30.11.2016

Yksi runouden hienoimmista piirteistä on se, että runoudesta on hyvin hankalasti pääteltävissä se, miten aitoon kokemukseen jokin teksti perustuu. Toisinsanoen mahdollisia ironian tasoja ja asteita voi olla äärettömän paljon. Tai sitten voi olla se tapaus, että ironiaa ei ole yhtään.

Runoudessa väite on aina retorinen. Esimerkiksi runoudessa puhe ufosta on eri asia kuin kontaktihenkilön puhe ufosta, jossa kontaktihenkilö oman persoonansa painolla väittää ufohavaintoa todeksi. Taitava runous voi tavallaan kuitenkin olla äärettömän paljon vakuuttavampi todiste aidosta kokemuksesta kuin pelkästään jonkun ihmisen esittämä suhteellisen uskomaton ja todisteita vailla oleva väite.

Tieteellinen maailmankuva voi olla taikauskon ja paranormaalien kokemustensa saartaman ihmisen järjissäänpysymisen oljenkorsi tai sellaisen ihmisen luonnollinen valinta, joka ei animistisia vaihtoehtoja näe.
  
Jos puhutaan runoudesta, emme voi suoralta kädeltä tietää onko tarina vilkkaan mielikuvituksen ja taitavan kertojan mestarinäyte, vai todellisen kokemuksen autenttinen dokumentaatio. Juuri tämä on runouden yhteiskunnallisen olemassaolon syy: runouden avulla voidaan käsitellä monia asioita, joista ei muuten voida julkisesti puhua. 
    
Mika Waltari kuvasi Sinuhessa mysteri-initiaation, jossa ei käytetä substansseja. Niinpä jumalan ilmestymisen odotus vaikutti Sinuhesta ja Thotmesista humbuugilta, niin kuin aidoista 1900-lukulaisista konsanaan. Waltari ei kerro sitä, että antiikin aidoissa mysteereissä käytettiin ainakin 300 luvulle asti substansseja. Joku egyptiläinen olisi voinut kertoa, että on turha odottaa "jumalan ilmestymistä" ellei ole siirtänyt itseään tilaan, jonne jumala voi ilmestyä. Wittgensteinin maksiimi "mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava" oli Eleusiin mysteerien perustuslaki.
 
Me emme tiedä millaisen omakohtaisen kokemuksen, mielikuvituksen yhdistelmän tai jumalallisen ilmoituksen pohjalta Waltari lopulta runoilee. Hän puhuu siitä mistä ei voi puhua runouden keinoin.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com