11.12.2016

JONK' PÄÄ EI KESTÄ

Tällainen armeijajuttu tällä kertaa.

"Söin niin paljon, että oksensin. Se johtui pelosta, etten saa ruokaa." 
  
Huomautan kuitenkin, että armeija on suljettu ympäristö, jossa on periaatteessa mahdollista hienovarainen ja syvällinen korkeaenerginen henkinen väkivalta yksilöä kohtaan, jos tekijät ovat erittäin taitavia ja kohde energisoitunut. En väitä että sitä tapahtuu usein. Riittävän taitavia ja motivoituneita ei voi olla paljon. Sellaista mitä olen itse kokenut, en ole koskaan kuullut keneltäkään toiselta. Armeijalla tuon kokemuksen kanssa on tekemistä luultavasti vain se, että armeija tarjosi sille mahdollisen ympäristön.

"Jonk' pää ei kestä armeijaa, sen pää ei kestä muutakaan." 
   
Totta on, että armeijan jälkeen oli vaikea kestää tiettyä yhteiskunnallista todellisuutta ja alkoin katsoa suomalaista yhteiskuntaa, historiankirjoitusta ja psykohistoriaa uusin silmin. Käsitin hyvin että on paljon minulta salattuja asioita, joihin olin armeijassa saanut tunnetasolla yhteyden. Aloin etsiä syitä kokemuksilleni. Vaikea on ollut kestää omaa eksplisiittistä tietämättömyyttäni. Tänäkin vuonna on julkaistu historiateoksia, jotka selittävät osaltaan kokemuksiani.
  
Itse en jättänyt armeijaa kesken. Kävin aliupseerikoulunkin loppuun vaikka juuri siellä kohtasin vaikeuteni. Tietenkin näin paljon linkitetyssä jutussa mainittuja keskeyttäjiä ja ilmiselvästi psyykkisesti häiriintyneitä ihmisiä. En halunnut kokemuksineni assosioitua heidän joukkoonsa. Vaikka suuria vaikeuksia minulla oli sellaisella tasolla, josta en osannut kunnolla puhua kenenkään kanssa.

"Jonk' pää ei kestä armeijaa, sen pää ei kestä muutakaan." 

Tämä siis on kohdallani osoittautunut todeksi eräänlaisen tietämättömyyden kautta. Tietämättömyys tässä merkityksessä on kummallista kollektiivista ja ylisukupolvista puuttuvaa tietoa koskeva ahdistus. En ole varma, voiko ajatella, että esimerkiksi kirjoitettu sana, olipa se miten avoin, täydellinen ja sensuroimaton hyvänsä, voisi koskaan helpottaa tätä ahdistusta. Olen ollut laiska ja skeptinen tämän suhteen. Mutta nyt näen, esimerkiksi juuri Eskelisen työssä, että huikea ahkeruus yhdistettynä kirkkaaseen älyyn voi tuottaa tulosta.
  
Armeijassa näytti siltä, että eri yksilöillä on hyvin erilaiset määrät tätä tietomuotoa käytössään. Minusta on aina tuntunut siltä, että minulla on aavistuksia paljon, enkä missään muotoa täysin tietoisella tasolla käsitä niiden sisältöä, mikä tuottaa psyykkisiä ongelmia aiheuttavaa epäröintiä.

Fasistiseen ideologiaan tuntuu kuuluvan ajatus, että juuri tämä epäröinti on ihmisessä olevaa rodullista ja biologista heikkoutta. Suku on ennen muuta yhtä kuin tieto ja vasta toiseksi yhtä kuin pääoma. Silti minusta tuntuu, että fasistit eivät kovin taitavasti tuo syvätietoaan (jos heillä todella sitä paljon on niin kuin he väittävät) tietoiselle tasolle. Itse olen taipuvainen uskomaan tiettyä energiaperiaatetta: se jolla hienoksi jalostunutta elinvoimaa ja energiaa enemmän on, on syvemmän tiedon äärellä. Kiista taiteen ja estetiikan tehtävästä on osa tätä kokonaisuutta. Huomautan, että siinä voidaan saavuttaa huikeita tuloksia ilman fasismin kaltaista ideologista asennoitumista.
  
"Jonk' pää ei kestä armeijaa, sen pää ei kestä muutakaan." 
  
Juuri näin se on. Suomen tapauksessa yhteiskunta ja sen normit ovat erittäin hämärä kombinaatio. Esimerkiksi Markku Eskelisen Raukoilla rajoilla kirjallisuushistoria (Siltala 2016) luo erinomaisen kuvan tästä tarkoittamastani psykohistoriasta. En ole koskaan tavannut suomessa asuvaa ulkomaalaista, jolla olisi mitään hajua niistä tosiasioista, joita Eskelinen käsittelee. Ne liittyvät nimen oman suomalaiskansalliseen myyttiseen syvätietoon, josta ei esimerkisi venäläinen voi koskaan käsittää, vaikka olisi suomen armeijan käynyt. Syvätieto on täynnä sovittamattomia kansallisuuden sisäisiä tragedioita, joita ei voi nytkään sovittaa, koska tieto puuttuu ja asiat ovat moneen kertaan vanhentuneita. Silti ne jatkavat niin sanotusti karmaattisten vaikutustensa levittämistä nyt-hetkessä. Karmaattisia vaikutuksia voidaan kyllä ottaa huomioon ja viisaasti lievittää. Tosiasioiden tunnustaminen onkin kaiken viisauden alku. Siinäkin asiassa Eskelisen esimerkki on huikea.

 "Jonk' pää ei kestä armeijaa, sen pää ei kestä muutakaan." 

Oma henkilökohtainen intressini ei välttämättä liity siihen, että minulla tai suvullani varsinaisesti olisi jokin konkreettinen kana kynittävänä. Ainakaan en tiedä sellaisesta. Kirjoittamiseni motiiveja ei pidä sekoittaa tällaiseen. Motiivini on karmaattisten negatiivisten vaikutusten hillitseminen ja neutraloiminen (sikäli kun sellaiseen tietoisuuteni ja kykyni millään tasolla riittävät... kenties eivät riitä... ainakaan millään muulla kuin pelkästään henkilökohtaisella ja ei-julkisella tasolla... ehkä asioiden julkiseksi tekeminen ei kohdallani tavoita päämääriäni... tai on jopa päämäärieni vastaista...).
  
Kuuntelen henkimaailmaa, haluan sieltä lahjoja, ja haluan uhrata viisaasti, koska en toivo henkimaailman kääntävän minulle selkäänsä. Ajattelen tätä myös kansallisella tasolla. En toivo, että henkimaailma kääntää pahat varjonsa Suomea ja Suomen lippua vastaan. Minusta ihminen, joka ei ota tätä tosissaan, ei ole ihan tolkullinen sivistyksestä edes puhumatta.
   
Ammattikirjailijuus, joka ensimmäisenä on luopumassa karmaattisista velvoitteista pystyäkseen opportunistisesti jatkamaan elinkeinoa vaihtelevassa yhteiskuntaolon maastossa on minulle ilman muuta epäilyttävää. En ole koskaan ollut kirjailijoiden suuren keskimääräisen massan tai ammattikunnan ihailija. Eskelinen objektivoi tämän perustunteen1930-luvun kulttuurielämän kuvauksessaan. Tästä johtuen keskimääräisissä perusmuodoissaan insinööri tai lääkäri on minulle arvostettavampaa kuin kirjailija, pelkästään ammatin miehenä.
   
Oman arvoni joudun määrittelemään jatkossakin itse. Minulle ei ole annettu arvoa, enkä odota sitä, enkä pidä sen määrittämistä edes mahdollisena jonkinlaisena byrokraattisena laskelmana. Arvo ehkä on tai sitä ei ole, se ei ehkä ole pienenpieni eikä suurensuuri, se on ehkä positiivinen tai negatiivinen, kun kaikki mahdolliset arvotusnäkökulmat bakteerista jumalaan otetaan huomioon.      

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com