18.12.2016

SUURET VENÄLÄISET VASTAMYRKKYMAALARIT

Tämän kaiken oli heinämajan uumenissa "healing spacessa" ilmestynyt Urho Kekkosen haamu minulle kertonut. 

Näen kategorisen ulkoaohjatun venäjävastaisuuden ongelman ensisijaisesti tietoisuuden kilpailukyvyn ongelmana. Koska Venäjälle ei kuitenkaan mistään vastustusksesta huolimatta voida yhtään mitään on jatkettua venäjävouhkaamista pidettävä pelkästään sisäpoliittisena ajattelumallien ja tietoisuuden rajoittamispyrkimyksenä. Rajoittamisen kohteena on sen tyyppiset tietoisuuden vahvat muodot, jotka ovat venäläisen kulttuurin okkulttiselle vastamyrkkypaletille ominaisia. Tämä taas on suomalaisen ajattelun ja tietoisuuden vahingoittamista, eli sen kilpailukyvyn heikentämistä, koska ongelmanratkaisussa ei ole mukana kaikki positiiviset inhimilliset mahdollisuudet ja ulottuvuudet. Tälainen rajoittaminen ei MILLOINKAAN VOI OLLA suomalaisen ihmisen intressi, koska se suotta kaventaa hänen omaa näköalaansa, heikentää hänen omaa voimaansa, kilpailukykyään, paitsi suhteessa muuhun maailmaan, myös suhteessa Venäjään. Mitä paremmin Venäjää ja venäläisen kulttuurin vahvuuksia ymmärretään, sen vahvempi on neuvotteluasema niiden suhteen. Lopulta on tärkeä muistaa, että Venäjä vain edustaa tiettyjä tietoisuuspaletin kunnianarvoisia osa-alueita (ns. venäläinen sielu) mutta ei omista niitä. Todellisuudessa ei ole mitään venäläisomisteista sielua, joka ei voisi kuulua myös muille tietoisuuden tiettyihin puoliin vihkiytyneille. Maailmanhenki on ykseys.
     
Huomatkaa etten vaadi ymmärrystä tai huomiota heikkouksille ja lieveilmiöille. Vaadin vain sitä, että heikkouksia ja lieveilmiöitä ei pidettäisi kokototuutena, niin kuin niitä kerkeästi rekisteröivät matalaoktaniset sabotöörit väittävät.  
     
Oman tietoisuusvahvuuden rakentamisen torpedointi on Suomen ja suomalaisuuden vihollisten asialistalla. Yritys estää suomalaisia omiskelemasta ja tutustumasta venäläiseen kulttuuriin, suurten venäläisten vastamyrkkymaalareiden työn häivyttäminen pois tietoisuudesta ja mediailmapiiristä on merkitykseltään pelkästään sabotaashi. Yksipuoliset venäläisen yhteiskunnan ja kulttuurin virheidenetsijät ovat joko törppöjä tai noitia: he sensuroivat nimen omaan suomalaista tietoisuutta. Ei ole edullista, että maailmanhistoriallisesti suuret positiiviset energiat tulevat tietämättömille ja pahimmassa tapauksessa itsestään liikoja luuleville täytenä yllätyksenä, vasta sitten kun heidät tietämättömyytensä takia pahantahtoisesti saadaan astumaan ulkoa houkuteltuun ansaan (RKP:n hovinarrit, kuninkaanilkkujat ja liskoraamatullakiduttajat).
    
Siksi suurista venäläisistä vastamyrkkymaalareista on voitava puhua avoimesti ohi näille elintärkeille asioille sokeiden hölmöjen, hyödyllisten idioottien ja älykkäiden RKP-sabotöörien. Venäjään liittyvät tiedolliset kieltolistat kustantamoissa ja mediassa ovat yksiselitteistä terroria suomalaista tietoisuutta vastaan. Niitä ei milloinkaan pidä hyväksyä, koska ne periytyvät terrorin ja kolonialismin aikakaudelta. Ne ovat täydellisesti RKP:n sanelemia ja suomalaisen kansallisen kilpailukyvyn vastaisia.
  
Varsinkin venäläisen tietoisuusvälineistön keinot (joita meillä ei millään tavalla tuoda esiin) on voitava ottaa itselle suvereenisti haltuun huolimatta siitä miten suvereenisti venäläinen kulttuuri niitä aina itse milloinkin edustaa. Täytyy muistaa, että kysymys ei ole matalaoktaanisesta energiasta, joka tulisi kaiken maailman vihaapuhkuville törpöille näkyväksi. Vihaajalle mikään arvokas ei ole näkyvää tai todellista. Hän on uppoharhassa. Ja vain vihan lyhytaikaisuus voi hänet pelastaa nerouden kuiskintaan. Vihan on oltava kiivas ja lyhyt. Täydellisesti katoavainen, niin kuin tatuoinnit iholta. Myötätunnon menettäminen "vihollista" kohtaan on suurin vaara joka meitä uhkaa, koska se sulkee meiltä tien omaamme täydellisempään viisauteen, jonka vain "vihollisen" suojeluspyhimykset tietyiltä osin tuntevat ja voivat meille opettaa. "Vihollinen" koettelee meitä, rakkauttamme, GULAG-leirillä. Jos myötätuntomme on kertakaikkiaan murenematon, "vihollinen" antaa pyhyytensä virrata meihin, ja me voimme täydellistää viisautemme vääristymät. Tämän tiedon hakeminen on vaikea, koska se ei löydy kotikonnuilta vaan GULAG-leirien tuoltapuolen, Pohjolan kivimäestä ja käärmepellosta. Viisauden täydellistyessä me kuitenkin joudumme täydellisesti syvän myötätunnon valtaan, tepsutteleme paljain jaloin graniittikalliolla kuin vastaleivotun pullan pinnalla, johon varpaanjäljet painautuvat: "vihollisuudet" katoavat illuusioina ja aistiharhoina kosmiseen singulariteettiin (tämä pätee lopulta myös RKP:en).  
  
Emme voi luottaa siihen, että siihen maahan, jota nyt nimitämme Venäjäksi, mutta joka on kenties jokin aivan toinen maa, aina syntyy suuria neroja tai että asiat kehittyvät edulliseen suuntaan. Mutta voimme aina graniitinlujasti luottaa siihen, että olemme itse suurimpien venäläisten nerojen veroisia. Siksi on tärkeintä olla ensisijaisesti yhteydessä henkimaailman suuriin toimijoihin ja opettajiin, ja vasta toissijaisesti karkeamman materialisaation toimiagentteihin, alkukummunisteihin, libertiineihin, munkkeihin ja muihin lähimpiin veljiimme. Koska hyppyjä ei tunneta, on työn määrä mittava.  
  
Tällaisessa kirjoituksessa, jossa asiat hyppivät materialistiselta poliittiselta tasolta henkimaailmaan ja takaisin, on syytä muistuttaa Gurdjieffin kosmisen kemian järjestelmästä, joka jäsentää eri energiatiheystasojen filosofisia sääntöjä. Useimmilla filosofeillä tällaista järjestelmää ei ole ja tasot joko sekoavat tai redusoituvat. Siksi ei voi kiinteästi sanoa, mikä milläkin tasolla on jonkun filosofin lopullinen sana. Merkitys riippuu tulkintatasosta. Esimerkiksi Nietzschehän on hyvä esimerkki filosofista, jolla G:n tarkoittamat tasot sekoavat kaiken aika. Kun tiede kehittyy, voidaan ehkä tieteelliseltä pohjalta nähdä, miten tasot pitää erottaa toisistaan. Sekoitan itsekin kokoajan näitä tasoja. Tosin ajattelen sitä enemmän fiktiivisenä, fiktiivisen maailman tasoina. Esimerkiksi neuvostoliittolainen marxilaisen materialismin filosofinen suuntaus, tarkoitti G:n systeemin näkökulmasta asioiden tarkastelua vain tietyn energian tasolta ja muiden tasojen poissulkemista. Vastaavasti tiibetiläisten munkkien tarkastelutapa ottaa huomioon tasoja, joita klassinen marxilainen materialistinen filosofia ei ota.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com