31.1.2016

2020-luvullä hän vielä rämpii ihmiskunnan vanavedessä.
"Hurskaus on ihmisten ja jumalien välistä kauppiastaitoa."
Platon: Euthyfron

DILETANTISMI PLATONIN ION DIALOGISSA

Platonin Ion -dialogissa tuodaan esiin älyllisen kontrollin ongelma runoudessa. Runoudessa älyllinen (niin tarkka ja selkeä kuin mahdollista) hallintapakko estää tekemästä lopullisia päätöksiä. Ihmiset, jotka ovat runoilijoita ilman muuta siviiliammattia pyrkivät aina ennen muuta todistamaan, että runous on SAMANLAINEN porvarillinen ammatti kuin mikä hyvänsä ammatti. Siviiliammatissa olevat runoilijat, kuten kaikki venäläiset klassikot, taas pyrkivät todistamaan päinvastaista: runous ei ole ammatti siinä missä muut porvarilliset ammatit. Porvarillisen ammatin raataja nimen omaan etsii runoudesta toiseutta, kun taas ammattirunoilija etsii siitä identiteettiä itselleen. Sokrateen mukaan runoudessa ei ole kysymys ollenkaan taidosta vaan fysikaalisesta mediumtilasta, jossa jumaluus puhuu runoilijan kautta jumalallisen innoituksen saattelemana. Jumalallinen innoitus on transsitila, jossa kokija sisäistä itsensä ulkopuolisia tietoisuuksia ektoplasmatilassa. Tämä tila ei ole mikään kuvitelma vaan todellinen niille, joista Sokrates sanoo, että heillä on tällainen jumaluuden antama lahja. Siksi runoilija voi innoituksen varaisesti tietää jotakin mitä hän ei tietoisesti tiedä. Se jokin voi olla sellaista tietoa, mitä joku ihmisryhmä haluaisi muilta salata. Jumaluutta ei kiinnosta ihmisten tiedolliset salaamistarpeet. Tämä tietysti on runoudessa varsin keskeinen ja kiinnostava piirre. Ymmärrettävästi ammattilaiset, joita tämä puoli ei kiinnosta ollenkaan, eivät myöskään laske runottarille minkäänlaista arvoa. 



MIMEETTINEN HALU PLATONILLA

VK kaveri paljastui googlaamisen perusteella estrada-taiteilijaksi. Hänen Youtube videoilleen on ominaista se, että peukkuja alaspäin on paljon enemmän kuin peukkuja ylöspäin. Toki kyseessä ei ole mikään nihkeä telaketjulesboasenne. Nämä "kultamiehen töröhuuliset tyttäret" ovat Venäjällä runsaslukuinen naisheimo.

Ilmeisesti tilanne on se, että Giuliana ei ole aivan varauksetta kaikkien jumalien mieleen. Platonin Euthyfron -dialogin mukaan jumaluuksien koodissa "kohdetta ei rakasteta siksi että se on rakastamisen kohteena, vaan se on kohteena siksi että sitä rakastetaan." Kuolevaisilla tämä asia on tasan päinvastoin. Ja vain kuolevaisten osuus näkyy Youtube-peukutuksissa.

Jumaluudet eivät tunne mimeettistä halua, heillä on aito halu. Kuolevaisilla taas ei muuta halua ole kuin jäljitelty.

Eräät jumaluudet epäilemättä rakastavat Giulianaa, mutta Venäjällä nämä jumaluudet ovat epäsuosittuja. Siksi kuolevaiset venäjällä eivät rakasta Giulianaa, vaikka hän onkin eräiden jumaluuksien rakastamisen kohteena.

"me totesimme, että jumalat riitelevät keskenään, ovat erimielisiä ja toistensa vihollisiakin?"


Itse laitoin peukun ylös. Laitattehan tekin.


SYMBOLIIKASSA

kaiketi kysymys on siitä, että "symbolisen tason" puuttuminen tarkoittaa sitä, ettei näkökulman vaihtaminen helposti ole mahdollista, kun taas symboliikan läsnäolo mahdollistaa parallaktiset siirtymät. Bowien uusimman levyn Lazarus -kappaleessa symbolinen taso on vahva. Tekstiin voi valita esimerkiksi Bowien näkökulman, oman näkökulmasi tai Anders Breivikin näkökulman.

Nerous on siinä, että symbolien avulla luodaan täsmälliset mahdolliset tulkintapositiot. Mikä hyvänsä tulkinta ei ole mahdollinen. Tulkinta on tarkasti kontrolloitu. On helppo luoda symboliikan avulla monimielisiä tekstejä, joiden monien mielien välille ei sinänsä muodostu kiinnostavaa draamaa. Lazaruksessa on minusta on aika kiinnostava draama kun ajattelee Bowien omaa hahmoa ja vaikka Breivikiä.


[Verse 1] Look up here, I'm in heaven I've got scars that can't be seen I've got drama, can't be stolen Everybody knows me now
[Verse 2] Look up here, man, I'm in danger I've got nothing left to lose I'm so high, it makes my brain whirl Dropped my cell phone down below Ain't that just like me? 
[Bridge] By the time I got to New York I was living like a king Then I used up all my money I was looking for your ass 
 
[Verse 3] This way or no way You know I'll be free Just like that bluebird Now, ain't that just like me? Oh, I'll be free Just like that bluebird Oh, I'll be free Ain't that just like me? 

29.1.2016

Kas, syntymäni aikoihin (17.6.1973 - 28.6.1973) on ollut tällainen Saturnuksen superkonjunktio.


"Or ceux-là qui sont nés sous le signe SATURNE" Verlaine


Armeija-aikana oli taivaalla tällainen superkonjunktio (4.1.1994):


8.5.2000 oli todella maailmanlopun superkonjunktiotilanne. Sama asetelma oli taivaalla II maailmansodan alussa vuonna 1940.


KATKERUUDENVÄISTELY AMMATTINA

Nykyihmiseltä vaaditaan jatkuvaa kykyä siirtyä jouhevasti taiteenlajista ja ammatista toiseen, aina tyhjentyneestä potentiaalista elämän absoluuttiseen tapahtumapisteeseen. Soittajan kyky on siirtyä soittimesta toiseen, ikään kuin soitin hänen käsissään muuttaisi lakkaamatta muotoaan. Tällä tavalla kaikki oleva pitää ajatella soittimeksi.

Tällainen vaatimus epäilemättä rauhoittaa mieltä ja saa kokemaan luottamusta itseen ja nykyhetkeen. Oleminen on maailman ei-hyväksikäyttöä. Runoilijan täytyy pystyä silmänräpäyksessä muuntautumaan insinööriksi, insinööristä astrologiksi, astrologista lääkäriksi, lääkäristä kaivosmieheksi, kaivosmiehestä moottorikelkkailijaksi ja moottorikelkkailijasta romunsyöjäksi. Muu olisi kertakaikkiaan kitchiä ja jähmettynyttä avantgardea. 

Mutta mistä syystä muodonmuutos muka on välttämätön? Miksi erikoistuminen on dementian synonyymi? Miksi liike staattisen erikoistumisen sijaan?
 
Erikoistuminen ei ole mahdollista ilman analogista ajattelua. Ja analoginen ajattelu ei ole mahdollista ilman väärien analogioiden poissulkemista. Maailma on kvantittunut tila. Se ei ole analoginen, ei lineraarinen, ei-pääteltävä. Moderni tiede on aikoja sitten hylännyt hermeettisen päätelmän "as above so below". Vääriä analogioita ei voi poissulkea ellei itse käy kvanttitiloissa sulkemassa väärät vaihtoehdot pois.
  
Analogioiden suhteen me olemme sidottu paitsi omaan sisäiseen rakenteeseemme, joka kyllä mahdollistaa ties millaiset analogiat, myös maailman rakenteeseen, joka ei kvantittuneisuutensa takia salli vapaita assosiaatioita läheskään samassa määrin. Maailman kvantittuneisuus on sopimus. Kvantti on sopimus. Kenttä on sopimus, eikä kukaan ehkä Jörn Donneria lukuunottamatta todella tiedä miksi se on niin kuin se on. Kvanttitilat pitää vain muistaa. Niille ei ole analogiaa ylähän eikä alhana.
  
Muodonmuutos on energioiden kanavointia sinne, missä se kulloinkin purkautuu. Se on viiveettömyyttä tai ajattomuutta. Jos voi olla yhtä aikaa monta, ei tarvita aikaa, joka mahdollistaisi moneuden asettamisen kronologiseen peräkkäisjatkumoon. Rinnakkaisuus redusoi ajan.

Muodonmuutos mahdollistaa kaikkien asioiden samanaikaisen tutkimisen, ja myös oivalluksien dominopalikkamaiset pysähtymättömät ketjureaktiot, jotka synnyttävät sivutuotteinaan sinfonioita. Tekijän juurikaan sitä huomaamatta.

Prosessi ei ole taito vaan maailman olemus, "jumalallinen innoitus", josta Platonin Ion -dialogi sanoo kaiken olennaisen. 

AVARUUSROMUNSYÖJÄ

Jos menisi istumaan pronssikautisen "haudan" päälle, eikä poistuisi siitä. Jos makaisi vain ley-linjoilla, tulisiko Jörn Donner tiekarhulla ja auraisi sivuun?

ELIITTI ON ELIITTI ON ELIITTI

Symboliikkaa ja heraldiikkaa tutkimalla paljastuu sellainen kummallinen tosiasia, että sekä Ranskan että Venäjän vallankumouksissa vapaamuurareilla oli välttämättä keskeinen asema. Esoteerikko-blogisti on minun käsittääkseni kiistatta todistanut kuvasarja-artikkeleillaan tämän. Lukemattomat valokuvasarjat jotka sisältävät tätä symboliikkaa ovat Internetissä kenen hyvänsä löydettävissä. Minusta näyttää kiistattomalta, ettei niin monia eri valokuvia voisi väärentää vain tätä tarkoitusta varten. En ole kuullut minkäänlaista järkevää vasta-argumenttia tähähän ajatukseen. Nykyvenäläiset tuntuvat nöyrästi uskovan tämän teorian, jos heille näyttää tätä todistusaineistoa. Ilmeisesti Neuvostoliiton kaatuminen perustui psykologisesti juuri näiden havaintojen yleisen tietoisuuden kasvuun. Me emme tiedä.

Joka tapauksessa on täysin varmaa, että maailmassa, missään maailman kolkassa, ei ole tehty minkäänlaisia vallankumouksia, jossa valta todella olisi vaihtunut. Kuuban Fidel Castro kuuluu Englannin kuningattaren johtamiin samoihin ritarijärjestöihin kuin muutkin maailman johtajat. Pohjois-Koreaa on vaikea arvioida, mutta tuskin se on poikkeus sääntöön.

Kaikki tämä antagonismi on teatteria, jolla halutaan antaa ihmisille toivoa siitä, että demokraattinen toiminta ja päätös voi saada aikaan seurauksia maailmassa. Ilmeisesti kysymys on kuitenkin siitä, että Eliitin (jonka jäsenet polveutuvat suoraan sumerilaisesta kulttuurista ainakin 4000 vuoden takaa, eivätkä ole mitään keisari Hadrianuksen aateloimia nousukkaita) valta maailmassa on niin rautainen, ettei ns. demokraattinen liikehdintä ole milloinkaan ollut todella vaaraksi sille. Sodat ovat aina täysin suunnitelmallisesti kontrolloitua eliitin teatteria. Sodissa on vain yksi puoli Eliitti, joka tapattaa tyhmiä massaihmisiä. Demokratia, tasavaltaisuus, Venäjän ja Ranskan vallankumouksien kaltaiset tapahtumat ovat teatteria, joiden avulla massoille annetaan vaikutelma asioihin vaikuttamisesta, mikä toimii psykologisena katalyyttinä.      

Erittäin keskeinen tästä seuraava asia on se, että myös massojen tyhmyys ja oppimattomuus on itseaiheutettua. Massoille on annettu mahdollisuus opettaa kouluissa toisiaan. Kouluissa he sitten opettavatkin kaikenlaisia asioita, jotka käyvät heidän järkeensä. Viisas ihminen ei noille kouluopetuksille paljon korvaansa lotkauta edes lapsena. On selvä, ettei jutuissa ole päätä eikä häntää, kuin korkeintaan matematiikassa siteeksi. Mutta massan demokratiaan ja omavaltaisuuteen uskovat jäsenet todellakin uskovat omia tarinoitaan ja sopimuksiaan todellisuuden luonteesta. Eliitti nimen omaan antaa tämän tapahtua rauhassa. Tämä on myös yksi katalyytti, jossa ihmisille annetaan vaikutelma, asioihin vaikuttamisen kyvystä ja mahdollisuudesta. Eliitti antaa luvan ihmisille valehdella itselleen miten paljon hyvänsä.

Onko tämä sitten Elilitin vika? Sikäli kyllä, että Eliitti ei myöskään suvaitse sitä, että sen salaaman tiedon alueelle tunkeudutaan ja sitä aletaan penkoa. Sillä on lukemattomia väkivaltaisia ja hyvin kieroja keinoja estää tämä. Koko tästä eksoteria-esoteria kuviosta syntyy se ihmisyhdyskuntien energeettinen moraalinen kierous, joka on hämmästyttänyt meitä niin suuresti lapsesta saakka.

Jos tällaista yhteiskuntaa vertaa Paltonin Ateenaan, ero on se, että demokraattisessa yhteiskunnassa orjat määrittävät koko näkyvän todellisuuden ja herrat ovat tehneet itsestään näkymättömiä. Herrat ovat täysin havaitsemattomia ja heidän olemassaolonsa kiistetään: ei ole mitään eliittiä.
 
Alusta asti olemme olleet väsyneitä ja toivottomia. Jo ennen esikoulua tiesimme että vain hullu voi saada toivoa tästä hulluudesta. Mistä me sen tiesimme? Siinäpä se. Eihän meidän pitäisi sitä tietää? Mistä ihmeestä tuo tieto alitajuntaamme tihkuu noina epämääräisesti muotoaan muuttaneina symboleina, jotka ovat jossakin suhteessa Eliitin täsmälliseen ei-assosiatiiviseen symboliikkaan? Myöhemmin oman taiteemme läpi, me voimme alkaa nähdä nuo samat enteeliset hahmot, jotka välittyvät energeettisesti ilman täsmällistä tietoa. Ne ovat kuitenkin vain hataria välähdyksi ja heijastuksia salaisesta tiedosta, joka on täsmällistä tietoa, jumaluuden puhetta.

C. G. Jungin esittämä piilotajuisten arkkityyppien maailma on ääretön ja moninainen vain siksi, että oikean ja täsmällisen, mutta meiltä täydellisesti salatun tiedon, vääntelyn ja vääristelyn horisontti on ääretön. Meidän mielikuvituksemme harhojen määrä on ääretön, mutta tietoa on hyvin vähän ja se on hyvin täsmällistä ja se läpäisee kaiken olevan.  

28.1.2016

HIPPIAS JA ITE-HISSA

Luin eilen Platonin Hippias I dialogin palauttaakseni mieleen Sokrateen nerouden. Dialogissa Sokrates nostaa esiin idealismin paradoksaalisuuden. Sokrates osoittaa, että aina ja kaikissa tilanteissa taitavampi ja viisaampi on se, joka on vilpillinen tahallaan ja tietoisesti, sitä joka on vilpillinen vahingossa, tahattomasti tai tiedostamattaan. Jos lopputulos on sama, edellinen on jälkimmäistä etevämpi. Tietenkin heitä kumpaakin etevämpi on se, joka saa aikaan paremman lopputuloksen. Ja tällainen voi olla olematta vilpillinen enempää tahallaan kuin tahattomasti. Mutta Sokrates puhuu inhimillisesti ottaen huippusuorituksista, joissa on henki kysymyksessä. Olisi perusteetonta idealismia kuvitella hyve, joka ylittäisi reilusti sen, mikä on kuolevaisen saavutettavissa. Vähemmän idealistista (ja enemmän realistista) dialogia kuin tämä lyhempi Hippias on Platonilta vaikea löytää. Dialogi on myös puhtaasti sokraattinen, koska sen lopussa kaikki osallistujat jäävät täydellisen ymmällään olon tilaan (mikä on tila, johon Sokrateen aito läsnä olo aina ja kaikissa sosiaalisissa yhteyksissä johtaa).


TH: " Fasismi meidän ajassa. Umberto Econ 14 kohtaa vuodelta 1995 (
Umberto Eco: "Eternal Fascism: Fourteen Ways of Looking at a Blackshirt"). Minusta moni pointti osuu jopa Suomi -skeneen. Nappasin linkin Melenderin Tommin seinältä, kiitos kaima Tommi Melender. Tallennan tähän jotta löydän. Olen nimittäin miettinyt viime elokuusta lähtien historiallisten analogioiden dilemmaa.
Olin lukenut Knausgårdin Taisteluni kutosen, jossa hän tekee yli nelisataasivuisen ekskursion Hitlerin Mein Kampfiin. Ping JP Roos, Päivi Kosonen, Elina Pekkarinen. Knausgård kirjoittaa muiden muassa natsismin sosiaalisista voimista.
Lukemani käynnisti minut pohtimaan Suomi –keissiä, talouskriisiä pakolaiskysymyksen kontekstissa. Irtisanomiset, työttömyys, pätkätyön rakenteet ovat myös keskiluokkainen huoli, ihan tavisteema meille kaikille.
Kirjoitin ”meille” – kukapa ei pelkäisi joutuvansa työttömäksi, tai pelkäisi vaikka lastensa - läheistensä - ystävänsä suistuvan tai ryytyvän statuskamppailussa. Eli tämä klassinen tilanne on täällä tänään - asemansa kriisissä menettävän pienporvarin henkilökohtainen tai sosiaalinen frustraatio. Se voidaan nähdä perustellusti ja ecolaisittain rasismin polttoaineena.
Joku yritti opettaa minulle, että tuollaiset analogiat eivät vain toimi, koska natsismi oli niin uniikki keissi. Mahtoiko olla? Mikä kysymys ei tarkoita että käsittäisin Suomen olevan jossain esifasistisessa tilassa. Econ pointti nro kuusi on silti silmään pistävä.
Teemalta tuli eilen Hannah Arendt –raina. Se toimi sanakraitar –hybrikestään huolimatta, koska herättää – tai voi herättää - tsekkailemaan Arendtin teoriaa pahuuden arkipäiväisyydestä. Mulle se toimii muikkarina historian opetuksista sekä ihmisluonnosta ja siitä virittyvistä pahuuden spiraaleista. Hyvyys ja pahuus ovat kaikkien ihmisten ominaisuus, ne ovat meissä potentioina. Olosuhteet, yhteisöt, instituutiot oikeissa asetelmissa voivat muokata kenestä vaan meistä taviksista hirvittävyyksien organisaattoreita, sosiaalisen vastuun pakoilijoita, byrokraatteja jotka eivät halua tietää.
Koska kukaan muukaan ei viitsi eikä uskalla tietää. Arendtin teorian kautta fasismi -kyssäri on pysyvästi ajankohtainen. Eco ei turhaan otsikoinut: ”Eternal Fascism”.
Mut siis noi historialliset analogiat. Jos olisin aseman omaava toimittaja ping Ilkka Malmberg, tai joku yletuottaja ping Ari Ylä-Anttila, tekisin perusteellisen round featuren (mikä on feature?). Kysyisin isolta nipulliselta ammattihistorioitsijoita historiallisten analogioiden pätevyyalueista. Puhuttaisin keskittyneesti vaikkapa Henrik Meinanderia, Laura Kolbea, Kolbe Laura, Teemu Keskisarjaa, Irma Sulkusta, Markku Jokipiitä, Mirkka Lappalaista, Antti Häkkistä Antti Häkkinen, Hanna Kuusta Hanna Kuusi, Mikko Salassuota John Lee Pettimore ehkä Matti Klingeä ja Heikki Ylikangasta. Muitakin voisi olla.
En kysyisi heiltä pelkästään, että mikä toi fasismijuttu oikein on, vaan vetäisin laajasti. Sehän on hissaheimolaisten yksi metodologinen peruskyssäri. Kaipaan sivistystä ja valistusta. Tai sitten mä tuotan tämän itse. Itehissaa."

ITEhissaan jos mihin pätee tuo Hippiaan opetus. Ei me emme voi ryhtyä ITEhissaajiksi. Me emme osaa edes väärentää historiaa, miten me siis osaisimme puhua siitä totta?

Ei tuohon Hoikkalan kirjoitukseen voi oikein muuta sanoa, kuin että on luotu tilanne, jossa fasismille ei ole Globaalia vaihtoehtoa. Siksi ei voi tapahtua muuta kuin fasismin voitto. Fasismi on sellainen asia -- ja tämä on fasismin syvin perusolemus -- että siinä ei kriitikkot ja inisijät ilman selkeää vaihtoehtoa paljon paina. He ovat vain katalyyttejä, jotka kiihottavat vihan liekkejä. Fasismin voiton syy toki on yksin heidän, koska he eivät ottaneet sitä tarpeeksi vakavasti ajoissa. Fasismia ei voi estää jarruttamalla. Sen voi estää vain esittämällä sille vaihtoehdon.  

MAKSETTU SKEPTISYYS

Olisihan se vähän outoa, ellei Skepsis ry olisi aikoja sitten kaapattu kiistämään paitsi huuhaa, myös eräät kiusalliset tosiasiat. Samalla tavalla kuin on maksettu ne päänsekoittajat, jotka heille toimittavat työtä ja tekemistä. Kun henkinen kasvu loppuu, se alkaa syvetä, salaliittojen kaninkoloon.
Juhani Ahon kootut teokset ovat jostakin siunaantuneet työhuoneeni sohvalle. Koko läpihomeinen sohva pitäisi polttaa. Mutta Papin tytär alkaa tenhoavasti.... papin tytär, jaa-a mitä siitäkin tulee mieleen... isorintaisen komean naispapin ja Jack Nicholsonin näköisen hulttioisän tytär.... Istahdan nyt kuitenkin hetkeksi lukemaan.

27.1.2016

Olen puhunut viimevuosina aika paljon tästä runopiirien taidepoliisista. Esoteerikolta mainio blogimerkintä aiheesta. Kyllä esoteerikko on taas vedossa. Esoteerikko ei petä koskaan.
Hän oli tavallinen meksikolainen japaninkielen professori.
Autiolle saarelle ottaisin mukaan UKK:n kynästä lähteneet Känän mehukkaat lahtaripakinat vuoden 1918 tapahtumista. Tekisi nimittäin autiolla saarella yksin olosta varsin siedettävän ja onnellisenkin olotilan.
Suomalainen äitisuhde: "Toss on puukko. Tapa ittes. Tai minä tapan." Taas vietiin äiti poliisiautolla rauhoittumaan.

LATU

"jos himohiihtäjät muodostaisivat yhteiskunnan, se muistuttaisi randilaista utopiaa." TP

Latu on loistava keksintö. Se ei vaadi valaistusta eikä hiihtäjältä näkökykyä, kun pysytään perinteisen tyylin piirissä. LATUA PERKELE !
Kun pohdin tätä "antibioottien tehottomuus” -teemaa tuli mieleen, että niillähän on hallussa lääkefirmat. Voi olla ettei kysymys ole siitä, että vanhat bakteerit vahvistuisivat, vaan siitä että vanha bakteeri vääntää kansalle syötettävää antibioottihanaa pienemmälle. Olet sä niin lahjakas, vittu.
Erään keskustelun yhteydessä äkkiä muistin (muistinihan on täysin pyyhitty armeijaa edeltävältä ajalta) että kirjoitin Gizan pyramidia koskevista lukusuhteista ylioppilaskirjoituksen toisen ainekirjoituksen. Gizan ikähän on mysteeri ja mittayksikkö "metri" on siellä monin tavoin koodattu suhteessa maapallon ympärysmittaan. Hylkäsivät tuon aineen kokonaan ja hyväksyivät paljon kehnomman toisen aineeni lähetettäväksi ylioppilaskuntaan. Onhan se tietysti hassua, että lukiolaispoika näkemättä kohdettaan, eli tässä tapauksessa Gizan pyramidia, luennoi asiasta professorin tavoin muutaman lukemansa Aku Ankan taskukirjan (tai vastaavan lähteen) pohjalta.  

KÄRJELLÄÄN SEISOVA KOLMIO, ELI JUSSI PARVIAISEN ELOKUVATRILOGIA



Mitä tapahtuu ajan kuluessa kärjellään seisovalle pyramidille kun sen kärki murenee? Se käännetään  ja sille laitetaan vaihtokärki, apex. Irallaan oleva apex on kolonialismin symboli. Ja kolonialismi perustuu aina rasismiin, koska se tuhoaa hallitun valtion itsenäisyyden tuhoamalla sen lahjakkuuspääoman -- rasistisella perusteella. Kolonialistinen valta perustuu aina päämäärätietoisuudelle ja julmuudelle.





Walter Runebergin Kalevala-patsas kuvaa tätä: Väinämöinen on painettu polvilleen ja lauantaiseuralaisen Lönnrotin pää on nostettu pyramidin vaihtokärjeksi.


Entä elokuvan tuottajan Jörn Donnerin nimi Jussi Parviaisen elokuvatrilogian lopussa, Yksinteoin II (2011) elokuvan tekstien viimeisenä? Tässä yhteydessä sen voisi nähdä viittaukseksi Donner-suvun obeliskiin Hyvinkäällä.




Donner hankki Parviaisen elokuvalle elintärkeän rahoituksen, mutta esti tällä kaksoisliikkeellä elokuvan levityksen. Donner on Walter Runebergin patsaan Elias Lönnrot.

Jos pohjoiskarjalan vanhatpojat viettävät runkkausrituaaleja Parviaisen Yksinteoin (1990) elokuvan äärellä, Yksinteoin II (2011) elokuvaa runkataan vapaamuurarilooshin Donner-temppelin kellarissa.



(Hyvinkään erikoinen apexkirkko on rakennettu Donner-suvun lahjoittamalle maa-alueelle.)

Kuka on nähnyt nuoren Jussi Parviaisen elokuvan Harmagedon (1986)? Kuka tietää, että elokuvan on kuvannut Sławomir Idziak, joka on kuvannut Kieślowskin väritrilogian, uusia Harry Potter -elokuvia ja sen sellaista? Harmagedonissa sellaiset näyttelijät kuin Pirkko Mannola, Satu Silvo, Jukka Puotila, Aake Kalliala, Risto Autio, Santeri Kinnunen, ja erityisesti Carl-Kristian Rundman (vain muutamia mainitakseni) tekevät ehkä parhaat elokuvaroolinsa ikinä.

Harmagedon kertoo  yhteisön (sosiaalisen kentän, ns. skenen) hajoamis- tai hajoittamisprosessista. Hajoava yhteisö on suuri rikkoutuva peili. Se tuottaa paljon epäonnea. 

Harmagedon on hauska elokuva peilin hajoamisesta. Se jopa päättyy naurukuolemaan. 

Tommi Perkola huomauttaa: "Spinozalaisittain ajatellen nykymaailma hukuttaa meidät titillatioon, mutta on vienyt hilaritaksen. Hyvän elämän opit ja muut itsehoitosuositukset pahentavat tätä entisestään." 

Harmagedonissa elettiin vielä Suomessa post-modernia edeltävää aikakautta. Äärimmäiseen autenttisuuteen pyrkivien kohtauksien hienovaraisesti rakennetut ja hioutuneet dialogiset asetelmat pohjautuvat Parviaiasen näytelmätrilogiaan Jumalan rakastaja, Valtakunta ja Diletantti. Näyttelijäsuoritusten vahvuus selittyy sillä, että useita kohtauksia on hiottu esityskausia näyttämöllä.   

Parviainen itse perustelee autenttisuuden metodia (kätkemisen ja salaamisen sijaan paljastamisen ja avaamisen metodia) sillä, että se suojelee käyttäjäänsä. Autenttinen kyynikko (κύων (kyon), koira) ei voi jäädä mistään kiinni, koska on jo paljastanut kaikki temppunsa ja korttinsa. 

Kun ajattelen autenttisuutta metodina, tiedostan siinä syviä ongelmia. Ensinnäkin autenttisuus ei tarkoita valheen tai torjunnan poistumista vaan niiden siirtymistä yhä hämärämmille alueille. Kenelle on vaara jäädä kiinni ja mistä, eliitille vai kansalle, hyveestä vai rikoksesta? Autenttisuus voi jäädä vain campiksi julkisuuden eliminoimisaktiksi yksityisyyden riittävällä paljastusaktilla. Toiseksi autenttisen metodin vaikutukset ovat aina tekijälleen osaksi ennalta arvaamattomat ja tiedostamattomat, koska yhteiskuntakoneemme kehittyy juuri autenttisuuden kitkemisessä.

Harmagedonin yhteydessä tätä pohtiessa mieleen tulevat Hermann Nitschin performanssit. Kun Nitsch näyttää vain veren, Parviainen näyttää muun. Valkoinen haulikko, jolla päähenkilö ampuu kentän toimijoita ei edes potkaise. Jokainen kuolee itse omaan kuolemansyyhynsä.  




Harmagedon on ällistyttävä elokuva. Se on omaperäinen, aikakauteensa nähden (suomalaisessa mittapuussa) uudistava ja selvästi myös aikaa kestävä. Se on taiteelisesti korkeatasoinen kuvauksen esteettisellä tasolla ja näyttelijätyössä. Sen aihe, sosiaalisen kentän hajottaminen, on tärkeä ja ajankohtainen. Ilman Harmagedonia Yksinteoin elokuvien esittämät monologiset ääriautenttiset ja joskus vähemmän "intelligentit" murremuunnokset jäävät paljolti käsittämättömiksi eleiksi. Harmagedon PITÄÄ NÄHDÄ ennen Yksinteoin elokuvia.

Parviaisen näytelmätrilogia kattaa miltei kolmen vuosikymmenen aikajakson modernista post-modernin vakiintumisvaiheeseen. Se tulee ilmaisseeksi aikakauden muutoksen, jota esimerkiksi Jean Baudrillard on ennustanut 1990-luvun teoksissaan. Harmagedonin maailma on ennen Neuvostoliiton hajoamista (Baudrillardin sanastossa, ennen virusten leviämistä) olevalta ajalta.

Olen joskus esittänyt hypoteesin geopoliittisten rajalinjojen kärjistymisestä Nliiton hajoamisen jälkeisessä virusten leviämisen ja spirituaalisen yhdinkatastrofin jälkeisessä todellisuudessa. Näen Harmagedonin näyttelijöiden heterogeenisen energiakoostumuksen puhuvan vielä siitä, että ennen rajalinjat olivat vähemmän jyrkät kuin nykyisin (Tarotin maaenergiat olivat tasaisemmin jakautuneet, eivätkä polarisoituneet. Parviaisen kohtauksissa draama, ystävyys, halu, rakkaus, viha, tapahtuu tarotin maaenergioiden välillä ja elokuvataide tapahtuu maaenergioiden synteesin tasolla. Parhaiten tätä "valttikortin" fenomenologiaa kuvaa päähenkilön Juska Paarman ja hänen parhaan kaverinsa Hili-Bili Huotarin (Aake Kalliala) ystävyys. Näiden kahden laajan tyypin energiat ovat erilaisia, mutta "valttien tasolla" toisiaan täydentaviä).

Arhi Kuittinen kritisoi Harmagedonia siitä, että Jeremian kirjan profeetta on toisinnettu pseudoelokuvaksi. Jeremian hahmo ja asenne on ihmisestä semijumalaksi kohonnut tuomion enkeli. Parviaisen elokuvassa monomaani Jeremia, Jumalaksi itsensä ylistänyt profeettahenki katselee alhaista materiaa. Nuiva asetelma korostaa onanoivaa fantasiaa katseesta tuhona. Mitä tulee "skeneihin", ne ovat täynnä hurjaa dynamiikkaa, kiristystä, monitasoista ja monivaiheista tuhon manipulaatiota, joka EI kuuntele tuhon evankeliumin enkeliä. 
  
"Mutta Harmagedon ei analysoi tätä, vaan on pikemmin epätodellisen kapea fantasia irrallaan tuhon mekanismista, skenemekanismista, lahkomekanismista. Tätä voi verrata Tarkovskin Solaris -elokuvan hurjaan dynamiikkaan. Päähenkilö-tuomari joutuu lopulta kokemaan oman sisäisen psykoottisen isäsuhteeseen romahtamishalun ja tuhon. Solariksen päähenkilö luulee olevansa tiedemies tutkimassa ulkoista universumia, vaikka hän itse on universumin tutkimuskohde ja omien neuroosiensa ja traumojensa orja. Hän on hyväksikäytetty ja ylpeä siitä. Hän haluaa hyväksikäyttönsä, IHANAN KORRUPTION, jatkuvan. Kannattaa verrata Solariksen ja Harmagedonin elokuvallisia skeemoja: "tuomari" -- "asiantuntija" -- "paljastaja" -- "asialle lähetetty"."
 

Toisaalta Parviaisen elokuva on hyvä kommentti. Se on ahdistuksen suoraa purkamista, ja asetelman nostamista. Se on ääriautenttista olemista ilman analyysiä. Se esittää suoraan olemistavasta kohoavan tuhon, joka tapahtuu spontaanisti, koska taustarakenne jätetään silleen analysoimatta ja tiedostamattomaksi. 
 
Yksiteoin II elokuvan nykymaailmassa, jossa postmoderni on arkipäiväistynyt, maaenergiat ovat polarisoituneet täydellisesti ja eri energioja voivat edustaa korkeintaan ulkomaalaiset "vieraat" ihmiset. Tällaisen todellisuuden olemisen tyyssijaa edustavat mielisairaala ja hautausmaa. Shamaani asuu mielisairaalassa ja keskustelee vain kuolleiden kanssa. Hautausmaateeman kehittely alkaa jo Harmagedonissa, jossa kaverukset loikoilevat ja juopottelevat haudoilla.

Arhi Kuittinen kiteyttää koko trilogian seuraavasti: "Harmagedon on myös käänteinen psykodraama. Profetia tekijänsä uran suunnasta ja kohtalosta ulosheitetyksi profeetaksi. Pois hovin ekstaasista, pois hegemoniasta ja yhteisistä ryyppyjuhlista, naisnäyttelijöiden uraorgasmeista. Yksinteoin elokuvat edustavat poistumista poliittisesti harmittomasta taiteesta kohti poliittisen korruption vihaamista ja tuomitsemista. Mutta samalla ne edustavat itse vihatuksi tulemista ja tuomituksi tulemista. Se on eliitin mustalla magialla noidutun ja sabotoidun taiteilijan matka kohti hegemonian siunauksen menetystä. Se on käänteisfantasia haastajan voimasta profeettana, joka eteneekin elämässä itsetuhon prosessia rajan ulkopuolelle. Syvimmiltään tämä rajan yli työntyminen on kuitenkin vain itsetuhon performanssi. Nokkelasti se nyrjähtää ylösalaisin itsevihan viimeiseksi epätoivoiseksi "katumuksen" kädenojennukseksi systeemille ja suomenruotsalaisille säätiöille."

Kuittinen jatkaa: "Nietzsche vaati ehdotonta irtaantumista, ei nuivaa käpristymistä ja yhteisen joukkotuhon fantasiaa. Yli-ihmisen, taiteilijan ehdotonta vapautta ja luomisvoimaa, uusiutumista, riippumattomuutta oman tien suunnasta (tietysti vaikutteita ottaen mutta suuntansa ja iskunsa vapaana pitäen). Yli-ihminen ei määritä itseään suomenruotsalaisten kautta. Ei heidän vihansa, säädyllisyytensä eikä rajojensa kautta."
 
"Juuri näiden kyynikkojen autenttisuusmetodiin liittyvien ongelma-aavistelujen ja kokemuksensa perusteella Nietzsche oli satiirinen ja ironinen ihmiskunnan tilasta ja kaiken mahdottomuudesta sielun korruptoitavuuden takia."

Nietzsche kirjoittaa: "Havaitsin eräiden piirteiden säännöllisesti toistuvan toisten kanssa ja toisiin liittyvinä; kunnes minulle viimein selvisi kaksi perustyyppiä ja tuli ilmi eräs peruseroavaisuus. On herra-moraalia ja orja-moraalia"

"Nietzsche oli myös systeemianalyytikko: hän puhui väärennetystä kristinuskosta, jolla massat saadaan massoiksi rukoilemaan avuttomina armoa. Nietzschen yli-ihminen ei ole avuton massakulttaja, hän ei ole tapasuvaitsevainen, vaan hän uskoo totuuteen ja vapaaseen tahtoon ilman korruptiota ja eliitin perversiometodia." Yli-ihminen on idealisoitu autenttisuusmetodi.

Jos luodaan nietzschetulkinta, jossa yli-ihmisen huimaava käsite korvataan itsenäisen ihmisen arkiselta kuulostavalla käsitteellä, päästäisiin selväjärkiseen itsenäisyyden filosofiaan, johon autenttisuusmetodi pyrkii.

Suvaitsevaiset eliitin mielistelijät tarkoittavat Nietzschen tulkintahorisontissa: "Hieno mies, te sanotte. Minä näen vain oman ihanteensa näyttelijän."

Nietzschen autenttisuusmetodikko on korruptionväistelijä, jonka kymmenen käskyä kuuluvat: näe, katso, puhu, nosta, näytä vaikka persettä, mutta ÄLÄ IKINÄ runkkaa yleisön edessä.
 
Nietzsche sanoo: "En hyökkää koskaan henkilöitä vastaan, vaan käytän henkilöitä ainoastaan voimakkaana suurennuslasina, jolla voi tehdä näkyväksi yleisen mutta vaikeasti käsitettävän hätätilan."

"Tämä HÄTÄTILA on siis meidän kielellämme korruptio. Todellisen arvon mitta on se miten paljon totuutta yksi henki kestää, miten paljon totuutta se uskaltaa."

 ***

Vaikka yllä olevat ajatukset on esitetty kritiikin muodossa, uskon, että näissä teemoissa on jokaisella ihmisellä tekemistä hahmottaa miten asiat todella ovat oman elämän kannalta. Ainakin minulla itselläni on. Tämä vain todistaa, että Parviaisen taide on arvokasta, koska se nostaa tällaiset, näin keskeiset, meille ihmisille vaikeat ja syvät kysymykset pintaan. Minuun Parviaisen trilogia (niman omaan trilogiana) teki melkoisen vaikutuksen.  
 
Toivon, että Lahden nyt loppuunmyydystä Jussi Parviainen -elokuvajuhlasta tulisi jokavuotinen tapahtuma. Festivaaliohjelmaan voisi kuulua elokuvien katsomisen lisäksi vapaamuotoista luennointia, haastattelua ja keskustelua (kuten tänäkin vuonna, Parviainen on ystäviensä keskuudessa loistava luennoitsija), sekä kenties joku vieraileva tärkeä ulkomainen ohjaaja tai taiteilija (ehkä ensivuonna Hermann Nitsch).

Pahinta mitä voisi tapahtua, olisi se, että Parviaisen eilen uhkaama Yksinteoin (1990) elokuvan pois vetäminen kaikesta esityksestä toteutuisi. On perustettava vaikka kansanliike tämän uhkauksen perumiseksi.

Nähdyssä ääriautenttisella tyylillä toteutetussa elokuvatrilogiassa laajempi ja etäisyyttä ottava yhteiskunta-analyysi loistaa poissaolollaan. Toivon Yksinteoin -elokuville jatkoa syvemmän yhteiskunnallisen ja historiallisen analyysin tasolla. Se voisi alkaa Turun kirkon kultakaton purkamisesta ja Tukholmaan kuljetuksesta ja päättyä Estonia-laivan uppoamiseen Viron koko alamaailma mukanaan. Välillä voisi tapahtua ajaton kuvaelma siitä mitä tarkoittavat tarotin maaenergiat, geopoliittiset rajat, Helsingin ja Pietarin (tarotpatsaiden viitoittamat) Ley-linjat.  
Planeetat ne vain sinnittelevät asetelmassaan. Kuun liikkeellä on tulevina päivinä äärimmäisen paljon vaikutusta, koska se on ainoa joka tasapainottaa tilannetta hieman. Jo 4.2 (kuva alla) ollaan tilanteessa, jossa kuu liittyy samassa suunnassa ja samalla puolella maapalloa Merkuriuksen Venuksen ja Saturnuksen kanssa linjaan. Voi olla odotettavissa vielä tätäkin raskaampi olotila.


25.1.2016

JYRSIJÄN KOVA LUU

Poistettiin tänään kaksi hammasta. Ylhää vasemmalta viisaudenhammas ja sen takaa pieni "ysi", joka ilmestyi sinne puoli vuotta sitten. Kunnallista terveydenhuoltoa moititaan, mutta tämäkin kokemus vain vahvisti käsitystä tehokkaasta ja hyvästä hoidosta. Sain hammaslääkäriajan tunnin sisällä, enkä edes valittanut särkyä tai asian kiireellisyyttä. Koko toimenpide oli alle puolessa tunnissa täysin kivuttomasti ohi. Hammaslääkäri sanoi, että oli nähnyt aiemmin päivällä kymmenvuotiaan, jolla oli hampaat huonommassa kunnossa kuin minulla. Sanoin, etten ole kahteenkymmeneen vuoteen käynyt hammaslääkärissä. Hampaitani ei ole paikattu kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen. Hampaissani on toistaiseksi vain yksi paikka, ja sen sain kun olin ensimmäisellä luokalla koulussa. Hammaslääkäri istui alas, koska puheeni huimasivat häntä. Kiirehdin selittämään, että minulla on jyrsijän keltainen hammasluu. Luu on rumaa ja kovaa. Voisin jyrsiä tieni vaikka harmaan kiven lävitse hampaiden kulumatta.

HAUTAUS

Kesällä on mukavampi tulla maahanpannuksi kuin tammikuun tulipalopakkasissa. Jos talvella kuolee, on kyllä polttohautaus lämpimin vaihtoehto.

DIGITAALISEN TAITEEN MIELEKKYYS

on siinä, että "perinnön" pystyy tuhoamaan luovuutta vaatimattomalla tavalla. Ilman muuta ajattelen tätä, kun mietin täytänkö taloa vielä yhdellä maalauksella, vai kohdistanko työn musiikkiin. Tulevaisuudessa kaatopaikatkin voivat olla täynnä: vain nimekkäimmät kelpaavat kaatopaikalle.

TUNNUSTUS

Kuulustelu on kupla, jonka aikana kuulusteltava pelaa aikaa. Tunnustuksen lykkäämisen perimmäinen psykologia on tappaa kuulustelija pelkkään viivytykseen, odotukseen, jännitykseen, vanhuuteen. Kun tunnustus saadaan, rangaistaan rikollista myös kuulustelijan kokemista kärsimyksistä.

VAPAUS JA LISÄARVO

Lisäarvon tuottaminen on (läpikorruptoituneessa yhteisössä, jollainen ihmisyhteisö aina alkuhuuman jälkeen on) yhtä kuin äärimmäinen rasittavuus. Lisäarvoa voi tuottaa vain äärimmäisen rasittava (korruptioon sopeutumaton) yksilö. Yhteisö pyrkii poissulkemaan kaiken lisäarvon tuottamisen.
Parviaisen Yksinteoin II elokuvan lopussa kiitetään Suomen Antifasistista Komiteaa (Safka). Tämän jälkeen tulee Jörn Donnerin tuotantoyhtiön nimi.

Lauantai-iltana keskusteltiin siitäkin, mikä Safka oikeastaan oli. Ensinnäkin, se ei ollut mikään virallinen yhdistys tai poliittinen järjestö. Safka on kyllä rekisteröity yhdistys, mutta kysymys on toisesta Suomen Antifasistisesta Komiteasta, joka todella on poliittinen yhdistys. Virallisessa rekisteröidyssä Antifasistisessa Komiteassa ei ole yhtäkään samaa jäsentä kuin epävirallisessa, jota Parviaisen elokuvassa kiitettiin. Epävirallinen komitea olikin taideperformanssi. Se oli yhden asian jumalanteatteri, joka perustui havaintoon: "vihreän liikkeen ytimessä on agenda Suomen ja Venäjän suhteiden tahallisesta sabotoinnista kaikissa tilanteissa".

Taustalla ei ollut siis tämän laajempaa poliittista analyysiä tai agendaa. Siksi Safkan mustamaalaus ampui olkinukkeen. Toisaalta niin sanotut safcistit ottivat keskustelupalstoilla yksityishenkilöinä osaa moniin keskusteluihin. Safka väänsi rautalangasta kaikki tässä nyt geopolitiika ja turvallisuuspolitiikan tutkijan suulla tunnustetut tosiasiat kymmenen vuotta sitten. 

Venäjäsuhteiden systemaattinen hajoittamistoiminta (jonka ympärille koko analyysi tiivistyi) tunnistettiin pohjavireeltään rasistiseksi: se todellakin on muuttumaton kaikissa poliittisissa tilanteissa.

Islamistisia tsetseeniterrosisteja tukeva Suomessa vihreiden poliitikkojen tuella toimiva terroristijärjestö Kavkaz Center nähtiin apexina. Islamilaisen maailman liikehdinnästä tiedettiin jo kymmenen vuotta sitten, kun ensimmäiset islamistiterroristitaistelijat salakuljetettiin Suomeen. Vaikka ihmissalakuljetuksesta jaettiin oikeudessa tuomioita, asiaa ei saanut valtamedian kautta läpi yleiseen tietoisuuteen.
 
Safkan piirissä oli varhain tieto siitä, että näitä salassa valmisteltuja asioita ei voi saada mediassa läpi ihmisten yleisessä tietoisuuteen. Vihreän liikkeen ympäristössä oleva kaksinaismoralismin ja valheen verho oli liian samentava.
  
Ymmärrettiin että tietynlainen "taiteellinen performanssi" voi olla ainoa tapa tietoisuuden lisäämiseen. Johan Bäckman onnistui -- hyvin pitkälle juuri Jussi Parviaisen autenttisella metodilla -- performanssissa niin hyvin, että hän oli lehtien etusivuilla ja otsikoissa, sekä päivittäin Venäjän päämediassa. Tämän oheistuotteena saatiin läpi viesti siitä, ketkä todella ovat Suomen ja Venäjän suhteiden systemaattisen tuhoamisen takana.  

METODINEN VALEHTELU

Waltarinkin huomaama asioiden täydellisen nurinkääntämisen luoma vaikutelma syvästä ja uskottavasta totuudesta on hämmentävä. Mitä hurjempi valhe, sen uskottavampi se on, koska se alkaa saada rituaalista pimeää auraa jostakin hautojen uumenista. 
Lupasin, että perkaan vuoden 2015 kommentit nyt vuoden alussa. Ei ole valitettavasti ollut voimaa avata kommenttilootaa. Muutama sata kommenttia siellä odottaa moderointia. Huomattavasti vähemmän kuin vuosi sitten, jolloin vuoden 2014 aikana keskustelua oli kertynyt tuhatkunta kommenttia.  

ITSENÄISYYDEN FILOSOFIA

Jos luodaan nietzschetulkinta, jossa yli-ihmisen huimaava käsite korvataan itsenäisen ihmisen arkiselta kuulostavalla käsitteellä, päästään varmaankin jonkinlaiseen rationaaliseen itsenäisyyden filosofiaan.

24.1.2016

MAHORKA

Mahorka on bulgarialainen multigenre netlabel, joka tekee joistain julkaisuista myös hienoja käsintehtyjä fyysisiä julkaisuja. Mahorkaa pyörittää asiaansa paneutunut ja innostunut fyysikko Ivo Petrov. Asenne kuuluu tuotannossa erittäin korkeana laatuna. Sanoisin, että pienen otoksen perusteella laatunsa puolesta Mahorka sijoittuu aivan netlabel-julkaisijoiden huipulle, samaan sarjaan Intoneman kanssa, noisea monipuolisemmalla ja laajemmalla tuotannolla. Mahorka julkaisee kunnianhimoisten taiteilijoiden teoksia, kuten tässä 4T Thieves. Facebook-verkosto on kohtalainen 800.

23.1.2016

Pohjoisen ja etelän ero on siinä, että etelässä ihmistä ei vastusta muu kuin ihminen itse, mutta pohjoisessa on luonnonolosuhteet.

22.1.2016

Tenhoava kithairinna ja erittäin hieno soitin:

21.1.2016

POP JA RAP OVAT ELITISMIÄ?

David Bowien viides albumi The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars (1972) on ainakin heti ensimmäisestä (sinänsä mitättömästä) kappaleestaan antanut laulutyylin Pink Floydin kymmenen vuotta myöhemmälle The Wall albumille. Albumi muuten on turhaa renkutusta niin kuin Bowien kaikki vanhat albumit, paitsi tietysti kullakin yksi lakisääteinen "oikea kappale". Tällä kertaa se on A-puolen 4. Starman. Tämä kappale on niin paljon laadukkaammin tuotettu kuin muu albumi, että täytyy oikein ihmetellä miksi? Miksi halutaan kärjistää tämä yksi vastaan muut asetelma? Ainakaan Bowieta ei voi syyttää turhasta nysväämisestä. Resurssit on keskitetty yhteen kolmen minuutin kohteeseen kerrallaan, kaikki muu on epäolennaista. Hyvin tuotettuja keskinkertaisia biisejä on maailma niitäkin nähnyt paljon. Eikö popyleisö, kaikki maailman fanittaja-anttinylenit, ole juuri tässä välimuodottomassa liemessä keitetty? Toisaalta Morrisseyllä ei ole mitään mitä voisi kutsua hitiksi.

Hetkinen, ovatko nämä muut kappaleet parodioita? Ainakin tämä "It Ain't Easy"(joka onkin jokun jenkin säveltämä) on selvä Led Zeppelin -parodia. Populaarikulttuuri ja varsinkin populaarimusiikki on minulle kaikista vierain kulttuurin alue. Populaarimusiikki, rap ja kaikenlainen renkutus on upporikkaille kuuluvaa elitismiä. En tunne sitä ollenkaan. Siksi tällaiset havainnot ovat minulle uusia ja kummallisia.  
Öisellä hämäläisellä metsätiellä ei muuta liikennettä kuin yksinäinen rusakko ja 12.3 metriä pitkä musta Hummer-limusiini.

20.1.2016

HUNKY DORY 1971

David Bowien neljäs albumI Hunky Dory (1971) vasta kuulostaa ehyeltä taiteelliselta kokonaisuudelta, joka voisi lyödä läpi ilman korruptiotakin. Paras Bowien albumi alusta lukien (pitää kuunnella uudelleen, kun nukahdin kesken, renkutusten kuunteleminen on kovaa työtä). Kappale Andy Warhol on antanut yhden riffin Metallican Master of Puppets kappaleeseen (asia on ennenkin havaittu). 
Flunssailu on jo mennyt ohi mutta olotila on jostakin tuntemattomasta syystä niin perkelellinen, että vilkaisin huvikseni astrologista karttaa. Voi nähdä, että tällä hetkellä Merkurius, Venus ja Saturnus muodostavat linjan. Mars Jupiter, Neptunus ja Aurinko ovat samassa sektorissa linjan kanssa. En tiedä antaako tämä selityksen, mutta jään seurailemaan näitä.





Tasan vuosi sitten oli hyvä luova vire päällä. Astrologinen kartta näytti silloin tältä:


Ainakin suuret taivaankappaleet olivat silloin tasaisemmin jakautuneet Maapallon suhteen.
Pietarilainen Intonema on kyllä raikkain kaikista näistä uusista labeltuttavuuksista. Mutta eivät hyväksyneet kamaani julkaistavaksi. Heidän genrensä on hieman eri. Artistit ovat noisepainotteisia, puuhaavat analogisilla instrumenteilla ja tekevät livekeikkaa.

Niinpä seuraava albumini ilmestyy pariisilaiselta labelilta 19.3. Sain kutsun Pariisiin keikalle maijoituksine kaikkineen. Valitettavasti jouduin toteamaan, että liveprosessini ei ole oikein liikuteltavissa näiden seinien ulkopuolelle, ainakaan näillä nykyisillä roudausresursseilla.

Laboratorio-olosuhteet ovat osoittautuneet ainoiksi demoefektiltä suojaisiksi. Monimutkainen tosiaikainen digitaalinen teknologia on kokemukseni mukaan yksinkertaisesti aivan liian häiriöherkkää ja epästabiilia livetilanteeseen. Tästä näkökulmasta ymmärrän, miksi livehommia tekevät äänitaiteilijat suosivat nykyisin analogista teknologiaa.


Samuel Beckettin kaikkiin suomennoksiin pätee sama kuin tähän nyt vilkuilemaani Ensi rakkaus (1970): ensimmäiset puolitoista sivua on hyvää ja myös kirjallisesti inspiroivaa tekstiä, sitten alkaa jaaritus. Olisiko Beckettin kenties kannattanut keskittyä lyhyempään muotoon? Tätä Beckettin jaarittelutyhjäkäyntiä voi myös luonnehtia maailman masentavimmaksi kirjalliseksi pilaksi. Sen tylsyys on jotakin mitä Tommi Perkolan teksti voisi olla jos hänen älykkyyosamääränsä olisi 50 pistettä todellista heikompi (ja epäilemättä tämä annettu vaikutelma on tietoinen... ja siltikin masentava). Kaikesta huolimatta Beckett on jossain määrin inspiroiva kirjailija. Jo noista kootuista puolentoistasivun aluista saa tavallaan merkittävän tuotannon. 

19.1.2016

IHAILIJA

Niin kuin ei voi olla ihailematta antiikin raunioiden kauneutta, en voinut olla ihailematta Morgan Koleeramäen sopivasti meikattuja ja ystävällisiä kasvoja, joista työntyi esiin tuo huikea nenä. Ihailu on kummallista puuhaa. Se käy miltei työstä. Olennaista on se, että ei saa itse kasvaa tai muuttua ihmisenä. On pysyttävä samana, Sven Laaksona, koska ihailun kohdekin on aina sama, kristallisoitunut Morgan Koleeramäki. Suhteen kohteeseen on pysyttävä vakiona ennallaan.


Kun aloitin ihailun olin kolmentoista. Seksuaalisuus oli herännyt, mutta sillä ei vielä ollut sukupuolta. Pukeuduin itsetekemiini housuihin ja yritin vaikuttaa Morgan Koleeramäeltä. Itseasiassa yritin olla hän. Ja olinkin hän, alkukantainen ihminen, juuri se metsän eläin, jonka naamioon pukeuduin.


Ihailu on olemassa, jotta ei tarvitsisi elää niin kuin opettaa. Ihanne elää, ihailija opettaa. Filosofi olisi  olla nämä kaksi asiaa yhdessä ihmisessä. Sillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani.


Olin silloin aivan yhtä sumuinen kuin olen nyt. En oppinut vieraita kieliä. Varastelin jatkuvasti. Heitin suurimman osan kamasta pois. Harva asia kelpasi minulle. Ihailuni kohteen kuvat olivat jotakin mitä säilytin.


Ihailin häntä kuin ruttoa. Ihailin häntä kuin saastaista tautia, joka nujertaa ylpeimmän aatelisen. Ihailin häntä kuin erästä barbiehahmoa. Myöhemmin minua on verrattu häneen positiivisesti: olet pehmeäihoinen ja viisas kuin Morgan Koleeramäki! Ihailin häntä kuin kaukaista tultasyöksevää tulivuorta ja halusin työntää penikseni häneen yhtä vähän kuin sellaiseen. Ihailin häntä kuin kaunisrakenteista kamelia jossakin eläintarhassa. Varoin häntä, vaikka näin hänen kuihtuvan ruuminsa suljettuna vankkaan rautahäkkiin. Vapaana omissa viidakoissaan en olisi sitä elukkaa halunnut kohdata.



Sinä päivänä kun sain tietää, että Moira, tuo Moira, oli pedofiili, loppui nuoruuteni. Siitä alkoi vanhuus. En aavistanut, että kaikennäkevä kristallisoitunut Morgan Koleeramäki tulisi pian pelastamaan koko maailman.

Erehdyin taas. Olin ollut aina väärässä.


ELÄMÄN RAKENNUSPALIKAT

”Onniko? Siinä on mukavuutta, järjestystä ja rakennettua jatkuvuutta, jotka ovat minulle täysin vieraita. Onnettomuuksissa näkee, miten kohtalon iskut murskaavat onnen rakennelmat. Tässä mielessä minä olen rauhallinen. Olen suojassa onnettomuuksilta, sillä minulla ei ole rakennelmia. Olen surun ja ilon mies. Onnettomuuden ja onnen vaihtoehdon vastakkainen vaihtoehto. Elän alastomana ja yksin, perheettä, ystävittä, harjoittaen elannokseni ammattia, joka on niin kykyjeni alapuolella että hoidan sen vasemmalla kädellä ajattelematta muuta kuin ruuansulatustani ja hengitystäni. Tavanomainen henkinen tilani on mustaa, sameaa ja synkkää surua. Mutta henkeni yötä halkovat usein odottamattomat ja ansaitsemattomat ilonleimahdukset, jotka sammuvat heti mutta jättävät silmiini tanssivia kultaisia tuikkeita.” 

– Michel Tournier (RIP): Keijujen kuningas (1970), suom. Annikki Suni. (Jukka Viikilän FB postauksesta)


INNOVAATIOYHTEISKUNTASOPIMUS

Prioriteettikysymykset taiteissa eivät näyttäydy yhtä tärkeinä kuin teknologiassa sinänsä. Mutta taiteet kehittyvät aina teknologian myötä. Elokuvataide ei ollut varsinaisesti olemassa ennen elokuvakameraa (paitsi tietysti okkultististen istuntojen pimeässä ilman kameraa kuvatut "elokuvat").

Prioriteettikysymyksiin liittyy Rupert Sheldraken teoretisoima morfisen resonanssin käsite. Sheldrake on ottanut teorioissaan huomioon sen, minkä patenttivirkailija tietää parhaiten: nerokas keksintö näyttää itsestäänselvältä heti kun se on tehty. Mutta ennen kuin se on tehty (ei enää silloin kun paperit vielä ovat salaisia), ihmiset eivät oikein mitenkään voi keksiä tai käsittää tuota asiaa. Pyörän salassapitäminen ei vähennä pyörän uudelleen keksimisen todennäköisyyttä (mikä on suuri). Mutta jos pyörää ei ole keksitty ollenkaan, todennäköisyys sen keksimiseen on hyvin pieni. Tosin Sheldraken mukaan se riittää, että pyörä on joskus keksitty. Vaikka se olisi sen jälkeen unohtunut, reitti ideoiden maailmaan on siltä kohtaa aurattu auki.

Suuret keksinnöt ja niiden mukana taiteen lajit, joita ei ole vielä keksitty, ovat todella epätodennäköisiä. Niitä on äärettömän paljon. Mutta on todella epätodennäköistä että kukaan ihminen tulisi ajatelleeksi niitä, sillä niillä ei vielä ole paikkaa siinä ideoiden maailmassa, joka kuuluu meidän tietoisuutemme kollektiiviseen kenttään.

Mutta heti kun keksintö on tehty, apinointi on rajattoman helppoa ja onnistuu miltei keneltä hyvänsä. Siksi insinööripiireissä alan ammattimies on miltei rajattomasti alempi olento kuin jonkin todella nerokkaan uuden asian keksijä. Taiteilijapiireissä tällainen asenne taas tuntuisi oman pesän likaamiselta. Taiteilijalle usein riittää toistaa vanhaa asiaa riittävän laadukkaasti. Kunhan jonglööraa taitavasti, ei haittaa vaikka jonglööraaminen on keksitty. Niin moni koneruokinnalle taantunut ihminen ei saa pysymään edes yhtä palloa hyppysissään.

***

Yksi asia miksi tietokonemusiikilla ei voi saavuttaa soitinmuksiikkia (enää taas) on se, että äänitystekniikka studioissa kehittyy jatkuvasti ja parhaatkin sämplekirjastot on äänitetty hieman jo vanhentuneella tekniikalla. Tilasoundia ei myöskään saa aivan yhtä luonnolliseksi parhaillakaan efekteillä kuin parhailla mikrofoniasetuksilla. Soundi sellaisenaankin on mahdollista tehdä laadukkaammin suoraan studiossa, jossa se äänitetään suoraan instrumentista. Tietysti vain parhaissa studioissa, parhailla mikrofoneilla, parhailla soittajilla. Aika on rahaa ja enemmänkin.

Tietokoneella ei voi vielä täysin mallintaa tai korvata ihmissoittajaa, ainakaan hyvää instrumenttinsa taitajaa. Mutta jotakin muuta sen sijaan voi tehdä, jotakin esimerkiksi mikä ei ihmissoittajalle ole luontevaa tai mahdollista. Toisaalta kyllä animoinnin soundissa voi viedä ainakin tulevaisuudessa yhtä pitkälle kuin elokuvatekniikassakin. Mutta onhan se sitten toki työlästä ja kömpelöä. Jälleen vastaan tulevat studiokustannukset. Niissä ei koskaan tulla säästämään, kun parasta mahdollista ääntä tavoitellaan. Ero kotistudioon tulee aina olemaan olemassa.  

IHAILU JA HALVEKSUNTA

Ihailu ja haleveksunta saavat usein yleville tunteille ominaisen kyseenalaistamattomuuden auran. Ne ovat vaarallisia tunteita, koska niihin varaan normatiivisesti rakentuu ihmisen syvimmät psyykkiset halu- ja torjuntarakenteet. Ihmisen syvimpien halurakenteiden mukainen informaatio hyväksytään kritiikittä ja vastainen informaatio torjutaan huomiotta. 

Neuvostoliittoa haleveksutaan aina siihen päivään asti, kunnes paljastuu, että juuri Neuvostoliitto pelasti maailman. Tämän jälkeen Neusvostoliittoa rakastetaan yli kaiken, kunnes paljastuu, että Neuvostoliitto murhaa rakkaimpansa. Samalla tavalla putinistit ihailevat Putinia rajattomasti aina siihen päivään asti kunnes Putin paljastuu pedofiiliksi. Minkä jälkeen Putinia halveksitaan aina siihen päivään asti, kunnes paljastuu, että Putin pelastaa maailman.
 
Nämä psykologiset vaistot ja niiden seurannaiset pienentävät ihmisen. Aina on yläpuolella joku jota ihailla tai halveksia, joku joka hoitaa ja kusee homman kaikkien muitten puolesta.

KOKOOMUS JA TALKOOT

"Lupaan sinulle, että jos en saa inspiraatiota, en myöskään ala huutamaan, että: Hei! maapallo on pannukakku! Pysyttylen hiljaa. Julkisuus on kiusallinen välttämätön paha jos haluaa tehdä taidetta eikä ole rikas perijä. Julkisuus on taakka." 

Kirjallisuus ja Suomi on yhtälö, johon tämä ei päde. Ensinnäkin, mikä hyvänsä voidaan Suomessa vaieta kuoliaaksi. Valtamedia päättää yksin kaikesta. 2000-luvulla oli hetki, jolloin oli yhteisöllisyyttä ja puskaradio pystyi hetken välittämään tietoisuutta. Tämä toimi muutaman äärimmäisen aktiivisen ihmisen jatkuvan työn ansiosta.

Pian ilmestyivät maksetut "hajottajat" pienkustantamoihin ja ne kaikki kaapattiin ja palautettiin ruotuihin. Niille ilmoitettiin toimintaehdot, joihin ei kuulu valtamedian ohittaminen.
 
Julkisuus varmasti on taakka, mutta sen vaihtoehto Suomessa on se, että kukaan ei aktiivisesti tiedä sinusta mitään. Sillä tavalla ei voi myydä yhtäkään kirjaa, eikä saa ainoatakaan kritiikkiä edes blogissa (Suomessa harrastelijatkin ovat tavallisesti lojaaleita rakenteelliselle väkivallalle).
 
BOD kustantaminen ja siihen liittyvä kirjakauppatoiminta ajatteliin tietoisena operaationa Suomessa alas. Taloudellisesti riskitöntä kustantamista ei käytännössä ole. Yhtälö on taas selvä: tilanne on täysin sama kuin vielä 2004 oli.

Vallankumous, joka alkoi mm. Karri Kokon Varhjofinlandiasta ja minun ensimmäisestä kokoelmasta, kesti muutaman vuoden. Se ilmaisi paitsi sen väkivallan määrän, joka tässä maassa on pinnanalaisena, myös sen mahdollisuuksien kirjon, joka voisi kasvaa, jos aktiivinen (maksettu) hävittäminen ei olisi niin äärimmäisen tehokasta,

Nyt tietoisin aktivismi on tapettu. Kirjallisuudesta on tullut, ainakin minulle, mahdoton taiteen laji.

Puskaradiokulttuuri edellyttää korruptoitumattomuutta, koska se perustuu aktivistien vapaaehtoisuuteen. Aktivismi vaatii toimiakseen moraalisen perustan. Juuri tämän takia kokoomuslaiset vihaavat talkootyötä.

Aktivismi ei ole yhtä kuin taiteellinen lahjakkuus, mutta se on syysuhteessa siihen. Lahjakkuus ei voi säilyä ilman aktivismin moraalista perustaa. Rappeutuminen tarkoittaa lahjakkuudelle välttämättömien energiojen riistämistä. Rappeutuvassa tilanteessa itsetiedoton ihminen voi olla vaikka kuinka lahjakas, mutta kohta hän ei enää ole sitä. Tästä syystä tietoisten aktivistien toiminnan väheksyminen on kaiken pahan alku. 

Helsinki Poetry Connection yrittää vielä tällä tiellä. Arvioni (joka toivottavasti osoittautuu vääräksi) mukaan se ei kestä pitkään. Siltä on jo evätty kaikki apurahat, vaikka se juuri on näyttönsä antanut ja tehnyt runoudelle uusia yleisöjä. HPC kerää (onneksi) lahjoituksina muutaman tonnin potteja toimintansa pyörittämiseen.

Seuraava vaihe, jonka se kohtaa, on palkatut "hajottajat" ja sisältä korruptoiminen niin, että jollekin yhdelle toimijalle annetaan viisivuotinen ja muille ei mitään.

Olen jo ilmoittanut nämä faktat heille ja kehottanut laatimaan suunnitelman niiden varalle. Nuoren ihmisen luonnollinen psykologia ja alitajunta ei anna toiminnalle mahdollisuuksia siinä vaiheessa kun "hajoittajat" on sisässä.

Tyhmintä suomessa on juuri se, että nuoriso pidetään näistä oikeiston toimintatavoista sinisilmäisenä niin kauan kunnes hetkessä on liian myöhäistä. Poliittinen tietoisuus ei näytä oikein milloinkaan riittävän nuorilla aktivisteilla. Häpeä synnyttää simulaation: ei kehdata tunnustaa, että aktivistihomman moraalinen perusta on kauan sitten pudonnut pois. Tyhmimmät jatkavat vapaaehtoistyötä aina kaikesta huolimatta, koska eivät ihan oikeasti näe ja kuule mitä ympärillä tapahtuu. 

17.1.2016

Kohautta suruviesti pannukakkumaailmateoreetikoilta saavutti meidät tänään:

"OK, at midnight, we are closing this group, there has been no evidence of a flat earth, so it has been deemed by the new management to close the group, however, we can give flatards details of other flat earth echo chambers, just contact the management."

16.1.2016

Olen tänä iltana keskustellut edesmenneen englantilaisen kuolemanrajatutkija Montague Keenin lesken Veronica Keenin kanssa. Kaikki alkoi siitä, että pyysi lupaa käyttää Montague Keenin ääntä musiikkiteoksessani. Veronica Keen piti kappaleesta ja antoi luvan. Puhuimme esimerkiksi englannin Ley-linjoista ja geopolitiikasta. Veronica kertoi myös kommunikaatiosta kuolleen miehensä kanssa. Veronica Keenin tuttavapiiriin kuuluvat tarottuntija Michael Tsarion ja Rupert Sheldrake. Nämä ihmiset ovat tietenkin ns. asiantuntijuuskysymyksen ytimessä: onko kysymyksessä todelliset asiantuntijat, vilpittömät kysyjät, vai kierolla torjunnalla varustetut huomiohakuiset psykopaatit ja pseudotieteilijät?


LAHJAKKUUS JA PÄÄOMA

Taiteen ja tieteen yhteydessä nousee jatkuvasti esiin kysymys lahjakkuudesta ja lahjattomuudesta. Kyky tehdä vastaa tietyn energian määrää ja jalostusastetta. Energia ja sen laatu on osittain riippumatonta yksilöstä. Lahjakkuus on osittain epäpersoonallista samalla tavalla kuin pääoma. Lahjakkuus käyttäytyy kuin pääoma, se kasaantuu samalla tavalla, ja se pakenee samalla tavalla. Lahjakkuus ei ole pohjimmiltaan ja mitattavasti kenenkään omistuksessa, se voidaan ottaa keneltä hyvänsä milloin hyvänsä pois, samoin kuin pääoma. Silti toisia ihmisiä sanotaan rikkaiksi ja toisia köyhiksi. Ikään kuin tämä ominaisuus olisi pysyvä ja perimmäinen identiteetti. Energiaa voi jotenkin lähtökohtaisesti olla hyvin erilaiset määrät. Toisilta energian poisottaminen on vaikeampaa kuin toisilta. Toiset ovat tietoisempia energian jalostamisen prosessista kuin toiset. Lahjakkuusenergia voi syntyä vahingossakin, mutta sellainen riistetään kai aina. 

Jokainen tietää, että kitaravahvistin kuulostaa parhaalta juuri ennen kuolemaa.

ASIANTUNTIJUUDEN RAPPIO

Pannukakkumaailmateoria on ilmeisesti jonkinlainen performanssitaiteen haara. Jos heität keskusteluun jonkun ilmeisen tosiasian, joka kumoaa pannukakkumaailmateorian ja kuvittelet että "case is closed", saat pian huomata, että kukaan keskustelijoista ei paitsi hätkähdä sanojasi myöskään kiinnitä niihin pienintäkään huomiota. He jatkavat tiukasti omassa diskurssissaan. Nonsoleeraus on hyvin tietoista. Koska jos sanot, jotain mikä ei kumoa teoriaa tieteellisellä varmuudella, siihen tartutaan ja se selitetään pannukakkumaailmateorian omalla sanastolla. Siis: jos on kerran uskontoja ja oikeistoeliittejä on myös pannukakkumaailma. Piste.

"Tämä asenne läpäisee nyt koko yhteiskunnan. Yhteisiin arvoihin tai totuuksiin ei tahdota uskoa. Tämä on johtanut siihen, että asiantuntijuus on menettänyt yleisessä keskustelussa auktoriteettinsa ja merkityksensä. Jos jotain asiaa kymmenen vuotta tutkinut asiantuntija sanoo faktoihin perustuvan mielipiteensä erityisosaamisensa ydinasiasta, voi kuka tahansa pallopää suveneeristi kiistää, sananvapauteensa vedoten, asiantuntijan mielipiteen ja selittää oman hatusta vetämänsä version asiasta. Tuhat saman tason debiiliä peukuttaa ja hurraa torilla.

Tähän on tultu, että jopa hallitus kiistää faktat asiasta kuin asiasta ja posottaa omaa jääräpäistä linjaansa kiroten kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja oman valtionsa perustuslain pelkkinä joutavanpäiväisinä jaarituksina. Tämä malli leviää kulovalkean tavoin massojen asenteisiin. Ei tarvita perusteluja, eikä välitetä siitä, että mielipide on uskomusharhaoppi. Pääasia on, että kun huomionkipeä nolla sanoo: "HEI! MAAPALLO ON MUUTEN LITTEÄ!!!!, niin sillähän saa helposti HUOMIOTA.
 
Vertaa 2-vuotiaaseen lapseen. Jos lapsi ei saa huomiota positiivisella käytöksellä, hän alkaa hakemaan huomiota häiriköiden. Tärkeämpää kuin käytöksen antama sosiaalinen hyväksyntä, on huomion saaminen.

Positiivisen huomion saaminen tiedon tai osaamisen kautta vaatii valtavasti työtä ja lahjakkuutta. Lahjattomat yrittävät saada huomiota törkymielipiteillään pikavoittona, koska eivät muuhun kykene laiskuuttaan ja tyhmyyttään. Tätä on huomiotalouskilpailuyhteiskunta raadollisimmillaan. Ja tämän käytöksen keulakuva on maan ulkoministeri."

Huomioenergia on kummallista. Ja se on hyvin todellista. Huonekasvienkin sanotaan tunnistavan huomioenergia. Toisaalta elämän ja kuoleman prioriteetit ovat yhteiskunnassa muuttuneet niin, että asiantuntijakysymykset eivät enää useinkaan ole elämän ja kuoleman kysymyksiä massoille.

Yksi asiaan vaikuttava seikka on se, että joissain kysymyksissä asiantuntijat ovat erehtyneet pitkään. Hyvä esimerkki on Venäjä. Vihreisiin sidoksissa olevat ns. "venäjäasiantuntijat" ovat tahallisesti valehdelleet tai puhuneet ainakin hyvin poliittisesti väritettyä todellisuutta koko kansalle pitkään ja luoneet kuplaa, jonka varassa salaista ulkopolitiikkaa on Suomessa tehnyt juuri porvari- tai piiloporvarihallitukset.
 
Nyt Niinistökin onneksi varoitti venäjäsuhteiden tahallisesta rikkomisesta, eli ongelma on tiedostettu ja myönnetty -- vihreiden "asiantuntijat" dissattu. Voisivatko vihreät sitten olla oikeassa ilmastonmuutoskysymyksenkään suhteen? Eikö denialismi vaikuttaisi mielenkiintoisemmalta identiteetiltä?
 
Erään käsityksen mukaan, se mitä pannukakkumaailmateoreetikot ovat tekemässä, on yksinkertaisesti luoda identiteettiä erottautumalla. Erottautuminen on tässä tapauksessa vain hieman radikaalimpaa. Ulkoinen uhka vahvistaa identifioivan teoriakehyksen sisällä olevien identiteettiä. Tässä tapauksessa tietenkin hyvin äärimmäisellä tavalla. Pannukakkumaailman vastustajat projisoidaan hulluiksi foobikoiksi. Ulkopuolisilta vaaditaan maltillista suhtautumista ja uteliasta positiivista asennetta, mikä antaa pannukakkumaailmateoreetikoille peliaikaa teoriansa lopulliseen todistamiseen ja lopullisen voiton ansaitsemiseen.

Joka tapauksessa koko "asinatuntijuuden rappio" -ilmiö on kiusallisen hallitsematon. Joissain tapauksissa asiantuntija olisi voinut alusta asti kertoa, että kysymyksessä oli pelkkä kupla ja huijaus. Joissain tapauksissa huijaukseen mukaan korruptoitu asiantuntija olisi voinut alusta asti kertoa, että huijareihin kannattaa luottaa sokeasti.
Rosa Luxemburgin näköinen ilotyttö kuiskasi: älä käännä kuningattarelle selkääsi, ethän sinä aatelisarvoa pojaltasi tahdo evätä, ethän?

15.1.2016

Lumihiutaleen tömähtäessä lattiaan eikö sanojen pitäisi pikemmin vaimeta kuin kaikua pitkin tätä tähtipalatsin käytävää. Otelauta täyttyy sormeilijoista, ne harovat rakkauden ylös hiuksiin asti. Se on sukellusmatka Estonian hylkyyn jossa vedenalaiset äänet ovat solidaarisia toisilleen eivätkä anna ääripäiden karata liian kauas toisistaan. Ne eivät salaa kaikkea sitä hyvää joka niillä on, hyvää josta vain suurimman pyramidin verran voimme säilyttää. Eikö hetken pyhyys tekisi sinuun vaikutusta jos sen likaisen pinnan alta paljastuisi kromihilsettäLumihiutaleen tömähtäessä ikkunaan eikö äänen pitäisi kaikua vastakkaisilta puolilta huonetta, kuten halusit.

(Rita Dahlin runokokoelmaa Liikennevaloja eksyneille lukiessa syntynyt teksti)

14.1.2016

KAKSOISSALALIITTOTEORIAT

Youtubessa pyörii mielenkiintoisia "flat earth theory" videoita. Kelasin asiaa hetken ja keksin yksinkertaisen keinon todistaa teorian vääräksi. Maapallokartan mukaan matka Melbournesta Buenos Airesiin on noin 10000 kilometriä. Suoria lentoja tehdään ja lentoyhtiön mukaan ne kestävät 14 tuntia. Matka ja aika on täsmälleen samat kuin Helsingistä Los Angelesiin. Jos maapallo olisi pannukakku, matka ja aika olisi tietysti paljon pidempi. Se siitä.

Mutta puhetta "flat earth theorystä" tuntuu kuitenkin riittävän. FB-ryhmässä on tuhansia ihmisiä päivittäin keskustelemassa aiheesta. Miksi?

Kuulin mielenkiintoisen selityksen: kysymyksessä on kaksoissalaliittoteoreetikot, joiden tehtävänä on osoittaa kuinka hölmöjä salaliittoteoreetikot ja salaliittoihin uskovat ovat. 

13.1.2016

Hän oli liikuttava pedofilian puolestapuhuja.

IHAILU ON PAITSI YLEVÄ MYÖS VAARALLINEN TUNNE

Bowien kolmas albumi The Man Who Sold the World 1970 kuulostaa alkunsa puolesta Judas Priestin ensimmäisiltä levyiltä, joten on ehkä vaikuttanut heavyrockin syntyyn. Toisaalta soundi on muuten niin huono, että heavyn menestyksen voi ymmärtää tätä kautta: heavy syntyi täyttämään tätä aukkoa kun opittiin tekemään raskasta särörocksoundia hyvin.
  
Heavymetal on puhtaasti brittiläinen ilmiö, jossa muilla kansallisuuksilla on vähän omaperäistä sanottavaa. Heavyn korkein huippu ajoittuu vuoteen 1983, jolloin julkaistiin Iron Maidenin parhaaksi jäänyt albumi Peace of Mind. Tämän levyn tasolle on genressä yltänyt vain Metallican Master of Puppets.
  
Heavyn kultakausi päättyi 1990-luvun alussa musiikkiteknologiseen kehitykseen, joka ajoi kehityskyvyttömän heavyn ohi. Heavymusiikin rakenteet päätettiin korruptoida vuoden 1991 paikkeilla, eikä genre pystynyt luovien tekijöiden kuollessa syöpään enää uudistumaan. Se ei päässyt eroon vanhoista maneereista, jotka olivat kiinni vanhentuneessa äänitys ja esitysteknologiassa. Tämä oli kaikille selvää viimeistään vuoden 1992 alussa. Ehkä ainoa poikkeus tähän on amerikkalainen Slayer, joka kehitti 1990-luvulla panssarivaunumaisen lennokkaasti jyräävän estetiikan ääripisteeseen.

Heavymetallin myötä myös sellainen ilmiö kuin fanittaminen tuli hyväksyttävämmäksi "poikien" keskuudessa. Saattoi ajatella, ettei rankat hevarit olleet ainakaan kuningattaren palveluksessa. Brittiläinen musiikkiteollisuushan oli osittain korruptoitunut jo 1960-lluvulla. Mutta pahimmat ilmiöt, kuten pedofilia, tulivat ehkä vasta myöhemmin, siinä vaiheessa kun "rakish" elämäntyylistäkin syleiltiin hovikelpoista.
  
Popmusiikin fanittaminen on sinänsä kummallinen ilmiö: fanitetaan jotakin tyyppiä tai ryhmää, joka selvästi on jonkun kasvottoman entiteetin palveluksessa ilman omaa tahtoa ja elämää. Hyvä kysymys, että miksi ihmeessä? En ole koskaan ymmärtänyt. Olen jotenkin syntymästä asti selvästi apriori käsittänyt että ihailu on paitsi ylevä myös vaarallinen tunne, silloin kun se kohdistuu korruptoituihin pedofiileihin, joiden paljastaminen tekee fanittajastakin paitsi hölmistyneen ja petetyn myös  julkiaasin. Viisasta kun olisi katsoa vain niitä tekoja jotka näkee ja olla mystifioimatta muuta, henkilönpalvontaan romahtamisesta nyt puhumattakaan (tämä on viisautta varsinkin avioliitossa). Jos ihan Jeesuksen opetuksen henkeen mennään, niin ketään ihmistä ei pitäisi ihailla. Voi vain toivoa, ja myös edistää sitä asiaa, että hänen hyvät tekonsa lopulta painaisivat vaakakupissa enemmän kuin hänen pahat tekonsa.

"It’s not triggering, I suppose, for the millions of rape and sexual victims to watch Bowie be venerated as an icon when we know he was an abuser, too."

Bowien kolmannen albumin kohdalla se mitä objektiivisesti kuulaan on: yksi hieno ja taitavasti kirjoitettu biisi ja loput tyhjää. Siis jälleen tämä kummallinen epätasaisuusilmiö. Hieno nimibiisi (joka kertoo siitä, että tietoisuus biisin hyvyydestä oli tekijällä), on laitettu B-puolen toiseksiviimeiseksi. Mitä tällä halutaan viestiä. En tiedä, enkä aio mystifioida asiaa tämän enempää.  

Bowienkin kohdalla kuoleman jälkeen se suuri kysymys on, että kenen palveluksessa hän lopulta oli? Vai asettiko hän ketään itsensä yläpuolelle? Ja mitä sellaisesta sitten seuraa Englannissa? Ei varmasti hyvää. Eikä tästä ukrainalausunnosta. Oliko kuolema luonnollinen? Onko syöpä ylipäätään luonnollinen sairaus, vai aina eräänlainen säteilysairaus?

Tässä mielenkiintoista venäläistä grindcorea parin vuoden takaa:

Kun on läpikorruptio, niin silloin todellisuus on sopimus, jossa jokainen tosiasia voidaan sopia erikseen. Tällaisessa junaelmassa ajattelu ottaa aikaa kun ei voi vain katsoa kuvaa, vaan pitää erikseen muistaa miten joka ikisen universumin kvarkin on sovittu polarisoituneen. Se on hyvin hyvin hitaan ajattelun todellisuus.

ESTAKADA ASR110 2016

Uusi albumi ulkona pennsylvanialaiselta Altered State Reflections netlabelilta.



NYKYKIRJAILIJA


IHANA KORRUPTIO

Täydellinen, kaiken kattava korruptio on superrikkaille ihana tila. Kaikki älylliset olennot ovat silloin heidän tahdottomia ja hengettömiä narrejaan, juuri kuten William Burroughsin Hämy romaanissa haaveillaan. Hämyn päähenkilö etsii Amazonin sademetsästä yrttiä, jolla voisi tehdä poikarakastajistaan täydellisesti tahdottomia olentoja. Millään muulla asialla kuin  homoseksillä ei ole hänelle mitään merkitystä maailmassa. Hän on valmis uhraamaan aivan kaiken tälle halun utopialle, edes sen hetkelliselle toteutumiselle. Siksi hän uskoo olevansa suurin elossa oleva sielu ja ihminen. Tämä on kapitalismin syvin halua.

Nähtiin, että heti kun kapitalismi sai voiton, se luopui kaikista ihanteistaan ja ryhtyi rakentamaan maailmanjärjestystä, jonka perusta on täsmälleen tuo Burroughsin määrittämä. Jokainen kapitalismiin kritiikittömästi suhtautuva ihminen vastaavasti uskoo olevansa tuon romaanin päähenkilön asemassa. Todellisuudessa siinä asemassa maailmassa on hyvin harva ihminen, mutta tämä havaitaan vasta myöhemmin, sillä kysymyksessä on todellinen globaali pyramidihuijaus.

Huijauksen peiteverhona on pitkäpiimäinen jargon sivistyksestä, ihmisoikeuksista sananvapaudesta ja lopulta uskonnollinen liturgia itse Paavin suusta. Nämä asioiden oikeaa ja ihanteellista tolaa sietämättömän monotonisesti ja sisältä kuolleesti vakuuttelevat diskurssit antavat eliksiirin valmistajille työrauhan. 

Globaalin anarkokapitalistisen tilan korruptoituneisuus johtuu juuri siitä, että korruptoitumattomuus ei ole enää kenenkään intressi. Ei ole olemassa mitään instituutiota, jolle korruptoitumattomuus olisi arvo sinänsä. Ollaan täydellisessä "Evil Ehto"-relativismissa.

KAPITALISMIN MUUNTAMINEN PUHTAAKSI KORRUPTIOKSI

Tämän aikakauden kaksi pääasiaa ovat seksuaalisuuden tukahduttaminen ja korruptio. Itseasiassa seksuaalisuuden tukahduttaminen (jota kaapattu feminismi vain pahentaa) kanavoi energiat korruptioon. Vain korruptio vapauttaa on sanoma.

Korruptoitumattomuudella ei oikein voi leveillä. Systeemi, jossa elämme antaa korruptiolle ainoaksi vaihtoehdoksi kuoleman. NO EXIT! on vapaamuurarisymboliikkaan tatuoitujen ilkkujien ainoa sanoma. There is NO WAY OUT!

He ovat joka paikassa, voitonvarmoina. He ovat murhaajia. On turha kuvitella pääsevänsä heiltä pakoon. Kukaan heistä ei ole terkemmin ottaen ITSENSÄ HERRA. He ovat kaikki jonkin suuremman, kasvottoman, mahtavan palvelijoita. Eivätkä he ymmärrä mitään siitä symboliikasta joka heidän ihoonsa on tatuoitu.

David Bowie vielä kuvitteli, että heidän kuningattaren myöntämästä ritariarvosta voisi kieltäytyä joutumatta suureen vaaraan vaikka olisi itsekuka. Että Ukrainasta voisi lausua mitä hyvänsä sen jälkeen, kun on ottanut heiltä rahaa. Syöpään voi sairastua kuka tahansa, kuka tahansa, kuka tahansa. Wilhelm Reich, jos kuka sen tiesi, kun istui CIA:n vankilan suljetulla osastolla. 

Kuitenkin länsimaissa on toistaiseksi ollut Iggy Popin kaltaisia ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa nämä asiat ääneen paikalta josta ääni kuuluu. Bowie ehkä oli yksi heistä. Bill Laswell on sellainen. Mutta ei heitä enää montaa ole. Suomessa heitä ei ole ainoatakaan. Ainoankaan ääni ei enää kuulu. Korruptio on jo miltei kaikenkattavaa.

Siksi länsimaissa etsitään nyt työkaluja islamilaisesta maailmasta. Islamilainen maailma ei objektiivisesti katsottuna ole tuottanut ainoatakaan luovaa keksintöä moneen sataan vuoteen. Tämä johtuu siitä, että jokainen ihminen on korruptoitu. Ei ole yhtäkään korruptoimatonta solua jäljellä. Ei ole ollut moneen sataan vuoteen. Tämä on musertava totuus, joka on objektiivisella todistusaineistolla ladattu. Jos olisi yksikin korruptoimaton, jonka ääni kuuluu, äärimmäisen valheelliset yhteiskuntaolosuhteet eivät olisi mahdolliset.

Länsimaiden perikato on lähellä. Kun viimeinen korruptoitumaton ihminen tuhotaan (mikä tuntuu olevan koko tämä järjestelmän päämäärä) on perikato valmis. Perikato on porno ja korruptio, joille antaa suojaa Paavin valta.

KIERTÄMÄTÖN EI KIERTÄMÄLLÄ PARANE

Tapasin kerran tämän filosofikirjailijan opettajakollegan. Hän piti seksuaalisista sidontaleikeistä. Kaupunginosassa, jossa hän asui, oli jokaisella naisella yöpöytänsä laatikossa köysi. He olivat kaikki katolisessa uskossa. 

Jokainen tietää, että Neuvotoliitto oli vielä luonnonsuojelualue kapitalismiin verrattuna. Filosofikirjailijankin sanoissakin on perää: Linkolan kaltaista yksisilmäistä fasistia pitäisi varoa, varsinkin kun se laahaa perässään ummehtunutta opetuslapsien laumaa.
 
Neuvostoliitossa käsitettiin oikeansuuntaisesti ihmisen seksuaalisuus. Kapitalismissa ihmisen seksuaalisuus käsitetään väärin. Tästä seurauksena nähdään sekä katolisen kirkon vallan kasvu että pornoteollisuuden kasvu. Lopputulos on koko ihmiskunnan (ehkä opettavainen?) vahinko.
 
On epäolennaista inistä Neuvostoliiton hetkellisestä ekokatastrofista uuden uhkakuvan edessä. Ilman seksuaalisuuden oikeaa ymmärtämistä ihmiskunta tuhoaa itsensä ja planeettansa. Eikä se ole tietoinen tai tahdonalainen teko vaan pakkoreaktio. Seksuaaliturhauma synnyttää ydinjätettä.
 
Ovatko suomalaiset liian pelokkaita ja alistuneita nähdäkseen tämän selvästi? Suuret kansakunnat kuten Englanti, Venäjä, Kiina, Brasilia ja Intia voivat vielä herätä.
Kolonialistinen valtarakenne on kaksiteräinen miekka: toiselta puolelta se mädännyttää yleisen moraalin, toiselta puolelta se moralisoiden halveksii. Suomi on tämän valtarakenteen alainen, eikä asia johtajia vaihtamalla muutu. Pitäisi vaihtaa sitoumukset ja salaisen ulkopolitiikan sopimukset. Salainen ulkopolitiikka on aina kolonialismin piirre. 

12.1.2016

SPACE ODDITY

Bowien toinen albumi Space Oddity vuodelta 1969 esittelee täysin erilaisen taiteilijan kuin ensimmäinen erittäin vaisu albumi vuodelta 1967. Nimiavausraita on tietysti rockhistorian tunnetuimpia ikoneita, joka vaikutti varmasti yli koko 1970 luvun brittiläiseen rockmusiikkiin. Muuten albumi on heikkoa luonnos- ja demoainesta. Oikeastaan tässä ei ole muuta kuin yksi kappale. Ei voi mitään sille surulliselle tosiasialle, että minä en pysty ottamaan vakavasti artistia, joka omissa nimissään tekee (kappaleen crediteissä on vain Bowien nimi) näin epätasaista jälkeä. Toisin sanoen, on vaikea pitää tuotantoa täysin aitona. Levyllä on tuottajan jo Tony Visconti, joka myös tuotti Bowien viimeisen albumin. 
Paavi on kristuksen edustaja maan päällä samaan aikaan kun kristusta kidutetaan inkvision kellarissa.
Voi olla että traaginen maailmankatsomus on mahdoton, koska suurien suunnitelmien tekeminen on ydinaseiden aikakaudella mahdotonta. Kukaan ei voi olla niin suurien linjojen mies, että aikoisi valloittaa koko maailman. Ja jos ei niin sitten ei: keskitytään pieniin asioihin ja vielä pienempiin. Integroidaan emolevyä loppuun saakka.
Demokratiaa on aina sen verran kuin suuttumusta aiheuttavien päätösten vastuun siirtäminen kansalle itselleen edellyttää.

KLISHEEN MÄÄRITELMÄ

Onko Bowie, Blackstar, star of stars, poikkeus musiikkiteollisuuden kaavaan? Hän kuitenkin kieltäytyi kahdesti kuningattaren myöntämästä ritariarvosta, joka on monille muille poppareille kelvannut. 

Vai onko kieltäytyminenkin osa suuren tyylin teatteria, kuten Hannu Salaman Pro Finlandia kieltäytyminen. Bowiessa kieltämättä oli jotakin tyyliä -- loppuun asti.
 
Voisi ajatella, että nuo tuossa blogitekstissä esitellyt symboliikat ovat vaan yksinkertaisesti kliseitä, joita hahmot toistavat.  Mutta kai klisheissäkin on normaalisti jotakin hajontaa. Tuo esoteerikon (monissa muissakin jutuissa) esittelemä systemaattisuus, on juuri se silmiinpistävä asia.

Ainakaan Bowien uudella albumilla pahimpia klisheitä näy. Pyysin esoteerikkoblogista analysoimaan albumin piilosymbolista tasoa.

Klisheen määritelmä on vähän hankalassa suhteessa symboliikkaan. Se on ikään kuin ei-junglaista symboliikkaa. Siis latteaa ja kaavamaista salakieltä, nerokkaan ja mielikuvituksellisen salakielen sijaan.

Mutta Jung itse analysoi juuri sitä latteaa kirkollista symboliikkaa, ja päätyy ajatukseen arkkityypeistä, mikä oli aikanaan uusi ajatus kun luultiin, ettei ole muuta kuin Paavin ja kardinaalien kehittelemä symboliikka.

Toisaalta piilotajunnan suhde ihmisen kehittelemään salakieleen on kummallinen, kuten Edgar Allan Poe monessa novellissa kuvaa. Jos ei henkilö saa suoraan esoteerista tietoa, hän ryhtyy kuvittelemaan ja muuntelemaan itse symboleita.

Jungin väite siis oli, että on jokin syvempi lähde kuin tämän maailman ihmisen luoma valtarakenne.

Mutta onko se sitten kuitenkaan? Mitä sanoo Paavi? Onko kuningatar Elizabeth kuulolla?

Ainakin näinä aikoina alkaa Jungin väitettä epäillä. Onko muka jotakin alitajuntaa määrittävämpää kuin Englannin kuningatar? Onko todellakaan mitään muuta piilotajuista sisältöä kuin täsmälleen ottaen se mitä kuningatar ja Paavi meiltä nautiskellen salaavat? Juuri se, mikä ei voisi olla kauempana kristinuskon vähäravinteisesta lampaanrehusta, jolle Paavi nauraa. 

Eikö juuri tuo salaisuus, jota he intohimoisesti vartioivat, ole koko inhimillisen mielikuvituksen ainoa lähde. Ja jos se paljastettaisiin, mielikuvitus lakkaisia olemasta. Meistä jokaisesta sammuisi elämän liekki. Me tyhjenisimme kaikesta siitä fantasiasta, jonka avulla me jaksamme täällä odottaa kaikki nämä vuodet kuolemaa. Me valaistuisimme yhdellä lyönnillä siihen samaan läpikotaisin synkkään ja mätään tietoisuuteen, joka pitää kuningattaret liikkeessä ja pommikoneet lakkaamatta ilmassa.

Mutta samalla saisimme tietää: meille kuningattarella ja Paavilla ei ole varattuna muuta kiitosta, kädenpuristusta tai apurahaa kuin kuolema. Sääriluut ristiin pääkallon alle. Siinä kaiken innostuneen kiihkeän tunnepitoisen odotuksen palkka ja tulos. Mitä syvemmässä unohduksen horteessa me kuolemaa odotamme, sen parempi heille. Jos sairastumme syöpään he riemuitsevat. Jos he voisivat tehdä sen "sivistyneesti", he tuhoaisivat heti silmää räpäyttämättä 99% maapallon väestöstä. Me, sinä ja minä, kuulumme siihen 99% joukkoon. Ei, sinä et kuulu siihen 1% tai 0.001% tai 0.0000001% joukkoon. 

Musiikkiteollisuus on tämän syvästi epäihmisellisen valtarakenteen nöyrä palvelija. Siksi musiikkiteollisuus on hankalasti sulava ideakokonaisuus. Musiikkiteollisuudella ainoastaan on aineelliset ja henkilöresurssit tehdä Bowien levyn tasoista laatua. Independent puolella laadusta on pakko tietoisesti tinkiä. Tietoinen tinkiminen on vaikeaa, ellei itse edes tiedä miten hyvä soundi syntyy. Independent puolella ei ole lahjakkuuspääomaa tuhlattavaksi asti.  Yksikään tähti ei synny sieltä, koska tähti on brändi, joka tarvitsee hyvin paljon kaikkea muutakin kuin vain itsensä. Ennen kaikkea tähti tarvitsee mittaamattoman suuret taloudelliset resurssit, jotta tähti loistaisi kauas.  Tarkoitus on kerätä vielä enemmän voittoa. Eikä siitä välistä putoa edes multaa sääriluittesi peitoksi. 

KAIKKI PAINOSTUS PERUSTUU PIKKUASIOILLA VÄSYTTÄMISEEN

Uskonnot eivät ole seksuaalitukahduttamisen syy, vaan ilmiön seuraus. Uskonnot ovat pitkään olleet todella heikossa hapessa, mutta seksuaalisuuden tukahduttaminen on voimistunut vuoden 1991 jälkeen länsimaissa aivan äärettömän paljon. Kysymys ei ole uskontojen vaikutuksesta. Mutta uskonnot ja tietenkin pornoteollisuus lisäävät jalansijaa tämän kehityksen vaikutuksesta. Uskonnot ja pornoteollisuus ovat saman asian kaksi vaikutusvaltaista puolta. Tai tarkemmin sanottuna uskonto. Ja se uskonto on roomalaiskatolisuus. Jesuiittojen valassa jo vannotaan protestanttien hävittämnistä mädättämällä. No mitenköhän se mädättäminen sitten teollisesti toteutettaisiin?

"Seksi on siirretty elokuviin ja idolijuorulehtiin." Arhi

"Seksi ja väkivalta on hävitetty maailmasta kokonaan. Se ei sovi jälkiteolliseen hyvinvointivaltioon. Asia on nimenomaan niin päin, että kaikki painostus ja manipulaatio perustuu pikkuasioilla väsyttämiseen ja kyllästyttämiseen. Traaginen maailmankatsomus, jossa nähtäisiin arjen pikkuseikkojen yli, olisi tähän paras vastalääke. Meitä pehmennetään jatkuvasti pienillä iloilla, ruuilla, juomilla, viihteellä, elämyksillä, lääketieteen ja teknologian edistysaskeleilla ja alati kasvavalla elintasolla ja vastaavasti pelotellaan pikkumaisella nokkiinsaottamisella ja maailmanlopun ennustuksilla niin kapealle uralle elämässä, että meitä voi töniä pienillä kiusoilla valintoihin, joita emme ikinä täydellä järjellä tekisi." TP

"Kansanihminen ajattelee helposti, että suurilla seurauksilla on suuret syyt. Vaikkapa äärimmäiset emotionaaliset tilat. Vitsi on, että ihmiset pehmitetään ja kehitetään reagoimaan pieniin asioihin, koska suuret ravistelevat kokemukset saisivat heidät järkiinsä pohtimaan, että miksi ihmeessä teen tätä. Mässäily, juopottelu, viihderiippuvuus, pitkästyttävä työnteko ja siinä laiskottelu salaisena paheena. Näköalattomuus, riidat lähiympäristössä. Näillä kiusattu suostuu miettimättä kaikkeen, mikä vähän helpottaa hänen oloaan." TP
Antiikkista, kreikkalaista, olisi kuoleman tyyni hyväksyminen tässä ja nyt. Voisi lopettaa pelkäämisen. Mutta se ettei avaruusajan ihminen hyväsky kuolemaa, perustuu siihen että ihmiset pohjimmiltaan uskovat, ettei kaikkien tarvitse kuolla. Eliitin jäsenet, kuten Michael Jackson, pääsevät toiseen maailmaan intergalaktisella aluksella, jossa harjoitetaan lakkaamatonta pedofiliaa. Wstminster Abbeyn alla on 12000 vuotta vanha intergalaktinen alus haudattuna. Englannin kuningatar kruunataan siellä. Jotkut viedään kesken pois kuten Diana. Kuningatar on se, jolla on vähiten illuusioita. Illuusioita voi vähentää vain tutkimalla pyramideja.

PROPAGANDA KULTTUURIN VÄHÄARVOISUUDESTA

"kulttuuriaktivistien tulisi myös tunnustaa vilpittömän, näkemyksellisen ja ilon kautta tehdyn kehitystyön vaikutusvaltaisuus." 

Suomessa se kulttuurinen työ, joka ei ole suoraan poliittista propagandaa tai muuta poliisitoimintaa on ITE-taidetta.  ITE-taidettä määrittää muut kysymykset kuin laatu. On tietysti hyvä, jos ITE-taiteilija itse osaa tehdä teoksistaan mahdollisimman laaduttomia. Jos ITE-taiteilija on laadukas, kysymys, joka koskee sitä, että onko se sitten edelleen ITE-taidetta, ei johdu heikosta näkökyvystä ja tunnistamisen epäselvyyksistä, vaan hyvin tietoisesta väärintunnistamisesta. 

Naiivius on juuri sitä, että uskotaan propaganda kulttuurin vähämerkityksisyydestä. Kulttuuri ei ole ollenkaan vähämerkityksistä ja siihen löytyy kyllä rahaa kuin puolustusmenoihin konsanaan
SILLOIN kun ilon kautta tehtyä kehitystyötä pyritään rikkomaan ja sen vaikutusvaltaisuutta tukahduttamaan. 

Tämä on nähtävä nyt tai kohta on liian myöhäistä. 

KOROSTAAN JA ALLEVIIVAAN "positiivisuus, riemu, leikkimielisyys ja yhteisöllisyys " ovat voimattomia niiden keinojen edessä, jotka niihin kohdistetaan tai tullaan ennemmin tai myöhemmin kohdistamaan. 

Tämä ei ole salaliittoteoria, koska jokainen, joka näiden keinojen kohteeksi joutuu, voi todentaa saman asian ja jakaa subjektiivisen kokemuksensa intersubjektiivisesti toisten kanssa. Sillä edellytyksellä että on rehellinen ja vilpitön. 
 
Mikä sitten on rikkomisen motiivi? Käytännössä niille, jotka rikkovat, se on raha ja alistuminen. 

Niillä, jotka ovat operatiivisesti vastuussa on toisenlainen motiivi. Heillä ei ole taidetta kohtaa mitään tunteita, ei negatiivisia eikä positiivisia. Heillä on täysin eri tasolla oleva suunnitelma, jonka he haluavat toteuttaa ilman resistanssia. Tällaiset ilosta ja energiojen vapauttamisesta lähtevä kulttuuri lisää resistanssia. Nimittäin kaikkea sellaista kohtaan mikä ei ole ollenkaan iloista ja vapauttavaa.

Haluan alleviivata sitä, että Suomessa taiteen apurahajärjestelmä vääristää ja vähentää oikeanlaista kulttuurista kilpailua ja heikentään taiteen tasoa. Vääristävä ja rikkova apurahajärjestelmä pitää osaltaa huolen siitä, että luova tehokas yhteistyö ei ole mahdollista. Tällaisten tuhoisien järjestelmien Suomi on oivallinen esimerkki siitä, miten nopeasti turha päämäärätön egoismi pysäyttää yhteiskunnan dynaamisuuden. 

Selvästi pitäisi nyt yhteisöissä ymmärtää, että psykopaatti ei voi olla luovan taiteilijan "kaveri". Jos näin todella on, että "yhteisö ja sen sidosryhmät tekevät nimenomaan kulttuurityötä, joka aktiivisesti vastustaa taiteen masinoimista sortavan politiikan keppihevoseksi." Silloin yhteisö joutuu tässä maassa ennemmin tai myöhemmin sabotaasien kohteeksi. 
 
Kun tällainen (aina tietoisesti suunniteltu) kaappaajaoperaattori ilmestyy, se pitää tunnistaa ja sille pitää tehdä jotakin, ennen kuin se lamauttaa keskeiset toiminnan ylläpitäjät. Suomessa ei vielä ymmärretä mistä on kysymys. 
 
Edes vilpittömien ihmisten pitäisi alkaa ymmärtää. Tyhmät eivät voi ymmärtää, koska heille todellisuus kaikkine tapahtumineen on sopimus, josta päättävät toiset. Psykopaatit kyllä tietävät. 

Evil Ehto tulee jokaisen kohdalle ennemmin tai myöhemmin. Vaikeneminen ja odottaminen ei nyt auta.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com