22.11.2016

KITARISTI VESUVIUS

Todellinen kitaristi istui koko illan verhon takana.
Verho oli pähkinänruskeita hiuksia, jotka valuivat
katosta lattiaan. Verho näytti reunastaan olevan vaarallisen
lähellä avointa tulipesää, jossa leiskuivat puolitoistametriset
puuhalot. Kynttilöin valaistu pieni sali oli kupolikattoinen.
Seinäornamenttien mosaiikkimaalaukset olivat punertavia,
oransseja, vaalenasinisiä. Todellinen kitaristi oli jo aloittanut soittonsa.
Se kuului kutsuvana, hiljaisena ja liikuttavana huvilan ulkopuolellekin. 
Ihmiset astuivat juhlallisen ääneti lämpimään tilaan. 
Kun kaikki olivat saapuneet ovi suljettiin. Tulen ääni rauhoittui
ja yhtyi saumattomaksi rauhalliseksi musiikiksi
kitaristin soiton kanssa. Vesuvius huokasi hiljaa.
Tilan seinät olivat vielä vakaasti kiinteää ainetta.



Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com