19.12.2016

Hänen sekavuutensa oli sitä luokkaa, että hän kuvitteli Ruotsalaisen teatterin sijaitsevan Mannerheimintiellä, siinä Bulevardin alkua vastapäätä, muistatko. Voisimme kysyä missä maailmassa hän oikein eli. Mitä hän sieltä, siitä hiljaisesta kaupunginosasta etsiskeli, Esplanadin puistosta, jossa oli vain se Algot Untolan patsas. Hänhän on lopulta järkevä ihminen. Ei nykivä, vakionopeuksinen, vastakohtien jalostama kuin tiimalasin hiekka. Sellainen joka on helppo tehdä levottomaksi. "Sinä et ole ymmärtänyt mitään", hän sanoi. Se oli kummallista kuulla mieheltä, joka ei ollut ymmärtänyt mitään. Hän ei edusta niin suurta maksajaa kuin voisi luulla. Maksaja oli hyvin pieni, tavallaan olematon. Eikä pientäkään maksajaa voi kiristää. Se joko maksaa iloisesti, tai lähettää laskun. Vaikka se on pieni, sillä on suuri sotajoukko. Pieni maa on vain syvempi aistiharha. Se on rakennettu niin, ettei sitä koskaan voi tuntea tarpeeksi. Se ei paljastu. Siitä ei voi saada tarpeekseen. Sen haluamiseen ei kyllästy. Eläessään Koleeramäki aina puhui tähän tyyliin. Nyt hän on kuollut. Olen kuullut nämä jutut ainakin kaksisataa kertaa keskellä yötä kävelyllä, tällä kadulla. Muistatko? Et sinä ole kuollut. Sinä olet tullut takaisin.  


Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com