23.12.2016

IHMISOIKEUKSIEN TUHATVUOTINEN PILAKUVA

Kai voi dramatisoimatta kaikessa lyhykäisyydessään sanoa, että ns. herrakansoille, eli niille jotka vuosisatoja ovat tottuneet alistamaan toisia kansoja, seksuaalisuus ei ole mitään muuta kuin suggestion ja alistamisen kätevä työkalu. Mitään teknistä työkalua romanttisempaa siihen ei liity. 
  
Kaava on täysin yksiselitteinen: mitä enemmän yhteiskunnassa on vapaan seksuaalisuuden mahdollisuuksia, sen vähemmän sitä voidaan suggestiivisesti alistaa. Pahin alistaminen tapahtuu silloin kun vallanpitäjä, eli kolonisaatioisäntä pääsee hallinnoimaan seksuaalisuutta. Tämä pahimman muotoinen elämänvoimien tukahduttaminen on tapahtunut kirkkotyövälineellä. Kirkko tarkoittaa puhdasta thanatosta, puhdasta elinvoimien tukahduttamista ja rodunheikentämistä, ilman minkäänlaista tolkkua. Kirkko on irvokas kolonisaatiostrategia, jonka tähtäimessä on henkisen kulttuuri-ihmisen tuhoaminen. Irvokkaampi kolonialismin raippa on vain kirkon jatke, valefeminismi.
 
Koko tämän historiallisen kuvion tolkuttomuus näkyy nyt maailmanpornon vastatolkuttomuutena: elämänvoimien teollistettuna ja kroonisena pakkoliikejuhlana. Näitä hysteerisiä ääripäitä voi verrata todelliseen kulttuurin ihmiseen, joka on sekä fyysisesti että henkisesti tavattoman voimakas anemian vastakohta, eikä mikään tyhjäpäinen macchoilija. Hänestä ei saa otetta enempää intellektuaaliset bisarrit väsytykset, armoton neuroosien selitys kuin piinaava tantrinen seksuaalisuggestio. Eikä sen tarvitse olla julmuutta, dogmaattisuutta, kovuutta tai välinpitämättömyyttä, vaan pelkästään parantavaa valoa. Yhtä kohteliaan pehmeästi kuin hän voi kuunnella neurootikkojen armottomuutta hän voi osallistua orgioihin, vain ollakseen kieltämättä sitä terapiaa ja lepraa poistavaa vaikutusta, jota hänen aivan täydellisen alastoman kreikkalaisen kehonsa näkeminen tuottaa.     
     
Kun puhutaan hyvin pitkälle ja vakavaksi edenneestä hyväksikäyttötilanteesta, kuten Suomen kohdalla, uhri on jo niin indoktrinoitu uhrin asemaansa, että hän toteuttaa isäntänsä thanatosvietin oma-aloitteisesti. Silloin on kysymyksessä erilaiset tiedostamattoman masokismin ja sadismin häpeävariaatiot freudilaisessa merkityksessä. Deleuzelainen sadismin ja masokismin erottaminen toisistaan liittyy erilaiseen yhteiskunnalliseen ja historialliseen tilanteeseen. Suomalaistyyppinen rikollisesti jatkettu syväkolonisaatio on pahin mahdollinen sairaustila tässä luokituksessa. Olennaista on se, että alistamisen logiikka on jo muuttunut fyysiseksi perustaksi. Isännän thanatosvietti on tullut fyysiseksi orjan elämänvietin vauriossa. Vapautuminen ei voi enää tapahtua pelkästään mieltä vapauttamalla, koska kehot eivät enää kanna elämänvoimien potentiaalia. Orjuudentila näyttää jo ikuiselta, kadonneiden kansakuntien lista helähtää kuin suloinen tiuku ruotsalaisen pilkallisessa korvassa. 
    
Tässä kuviossa ei ole yksinkertaisesti mitään epäselvää.
 
Mutta kaikkeen on onneksi yksinkertainen ratkaisu. Patologisen venäjävihan lopettaminen, itseen meneminen, oman toiminnan ja venäjävihan avulla kätkettyjen omien virheiden muuttaminen. Lopulta koko historian inhottavan, tautologisen, mitään opetusta tuottamattoman hämähäkinseitin roskiin heittäminen. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com