19.12.2016

Koleeramäki ei ollut niin kuin minä, mies jolla on toimeksianto. Hän harrasti kaikenkarvaisia juttujan, joihin myös agenttileikki kuului. Miksi? Vain saadakseen elämäänsä hieman jännitystä. Hänen elämänsä oli tavattoman yksitoikkoista ja hän kirjoitti sen kaiken säntillisesti kuin idiootti verkkopäiväkirjaansa, salanimellä tosin. Hän oli aina mestoilla kuin skenepoliisi. Hän toivoi jotenkin sattumalta, ohimennen, sopivaan paikkaan nokkansa tunkeamalla saavansa tietää jotakin, jotakin salailtua, vaarallista, sellaista minkä paljastaminen verkkopäiväkirjassa herättäisi huomiota ja saisi operatiivit takajaloilleen. Mutta mitään lähimainkaan tarpeeksi vaarallista hän ei koskaan saisi selville. Senhän esti jo se, että hän paljastaisi sen. Toiseksi aistiharhojen maailma, jossa hän pyöri, oli täydellisesti kontrollissamme. Sen läpi olisi voinut nähdä terävämpi kaveri. Mutta Koleeramäki näki vain sen, mitä hänelle näytettiin, ei enempää eikä vähempää. Ymmärrätte paremmin mitä tarkoitan, kun vertaatte Koleeramäen omia juttuja näihin videotallenteisiin samoista tilanteista. Ymmärrätte mikä on tarinan ja todellisuuden välinen suhde tässä tapauksessa.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com