4.12.2016

SUOMI 100

Talouspuheen ensisijaisuus on yhteiskunnan sisäisen sabotaashi. Se on ironista aatelisväkivaltaa.
  
Yhteiskunta, joka on pakotettu sietämään jäsentensä välistä liiallista epäoikeudenmukaisuutta on sabotaashin kohteena. Kysymys on ironisesta aatelisväkivallasta.
 
Kunnianhimo on ihmisen pienuuden ja alhaisuuden merkki. Ne jotka voidaan ostaa moraalittomiin ja omaa itseä ja omaa kansaa tuhoaviin tekoihin rautaristeillä, palkinnoilla ja kunniamerkeillä ovat ihmiskunnan alin kasti.
  
Kirkko, joka huutaa naapurivihaa on kolonialismin työkalu ja yhteiskunnan sisäinen aatelissabotaashi. Jumalan pohtimisella, mystiikalla tai uskonnollisella tunteella ei ole mitään tekemistä kirkon kanssa. Uskonasioiden ON OLTAVA yksityisiä ja valtiosta erotettuja. Vain sillä tavalla muslimit voidaa PAKOTTAA yhteisiin pelisääntöihin. 
   
Aatelisväkivalta on kolonialismia. Aateliset ovat vieraan vallan palvelijoita. Aateliset jatkavat kyseenalaistamatonta työtään sukupolvesta toiseen. He ovat aluksi korkein ihmisrotu, mutta heistä tulee vähitellen alin ihmisrotu sokean ihmiskunnian (Platonilla Thymos, Freudilla Thanatos) palvomisensa seurauksena. 
     
Kapitalistit ovat kolonialismin hyödyllisiä idiootteja.
     
Älkää ymmärtäkö väärin. En tarkoita, ettei talous sinänsä olisi tärkeä asia ja kuuluisi tärkeimpien asioiden joukkoon. Sanon vain, että se ei yleensä ole kaikista tärkein asia ja että se on aina sopimuskysymys. Paitsi silloin kun kolonialistimiehittäjä alkaa kauppasodalla ja Tukholmasta huutamalla torpedoimaan alistamiensa kauppasuhteita, talous muuttuu diplomatian tärkeimmäksi keinoksi yhteiskuntaa kahtiajakavaa aatelissabotaashia vastaan. 






Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com