12.2.2017

ERAKKOBAROKKI

Opettelin eilen tämän Bachin luuttusarjan No. 1 Bourrée in E minor. Luen sen verran kankeasti nuotteja, että opettelen kappaleet kerrasta ulkoa (hassua kun en pysty muistamaan ulkoa ainoatakaan omaani tai toisen tekstiä). Helposti jäsentyvä, kaunis, musiikillisesti rikas ja taideteoksena sinänsä täydellinen pikkukappale, josta on hyvä luutun säestämän taikaerakkobarokin alkaa.
  
Olen yllättävän tyytyväinen tähän Katajanokan kitarasalongista ostamaani opiskelijamalliseen Duke-merkkiseen akustiseen kitaraan, jota olen ahkerasti kuukauden ajan soitellut. Todellakin kaipasin klassista kitaraa. Tässä on hintaluokassaan erittäin tasapainoinen sointi. Yläpäästä löytyy kirkkautta, keskialueelta helppoa kuulautta ja alapäästö dynamiikkaa soittimen hintaan nähden erinomaisesti.

On tullut niin monta vuotta improvisoitua, että voisi vaihteeksi tutkia ja opetella Bachin luuttusarjaa enemmänkin. Olen kuitenkin niitä ihmisiä, joiden rajattomasti yli normaalin kestämiskyvyn piinattu sielu virkistyy enää Bachin äärellä. Tästä lähtee myös improvisaatiot barokkisdodekafonisiin ulottuvuuksiin, varsinkin jos jaksaa vähän laskeskella. 
 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com