31.7.2016

VUORIKIIPEILYN YRITTÄMINEN

on vuoren rinteen koluamista ilman että huippu tulisi valloitetuksi. Kukaan, joka ei ole itse yrittänyt samaa, ei anna touhulle paskankaan arvoa.

ELECTRONIC MUSIC

Though, need to keep in mind that George Mallory never get the Everest. He's body was lost on Everest for 75 years. Electronic music (in its pioneering sense, as you mentioned) is in much kind of that. You have much better tools than before, maybe bit evolved or degenerated human capacities, but exactly the same Everest, which heights and dangers keep being unknown.

TAITEEN MERKITYS

on lyhyesti sanottuna sama kuin inhottavan juorun merkitys. Vihastuneen sotajoukon edessä mitä hyvänsä voidaan sanoa ja uskoa sellaisista ihmisistä, joilla ei ole esittää taidetta joka pysäyttää heti, yksilön, yksilötasolla.
  
Eettiseen vetoaminen ei auta silloin kun ei ole enää oikeutta puhua. Silloin on vedottava johonkin paljon välittömämpään joka vaikuttaa paljon syvemmin kauan ennen sitä kuin ensimmäinen sana tai puolustuspuhe tulee lausutuksi. Siitäkin huolimatta että vastassa on ehkä joukko "sivistymättömiä" avaruusolentoja, joiden kehitystaso on miljardivuotta omaamme edellä.
  
Sokeat lautakunnat jauhavat pelkästään rappeuttavaa sopupelipolitiikkaansa maailman tappiin (joka kenties jälleen kerran on lähellä). Taiteen perusmerkitys ei siitä värähdä mihinkään suuntaan.

30.7.2016

NEW SENTENCE, 125 X 250 CM, ON METAL SHEET


Arabigraffitit ovat hienoja.


Hieno nykyaikaan sopiva arvosteluasenne: "En saanut mitään. Annan silti neljä tähteä viidestä."

29.7.2016

Freudilainen pilvi Venäjällä. "Tässä ei ole mitään luonnollista" sanoisi pilvitutkija.

Venäjän henkinen ydin on hiilikaivoksessa 1200 metrin syvyydessä Donbassissa.

"Emme voi kertoa tai valokuvista näyttää mitä alhana näimme." sanovat siellä käyneet.

"Toisaalta vaara että kukaan koskaan ottaisi tarinamme todesta, on minimaalisen pieni."

 "En enää halua tämän kokemuksen jälkeen matkustaa kuuhun, koska se on tarpeetonta."

"Voin vain todeta, että etsimisen voi lopettaa. Malja on tehty suuresta jalokivestä, joka putosi maahan kauan sitten, aikana jolloin enkelien lankeemus tapahtui."
Kesänäyttelystä juttu Moldovan television uutislähetyksessä. Työt hyvässä seurassa (2 min kohdalla) hehkuvan sauditaiteilija Wedad Albakrin sufiaiheisten töiden kanssa.
Romussa pari kappaletta uudelta albumilta.

LEGOLANDISTA VOTKAMUSEOON

Ruotsi ja Tanska ovat siinä mielessä hyvin samankaltaisia kuningaskuntia, että kumpikaan ei varsinaisesti ylitsepursua seksuaalienergiaa. On hyvää uudenpolven miksausyritystä skandinaavisen blondin ja turkkilaisen välillä, vaan totuus on se, että ensimmäiset todella hyvät (lue vatsanpohjassa tuntuvat) sääret näin vasta paluumatkalla Jönköpingissä.
  
Ei voi sanoa, ettei tanskalaisissa ja ruotsalaisissa naisissa olisi vetovoimaa. Mutta se perustuu enemmän söpöyteen ja nätteyteen kuin silkkaan mekaniikkaan. Ruotsalailaiset ja varsinkin tanskalaiset naiset ovat kaikista kasvojensa, sormiensa ja ihonsa hienouksista huolimatta usein luustoltaan aika järeätekoisia mitä tulee jalkoihin. Vähemmän näkee kenialaisen pikajuoksijanaarasgebardin luustoa, joka itselleni toimisi rytmihäiriötriggerinä.
  
Puhdas spirituaalinen sensuaalisuus ei tietenkään sinänsä aseta keholle paljon vaatimuksia. Yleissääntönä on: mitä enemmän lihaa ja vettä, sen voimakkaampi värähtely. 
  
Jälleen täytyy pohtia inhimillisen seksuaalisuuden luonnetta. Mistä siinä on kysymys. Se ei selvästikään riitä olemaan elämän päätarkoituksia puolillekaan ihmiskuntaa. Mistä johtuu esimerkiksi aasian maissa se, että naisten kauneus on tiivistynyt tiettyihin valtioihin, kun taas toiset valtiot on jätetty vaille sulon ylenmääräisyyttä.
 
Voisiko joku selittää tämän biogeneettisesoteerisen mysteerin? Haluaisin lukea afrodisian historian enkä mitään Foulcautin seksuaalisuuden historiaa homonäkökulmasta. Homoseksuaalisuudessa ei ole  mysteeriä, vaan se seuraa tästä pääkysymyksestä suoraan: mitä vähemmän afrodisiaa, sen yleisempää homoseksuaalisuus on. Mutta millä tavalla afrodisian määrä käytännössä lisätään? Ei ainakaan sotimalla, kun maailman historiaa katsotaan. Sotaisat kansat ovat häviäjiä tässä suhteessa.
 
Onko seksuaalisuus vain yksi päihde muiden joukossa? Huume, jolla ihmislaji huumaa itse itsensä aistillisuuksien ja fyysisten erojen hillittömyydessä? Kuinka pitkälle kehon liioittelussa voidaan mennä? Heroiinin isoveli on ehkä seksi ja pikkuveli on sota, joka vaatii yhdenmukaisuutta. Seksissä on riskinsä, joita yhdenlaiset ihmiset tulevat aina halveksimaan siinä missä toisenlaiset luopuvat vaarallisista päihteistä kokonaan.  
  
Samassa tekee mieli kysyä taiteen perusteita ja estetiikan pääsääntöjä? Miksi suomenruotsalaisella puolella niin paljon painotetaan "tietoisen tekemisen" merkitystä. Että sinänsä saman tekevää mitä tekee, kunhan teko on TIETOINEN. Eikö tämä vaatimus ole juuri ironista piikittelyä suomalaisuudelle, joka ei KOSKAAN VOI OLLA tietoista kovin monimutkaisissa kysymyksissä, koska kolonialismi on paitsi tuhonnut myös väärentänyt alistamansa kansakunnan itsetietoisuuden. Ja on turha luulla, että se joka kykenee väärentämään tämään toisten historian ei osaisi vielä paremmin väärentää omaansa.
   
Suomalaisella ja ruotsalaisella on täysin erilainen psykologinen suhde TIETOISUUTEEN. Kruunun miehille tietoisuus on jotakin, joka otetaan karaistuen haltuun ja jota käytetään alistamisen välineenä, hyvin hienostuneella tasolla. Silti, hyvin pitkälle viljeltynäkään, se ei ole mitään ihmeellistä, se on vain työkalu.
 
Suomalaiselle tietoisuus sen sijaan on täynnä mysteeriä ja hallitsemattomuutta. Suomalaisen täytyy kunnioittaa transsendessiä eri tavalla, koska se on ainoa, josta suomalainen voi saada tietoa itsestään ylipäänsä. Se ei ole minkään väline, vaan päätarkoitus. Tässä on jotakin samaa venäläisen sielun kanssa. Vaikka Venäläinen ei kysy taikasieneltä kuten suomalainen kysyy "Mikä on suhteeni Ruotsiin". Venäläinen kysyy: "Mikä on suhteeni universumiin, kosmokseen, rakkauteen, Jumalaan." Näistä yhtäkään ei ruotsalainen ota vakavasti, sillä hänelle riittää pelkkä hallinta ja vallanpitäminen.
    
Siksi, jos suomalainen omaksuu ruotsalaisen estetiikan ja suhtautumistavan, hänestä tulee vain heikko vasalli ja isojen poikien käskyläinen, orja ja lakeija, ei mitään TOSIOLEVAA. Tällainen (tietoisesti) karhuja moottorisahalla matkamuistoiksi veistelevä kalevalapelle on juuri sitä mitä Kruunun ilkeimmät joupporenttusotamiehet toivovatkin.
  
Mutta sfinksin kysymys, joka ruotsalaiselle voidaan kaikesta huolimatta esittää on se sama, jonka Voltaire jo Kaarle XII historiassaan esittää: miten on kuningaskunnan omavaraisuuden laita afrodisia-afääreissä? Joko taas täytyy neuvoa etsiä Krimiltä ja Ukrainasta?
    
Ruotsissa on teiden asfaltti kuin neekerin mokka, kun Suomessa tiet ovat puoliksi jo rysslannin mallia. Paljon näkee silkasta kulttuurin kypsymättömyydestä johtuvaa epätietoa ja viimeistelemättömyyttä kotimaan säädännössä. Mutta tiedostamattoman käyttäminen taiteen voimavarana on oikeastaan ainoa mahdollinen ulottuvuus siellä missä kirjoitettua historiaa ei ole... tai missä se on kadonnut... tai missä sanat eivät enää riitä.

Ja vastaavasti siellä missä tiedostamatonta ei osata käyttää muuna kuin hallinnan välineenä on helposti kolkkous ja aavemaisuus omaa luokkaansa. Sitä mietiskelee valvoessaan vanhassa koulussa Norrköpingin erämaassa valot päällä koko yön mitä kummitukset seuraavaksi keksivät. Aitoa ruotsalaista kauhua on se kun kello 00:00 kauniina kesäyönä ovelle kolkutetaan. Oven avaamiseen riittävää rohkeutta ei löydy. Näillä kuninkaan etäisillä metsästysmailla lähimpään naapuriin on matkaa ehkä 15 kilometriä. Aivan helposti ei suomessa saa samaa aikaan. Kotoiset kummitukset kun tuntuvat leppoisilta. Kun toiset muut nukkuivat makoisasti, itse värisen koko yön ja kuuntelen koputuksia, kovia paukahduksia. Kuljen lukemattomissa pimeissä huoneissa ja komeroissa kynttilän valossa.
 
 Niille vanhoille ja väsyneille, jotka ovat "graalinsa" jo löytäneet, ei etsiminen merkitse mitään. Toisaalta niillä, jotka tietävät Graalin olevan niin hyvässä piilossa, ettei kukaan toinen voi sitä löytää, on sama tilanne. Tilanne kiihtyy kun ymmärretään varsinaisen Graalin makaavan Donnbasslaisessa hiilikaivoksessa 1200 metrin syvyydessä.
  
Tiedostamattoman kädenliikkeistä seuraa epäjatkuvuuksien ja kaoottisuuksien peilimaailma. Mitä enemmän tanskalainen lakaisee ja siivoaa, sen enemmän ryssä sotkee. Eikö juuri tuo fanaattinen asenne näkyvän viimeistelyyn ja siistimiseen kerro sisäisestä valepukeutumisen tarpeesta. Toisaalta pääasiaksi muuttunut ilmiasu hehkuu kummallista virkistävää energiaa: toissijaisuudeksi määritelty aputehtävä (estetiikka) on vaarassa paljastaa ensisijaisen (jumalallisuuden yksityiskohdissa).
  
Tanskalaisen legopalikat sopivat täydellisesti toisiinsa kaikissa mittakaavoissa ja tarkoittavat Lek God, leiki hyvin. Venäläisen leegot taas ovat kaikki hieman toisiinsasopimattomia kaikissa mittakaavoissa ja tarkoittavat Lek God: leikki on jumalasta... kosmisen jokerin naurua. Legolandissa on jättimäinen leegoista koottu pääkallo ja teemana merirosvous (legohatuissa natsitunnukset). Kun taas votkamuseoon kootaan erään toisen transsendessin historia.
pidetty, sävyisä ja sulkeutunut
eurooppalaisittain paikattu hammas
Hän oli 35-vuotias alokas.
Törnin jääkäreiden osana oli lähteä lomalle.
Hänellä on parhaimmat intiaanipäällikön ominaisuudet.
Sotasaaliiksi tuli 115 paria suksia.
Komppaniaan saapui pitkä mies Turusta, Morfiini-Mauno (Koivisto).
Alakulpin autonkuljettajana toimi varusmiespalvelustaan suorittanut laulaja Elvis Presley.
Törni oli karannut lomalta rintamalle.

25.7.2016

Itämeren tyttäret ovat maailmassa kauneimmasta päästä. 
 
Tanska on ollut Venäjän liittolainen sodassa milloin Ruotsalaisten vaaraa, milloin Englannin mahtia vastaa. Tanskalla on tälläkin hetkellä loistavat bilateraaliset suhteet Venäjään Nato-sähläämisestä ja pakotteista huolimatta. Pelimiehet osaa.

Harva kansakunta on osallistunut historian sotiin siinä määrin kuin pieni Tanska. Ehkä sillä ei ole ollut varaa olla osallistumatta. Varmaan se on eri tavalla muokannut tietoisuutta kun pitää pienenä joukkona järjestyä usein milloin mitäkin uhkaa vastaan - ei vain lännestä tai idästä vaan kaikista ilmansuunnista. Tanska oli Talvisodassa Suomen liittolainen samaan aikaan kun se oli julistuksellisessa Valesodassa natsi-Saksaa vastaan.
         
Tänään oli vuorossa kaikkien maailman leikkimisen päälle ymmärtävien lasten Mekka: Legoland Billund. Loistava moderni asunto Herningistä 30 euroa yö Airbnbn kautta. 
Kaikki kasvit kääntyvät pois pimeydestä, paitsi yksi. Jos valkoinen heteroseksi onkin pelkkää puhelimen ääreen nukahtamista, mistä saavat siipisulkien pienet varret kosteutensa muualta? Herran tiet ovat tuntemattomat mutta Herrakin on kosmisessa mittakaavassa erehtyväinen. Ihmisen suhteen. Mitä enemmän ihminen tietää, sen systemaattisempi on metodi, jolla Jumala hylätään, oma silmä sokaistaan, korva kuuroutetaan ultraääniseen kvarkkien tinnitukseen. Tällä systeemillä Nietzschensä lukenut ruotsalaishippi Jöns etsii myrskyn silmästä suurinta illuusiota ja harhautusta. "Ei shamaaneja ole olemassakaan." hän ilmoittaa kuin Kruunun armeijan joulupukiksi pukeutunut absolutismin kalkitsema juoppo suomalaiselle ryysyläislapselle, jota ei viedä vapaamuurarien temppeliin jouluaattona. Musta pukki etsii välinpitämättömästä asenteesta egonsa rakennusainetta, eikä mitään tietoa. Hänen sanomansa on epätoivon ja pimeän tulevaisuuden mekaaninen, täysin aistiton ennuste.   

OVILLA EI LUKKOJA MUTTA VARTIJAT

Christianian lyseo on kuin luterilainen kirkko josta on typistetty torninhuippu ja risti pois. Se on sarveton kuin suomenkarjan lehmä. Mutta viereisen Vor Frelsers Kirken helvetin kellot kumahtavat Christianialle yhtä uhkaavasti kuin vanhan hippinaisen kirosanat mopedinsa satametriä alueen sisäpuolella käynnistävälle turkkilaiselle kebabmyyjälle. Ainakaan myrkylliset ilmansaasteet eivät leviä maailmaan Christianiasta. Kaikki on naturaalia.

Monarkille kulkuesteiden näkeminen tuottaa nautintoa. Vor Frelsers Kirken torni on sarvivalaan sarvi. Spiraalimaiseen torniin noustaan kierremäisiä portaita, joita on niin monta että hippi näkee ne ennalta. Vieteriukkoa kiihottaa kulkuesteen ajatus. Ettei olisi mahdollista edetä ellei jaksaisi ponnistaa ylös, porrasta, elostelevasti porrasta ja porrasta, ikuisesti. Loputtoman kunnianhimon escherläiset portaat on rakentanut keijujen kuningas kirkkoon jossa kumajaa hippiä syyllistävä kello.
 
Tanska oli toisessa maailmansodassa niin natsimielinen että jopa Nato-kiimainen Anders Fogh Rasmussen on sitä kauhistellut. Tämän lähteen mukaan Christiania on nimenomaan entinen Yhdysvaltojen sotilastukikohta, mitä asiaa ei nykyisessä poliittisessa ilmastossa muisteta mainita. Rakennukset ovat rappeutuneita kuin hippien poseeraus joka ei mene henkisestä työstä lopputuloksensa puolesta. Se on työn esittämistä. Tietoisen ihmisen esittämistä. Vaihtoehdon esittämistä. Ilman varsinaista substanssia.
  
Christiania on vapaan Euroopan museoalue, jossa vaihtoehtoisten todellisuuksien harhat on tutkittu ja tarkasti asutettu. Siitä on tullut poliisilaitos, joka jakaa pimeyden sakkolappuja niille, jotka vielä etsivät tai nyt vasta aloittavat. Tällaisten pienyhteisöjen asukkaat kannibalisoivat toisiaan henkisesti niin kuin minkä hyvänsä pienyhteisön toisiinsa kypsyneet jäsenet. Näin kertoo pohjoisruotsista Christianiaan vuosia sitten ajautunut hippi Jöns. Laitos muistuttaa Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän infrastruktuuria mutta sääntely lähestyy länsieuroopan normeja ilman Putinin Venäjän siiventyviä kostuttavaa "hihihahaa".
 
- "Here Everything is Forbidden."
- "Yeah. Its not a temptation."
 
Jöns tarjoaa oluet. Istumme talon ulkorappusella ja juttelemme niitä näitä. Tytöt lähtevät pissalle. Poika on istuu sylissä. 
 
Suomeen verrattuna Tanska on silti kuin suuri kierkegåårdien yhteisö. Christianissa työssä käyvä sivistynyt eurooppalainen voi rentoutua vapaapäivänä lasten kanssa ja poltella marihuonaa samalla kun lapsen juovat pirtelöä tai nukkuvat. Jöns selittää että paras kukka on tanskalaista Christianiassa kasvatettua eikä maksa seitsemää euroa enemmän grammalta. Itse en ole näiden keuhkosumujen ystävä, vain vapauden ystävä. Espanjalainen hyvä viini maksaa ruokakaupassa kolme euroa pullo. En ole varma saako Suomen alkosta edes tätä tasoa nykyisin, millään hinnalla. Suomessa ja Ruotsissa on maailman parhaat sienet, muistuttaa Jöns: "Jos olisin espanjalainen tai italialainen muuttaisin varmasti sienien perässä Suomeen."
   
Viinin laatu taitaa olla nykyeuroopassa poliittinen kysymys. Kaikkiin maihin laatuviinejä kun ei haaskata. Se on kuin IC-juna joka menee ensin ohi Hyvinkäästä, sitten Riihimäestä, ja lopulta Hämeenlinnastakin. Nämä kun eivät ole keskustalaisia paikkauntia. Tanskassa en luulisi että on keskustapuoluetta olemassakaan. Yhtäkään juhasipilää ei tule vastaan. Vielä vähemmän on RKP:läisiä ja kristillisdemokraatteja. Poliisien liikennevalvonnan peltipönttöjä ei näy kiusaamassa autoilevaa kansaa, eikä näy paljon poliisejakaan. Tieliikenne sujuu sivistyneesti. Ylinopeustapauksia näkee harvoin. Kulkuesteet ja hidasteet ovat vähissä näkyvän maailman osalta. Mutta kuninkaan miehet ovat tarkkana. Jos liikenteessä hiipii vieraan vallan, vaikka heliotroopilla näkymättömäksi tekeytyviä vihamielisluontoisia organismeja, silloin saattaa nelikaistaisella moottoritiellä suuret kuorma-autot muuttua näkymättömiksi kuin keisarin uudet vaatteet. Maiseman alastomuudesta katsojan päälle jyrää satatonnia rautaa. Tämä tulee jokaisen VW Vaninsa nokan eurooppaan suuntavan toisinajattelijan ottaa huomioon Tanskan saarilla kuljettaessa. Lukekaa Anderseninne, toivon.
   
Tanskalainen arkkitehtuuri hämmästyttää vammaisten monitoimitaloissa ja työläisparakkien pimeillä käytävillä yksityiskohtiensa viimeistelyllä. Ovet ovat kuin Gibson-kitaratehtaan Custon Shopissa Nashvillessä valmistettua puuta. Syrjäisten pikkukaupunkien tehdasalueet ovat silmäähivelevää nähtävää. Niillä kuljeskellen voisi lahjakas taidevalokuvaaja tehdä elämäntyön. Skyline on kaikkialla tanskassa kovaa puuta.
  
Maa on piirretty ihmisen mittakaavaan. Läsnä on yksityiskohdista nautiskeleva tyyli ja tahdonvoima, mutta samalla elämän osaaminen ja rentous. Vieraanvaraisuus on kuin lipun puna: kirpeä mutta lämmin. Ovilla ei lukkoja mutta vartijat. Ainakin Fredriksbergissä unet ovat silkkaa psykedeliaa. Morfisen kentän hallitsevana värinä on täällä kirkas keltainen. Pitkin yötä kuninkaan miehet ystävällisesti tiedustelevat vieraalta matkan tarkoitusta.
    
Fredriksbergistä saa mahtavan parvekeasunnon neljälle hengelle Airbnbn kautta 60 € yö. Suosittelen palvelua. Vapaita edullisia asuntoja on suuremmissa kaupungeissa vähän tarjolla, mutta toisaalta tarjoajille voi lähettää massakirjeenä kyselyitä. Todelliset mahdollisuudet karsiutuvat nopeasti.  
 
Fredriksbergistä kulkee kaksi metrolinjaa, joista toinen kolmen pysäkin päässä Nyhavenista. Ohjaamoton metro on futuristinen kokemus suomalaiselle. Tunnelivisioita voi ihailla avarasta tuulilasista. Muutenkin Tanskassa elellään eri vuosisadalla kuin pohjoinen skandinavia. Esimerkiksi parkkimittarit eivät enää ole käytössä ollenkaan. On vain EasyPark appsi, jolla homma hoituu kieltämättä helposti ja kätevästi (mainittakoon että ruotsalaisessa perinteikkäässä Max pikaruokaravintolassa (s. 1968) tilaukset jätetään helppokättöisellä elektronisella laitteella, joka sujuvoittaa jonotusta, ja on askel kohti pikaruokaravintoloiden robotisoitumista).
  
Köpis on numeroiden mukaan väkiluvultaan vain Helsingin kokoinen tai vähän suurempi kaupunki mutta tuntuu paljon suuremmalta. Tanska on väkiluvultaan Suomen kokoinen vaikka pinta-alaltaan paljon pienempi.
 
Köpenhaminan Tivoli on kaunis lämpimässä kesäillassa kun konsertit alkavat ja illan pimetessä raskaana olevat naiset vyöryvät huvipuiston hurjimpiin laitteisiin. On tapana Tanskassa lähteä suoraan Tivolista paitsi kylvämään myös korjaamaan, eli synnytysosastolle. Yöllä tansakalaiset katselevat suurista taulutelevisoistaan ohjelmaa, jossa näytetään onnellisia kirkkaanpunaisen peiton alla nukkuvia kuninkaanalkuja.

22.7.2016

Uteliaisuus ei vertaudu myönteisesti tieteelliseen tarmoon. Uteliaisuuden tuloksien kestävyyden kanssa on niin ja näin. Sain eilen Kööpenhaminan kasvitieteellisen puutarhan trooppisten kasvien osastolta jalkaani trooppisen sienitaudin. Jalkaterät lehteilevät pois valkoisina lastuina ja alta paljastuu liaanikasvin jäännöksiä.

Ruotsinkielisissä unissa minua mulkoilevat kaikki keskiaikaisen jonglöörit ja kylähullut eukot. He ovat erityisen herkkiä niille sanoille jotka aion huutaa Brahehusin linnan ikkunasta suoraan Vätternin aaltoihin. Jussi Parviaisen kanssa juteltiin ruotsiksi näyttelijäntaitoon kuuluvista tyhjistä, funktiottomista eleistä ja liikkeistä: pakkoliikkeiden avulla näyttelemisestä.

Mainittava taideperformanssikin tuli nähtyä. Korkeassa huoneessa shakkilautamaisella kentällä kolme jonglöörin taidoilla varustettua nykytanssijaa pomputteli toisilleen valkoista kiinteästä aineesta tehtyä palloa. Musiikin kiihtyessa he alkoivat potkia palloa yhä voimallisemmin ja niin kummallisilla kierteillä, että pallo alkoi muuttaa suuntaansa ilmassa. Se liikkui vauhdilla kentän ulkopuolelle mutta teki takaisin sellaisia kaarroksia ja kiepahduksia, jotka eivät enää kuuluneet tuntemani fysiikan lainalaistoon. Joissain paikoissa pallo pysähtyi ilmassa kokonaan ja sinkosi voimakkaan kierteen aiheuttamana vastakkaiseen suuntaan.

Kävin esityksen jälkeen kiittelemässä ohjaajaa mediataiteilija R:ia. Hän istui muumioituneen näköisenä esityskentän takana tatamilla eikä esittänyt kasvoillaan tai muulla tavalla mitään merkkiä siitä että olisi tuntenut minut tai edes huomannut läsnäoloni. Sitten hän katsoi minuun kiinnostuneena, nousi ylös ja pamppaili ulos huoneesta punainen suorana kattoon sojottava tukka heilahdellen.  









19.7.2016

Istuskelin Esson, tai nykyisin SEOn, baarissa silmäilin Hesaria ja juttelin vanhan huoltoaseman pitäjän kanssa. Maailma se vain muuttuu galaktisessa liikkeessä, mutta jotain on pysyvääkin. Tässä huoltoaseman miljöössä ei ole muuttunut mikään sen jälkeen kun olin ensimmäisellä luokalla koulussa. Se on täysin muuttumaton kiintopiste ajan hyökyvässä meressä. Tuoksukin on aivan sama. Makeishyllyssä on samat keltaiset Juicy Fruitit, Lakritsipussit, jääkaapissa Cocispullot ja pakastesäiliössä Eskimot.
  
Kysymyksessä on hieman perinteikkäämpi huoltoasema. Alunperin terijokelainen Martti Pullinen aloitti huoltoasematoiminnan Oitissa vuonna 1955. Bensiinin jakelu aloitettiin yhdellä bensamittarilla kesäkuun 4. päivä 1955. Martti Pullisella oli ollut tarkoitus avata bensakioskinsa jo toukokuun 1. päivänä, mutta tieto ei ollut siihen aikaan kulkenut kovinkaan ripeästi pääkonttoriin Helsinkiin, joten luvat ja sopimukset allekirjoitettiin vasta toukokuun aikana.

Tunnelma on hieman haikea. Martti Pullinen on nimittäin jäämässä eläkkeelle nyt 61 työntäyteisen vuoden jälkeen. Mies on sen verran täynnä vireyttä ja toimintatarmoa, että eläkkeelle jäämistä voisi pitää jopa varhaisena, ellei tietäisi miehen todellista ikää. Poika on itseasiassa pitänyt liikettä jo kauan, mutta nyt sairastunut. Huoltamon puolella häärii jo todennäköisesti toimintaa jatkava huoltamoyrittäjä. Mutta makeismyynnin puoli hiipuu (varsinaisesti tämä ei ole kahvila tai baari, vaikka muutama jakkara on istuskelijoille). Saa jäätelön ilmaiseksi. Lakritsipussistakaan (niitä olen ostanut täältä satoja) ei tarvitse maksaa.

Esson baari on antanut lukemattomille suomalaisille miehille elämään merkityksen, sisällön ja ihmisarvon. Suomessa ei ole runoilijaa, joka ei olisi rustannut parhaita säkeitään Esson baarissa. Suomen Esson historian katsotaan alkaneen vuodesta 1920. Bensiiniä myytiin aluksi pääasiassa auto-, rauta- ja osuuskauppojen yhteydessä olleissa myyntipisteissä, joita oli vuonna 1927 noin 1000.  Vuonna 1921 Standard-Nobel (Esso) avasi ensimmäisen huoltoasemansa Helsinkiin. Vuonna 1933 Suomessa oli 39 varsinaista huolto- ja bensiiniasemaa (lähde).


Terävä nuori kaveri Ron Sword on ollut FB-kaverini jonkin aikaa. Olen lähinnä diggaillut siitä miltä hänen kitaransa näyttävät, mutten itseasiassa perehtynyt lähemmin siihen miltä ne kuulostavat.

16.7.2016

Jotain pitää vielä oivaltaa.
Aasian joogiherhiläinen on maailman suurin herhiläislaji. Joogiherhiläinen lentää ilman ääntä ja voi laskeutua ihmisen iholle täysin huomaamattomasti ilman tunto- tai kuuloaistimusta. Usein nukkuessa fakiirin koko iho on mustanaan joogiherhiläisiä. Lajin pistin on noin 6 millimetrin pituinen. Laji tuottaa erittäin voimakasta hermomyrkkyä. Kaikki herhiläiset pistävät nukkuvaa fakiiria samalla hetkellä, mikä tuottaa kärsimyksen ammattilaiselle paitsi yllätysherätyksen myös suunnatonta iloa ja nautintoa. 


Kesälomamatkan valmistelut tehty. Jos olisit lapsi, minne pyhiinvaeltaisit? Legolandiin tietysti.

14.7.2016














Kuka meistä olisi arvannut, että myös sarvikuono, jolla on luonnostaan norsua pienemmät korvat, on loistavan musikaalinen eläin. Sarvikuonon korva on paitsi äärettömän tarkka myös hyvin liikkuva.
 
Yllätyksiä tapahtuu vain niille, jotka tekevät vääriä analyysejä. Jumala on kaikki hiukkaset.
Jos universumista löytyy yksikin kvarkki joka ei olennaisesti vaikuta teokseen, en sanoisi että kysymys on luontolyriikasta.

13.7.2016

Tänään oli hyväntuulinen maalauspäivä. Hahmottui erittäin lupaavia suuntia. Paljon on nyt ideoita ja moneen suuntaan. Tein ensimmäiset kokeet hydrografialla. Onnistui, mutten osaa vielä sanoa tuleeko siitä osa välineistöä.
Ehkä suurin haaste, johon olen itsekin aika pahasti viimeaikoina törmännyt sähköisissä soittimissa on se, että soitinten dynaamiset ominaisuudet eivät ole ihmiskorvalle jalostuneet samassa ajan saatossa kuin fyysisten soittimien evoluutio. Nythän on mahdollista sähköisesti tehdä millaisia hyvänsä dynaamisia koostumuksia, ja ikävä kyllä myös pahasti korvaa rasittavia. Korvan rasittavuus on ongelma, joka ei suinkaan tule esiin selkeänä fyysisenä havaintona vaan pikemmin epämääräisenä tunteena. Haaste on tehdä raikasta ääntä mutta välttää turha rasitus. Sähköisillä välineillä lopputulos voi olla laadukkaita akustisia soittimia helpommin "raikasta" mutta rasittavaa.
  
Tärkeintä tekijälle on säilyttää täydellisin mahdollinen sensibiliteetti, mikä on sitä vaikeampaa mitä enemmän asiat alkavat muistuttaa studiomiehen hikoilua loppuviilauksen äärellä. Miksausta ja masterointia pitäisi tehdä korkeintaan kaksi tuntia päivässä. Mitä ammattimaisempi tekijä, sen kevyempi ja lyhempi on työpäivä.

Tilaäänen hienouksien kuuleminen on itseasiassa ensimmäinen joka kärsii sähköisten soittimien (tuntien kuuntelussa) tuottamasta korvan rasituksesta. Paljon ennemmin kuin huomataan ihan raa-asti joillakin taajuusalueilla tapahtuva korvan väsyminen, tapahtuu tilavaikutelman tylsistyminen. Sen myöstä myös tilavaikutelman luominen ja sillä pelaaminen muuttuvat tekijälleen mahdottomiksi tai epäolennaisiksi.   

STALAGMOMETRINEN MAALAUS

Maalaustekniikassani on jonkin verran suurempia ja pienempiä ongelmia, joiden hallitsemisen keinot eivät ihan helposti ota löytyäkseen. Koska levitän maaleja veden pinnalle, on käytetyn veden pintajännitys aivan olennainen tekijä siinä, miten samat kemikaalit käyttäytyvät pinnalla uudelleen käytettynä.
  
Ajatus, että samoilla aineilla samassa järjestyksessä levitettynä saisi algoritmisesti samantyyppisiä tuloksia on väärä. Veden pintajännityksen pienikin muutos voi muuttaa kaiken. Veden pintajännitys johtuu nesteen molekyylien välisistä vetovoimista, koheesiosta, jotka puolestaan johtuvat molekyylien sisäisistä voimista. Pintajännitys riippuu nesteen kemiallisesta koostumuksesta. Esimerkiksi veden pintajännitys on suuri, koska poolisten vesimolekyylien väliset vetysidokset ovat voimakkaita.

Nesteessä yleisesti, siis niin vedessä kuin käytetyissä maaliliottimissa erikseen, jokaiseen molekyyliin vaikuttavat ympäröivät molekyylit joka suunnasta yhtä suurella voimalla, jolloin voimien summa on nolla. Kun erilaiset nesteet sekoitetaan niiden molekyylijoukkojen väliset voimasuhteet muuttuvat täysin ja rajaviivoilla alkaa nestepintojen välinen kamppailu. Maaliaineet asettuvat täsmälliseen järjestykseen tämän ominaisuuden perusteella ja järjestystä on noudatettava maalatessa tarkasti. Vahvemman maalin käyttämisen jälkeen ei enää voi käyttää heikompaa (koska se joutuisi imploosioon, baudrillardlaisessa merkityksessä). Yksikin imploosioon joutuva väri pilaa koko maalauksen. Tämä suurten molekyylimassojen annetussa tilassa tasapainoaan etsivä sotatila on eräässä mielessä maalausteni perimmäinen aihe.
   
Nesteen pinnalla oleviin molekyyleihin vaikuttavat alapuolella olevien molekyylien vetovoimat, mutta nesteen ulkopuolella ei ole molekyylejä tasaamassa näitä voimia. Veden pinnassa on tiukasti toisiinsa sitoutuneiden vesi ja maalimolekyylien kerros, jonka tiheys on suurempi kuin veden tiheys pinnan alapuolella.
  
Veden pinta on kuin kalvo, joka kannattaa kevyitä esineitä. Ilmamolekyylit vaikuttavat myös nesteen pintaan. Koska ilma on huomattavasti vettä harvempaa, sen voi jättää huomioitta, paitsi kovassa tuulessa.
  
Pintajännitystä mitataan newtoneissa per metri (N/m), mutta myös joulea per neliömetri (J/m2), mikä tarkoittaa, että pintajännitys voidaan ajatella myös pintaenergiana. Veden pinta on energeettinen. Minun fantasioissani ei ole poissuljettua että fokusoitunut tietoisuusenergia jotenkin vaikuttaa molekyylijoukkojen ryhmäkäyttäytymiseen.
  
Veden pintajännitystä voi muuttaa monet fysikaaliset tekijät. Tensidit eli pinta-aktiiviset aineet ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa on hydrofiilinen (vesihakuinen) ja hydrofobinen (vesipakoinen) pää. Tensidejä kutsutaan myös surfaktanteiksi ja detergenteiksi. Tensidit tunkeutuvat vesiliuoksessa vesimolekyylien väleihin pienentäen pintajännitystä. Tensidejä käytetään esimerkiksi pesuaineissa. Ne alentavat pintajännitystä, parantavat veden kostutuskykyä, irrottavat ja pilkkovat kuiduista tehokkaasti likaa, estävät sähköisten ominaisuuksiensa ansiosta lian tarttumisen takaisin puhdistettavalle pinnalle. Ilmiselvästi tensideistä ei ole minun prosessissani mitään iloa, mutta niiden joutumisesta prosessiin on runsaasti haittaa.
  
Veden lämpötilan nousu pienentää pintajännitystä (ks. funktio). Päivälämpötilan nousulla on pieni merkitys, joka saattaa vaikuttaa heikentävästi maalausolosuhteisiin. Myös yösateella (jos käyttää järvivettä) on luultavasti suora vaikutus aiheen käsittelyyn maalauksessa, sillä veden pH-arvossa tapahtuu muutoksia: sadeveden lisääntyminen alentaa pH-arvoa.

Sikäli maalaukseni on todellista luontolyriikkaa, että jokaisella luonnontapahtumalla on välitön vaikutus aiheen (siis molekyylimassojen sotaisa liike morfisten tietoisuuskenttien alaisuudessa) käsittelyyn. Voi kysyä, onko mikään muuta tapa tehdä taidetta todellakaan luonnollista siinä mielessä, että se kvanttimekaanisella tasolla jäljentäisi jokaisen luonnossa (Aurinkokunnassa) tapahtuvan molekyylitapahtuman? Luontolyriikasta en sellaisten muotojen kohdalla, jotka jättävät jonkin tunnetun tai tieteelle tuntemattoman hiukkasvaikutukset huomiotta, ehkä niinkään puhuisi.

Kokonaisuutena tämän tekniikan kiinnostavin puoli on tietty luontoyhtäläinen hallitsemattomuuden prosessi, joka saattaa tuottaa resonoivaa, yllättävää ja ainutkertaista kauneutta. Sama ominaisuus on tekniikan huono ja turhauttava puoli: täysin absoluuttista ja tyydyttävää ja koko luonnon yli käyvää hallintaa ei ole mahdollista tällä tekniikalla saavuttaa. 
 
Abstraktista maalaamisesta ei siis ole kysymys vaan pikemmin aiheen fotorealistisesta kehittämisestä. Tyylini on antiabstakti, eli hyperkonkreettinen. Mutta käsivaralta jatkan mielelläni töitä käyttäen puhtaita matemaattisia muotoja, niin kuin antirobotille sopivaa on. Englantilaista kynääkin tärkeämpi laite työpöydällän on kuitenkin stalagmometri, jolla voidaan mitata nesteiden pintajännityksiä. Tärkein työkalu on viiden kilon mötikkä vuorikristallia.
   
Hydrografiset tekniikat sopivat periaatteessa yhteen käyttämieni maalausmetodien kanssa. Hydärografiassa veden pinnalle levitetään värikalvo, joka nesteytetään aktivaattorilla. Eräs seuraava ongelma on tekemisen aikaikkuna. Aktivaattorisprayn suihkuttamisen jälkeen työstämisaikaa on noin 20-30 sekuntia, kun taas alkydiväreillä voi touhuta vaikka puolituntia ilman että maalin pinta kuivuu. Hydrografian aikaikkuna mahdollistaa käytännössä vain dippauksen. Eli levyä tai paperia dipataan vedenpintaan. Tämä toimii myös väreillä. Jos allas on syvä, pintaan voi dipata millaisia hyvänsä kolmiulotteisia kappaleita.

Vuosien saatossa hydrografia on rantautunut suomeenkin ja löytänyt jälleenmyyjän. Olennaista on lähinnä aktivaattorin saatavuus Suomesta. Ebaystähän voi tilata vaikka millaisia filmejä halvalla.

Nyt, jos aikoo edistyä, pitäisi ryhtyä maalauksen kanssa pari pykälää analyyttisemmäksi. Toimivia väriyhdistelmiä täytyy analysoida tarkemmin ja pyrkiä määrätietoisemmin täsmällisiin ratkaisuihin. Aina viimehetken innostus kokeilla "jotakin uutta" on vaarassa pilata loistavat lopputulokset.

Tavallaan se mitä etsin marmorointiteknikoista on rikkoontumaton ja tilassaan harmooninen kuvio, joka ilmaisee puhtaiden värien kontrastit selvästi ja on kokonaisuutena ehyt. Täydellisyyden alkemiallinen algoritmi on toistaiseksi löytymättä. Jotain vikaa on kaikessa. Toisaalta käsin ja muilla tekniikoilla voi jatkaa mitä hyvänsä lähtökohtaa.

12.7.2016

SEKOILU EI SEESTY

Kaikki läntinen poliittinen vanhojen pierujen sotahullu toiminta kielii suuresta seksuaalisesta puutteesta. Puutteesta tässä on kysymys. Mutta miksi on puutetta yltäkylläisyydessä? Siksi että nykyisen järjestelmän päätehtävä on luoda sitä. Millä tavalla se luo sitä? Ensinnäkin se luo sitä geneettisesti ja psyykkisesti, riittämättömyyden muodossa. Riittämättömyys on kasvun puutetta. Järjestelmä estää kasvun. 
  
Ennen kuin ihmiskunta käsittää sen platonisen alkeisopetuksen, että jokainen poliittinen ja taloudellinen järjestelmä luo oman genetiikkansa, joka ei välttämättä vastaa ihmisten valtaosan haluja ja toiveita, mutta joka tekee heistä itsestään vääjäämättä systeemiin sopivan, ei ole mitään toiveita ratkaista yksinkertaisiampiakaan ihmiskunnan pääongelmia. Ristiriita joka on näin akuutti ja ilmeinen ei mitenkään mahdollista voimavaroja paljon syvempien ristiriitojen ratkaisuun. Mikään ei suinkaan seesty, vaan sekoilu nimenomaan jatkuu yhä kafkamaisemmissa, eli päämäärättömämmissä, perversseimmissä ja sokeimmissa muodoissa. 
 
Ihminen, joka etsii järkeä sieltä, missä vallitsee kaikkein silmiinpistävin ristiriitaisuus, on hullu. 
Onhan kai aloittelijallekin selvää se, että maalauspöydän kulmiin tulee sijoittaa neljä suurta vuorikristallia.
 
Oksensi kolmetoista vuotta, sitten röyhtäisi kunnon kebabröyhtäisyn ja sanoi: osta sikala.
 
Moni on niin varma taivaaseen pääsystä, että kun jälleen pelkkää kosmisen jokerin pelleilyä syntyy tänne uudelleen, on käsillä yli keski-ikä ennen kuin käy selväksi: missään taivaassa ei oltu. 

11.7.2016

- I am kind, gentle, intelligent, cheerful, romantic. I like reading, music, dancing, sport, movies, theatre, shows, etc.

- Thats really nice from you, seriously.
Eilen kun yritin maalata tuli pelkkää oksennusta, puhdistavaa oksennusta, väriltään kellertävänvihreää. Myös kirkasta okennusta tuli illalla. Heitin oksennukset juhlallisesti hopeapajukkoon asiaan kuuluvin menoin.
   
Tänään kun talven jäljiltä uniset maalit alkoivat vihdoin totella telepaattisia komentoja, yllätti sade. Ympärillä pisaroi, mutta pysyin rauhallisena enkä lähtenyt kiirehtimään mitä lupaavinta työtä katon alle. Sanoin vain hiljaa: älä kiltti sada tässä, ja jatkoin keskittyneenä työskentelyä. Pilvet eivät olisi pilviä elleivät ne alistuisi kaikessa tietoisuuden käskyvaltaan. Pisaraakaan ei pudonnut maalaukselle.
 
Kausi avattu!

Olipa miten kokenut esiintyjä hyvänsä, totuudellinen ihminen hämmentyy saadessaan suunvuodon massamediassa. Mielettömyyden selkeä näkeminen on järkyttävää. Tuskin ihminen, joka sen oikein näkee, mahtuu tavanomaisiin tokullisuuden kehyksiin.
Valikoima heinäkuun yhdentenätoista päivänä kirjoitettuja lauseita vuosien varrelta.


*

TYTÄR:

Tämä on leipätarina.

Olipa kerran kaksi
ruisleivän puolikasta,
sisko ja veli, kaksoset.

Heidät oli voideltu ja he
kulkivat nyt kaivolle.

Sisko katsoi kaivoon
ja putosi sinne. Veli tuli
kotiin ja kertoi äidille.

Mutta yhtä asiaa ei veli
tiennyt: sisko teki sen
ihan itse, omasta tahdostaan,
koska ei halunnut tulla
syödyksi.

Loppu.

*

Aamyöisellä kävelykadulla säätyttö Mette ennusti minulle auringonpaistetta viikonlopuksi. Harkitsen TV:n hankkimista Metten takia.


*

Paitball-sodassa on kolme vaihetta. Miehet hajaantuvat eripuolille metsätilkkua. Koko homma alkaa tuntua enää leikiltä ja kuntourheilulta. Värikuulat eivät enää suuremmin pelota. Vihollisen rökittäminen ei juurikaan enää kiinnosta. Niin tärkeä on kuolemanpelko


*

Todellinen profeetta huokaisee helpotuksesta: mikään ei voita väärässäolemisen riemua.

*

tällaisessa demokratiassa ihmiset ovat taskuvarkaiden panttivankeja.


*

Ihmiseltä, joka on kiinnostunut vain tulevaisuudesta, saa anteeksiannon helpoimmin, yleensä vastikkeetta. Nykyhetkestä kiinnostunut vaatii lepyttelyuhrin. Taaksepäinkatsoja ei anna anteeksi.

*

TURKU on oikea runokaupunki siinä mielessä, että siellä niin kuin
kaikkialla mistä pääkaupunki on joskus siirretty pois, on runoudella
valtavan korostunut merkitys.

*


sokaistuna, tavallaan, kulki Orfeus
puutarhassaan huivi silmillä.

Se ei ollut leikki.

Pakkomielteet olivat karanneet
kuin lukukausimaksut

leijonan ruumiit, sian siivet
taivas täynnä
kiinalaisia lohikäärmeitä

pimeydet,

hän sanoi.


*

se, joka rakastaa, on kiinnostunut totuudesta,
virheiden välttämisestä teoissa
eikä vain virheiden tarpeellisesta peittelystä.

Jos ei rakasta, ei tuhollakaan ole merkitystä.

*

raadollisuus on klassista sivistystä.

*

Kokeile antimaterialismia ellet halua jättää jälkeäsi historiaan.

*

Venäjä on kuin pianotunti. Jos sinne viedään väkisin, siitä tulee trauma. Suuret pianistit oppivat pianon päällä laulamaan ja tanssimaan.
Rimanalitukset ja tekijältä itseltään huomaamatta jäävät pahat kömmähdykset kiihottavat tirkistelijän uteliaisuutta. Siinä on varmasti tämän blogin suosion perusta. Blogihan on suosittu ainakin bloggerin päivittäislaskurin mukaan. Ellei sekin ole CIA:n käpelöimä tarjoilemaan lukemia, jotka pitävät yksinpuhrlijan tarkkaavaisuutta sen verran koholla, että puhelu jatkuu. Kuinka usein tämänkin blogin kärsimyksentäyteisiä tekstejä luetaankaan ääneen, vähäpukeisessa naisseurassa, huutonauraen.

KISSALOHIKÄÄRME JA ELEFANTIN SILMÄ

Tässä on elefantin silmä, jonka näen silloin tällöin sulkiessani silmäni. On eittämättä merkille pantavaa ja mielenkiintoista, kenties tässäkin sanomisen arvoista, että kaikki ystäväni kertovat toisinaan näkevänsä täsmälleen saman pitkäripsisen elefantin silmän. Silmä hitaasti avautuu ja sulkeutuu, ripset ovat näyssä selvästi esillä.














Kissalohikäärme vieraili aamulla ja peuhasi tietokoneessani. Kissalohikäärmeen höyhenruoskahäntä tanssi rytmikkäästi puolelta toiselle ja bitit järjestyivät uudella tavalla. On totta, että tietokonetonttu pelkää kissalohikäärmeitä.
kirjekyyhkyn kyky säilyttää kirjesalaisuus
on toki ihailtava, mutta ei sitä tarvitse mystifioida.
 
Vain lopullinen eksymättömyys
on mystistä.
 
Labyrintin eksyttämisteknologiaan
kannattaa suhtautua tyynesti kuin lankakerä
jolla kissa leikkii.  
Juokseva fani, mellakkapoliisi ja palava roskakasa. Luin uutista EM-jalkapallosta. Mietin, jaksanko lukea uutista niin pitkälle, että selviää loppuottelussa olleet maat. Jaksoin. Lopputuloksen unohdin selvittää.
Sanat ovat suodatin. Minkä hyvänsä tekstin läpi me tungemme koko tietoisuutemme merkitysvirtasignaalin. Lopputulos on ne (oman tietoisuutemme käsittämät) merkitykset, joita sanamuodot eivät sulje loogisesti, assosiatiivisesti tai muulla tavalla pois.

9.7.2016

VATIKAANI TERVEHTII ALAMAISIA

Yrittäkää alamaiset ymmärtää hallitsijan huolia. Vain hänellä on tieto, joka vastuulliseen päätöksentekemiseen tarvitaan.






Maalari joka eli kuin sudenkorento, yhden päivän vuodessa.

Yhtenä kespäivänä on oltava polvillaan auringon edessä. Kiitettävä, kiitettävä, palvottava. Syötävä kaikki sillit ja uudet perunat, maalattava miljoona Jupiterin ilmakehää.
Jessikka Aro on hämmentävä ilmiö. En varmaksi osaa sanoa onko hän tosissaan vai huippuhyvin, Tuomiojaakin paremmin, koulutettu. Mutta käsittääkseni kysymys on puhtaasti järjestelmämokasta, kouluopetuksen virheestä. Ilmiö pitää ottaa tosissaan. Diplomatia pitäisi olla Suomessa kansallistaito tai -taide. Diplomatiaa pitäisi opettaa koulussa kansalaistaidon oppitunnilla ettei älykkäistä naisista pääsisi tulemaan lisää Jessikkan tavoin viallisia. Jessikka on sinänsä tietenkin vain liikuttava. Otan hänen toimintansa hätähuutona. Jessikka tarvitsee rakkautta. Rakkautta saa Venäjältä. Tämän käsittämiseen tarvitaan se kymmenen vuotta psykoanalyysiä. Sillä välin parasta keskittyä taidemaalaukseen korvatulpat korvissa, ettei aamuisin, kirotun aikaisin ja matalalta taloni yli lentävien brittihävittäjien äänet häiritse.
 
Muutakin yläilmoissa tapahtuu. 35 minuuttia sitten kaveri teki tällaisen päivityksen:

"Helsingin yllä lentää nyt iso matkustaja/rahtikone, valkoinen ilman merkintöjä ja logoja n. +600 metrin korkeudessa - silmieni edessä päästi kemikaalipöllähdyksen jonka näkyvyys haihtui 10 sekunnissa. Omin silmin näin. Näkeekö joku jostain lentotutkasivulta?"
 
Tutka-asiantuntija kommentoi siihen kuvien kera näin:
 
"Ei tuo oo kyllä mikään oikea vaan keinotekoinen tai ufo kun poikkoilee flightradarissa sinne tänne."  
"joku tutkan häirintä päällä?"
 
"Vaikea sanoa. Ilmavoimien koneet eivät muutoinkaa näy flightradarissa. ZZZZZZZZ tunnus.... nukkukaa hyvin."
 
 
Vain Jessi tietää. Mutta ei kirjoita. 
Seuraava kaiutinratkaisuni.





Kimppakivaa valaan sydämessä.

Kuin katkaravulla sydän päässä
Meillä ei ole vaikeuksia uskoa poliisien olemassaoloon, sillä kaunottaret, joita himoitsemme, kylpevät poliisien suosiossa. Poliisi voi pysäyttää kenet hyvänsä. Pelaamme ottelun, jonka voittaja tulee myös olemaan poliisien suosiossa. Mutta vahvinkin voittaja voi joutua epäsuosioon. Lopulta, pitkän karkoitusrituaalin jälkeen, hänet päästetään kaunottarien kanssa samaan huoneeseen, jossa he luulevat, että on piemeää. Lopputulos myydään filminä. Jos me voitamme, saamme loppujen lopuksi vapauden ja pyhitämme välimme kansaanne avioliitolla. Ainoa joka voi estää tämän on poliisien suosiossa oleva Theseus, jonka äidin Hyperion tappoi hyökätessään Theseuksen kylään. Myös mafiapomo Tantalos on poliisien suosiossa, mistä hän tulee ylimieliseksi. Suolalla torjuttu impotensskaan ei pelasta häntä puhdistajien katseelta. Paitsi että hän varastaa poliiseilta ehtoollisviiniä, hän myös koettelee poliiseja teurastamalla oman poikansa Pelopsin poliiseille lounaaksi. Pidoissa poliisit huomaavat petoksen, mutta poliisipäällikkö Demeter syö ajatuksissaan palan pojan latvasta. Pelopsin täydellinen rappio on tuskallista seurattavaa. Mikään ei pelasta häntä ennen kuin hänelle tulee aito hätä itsensä vuoksi. Nyt siitä ei ole tietoakaan. Pelops vain lihoo ja kasvattaa itselleen persettä. Poliisien suosiossa olevat lapset ovat Karawellissa, kuten muuallakin, harvinaisia. Silti myös runoilijat haluavat olla poliisien suosiossa. Poliiseille uhrataan eläimiä. Runoilijat ja profeetat haluavat iltaisin, töiden jälkeen, jos jaksavat, rättiväsyneinä, syödä näkkileipää ja kuulla ennustuksia. Niitä saa paikoista joita kutsutaan poliisilaitoksiksi katsomalla rikosterkisteriä, joka välkehtii kuin kristallipallo.
Suurimmalta osaltaan, pääasiassa epäonnistumisten kautta, kokeellinen taide vahvistaa klassista taidekäsitystä. Mutta kokeellisen taiteen merkitys on aksiomaattisen selvä. Kun taiteen tekemisen edellytykset uudistuvat, ne on kartoitettava uudelleen elävässä ja materiaalisessa tekemisen prosessissa. Mahdollisuuksia ei vain voi johtaa, kuvitella tai nähdä olemassaolevien perusteella.

ON TARVE JUHLIA

Minulla on vastustamaton tarve juhlia hyviä asioita, sykäyksiä, impulsseja, värähtelyitä, tekoja, riippumatta siitä millainen leima tekijällä on poliittisesti tai statushierarkiassa. Tekijä voi olla nuori, noviisi, diletantti, vallanpitäjä, opettaja, poliitikko, maanviljelijä, pummi, hippi, kenraali, mitä hyvänsä. Huomaan vierastavani sellaista ajatusta, että määrittelisin yksittäistä tekoa (pikemmin kuin sanaa, olkoonkin että kumpikin voi toisinaan edustaa teeskentelyä tai huijausta) statuksen tai yhteiskuntaluokan perusteella.

Hyvin monta kertaa tätäkin blogia kirjoittaessa on joutunut pohtimaan seuraavaa: mainitsenko tämän henkilön hyvän ja mainitsemisen arvoisen teon nyt, kun on varmaa, että jos itse tekisin jotakin mainitsemisen arvoista, tämä kyseinen henkilö jättäisi sen mainitsematta pikkumaisen poliittisen laskelmointinsa takia.

Siis kysymys on siitä, toiminko omalla (hyvällä) logiikallani myös niissä tilanteissa kun kohteena on henkilö, joka useimmiten toimii huonolla ja haitallisella logiikalla itse. Joskus suurpiirteisyyteni riittää jopa tällaisen kosmisen teatteritilanteen juhlimiseen. Toisinaan diskurssianalyysi paljastaa operatiivisen toimijan taustalla vaikuttavan logiikan hämäävistä peliliikkeistä ja puheista huolimatta.
  
Kun sätin kulttuuripiirejä ja eliittiä, on kohteena aina tämä sama piirre: statusrakenteen rakentejat eivät lopultakaan juhli yksittäisiä hyviä tekoja, vaan pelkästään statushierarkiaa. Lisäksi he toimivat sotilaallisesti ja operatiivisesti henkilöpohjalta, kuin ulkoa, ulkovalloista käsin, ohjelmoidut koneet, katsomatta lainkaan henkilöiden yhteiskunnallisten tekojen suuntaa, niiden epäjohdonmukaisuutta, tai suunnanmuutoksia.
 
Lähtisinkö nyt kehumaan tällaisessa rakenteessa kiinni olevan ihmisen yksittäistä hyväntekemistä. Yhtä ropoa siellä, kun toisaalta kymmenen sinfoniaa on toisaalta pois.
   
Statushierarkian (siis lopulta luokkastatuksen) painottaminen räikeästi yli erillisten tekojen tarkoittaa sitä, että tekemisen dynamiikka ja moninaisuus köyhyvät armotta useimmilla yhteiskunnan kulttuurisilla osa-alueilla. Sanon suoraan, etten pidä tällaistesta luokkakantaisesta laskelmoivasta asennoitusmistavasta, johon kulttuurirakenteiden eliitti ja "sääntöjen mukaan" toimijat ilman muuta alistuvat toimintatapojaan kyseenalaistamatta.
 
Yksi syy siihen suureen vastenmielisyyteen, jota koen kulttuurista statusrakennelmaa kohtaan, on se, että kulttuuri edustaa omassa henkilökohtaisessa elämässäni VAIN liminaalisen ja communitasin aluetta (ks. Turner), kun taas rakenteessa vain rakenne tosiaan puhuu, eikä tässä hetkessä ja kohtaamisessa voi tapahtua mitään silloin kun suunnitelmat ja ennustukset (suurteosten valmistelut ja niiden predestinoidut tekijät) on säädetty tuhanneksi vuodeksi eteenpäin. Kieltämättä minullakin on rakenteeni, mutta se on muualla ja hyvin paljon vähemmän dramaattinen. Rakenne ja communitas vain vuorottelevat omassa henkilökohtaisessa perspektiivissäni. Ja kulttuuri on toinen osa sitä vuorottelua. En luulise kokonaan ilman rakennetta ja hallintoa tultavan toimeen.
  
Tämä henkilökohtyainen vuorottelu on tärkein syy. Jokainen joka minut tuntee tietää miten vähäinen on se syy, ettei minulla ole minkäänlaista statusasemaa kulttuurirakenteessa. Kultturisen statusrakenteen näkökulmasta olen puhdas outsider, ekstaatikko (monien säännöllisten iltarukousten mukaan psykootikko) -- kaiken suloisen ja ihastuttavan rivouden totaalinen vastakohta. Olen intohimorakastaja, Truffautin mies joka tarvitsee rakkautta kaikkien pissalla ja kakalla leikkivien pilkallisten ja ironisten skeneheimolaisten loputtomassa uuvuttavassa vuossa. Jokaisessa tilanteessa ulkopuolisuuteen veistettynä ja vesitettynä olen ekstaasin ruumiillistuma. Ja tässä ei todella ole mitään hienoa. Pelkästään ilotonta ja kiduttavaa -- sanalla sanoen epärivoa. En sano siveää, koska eihän kukaan ole siveä omasta tahdostaan vaan joko vieraan ja erillisen sielunsa pakottamana, ruumiinsa heikkouden takia tai turhamaisuuttaan.
    
Tämä tilanne on ainakin osittain sielun valitsema: edellämainitun täysin peittelemättömän vastenmielisyyden tunteen aiheuttama seuraus. Vaikka ymmärrän hyvin, ettei kulttuuri ihan kokonaan voisi toimia ilman statusrakennetta, vastenmielisyys ei siitä vaimene. Tilanne on nimittäin se, että rakenteenpönkittäjät eivät voi ollenkaan sietään liminaalisen tilan ja communitasin ajatusta. He itseasiassa ovat puhdistamassa kulttuuria kokonaan tästä ytimestä, joka jokaisen klassisesti ajattelevan ihmisen näkökulmasta on kulttuurin ehdoton itseisarvo.
   
Nyt siis kulttuurin statusrakenne on totaalisessa sodassa communitasia vastaan. Ei ole puhettakaan turnerlaisesta viisaasta sivistysihanteesta, jossa rakenteen ja communitasin välille etsitään harmoonista vaihteluväliä. Atropologi Turner kammoksuisi hiukset pystyssä tätä pakotiettömän, varaventtiilittömän, hengityspillittömän statushierarkian utopiaa, johon joku mielenhäiriö on nykyisen kulttuurielämän johtanut.
  
Jälleen kerran ajatus siirtyy Venäjään: venäläisen kulttuurielämän pyrkimykseen säilyttää communitasulottuvuus. Samoin Pariisissa koin hyvin voimakkaasti tämän ajatuksen elävyyden Le Lull kulttuurikeskuksessa. 

8.7.2016

Luulin, että minulla oli tässä albumi valmiina julkaistavaksi belgialaiselta labelilta, mutta totuushan oli se, että soundi paljastui keskentekoiseksi.
 
Synkkien heinäkuun alkupäivien intensiivisellä todellisuuspakoisuudella olen nyt viilannut korvani sohjoksi, mutta visiot ehkä hieman selkeämmäksi. Purkanut osiin jokaisen kappaleen ja heittänyt muutaman pois. Ei tässä sinänsä kiire ole mihinkään, mutta tämä materiaali on kyllä hankalaa äärimmäisessä kokeellisuudessaan ja nykymusiikin kanssa flirttailevuudessaan. Materiaalista ei tullut vielä valmista. Hankalasti havaittava korviapuuduttava ylin yläpääkorostuma sotkee nyt kuviota lisää. Materiaalin valmistaminen tuntuu hankalalta ja moninaisia hämäriä epäilyksiä herättävältä. Samalla täysin uudet tuulet alkavat kiinnostaa vanhan materiaalin loputonta hiomista enemmän. Tasapainoilen nyt koko projektin hylkäämisen partaalla. Menisi työ maaliskuulta alkaen hukkaan, nelisen kuukautta. Toisaalta olen julkaissut tänä vuonna jo kolme albumia.
  
Tämän jälkeen en vähään aikaan koske näin epäselviin asioihin. 



violetti pipari
suuren paaston
pipari
risti kaulassa

avaimet käteen

7.7.2016

DEFUN ENSEMBLE: DEFINE FUNCTION

Helsinkiläisen Defun Ensemblen esikoialbumi Define Function (tämän linkin takaa ystävällisesti annettu kuunteluun Spotifyssä) julkaistiin viimevuoden puolella. Ehkä FB-kutsu levynjulkkareihin tuli, mutta meni ohi, mikä osoittautuu nyt albumia kuunnellessa harmilliseksi haksahdukseksi. Levy on saanut kosolti huomiota. Siitä on kirjoitettu ja se valittiin jopa Ylen vuoden 2015 yleisön suosikkialbumiksi.
  
Albumilla esiintyy yhtyeen jäsenten lisäksi kaarti etabloituneempia säveltäjänimiä. Kansainvälisistä nimistä voi mainita Natasha Barrettin, suomalaisista Veli-Matti Puumalan ja Juhani Nuorvalan.
 
Kuuntelussani musiikillinen kiinnostavuus ja raikkausvaikutelma kasvaa tasaisesti albumin loppua kohti. Tupla CD:n jälkimmäinen osa on ensimmäistä kiinnostavampi. Kokonaisuuden päättävä (yhtyeen taiteellisen johtajan) Sami Klemolan Feed on kokonaisuuden hurjin rytistys noisea ja elektroakustista zenbuddhismia. Kappale on kevyesti sekä äänellisesti että rakenteellisesti kiinnostavin mitä olen Klemolalta kuullut. Se kertoo suoraa tarinaa siitä millaista on olla ja elää.- Juhani Nuorvalan kappaleesta voi alustavasti sanoa saman (vaatii vielä uusintakuunteluja). Myös Veli-Matti Puumalan intensiivisesti sävelletyssä kappaleessa elektronista ääntä hyödynnetään taidolla lisäämään soinnillisia ulottuvuuksia.
 
Albumin soitinten äänitys ansaitsee kiitosta siinä missä miksaus ja tuottaminenkin (SibA Records). Kysymys ei ole vain elektroakustisten erillisten musiikki-esitysten dokumentaatiosta, vaan omalakisesta stereofonisesta taiteesta. Tämä ei ole ihme kun bändissä on vakiojäseninäkin kolme nuoren sukupolven äänisuunnittelijastudioinsinööriä kokeneimmasta päästä.
  
Äänikuva ja soitinäänten luonne on taltioitu nautittavalla presenssillä. Elektronisten keinojen nivoutuminen soitinääniin on kauttaaltaan kekseliästä, lähtien taidokkaasta monoäänen käytöstä elektronisissa laajennuksissa. Elektronisen äänen ja soitinäänen keskinäinen hierarkinen suhde joutuu todenteolla kyseenalaiseksi oikeastaan vain Klemolan kappaleessa. Puhtaasti elektronisia sävellyksiä albumilla ei ole.

Yleisesti voisi linjata: mitä raikkaampia ja tuoreempia ovat sävellykselliset ideat, sen räväkämmin toimii kokonaisuus tällä bändillä. Niinpä albumin CD1 osan aloitusraidan ja lopetusraidan 1990-luvun mieleen tuova Ircam-vaikutteinen FFT-suhina ei tee korvia-avaavaa vaikutusta siinä missä vaikka Enno Poppen Arbeit-sarjan (II osa tosin pikkasen idean ryöstökalastusta) virtuaali-Hammondin äänenvärisarjallisuus tai Michel van der Aan loistava Oog. Toisekseen en pidä Natasha Barrettin kappaleen kaltaisesta elektroniikan käytöstä, jos lopputulosta ei voi kuunnella kovalla (olkoonkin että kappale on hienovaraisesti sävelletty). Elektroakustiset keinot ovat ennen muuta dynamiikan mahdollisuuksien kannalta kiinnostavia, mikro- ja makrotasolla. 

Niinpä sille jolla sattuu kotona olemaan mahdollisuus kunnella hyvillä laitteilla tapahtuu sen vahinko, että konsertissa tuskin tulee mahdollisuutta kuulla parempilaatuista ääntä, vaikka olisi salin paras paikka. Elävässä esitystaiteessa tosin on muita vuorovaikutuksen muotoja, joita stereofoninen taide ei tallenna.   
   
Tämä albumi täytyy kuunnella useampaan kertaan.  

   

HUMINA

Osa ihmisistä kuulee tai väittää kuulevansa
huminaa.  Juuri nyt humina on hento yötuuli 
joka saa Kaho Saton kikattamaan tyttömäisesti 

Humina kuulostaa etäiseltä tyhjäkäynniltä
dieselaluksella. Kaho Sato väittää
ilmiön olevan pahempi sisällä kuin ulkona.

Vaaran lakipisteessä huminaa kuulluu
enemmän. Eräs kuuluisa huminatapaus sai
poliisin kiinnostumaan itsestään
Huminaa kerrotaan kuuluvan Isossa-Britanniassa
ja Näsinneulassa.
  
Pään sisäinen humina oli tullut tunnetuksi,
mutta sen syytä ei keksitty. 
Kaukaiset teollisuuslaitokset
leikkasivat sielua. Ääni kulki
rinnakkaistodellisuudessa

Kitaran kaikukopan kaltaisissa rakennuksissa
taajuudet hälvenivät, eikä huminaa voinut
nauhoittaa mikrofonilla.
  
Tektoniset tapahtumat vaikuttavat sisäkorvan
läheisyydessä ja saavat aikaan kokemuksen
sielun ohi putoilevista miekoista. 

Sielu on simpukka meren rantahiekalla.
 
Näin on selitetty revontulten humahdus
Säteilyn lähde on ihmisten kalloissa kuin tutka,
se putoaa etuotsalohkossa kuin meteori.
Aureola Borealis kerää taloonsa meteoreja
ja aiheuttaa ihmisruumiissa ääniä

Ihminen on kitaran kaikukopan kaltainen rakennus
auringon aktiivisuudesta johtuva meren aaltojen
väreily, kosketus maapallon pintaa vasten

Sielun tinnitus kuuluu vaaran laella
ruhtinas on tungettu säiliöön ja kuljettettu
kaksoisvirran maahan. Ilmiö on psykologinen.
Pyhä kaupunki on harha-aistimus.
Se lakkaa olemasta, kun kukaan ei katso
Minun tarinasi.

Tällä hetkellä en ole

tähtitaivaalla.
Antinäyttämön edessä oli seitsemän tuolia.
  
Skenellä on skenen säännöt. Dionysoksella

on Dionysoksen säännöt.
Tällä hetkellä ei ole tähtitaivaalla
Maan ja Auringon suhteen
minkäänlaista konjunktiota
suuret planeetat ovat eripuolilla
kuntaa. Ja kuten ennustin on olo
huomattavasti helpottuneempi
kuin kesäkuun alun zombiepäivinä.

6.7.2016

valvotaan maanjäristyksiä
tutkitaan sydäntä
valvotaan
täsmällistä hiljaisuutta
infraääneksi hyytyvää
lekatiilitehtaan pumppaavaa
sydänverta kuulokynnyksellä
taiottu täsmällinen pimeys 
kuin sarvikuonon puhe
terveydelle vaarallista
hermostollisesti
maanalainen
iilimato imeytyy
tasapainoelimeen ja aiheuttaa
merisairauden kaltaisia
oireita, humina kirkkaan
ilman turbulenssi kaikki
pilvet ovat kemiallisia tehosteita
ihmisille saatetaan aiheuttaa
aavemaisia tuntemuksia
elossa ja kohtalaisen tuskaton
en tiedä onko se sama kuin häpi
kestävämpää onnea ole täällä kokenut
lapsestakin on vaikea iloita, kuolevaisesta
alkaa kohta kärsiä ellei jo kärsi
viimeistään siinä vaiheessa kun seksuaalisuus
junttaa koko satanismillaan
köyttää ja hirttää, viiltelee ja veistää
puukolla peniksen ja paketoi
ilmastointiteipillä ja heittää
Saimaan kanavaan
Tänne kun syntyy, kilhelmoimään,
raapimaan sielunsa atooppisuutta
se on runo
Keskustelu päättyi

AVAARUUSOLENTONA ELÄINTARHASSA

Miten tehdä koukuttavampaa pornoa. Siivoamalla pois kaikki luonnollinen communitas. Jos kävelijät kevenevät täytyy suosta tehdä upottavampi.
  
On selvä, että ihmisyhteiskunnilla on vain yksi tie: kohti rakenteen ja communitasin harmoonista vaihteluväliä.
 
Talo kyllä nousi paukkuen ja räiskyen ilmaan, mutta keinahti (sen huomasi ikkunoista) kohta ylösalaisin ja putosi savupiippu edellä maahan. Sisällä oli järjestys silti ennallaan. Noidat jatkoivat entiseen malliin.
   
Ulkona suuri suihkupommittaja tuli tervehtimään. Siinä oli pienet lasiovet, joiden takaa vieri maahan marmeladikuulia. Tulitikut jäivät ovien taakse. Lopulta se läiskäisi pyrstöllään yhtä meistä persuksille ja katosi.

Avaruusolento on "maailman tottelevaisin koira" -kilpailun ykkönen. 


SIDONTA JA HIRTTÄMINEN

Miksi kaikenlaiset pomo-alainen kuviot toistuvat pornossa loputtomiin.
  
Porno on avointa seksuaalisuutta, joka tapahtuu rakenteessa, rakenteen joutumatta dynaamiseen tilaan. Porno on liminaalisuuden sidottua imitaatiota ilman mitään communitasin tunnusmerkkejä. Sidonta ja hirttäminen on yhtä kuin totaalisen hallinnan illuusio: länsimaisen ihmisen havaitsema ainoa olemistarkoitus. 

5.7.2016

MAKSULLINEN PERHEYHTEYS

TYTÄR: Tarvisko täällä sun huonneessas välillä siivota?
ISÄ: Totanoin. On tässä vähän muuta kesken... osaisitko antaa nimen tälle maalaukselle?
TYTÄR: En valitettavasti osaa. Mutta siivouksessa voin auttaa.
ISÄ: Kiva ajatus sekin.
TYTÄR: Apu tietenkin aina maksaa, jonkin verran.
Mikä asia tai kokemus on hienointa maailmassa? Uljas Pulkkisilla on vakaa käsitys asiasta.

Olen tosiaan itsekin itkenyt oopperassa ainakin kerran: Ufan Chaliapin-salissa Verdin Rigoletton antielitistisen näytöksen jälkeisessä communitas-tilassa, jossa itse oopperan kummitus, nimittäin Chaliapinin haamu, näyttäytyi. Tätäkö Pulkkis tarkoittaa?
Vasta muutama kesäpäivä huilattu ja 1.75 litran Jägermeister pullosta melkein puolet häipynyt jonnekin Schweppes Russchianin ja jäiden kera.

4.7.2016

Katsura on mukava japanilainen puu. Pihallallani on niitä kolme. Ovat tähän asti olleet niin pieniä etten ole tehnyt edes sitä havaintoa, että katsuran lehden ovat digitaalisissa täysin suorissa riveissä. Iltahämärässä puu näyttää todella hämärältä. Aivan kuin tietokoneen näyttö olisi jumittunut ja kuvio olisi kerrostunut montakertaa itsensä päälle.


3.7.2016

Mielenkiintoinen freealbumi Plus Timbreltä.
 
Kimallus johtuu mädäntymisestä.
Jos pystyy tyhjentämään pelikasinon toisensa perään häiriintymättömällä pelionnella voi olla ylpeä silkasta itsestään vaikka peilistä katselisi mitä historiattomin olento.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com