18.12.2016

Kun tapasin tuon uuden sattumoisin suomenruotsalaisen ihastukseni, joka oli kuin Åbo Akademin kiinnostusta herättävissä menoissa vihitty lihalliseen avomielisyyteen, halusin ehdottomasti mennä hänen kanssaan elokuviin katsomaan Jean Cocteaun Orpheuksen, jossa María Casares muistutti edellistä epäonnista ihastustani, joka oli kiduttanut seksuaalisella kylmyydellään. Halusin nyt hekumoida taakse jättämälläni kylmän olennon julmuudella tämän lämpimän, uhkean ja upean uuden tumman tuttavuuteni kanssa.
  
Sattumalta tämä edellinen ihastukseni oli uuden hiirulaismaisen poikaystävänsä kanssa elokuvateatteri Orionin aulassa, jossa muuten oli vain kourallinen ihmisiä. Tervehdin iloani pidättelemättä häntä uuden häntä päätä pidemmän ylvään seuralaiseni kanssa. Illan aikana vähemmän vain sivusilmällä tuli keskityttyä elokuvaan. Nautin koston suloista makeutta kun tiesin, että hänellä on periaatteessa takaapäin näköyhteys meihin. Myöhemmin lämpimissä merkeissä alkanut suhde kariutui porvarillisen perhetaustaltaan vauraan naisen voimakkaaseen manipulointikykyyn, joita pelästyin enkä kyennyt hallitsemaan. Kummastakin naisesta tuli myöhemmin omalla alallaan vaikutusvaltaisia, toisesta kirjallisessa maailmassa, toisesta liike-elämän huipulla.
 
Kun edelleen kerroin tarinaa laveasti ja bisarreja yksityiskohtia säästelemättä Koleeramäelle, tunsin vasemman käteni nimettömässä voimakasta pistelyä. Vilkuilin hermostuneesti kättäni, joka itsepintaisen spontaanisti hakeutui intialaiseen Mayura mudra -käsimerkkiin. Mitä käsi halusi viestiä, en ymmärtänyt. Kun sanoin, että tuo entinen naisystäväni on nykyisin erään Suomen suurimman liikeyrityksen henkilöstöjohtaja, ei Koleeramäki enää voinut pidätellä uteliaisuuttaan:

- Taidan tuntea saman naisen. Mikä hänen nimensä on?
- No, annetaan nimien olla.
- Sano etunimi.
- Sano sinä.
- Ei kun sano sinä.
Ajattelin valehdella, mutten jostain syystä valehdellut, vaan sanoin totuuden:
- Anita.
- Ei ole sama.

Hän valehteli. Halusi kuulla vielä makeimmat palat myöhemmistä vaiheista. Mutta ne tajusin sentään jättää kertomatta samalla kun soimasin itseäni siitä että olin tullut kertoneeksi liikaa. Mehän emme todellakaan olleet mitään läheisiä ystäviä Koleeramäen kanssa. En suoraan sanottuna todellakaan tiennyt mitä hän ajatteli minusta ja mistä lähteestä hänen rajaton uteliaisuutensa, suorastaan tungettelevaisuutensa, joka yhdistyi täydelliseen pidättyväisyyteen omista asioista, kumpusi. Lyhyesti sanottuna: minulla ei ollut vielä siinä vaiheessa aavistustakaan niistä voimista joiden palveluksessa Koleeramäki oli, ja jotka tulisin myöhemmin hyvin tuntemaan. Ja nyt vielä tämä yhteinen naisystävä.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com