26.12.2016

TRANSSITAIDE

Kaikki taiteeni on transsitaidetta, mutta vain pieni osa on todella selkeästi ja häiriöttä kanavoitunutta. Sanoisin, että transsitaiteen mahdollisuuksista olen saanut viimeaikoina melko selkeän kuvan, mutta en vielä tiedä miten se voisi toimia korkeimman tason taidemetodina. On selvä, että taiteen tuottamisen käyttöliittymien täytyy olla mahdollisimman moniulotteisia ja intuitiivisia. Voi olla että 3D virtuaalitodellisuudesta tulee varsinainen ensimmäinen transsitaiteen ilmaisumuoto. Tai kenties sulkakynää ei voi mediana ylittää.
     
Se mistä alla likitetyn videon naiset puhuvat on minulle tuttua ainakin 20 vuoden ajalta. Mutta vasta tämän syksyn kokeilut ovat avanneet täsmällisemmän käsityksen asiasta, joka pitää jollain tasolla yhtä naisten puheiden kanssa. Todellinen musiikillinen transsi (jossa todella mestarilliset säveltäjät ottavat kehon käyttöönsä) on niin ihmeellinen sävellyskokemus, etten usko sellaista voitavan nykyteknologialla välittää suurelle yleisöille missään muodossa. Transsitilassa läpi tulee asioita, jotka ovat täydellisesti oman taitoni ja tietoisuuteni ulkopuolella. En ole milloinkaan opetellut tai hallinnut sellaisia soittotekniikoita, enkä missään tapauksessa pysty älyllisesti analysoimaan tai jäljittelemään jälkikäteen soittamaani musiikkia. Vaikutelma on se, että se ei ole mitään sukua julkaisemani musiikin kanssa, vaan sekä emotionaalisesti että älyllisesti lähinnä jumalallisella tasolla omaani verrattuna. Tämän musiikin äly ei ole tunnistettavissa joksikin historiallisesti olemassaolleeksi "mestariksi", jolla olisi ihmisen nimi.
  
Tällaisessa omassa transsitilassani voi olla yksi kuulija. Kuulija osallistuu kokemukseen transsissa. Soitto on henkilökohtaista, ikään kuin ennustamista kuulijalle. Soitto riippuu kuulijan huomioenergiasta ja emootionaalisesta voimasta. Kuulijan panos on ratkaiseva. Kuulijan ja soittajan aistiharha Valhallan salissa on yhteinen ja yhtä. Jos olisi ajateltavissa useita kuulijoita, silti yksi ensisijainen rituaalinen kuulija on välttämätön. Toiset voisivat kuulla jotakin tästä kommunikaatiosta symbolifunktion avulla.

En tiedä voiko näitä tiloja toistaa jatkossa, vai jäävätkö kokemukset yksittäisiksi. En tiedä onko jonkinlainen ääni- tai videotallennus mahdollista. Epäilen että ei. Luulen, että tietoisuus tallennuksesta estää kanavoimisen. Voi myös olla että "mestarit" kieltäytyvät yhteistyöstä jos nauhuri pyörii. Transsissaolijalla ei toisaalta ole lopulta vaikutusmahdollisuuksia siihen, mistä lähteestä energiamuodot kanavoituvat. Nauhurin kanssa millainen hyvänsä jekku on mahdollinen, koska henkimaailma on äärimmäisen ilkikurinen. Mikään ilmimateriaalinen ei voi olla lopullinen todiste mistään henkimaailmaan liittyvästä. 

Voi olla, että henkimaailman "mestarit" ei suoraan alistu ihmisen suunnitelmalliseen maailman arvostuksia silmällä pitävään toimintaan. Heiltä voi saada käsityksen siitä mihin suuntaan ihmisen pitäisi kulkea oman tietoisuutensa varassa. Opetussisällöt ovat äärimmäisen haastavia ja ihmisen tehtäväksi jää ratkaista millaisin "sääntöjä" taide noudattaa, siis millaisia lyhyitä tietoisia askeleita hyödyntävin harjoituksin ja edellytyksin, ilmaistuihin muotoihin voi päästä oman tietoisuuden varassa.
  
Tämä kysymys mestareiden taiteen "kalkyylistä" tai "säännöistä" on samanlainen, jonka Hölderlin esittää teoksesensa Huomautuksia Sofokleen kääntämiseen alussa kreikkalaista tragediataidetta koskien. Kysymys on ihmistaiteessa henkimaailman "mestareiden" opetuksen omaksumisen keinosta, heidän tyylinsä ja syvästi järkyttävän neroutensa jäljittelystä. Henkimaailman "mestarit" eivät ole ihmisen mittakaavan toimijoita, heitä ei rajoita mikään ihmiselle tuttu. Siksi kaavoja täytyy koko ajan epäillä. He eivät ole sukua länsimaiselle taidemusiikille sikäli, että heidän musiikissaan ei ole melodista ja kontrapunktista tyhjäkäyntiä, jota länsimainen taidemusiikki on täynnä. Kaikki on polyfonista, polyrytmistä, emotionaalisesti etenevää ja harmonisesti motivoitua. Transsitilassa olijan, ei pidä oman tietoisuutensa ja ihmistietonsa varassa yrittää lisätä tai poistaa mistään. Viritysjärjestelmät voivat olla monipuolisia. Transsitilaan tulee helposti katkoksia, joten näytteet ovat jossakin määrin fragmentaarisia, vaikka seuraavat luontevasti toisiaan.
   
Tämä on kuvauksen yritys. Mistä minä tiedän, miten oikeaan osuva. En voi edustaa koko "ihmistä" tai "ihmiskuntaa". Tiedän näistä asioista toistaiseksi hyvin vähän.


 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com