusta miten ihana. Käsitätkö? Siellä, siellä kameran silmässä ovat he, joille me tätä teemme. Kuolema, persoonattomuus, adrenaliinimyrsky, rajojen haihtuminen tuntui uskomattoman helpottavalta. Se jo itsessään oli eräänlainen orgasmi.

Alastomaksi riisuttu vartalo huokui elämäntahtoa joka oli partiopoikamaisen valmis muuntumaan vähittäisten leikillisten alistumisten sarjana vallantahdoksi. Se oli julkinen ja sokea miltä hyvänsä silmältä. Se oli vielä prosessoimatonta lihaa. 

Aloittelijat vietiin Syntillän kellariin. Kellarissa tehtiin kärsimyksestä itsehallinnan tärkein prosessi. Aloittelevat työntekijät huomasivat saavansa tyydytystä rankaisusta, joka oli työn ainoa sisältö ohi näennäisten puuhastelujen. Tämä kellari kaikkine unineen ja huutoineen oli kuin Freudin tietämys ja LSD-lappu psykopaatin kädessä. Mitä ihania mahdollisuuksia manipulaatioon nämä täällä pioneerityönä suoritetut ihmiskokeet vielä avaisivatkaan?
   
Vaikka kaikki Syntilän tapahtumat olivat julkisia tosi-TV lähetyksiä, juuri kukaan ei arkitodellisuudessaan ollut niistä tietoinen. Ne eivät oleet mitään sellaista, joista kohkattaisiin sosiaalisessa mediassa. Syntilän pääkonttori oli kaupungin näkyvimmällä paikalla kirkontornia korkeampi rakennus. Kukaan ei silti kysynyt tai käsitellyt sitä tosiasiaa, että tämä rakennushan varjosti kirkkoa. Kirkossakaan tätä asiaa ei innokkaasti pantu merkille. Ihmiset olivat tulleet sokeaksi sille mikä oli itseasiassa koko aikakaudessa vaikuttavin instituutio.
   
Syntilän lasinen läpinäkyvä rakennus oli kätkemässä puuhastelun taakse piilotettua kätkentäleikkiä.  Banaali salaisuus, joka oli ikään kuin tunnussana, paljastettiin uusille työntekijöilleä porrastettuna avaamisten sarjana. Vanhemmat työntekijät saivat työssään tyydytystä uudempien avuttomuudesta. Jokaisella portaalla oli väliä, jokaisesta erosta voitiin saada irti tämä tyydytyksen ja kärsimyksen kaksoisenergiakvantti.
 
Vanhempi työntekijä ei ollut vaarassa samaistua tulokkaan avuttomuuteen, koska hän oli hylännyt omat alkuaikojen traumaattiset kokemuksensa. Tämä hylkääminen oli maksuväline: hylkäämällä omat henkilökohtaiset tunteet, hän lunasti etenemisen uralla. Hän oli astunut itseään suuremman palvelukseen. Se jokin oli Syntilä. Syntilä oli kaikkia ihmisiä suurempi. Se oli suurempi lahjattomia, ja se oli suurempi lahjakkaista. Se oli suurempi alhaissäätyistä ja se oli suurempi kuninkaita. Se oli suurempi Paavia ja se oli suurempi Kristusta. Tai näin ainakin hiljaa haluttiin viestiä.
  
Syntilässä työskenteli monta erinomaisen merkittävää henkilöä. Heitä vastaan ei voinut kuvitella kapinaa. Heitä oli valtameri. Heitä oli enemmän kuin valtameri. Tuo valtameri oli kuin yksi elävä organismi, joka täytti koko universumin. Siitä valtamerestä kaikki oleva kristallisoitui. Kaiki mikä oli olemassaolevaa ja totta oli sitä vain Valtameren kautta.
    
Valtameri joko piti tulokkaasta tai ei pitänyt. Viestittiin, että missään vaiheessa tulokkaan omat henkilökohtaiset tunteet eivät tulisi merkitsemään mitään. Mutta uudesta paremmasta asemasta käsin aukeaisi tilaisuus lunastaa emotionaalisia merkityksiään takaisin, tilaisuus laittaa "vahinko" kiertämään. Tai näin ainakin sanattomasti haluttiin viestiä. Kaikki tietysti riippuisi lopulta siitä, mitä he, jotka kameran silmän takana olivat, hänestä ajattelisivat.
Hän toisti maanisesti traumansa traumasta hehkuvan vihan vimmalla, ja toiset tietysti taputtivat. Tällaiset ydinvoimalatyypit olivat yleisiä aikakaudella, joka hyväksyi ydinvoiman.
Algoritmin tila oli nyt se mikä oli. Kuullotettujen moniulotteisten pintojen verkostosta ei pystynyt palauttamaan ainoatakaan luonnonvakiota. Satusuomalainen oli käviessään vain tokaissut, että tuossakin on hyvät värit. Siitä ei paljon viisastunut, kun vaatimattomana tavoitteena oli luoda pinta, jonka matemaattisista ominaisuuksista tulisi voida ennustaa luonnonvakiot jokaisessa universumin pisteessä. Kristallisoituminen oli vaiheessa ja vaarassa mennä pieleen. Jos se pääsi tapahtumaan epäpuhtaiden värien kajossa, koko tuotanto pitäisi sulattaa ja valaa uudelleen.
  
Kristalli, kristalli, kristalli, nuoruus jäi taakse. Mitään ei saanut enää ilmaiseksi ilman uhrausta. Uhraukset, joihin oli varaa, saattoivat helposti olla nekin turhia ja jääde vaille menestystä. Vain oikeaoppisesti tapahtunut kristallisoituminen vapautti loputtamasta uhraamisen kierteestä. Uhraaminen taas saattoi uinahtaa pakkomielteiseksi traumatoistoksi. Missä oli oikea oppi? Se oli algoritmissa, vain algoritmissa.  

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com