28.11.2016

Yritän suudella poissaolevaa. Miten kengät tehdään
liitoksistaan hajoamaan
pölyksi ja haihtumaan
ennen kuin tippuvat
jalasta. Täysin kateissa oleva kirja
jonka joku on kotonasi piilottanut.
Hehkulamppujen käyttöikä huulillasi
kaamoksen plasmaa, auringon poissaolevan hyvän
hedelmän puhaltamatta liian kuuma telakan dataporttien pinta.
Hiirikäteni on suunniteltu vanhenemaan
kauniisti kuin kirkas optinen kuitu. Tämä runo
käsittelee peilin takaista
kaikkea mitä selkäsi näkee. Syksyllä
pahan tiedon puuhun on hirtetty ystävä
jota kaikki auttavat mielellään monin
yksinkertaisin ja hyödyttömin tavoin
Mätä hedelmä viedään suojaan.
Haudan rakentajia tarvitaan kyllä monta,
mutta he lähinnä syövät kuivattua hedelmää
ja seisoivat jäsenet rentoina muodostelmassa. 
Yritän maistaa poissaolevaa
historian kadonnutta kirjastoa
kirkkorauniota tai muinaismuistoa,
vaalean pojan iltahuutoa
kaikkea mikä oli täysin toisin
kuin luulemme, poissaolevaa silmää
joka havahtuu ajatuksistaan ajatuksettomuuden
paratiisin peilisymmetriseen metsikköön.
Metsän tuoksu kantautuu puiden takaa, puut
liikkuvat hiljaa. Vain tätä salattua
viinin makua kutsun pysyväksi. Viini
loppuu, jättiläiset rahastavat etiketillä tuhat vuotta
Tulevaisuuden viininmaistajan työ on sitä
mitä me robotit emme osaa tehdä. Rauhoittamattomat liito-oravat
korvautuvat uusilla ennen loppuunkulumistaan.
Kuka ne vaihtaa puiden oksille, kuka
niiden sisäelimet ompelee. Niiden laskeminen mielessä
illalla on turhaa. Äärimmäisen raskaita työkaluja
karkeita hakkuja ja talttoja tarvitaan
unen veistämiseen. Eikä muutos pysähdy
viinin mantraan tai rakkaan pihvin karheuteen




Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com