16.12.2016

Eräs Eskelisen teoksen antoisin piirre on tapa, jolla se ohjaa lukijan ohi negatiivisten latteiden postmodernismikuvitelmien, joista kärsimme 1990-2000 -luvuilla. On juhlimisen arvoista, että postmodernismi tai mikään tulevaisuudessa kirjoittamisen arvoinen kirjallisuus ei ole mitään sellaista scribenttizombien sysiyötä mitä Marja-Liisa Nevala, Pentti Karkama tai Leena Kirstinä, Eskelisen selkäpiitäkarmivissa lainauksissa luonnostelevat.

Eskelisen tulevaisuuden proosakirjallisuus on kiehtovien tietoisuusrakennelmien esitysmuotojen evoluutiota, jossa nimenomaan laajojen näköalojen yleiskatsauksellisuus, analyysi ja syvä intuitiivisuus kohtaavat. Se on eräänlaista akku- tai polttokennoteknologiaa, jossa yhä suurempi määrä hienompijakoista energiaa voidaan varastoida yhä integroidumpaan tilaan (teos) täysin päästöttömän tulevaisuudenkulkuneuvon energialähteeksi. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com