20.11.2016


Toistettavissa oleva metodinen hulluus (kaaoskestävyyden / valtoimen libidon sitomisen välineistöt) ollee useinkin meininki kokeellisessa runoudessa(?).

Haavikon koottujen runojen ääreltä voi huomauttaa, että paras aines siinä on koko ajan jotakin sellaista, jonka kirjoittamisen opettamisen yrityskin olisi naurettava. Tuo aines erottuu minulle maneereistaan (joiden kirjoittamisen opettaminen olisi helppoa) nyt selkeämmin kuin 20 vuotta sitten, jolloin silloinkin sen aistin ja ymmärsin. Kuka hyvänsä voi oppia toistamaan Haavikon maneereita, jopa paremmin kuin hän itse heikoimmillaan. Mutta toinen ei opetettuna tavoita Haavikkoa kotikentällä vahvimmillaan.

Haavikolla on pohjimmiltaan syvä transsipyrkimys, joka yhdistyy läpikotaisin itse ajateltuun maailmankuvaan. Vahva läpivirtaus tapahtuu vain toisin paikoin. Muu on jälkikaiuntaa tilassa.


Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com