17.11.2016

TYPERÄ KYSYMYS

Sain kesäkuussa mainion kertausoppitunnin kysymiseen liittyvästä psykologiasta. Ensinnäkin kysymisen epämukavuusalueen ongelma vaihtelee riippuen aihepiiristä. Jotkut aiheet ovat sellaisia, että seuraaminen ja ymmärrettävien mielekkäiden kysymysten muodostaminen on mukavuusalueella. Toiset aiheet taas ovat sellaisia, typerä kysymys saattaa olla ällistyttävää tietämättömyyttä indikoiva, muttei välttämättä osoittava.

Olin kesäkuussa tekniikan erityisalan maailman johtavassa konferenssissa Ranskassa. Kuuntelin unisena aamuluentoa aiheesta, jonka otsikko oli mennyt ohi. Lyhyen vartin luennon kuunneltuani muodostin niin ällistyttävän typerän kysymyksen, että vastauksen saatuani oli vaikea olla punastelematta, vaikka vähälukuisen yleisön joukossa ei ollut yhtään tuttua naamaa. Luennoitsijan ilme ja auki loksahtanut monttu, olivat näkemisen arvoiset. Näki että luennoitsija, synkkä jesuiittatiedemies, kiehui halusta häpäistä minua tavalla tai toisella. Jos olisin ollut koulupoika sisäopilaitoksessa, hän olisi hakannut karttakepillä sormeni irti. Jos taas oltaisiin eletty sota-aikaa, hän olisi yksinkertaisesti vapauttanut minut maallisesta kilvoittelusta Parabellumillaan. Monet kääntyivät katsomaan, ja katseillaan tekivät selväksi, että syömiseni elävältä olisi heille kunnia. Niin törkeästi olin kuluttanut heidän aikaansa, jonka arvosta minulla ei kysymykseni osoittaman oppimiskäyrän laadulla tulisi koskaan olemaan käsitystä. Olin heidän silmissään kuin kadulta temmattu maallisen ajan tuhlaamista symboloiva hippi tai asunnottoman tomumaja, turha menoerä, kuollutta painoa. Heidän kärsivällisyytensä oli minun suhteeni kertakaikkiaan LOPUSSA!

Todellisuudessa en ole tuon itselleni vieraamman aiheen suhteen läheskään niin tietämätön kuin kysymyksestäni saattoi päätellä. Olen työssäni ja vapaahetkinäni kerännyt aiheesta tietoa ja asiantuntemusta hyvän väitöskirjan verran. Kesken paikalle pölähtäneenä ja jonkinlaisen aamukrapulaisen oikosulun seurauksena olin vain onnistunut käsittämään esityksen ydinsisällön omaperäisellä tavalla väärin. Jos olisin malttanut odottaa edes pienen hetken, ehkä jo seuraavan kysymyksen muotoilu olisi saanut ajatukseni oikeille raiteille ja pelastanut syvimmältä häpeältä. Mutta en malttanut, minä syntinen, vaan tein tuossa tilanteessa ällistyttävän typeräksi hiotulla kysymyksellä toistenkin olosta painostavaa ja asetin heidän terveen omanarvontuntonsa kyseenalaiseksi tuomalla huoneeseen oppimattomuuden saastaista löyhkää.

Psyykkistä painoa osaltaan vahvisti konferenssin pääsylippu, 500 euroa. Tilaisuuksissa ei liiku asunnottomia tai kerjäläisiä moninaisine kysymyksineen, vaan pelkästään maailman johtava tiedollinen eliitti kultakin aihealueelta. Typerässä kysymyksessä on oma pohjattoman toivottomuuden ja köyhyyden logiikka, joka korostuu innovatiivisessa ilmapiirissä, jonka taloudellinen merkitys lasketaan miljardimittakaavassa. Mitä enemmän vapaastivirtaavia miljardeja lepää ongelmakohdan päällä, sen intensiivisemmin painottuu sana.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com