15.12.2016

JUHLAPUHE IHMISESTÄ JUMALASTA JA BAKTEERISTA

Koleeramäellä oli ollut noita holotrooppisen tietoisuuden kokemuksia, jolloin hän oli pystynyt zoomaamaan kuuloaistia, siis ikään kuin liikkumaan näkymättömänä pienenä mikrofonidronena isossa tilassa, esimerkiksi asemahallissa. Mutta ei hän ollut niiden kokeilujen aikana pompannut pystyyn ja katsonut mitä se noin niin kuin muiden aistien kannalta tarkoitti. Kun hän sitten eräänä päivänä teki niin, tuli yllätyksenä materiaalisen maailman "simulaation" läpinäkeminen erikoisemmassa muodossa kuin nykyaikainen kvanttifysiikka sitä tarjoili. Koleeramäki oli ajatellut ja moneen kertaan havainnut että aurikojoogan jälkeen materiaalit ja aineet vain tulivat valon kautta eri tavalla näkyviin. Mutta se että ainetta ei tavallaan ole olemassa oli pienoinen yllätys. Toisaalta tieteellinen tulkinta sille tilalle, jossa hän oli, on edelleen hieman auki. Eräs mieleen tullut tulkinta oli ruumiistapoistumiskokemus itse sitä tajuamatta. Hän ei etsimälläkään löytänyt omaa ruumistaan huoneistosta. Hän etsi perusteellisesti, koska oli varma että on kuollut. Kuoleman ja ajallisuuden ulkopuolella olemisen ajatus ei ollut rauhoittava. Toisaalta se ettei ruumista löytynyt vain lisäsi kutkuttavaa vatsanpohjassa tuntuvaa perhosefektiä. Kokemuksessa oli vielä sellainen piirre, että hänestä tuntui että häntä tönitään. Verhot liikkuivat itsestään ja jotkut esineet liikahtelivat myös. Tietokoneet olivat pysähdyksissä, mutta loisteputkivalot toimivat. Tila tuntui olevan tiheänään pieniä jekkujentekijöitä. Ei mitään Freddy Krugeria, mutta sellaista pientä ja kutkuttavan pahaenteistä tom-campbell-tonttujen värinää. Ainoa varma havainto oli se, että lattialta nostamansa polttopuun kaarnanpala katosi kädestä kun hän yritti katsoa sitä. Johonkin lattialla olleeseen lusikkaan hän taas ei pystynyt tarttumaan. Hänen kätensä tuntui menevän esineen läpi. Työhuoneen seinällä oleva kello näytti olevan kuin peilimaailmassa ja sen vierellä olevan Richard Feynmanin hymyilevässä kasvokuvassa hymy tuntui olevan entistä leveämpi ja jakaus väärällä puolen päätä. Aivojen läpi virtasi kuin pikakelauksena mutta tietoisena ja tarkkana ihmiskunnan koko tunnettu filosofian historia. Näkökulma liikkui sujuvasti jumalasta bakteeriin. Mutta bakteeristapa hän ei enää saattanut kitaroidameloa itseään takaisin ihmissalin akustiikkaan, sillä bakteerilla ei ole korvia. Huomautettakoon, että Koleeramäki ei ollut tilassa yksin vaan ikään kuin toisen ihmisen kanssa. Toinen ihminen oli kuitenkin oli saman jännittävän harhamaailman sisällä. Hän oli nukke, johon Koleeramäki ei saanut aktiivista yhteyttä. Koleeramäki oli melkein varma, että tämä uusi naispuolinen muuten erittäin kiehtova tuttavuus olikin vain hänen mielensä luoma passiivinen kopio aidosta. Kopion kaikki toimintatahto riippui Koleeramäen melko likaisen mielen liikkeistä, ilman että kopiolla olisi ollut itsenäistä tahtovaa olemassaoloa. Iltapäivän rattoisa tunnelma oli kuin Kubrickin Avaruusseikkailu 2001 Hal tietokoneen sekoamisen jälkeen tai Tarkovskin Solariksesta. Koleeramäki löhösi  työtuolillaan, poltti savuketta ja oli aivan varma siitä, että tuosta tilasta hän ei enää elävien maailmaan palaisi. Hän stumppasi tupakan johonkin mikä ei ollut tarkoitettu tuhkakupiksi ja harmitteli, että oli tullut luoneeksi universumista yksitoikkoisen ultrasolipsistisen oman kopionsa, jonka tautologioiden vangiksi tulisi jäämään ajattomuuteen ajan ulkopuolelle. Kuitenkin tässäkin itsekeskeisen tyhjyyden ja vierauden tilassa rakkaus voitti. Keskittymällä toisen ihmisen, rakastettunsa, siis tämän itsetiedottoman nuken, oman mielensä projektion, silmiin hän saattoi lisätä pysyvyyttä. Siinä hiljaa mantraamalla kaksoisrakokoetta alkoi kummituslinna vähitellen hälvetä ja muuttua siksi peilikuvahuoneeksi jossa he olivat alunperin aurinkojoogaan ryhtyneet. Tämän kokemuksen jälkeen Koleeramäen mieliala oli erityisen mainio. Hän päätti mennä baariin ja tilata viskin.


 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com