12.12.2016

SULJETUIN SILMIN SORMIEN LÄPI

Suomi ei ole kolonialismin tunnistamisen takapajula. Mikä viittaisi siihen, että vakaa ja väistämätön tunnistaminen ja koko asian läpityöskentely kyllä tapahtuu, mutta muuhun maailmaan nähden myöhässä. Suomessa sen rakenteiset ihmiset, jotka kolonialismin voisivat ja uskaltaisivat tunnistaa tukahdutetaan ja pelotellaan ennen kuin ehtivät. Tämä lienee ihmisen evoluution ainoa periaate täällä. Sen, joka ei kaikkialla vaikuttavalta ja jokahetkiseltä työtaakan ja taloudellisen hyödyn pääsääntöisesti etniseltä pohjalta tapahtuvalta jakautumista kykene täysin sulkemaan silmiään, on turha yrittää mitään. Suljetut silmät on hyödyllisin biologinen ominaisuus suomalaiselle.
 
Mikä tai kuka Suomea sitten edelleen ja taas kolonialisoi? Olisi väärin sanoa, että suomenruotsalaiset yhtenäisenä massana. Mutta olisi myös väärin sanoa, ettei asioita ohjaava entiteetti olisi etnis-kielellisesti määräytynyt. On olemassa eliitti, jossa etniskielellisesti määräytynyttä perustaa on vaikea osoittaa. Osoittamisen vaikeus johtuu monesta syystä, ei vähiten siitä imartelustrategian huipentumasta, jolla alistetun kieli ja kulttuuriset meemit otetaan täydellisesti hallintaan, niitä käytetään kohteliaan imartelevasti, mutta niiden takaa puuttuu pohjimmainen kunnioitus. Ne ovat siis vain kultuuuriseen omimiseen tähtäävän älyllisen ja henkisen ylivertaisuuden osoittamisen välikappaleita, vähän niin kuin valkoinen jazz. 
  
Ne piirit, joilla maan todellinen valta oman analyysini (tehkää toki analyysejänne myös te, joilla on paremmat tiedot) mukaan on, ovat suomenruotsalaisen eliitin niitä piirejä, joilla on tiukat kytkökset Ruotsiin. Operatiivinen ohjaus on koko ajan kytköksissä Ruotsiin ja sen tärkein tarkoitus on  vaikuttaa eliitin sisällä suomalaiseen puoleen, joka sitten taas vaikuttaa alaspäin. Tällaisten välikäsien kautta on kädet pesty puhtaiksi etniskielelliseen kolonnialisaatio-ohjaukseen liittyviltä syytöksiltä. Minun mielestäni EU:n vaikutus näkyy Suomeen nimen omaan tämän todellista valtaa pitävän suomenruotsalaisen eliitin esineuvottelemana ja esisuodattamana. EU:lta saadaan mitä tilataan, mutta tilaaja on aina suomenruotsalainen eliitti, eikä koskaan mikään demokraattinen yksikkö.   
  
Venäjä-akseli on äärimmäisen tärkeä Ruotsille ja suomenruotsalaiselle eliitille ensinnäkin sähköpaimenena, jota vasten täysin keinotekoinen lypsäjien ja lypsettävien yhteisö luodaan. Pelkästään Venäjän kauppasuhteet kulttuurisuhteista puhumattakaan tuottavat energiavuotoa eliitin valta-asemaan. Pienikin energiavuoto on vaarallinen täydelliseen hegemoniaan pyrkivälle eliitille, sillä energiavuoto paljastaa eliitin umpiota tavoittelevan hapettoman kulttuuritilan luonteen. Tuossa tilassa hengittäminen on mahdollista vain eliitin hyvää hyvyyttään tarjoamasta nisästä kilteimmille lapsille. Tämä etniseen suomalaisuuteen biologisena muovautunut kiltteys on jonkinlainen vastasyntyneen maamyyrän kuurosokeustila. Kaikkea muuta "suomalaisuutta" eliitti vihaa ja pelkää. Hullut ovat hyvä, elinvoimaiset ja henkevät paha. Eliitillä on täydellinen ja kiertämätön kulttuurisen eksistenssin monopoli tässä pien-Suomea pienemmässä mikro-Suomessa. Samasta syystä jokainen Venäjän suuntaan liikkuva avoin mieli näkee eliitin toiminnan ja hierarkian melko välittömästi. Samalla toiminnan olemassaolon osoittaminen niille, jotka eivät liiku demonisoidun Venäjän akselilla on miltei mahdotonta.
  
Miten asioiden sitten pitäisi olla? Edellämainittuja asioita ei tarvitsisi ottaa ollenkaan puheeksi, niiden jatkuvasta toistamisesta puhumattakaan, jos yhteiskunnallinen ilmapiiri olisi hieman vastuullisempi ja työskentelylle edullisempi. Elämme kuitenkin aikakautta, jolloin jatkuva instituution itsensä taholta tuotettu häiriö keskeyttää työskentelyn ja vakaviin asioihin keskittymisen. Me elämme jatkuvassa keinotekoisesti tuotettujen skandaalien ja hätkähdyttävän provosoivien yhteiskunnallisten sabotaasien vuossa, joita tuntuu junailevan juuri puheena ollut eliitti ilmeisesti kaiken järkevän toiminnan ja työn puutteessa pelkkää pitkästymistään paeten. Jatkuvasti ollaan junailemassa ja järjestelemässä jotakin perin häiritsevää, minkä yhteyttä demokraattisen enemmistön elämään ja olemiseen, ei voi millään tavalla hahmottaa. Ymmärrettäviä selityksiä jatkuvalle vänkäämiselle ei sen koommin anneta.
   
Jos tässä nyt demokratiaa leikitään, sen toteutumisesta voisi pitää vähän tarkemmin huolta. Ensin on kysyttävä cui bono, kenelle hyöty. Kun katsoo suomalaisen mediailmapiirin äärimmäistä Venäjä-sekoilua, asia on ilmeinen. Jos suomalaiset ihmiset edes likimain demokraattisesti kykenisivät pitämään huolen siitä, että heidän työnsä ja kaupankäyntinsä tuotto koituisi heidän omaksi hyväksi ja heidän lastensa hyväksi, asia olisi melko ongelmaton. Kansan suuri enemmistö ei Ruotsista ohjattua Venäjä-sekoilua ja kaiken tason yhteiskunnallista sabotointia tarvitse hyvinvointinsa kantimiksi. Poliittisen sabotaashin tunnistaminen on kaikista tärkein kansalaisominaisuus.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com