2.12.2016

VALAISTUMISEN KRITIIKKI

On jotenkin hassua, että jotkut ihmiset puhuvat valaistumisesta, ikään kuin jonakin sellaisena asiana, joka voisi tapahtua kenelle hyvänsä ja olisi siten toivottava olotila. Tämän hetkisen käsitykseni mukaan valaistuminen, eli todellisuuden perimmäisten luonteiden paljastuminen ihmiselle täysin avonaiseksi, ei olisi kovin terveellinen kokemus edes Stephen Hawkingille. Ja kukaan häntä vähemmän fysiikkaan perehtynyt ihmiskunnan edustaja ei pystyisi käsittelemään kokemustaan juuri lainkaan rationaalisella tasolla. Kuolevaiselle olennolle, kuten ihmiselle, on sittenkin suurempi haaste, tällä luonnontieteellisen tietoisuuden tasolla, olla valaistumatta liikaa kuin valaistua lisää.
   
Meidän on uskottava ennen muuta tieteeseen. Edettävä hitaasti tieteellisen menetelmän toistettavuuden suojissa. Ja tehtävä korkeintaan hyvin lyhyitä tiedusteluretkiä metodin edelle, niin kuin avaruuslentäjät tulevat letkujensa varassa aluksen ulkopuolelle.


Älkää ymmärtäkö väärin mitä tarkoitan. Varmasti jokaiselle ihmiselle on hyödyllistä terveellistä "valaistua" hiukan, eli saada varma ja erehtymätön käsitys siitä, että universumissa on joitain hyvin erikoisia piirteitä, jotka eivät hyvästä syystä kuulu arkitietoisuuteemme. Nämä ilmiöt saavat jossain määrin selityksiä jo nykyisistä kaikista kehittyneimmistä kvanttimekaniikan ja säiekosmologian teorioista. Näiden teorioiden taustalla olevan kokemuksellisen puolen rautainen käsittäminen ja graniittisen seesteinen hyväksyminen jonkun Richard Feynmanin tyyliin ovat varmasti vähintä mitä jokainen meistä koulun ekaluokkalaisista voi tehdä. Nollaluokkalaiset voivat jatkaa Albert Einsteinin koottujen papereiden läpikäymistä.
  
Mutta tämä taso on oven raottamista valoon, ei mitään perinpohjaista tietoa. Se on lähes äärettömän kaukana valaistumisesta, eli jonnekin hyvin paljon pidemmälle menevästä rationaalisesta tietoisuudesta, jonka saavuttamiseen ihmiskunnalla ei ole tällä hetkellä minkäänlaisia tieteellisesti valideja (= turvallisia) keinoja.
 
Seuraava asia, jonka haluan tuoda esiin, on se, että ihmisillä ei ole yhtäkään hyvää syytä luottaa noiden tuntemattomien alueiden kaikkinaiseen vaarattomuuteen, "hyväntahtoisuuteen" tai "vilpittömyyteen". On ihan turha elätellä kuvitelmia siitä, että ihminen voisi tuolla alueella kovin pitkälle mentäessä erottaa hyvän ja itselleen hyödyllisen pahasta ja itselleen haitallisesta. Asia, jota vähiten missään koskaan painotetaan, on se, että vaarat (samassa mitassa kuin positiiviset mahdollisuudet) saattavat olla (alleviivaan tämän, koska en voi tietää varmasti, vain aavistella... mutta Tarkovski tai Kubrick näyttävät ajattelevan samoin) hyvin paljon suurempia vähemmän henkilökohtaisia kuin osaamme kuvitella.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com