2.12.2016

AVARUUSKANSOISTA ON MONEKSI

Tästä Rajatieto TV:n Tapani Koivulan haastattelusta herää yksi kysymys. Miten Koivula hahmottaa "avaruusolennot". Välillä ne ovat näkyviä aineellisia olentoja. Välillä ne tuntuvat olevan ikään kuin näkymättömiä henkiolentoja. Välillä tuntuu kuin tyypilliset satuolennot olisivat yhtä kuin avaruusolennot. Välillä avaruuskansojen edustajat ovat täysin ihmiseltä vaikuttavia yhteyshenkilöitä. Venäjällä heidän osoitetietonsakin on kuulemma viranomaisten tiedossa. Välillä ne taas muistuttavat runouden myyttisiä jumalhahmoja ja muita sellaisia. Välillä ne ovat ikään kuin pelkkiä vertauskuvia jollekin tavallisten ihmisten psykologiselle piirteelle. Jumaliksihan voidaan mieltää myös aatteet ja tietyt tunnetilat, kuten vaikka rakkaus. Menevätkö nämäkin avaruuskansanedustajista? Entä ihmisestä itsestä nouseva jumaluus, minä, kundaliinienergia, ultrasolipsistisen maailmankaikkeuden luojajumala? Onko tämäkin vieras avaruuskansojen jäsen?

Avaruuskansoista näyttää olevan moneksi. Oli miten oli, ei kai kukaan kuvittele näin epämääräisten olentojen pian saavuttavan tieteellistä salonkikelpoisuutta. Elleivät sitten tule itse sitä vaatimaan. esittelemään teknologisia saavutuksiaan ja muuta sellaista, mikä olisi ehkä jossain mielessä toivottavaa kuluttavien spekulaatioiden vähentämiseksi. Tosin Stephen Hawking varoittaa veljeilystä avaruuskansojen kanssa.
     
Niin sanottujen yhteyshenkilöiden lausuntojen mukaan avaruuskansat ovat kiinnostuneita ihmiskunnasta ja yksittäisistä henkilöistä. Motivaatio on esimerkiksi se, että he haluavat tutustua ihmisen vaiheikkaaseen tunne-elämään. Gurdjiefflainen tulee kuitenkin epäröiden miettineeksi, että miten olento, jolle ihmisen tunne-elämässä riittää arvoitusta, voi olla "korkealla tasolla"? G:n opetuksen mukaan korkeamman tason edellytys on keskusten oikea työ, johon tunnekeskus kuuluu. Näin ei ihmisen tapauksessa ole useinkaan. Vastaavasti se, joka on korkealla tasolla, aivan hyvin tietää, millä tavalla "kolmiaivoisten" keskusten kuuluu tehdä oikeaa työtä. Havainnoissa avaruusolennot kuvataan joskus kehonsa puolesta sellaisiksi, että heidän fyysinen keskus tuskin voisi G:n kriteerein tehdä "oikeaa työtä". Keskusten oikea työ on kuitenkin välttämätön kaikille ihmistä korkeammille älyllisen elämänmuodoille, jos sellaisia ylipäätään universumissa on. Rappeutunut fyysinen keho ei pysty siihen.


Walter Gropius: Sommerfeld, sisäänkäynti. Tämä modernin arkkitehtuurin historian tärkein yksittäinen rakennus tuhoutui II maailmansodassa täydellisesti.








Entäpä, jos ufohavaintojen psykologia on yksinkertaisesti vain oman ihmiselämän pohjattoman tylsyyden pelko, johon muuten Koivula itsekin viittaa haastattelun loppupuolella? Tämä psyykkinen motivaatio mielikuvituksen käyttämiseen on ainakin joissain tapauksissa varma, ottamatta kantaa joidenkin ilmiöiden todenperäisyyteen. Paikoin tuntuu, että kyseessä on alan harrastajien oma kielipeli, jonka ei välttämättä ole tarkoituskaan viitata mihinkään konkreettisesti todelliseen. Monien yhteishenkilöiden UFO puheista syntyy vaikutelma psykedeelisen tripin kuvaukseen käytettävästä symbolikielestä.


Entä miksi samat havainnot ja psyykkinen tarve ei purkaudu taiteeksi, vaan pokkanaamalla esitetyiksi väitelauseiksi ilman ensimmäistäkään objektiivista todistetta, jollainen taideteos sentään joissain tapauksissa on? Voi tietysti ajatella, että taiteen tekeminen vaatii muutakin kuin uskoa ja avaruusolentojen kanssa seurustelua. Ilmaisutaitojen hankkiminen edellyttää uhrauksia toisella tasolla. Avaruusolentojen tietysti luulisi voivan monin tavoin auttaa taiteellisten päämäärien saavuttamisessa: jos suoltaisi paperille kaiken mitä he ehdottavat ja sanelevat.

  
Miksi avaruusolennot ovat kiinnostuneita juuri minusta? Miksi Ufot näyttäytyvät juuri minulle? Tietenkin siksi, että MINÄ olen erityinen ihminen, jonka erityisyyttä toiset ihmiset eivät käsitä, koska eivät ole yhtä korkealla tietoisuuden tasolla kuin nuo avaruusolennot. Siksi minä saan Youtubessa vain yhden tykkäyksen ja SoundCloudissa minulla on kaksi seuraajaa. Mutta onneksi ovat olemassa nuo avaruuskansat, todellinen yleisöni, jotka jaksavat tukea, arvostaa ja huomioida kunnian arvoista henkilöäni ja monin tavoin ainutlaatuista joskin aika hätäistä tekemistäni.
 
Tällainen psykologia on ehkä olemassa ja jopa tyypillinen. Mutta se ei vielä välttämättä ole kaiken lopullinen selitys.





















   

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com