3.11.2016

IHMISVIHA JA MAAILMANTUSKA

Irmari Rantamalan Harhama on monessa suhteessa erinimainen proosateos. Se on kielellisesti taidokkaampi kuin Volter Kilven Alastalon salissa, se on poliittisesti painokkaampi kuin Paavo Haavikon tuotanto, se on rakenteellisesti hienostuneempi ja monisyisempi kuin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja se on sisällöllisesti rikkaampi kuin Kalevala. Kaikki tämä on kristallisen selkeyden aateloimaa -- olkoonkin että tuon selkeyden voi tajuta vasta 2010-luvulla Matterhornin huipun jäähuurusta maailmaa katsova Zarathustra-henki. Harhaman rinnalla kalpenevat myös sen taidokkaimmat (tietoiset tai tiedostamattomat) jäljittelijät Aldous Huxley ja George Orwell. Näillä eväillä saa siis ikuisen unohduksen ja koskaan rehabilitoitumattoman jälkimaineen. Muualla paitsi sivistysvaltioissa.
   
Koska Harhama on kaikessa ja kaikilla tasoilla verraton, siinä kuvataan siksi paitsi sosialismin henki myös kapitalismin henki ja monarkian henki syvemmin kuin muussa kirjallisuudessa. En ole kuunaan kuullut sellaisia perusteluita sosialismia vastaan kuin Harhamassa esitetään. Kenraali Pavlov puhuu ihmiskunnan omaisuudenhoitajista, joita on korkeintaan tuhat henkilöä kerrallaan. Nämä tuhat todellista ihmistä vartioivat ihmiskunnan ja maapallon omaisuutta ja luonnonvaroja noilta miljardeilta villpedoilta, joille jaettuna tuo omaisuus heti muodostuisi luonnonkatastrofiksi. Sillä nykyaikaisella tekniikalla, tietää kenraali Pavlov, maailma tuhoutuisi hetkessä, jos sen resurssit jaettaisiin tasan villieläimen tasolla olevien massojen kesken. Jotta luonnonkatastrofi ja valtavat ongelmat tulevaisuudessa voitaisiin välttää, on välttämätöntä se, että eliitti hallinnoi kaikkea suurta omaisuutta. Siksi jokaisen syvin henkinen velvollisuus ihmiskunnan puolesta ja ihmisyyden hyväksi, on sotkea jalkoihin nuo kurjat, joilla on hankittuna, tuotettuna tai perittynä KAMALA TRAUMA ja jotka siksi eivät hyvin todennäköisesti koskaan tule olemaan IHMISIÄ siinä merkityksessä että suoraan ilmaisevat viattoman itsenä kautta JUMALALLISTA. Hän sanoo todennäköisesti, koska pieni mahdollisuus on siihen että hiekan jyvänen putoaa lävitse tästä niin sanotusta VAPAAN KILPAILUN SEULASTA. Vapaan kilpailun äärimmäinen seula erottaa jyvät akanoista. Ja jokaisen on kuljettava tuon armottoman traumaseulan lävitse, sillä vain kuolema täytyy olla vaihtoehtona vapaalle kilpailulle. Näin on hyvin. Näin on oikein. Se että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät (ja mieluiten vähentävät toistensa määrää sodassa) on siis kenraali Pavlovin mukaan ainoaa todellista ihmiskunnan hyväntekemistä.
   
Tällainen vihertävän ihmisvihan puuska olisi yllättävä jopa Heidi Hautalan salaisen päiväkirjan tekstinä. Jean Paulin Weltschmerz, maailmantuska on grilli, jossa Pavlovin mukaan todellinen ihminen, enkelien yläpuolella oleva ihminen kypsyy, samalla kun massaihminen on eläinten alapuolella ja sotkee. Massaihminen on olemassa vain psyykkisenä traumaravintona ja maailmanteatterin ylläpitohenkilökuntana. Kun sellainen ihminen nousee kilpailuun tai kapinaan parempiaan vastaan, häntä haavoitetaan. Haava on synnin merkki. Haavoitettu on syntinen. Syntiseltä puuttuu mahti, joka estäisi haavoittamisen. Mikä hyvänsä paha mikä voi tapahtua, tapahtuu, syntiselle, koska syntiseltä puuttuu mahti estää se. Sellaista on äärimmilleen viety kilpailu, jossa kaikki keinot ovat käytössä. Kilpailu etsii heikon kohdan, se esiin kaikkialta. Kaikki mikä on heikkoa, rikotaan. Kaikki mikä murtuu, murretaan. Kaikki mikä tukahtuu, tukahdutetaan. Se on terrorismin henki.

Kuva:  HeikkiMännikk

"Aiemmin luokkayhteiskunnas - sa hyvinvointivaltion kulta-aika - na sosiaalisesti alistetut, etenkin työväestö, saattoivat vedota siihen, että heillä oli keskeinen asema tuotantojärjestelmässä. Näin kiky-yhteiskunta ei ole luokkayhteiskunta, joten häviäjillä ei ole entisiä mahdollisuuksia ilmaista tyytymättömyyttään. Itse asiassa professori osoittaa, että yhteiskuntaan kuuluvat vain pääomat omistavat kapitalistit ja heidän palkkaamansa mielettömiä jättipalkkoja saavat johtajat. Heihin kuuluu myös pieni joukko kapitalisteille nöyriä, hyvin koulutettuja ja siten hyvin toimeentulevia juoksupoikia. Viime verotilaston mukaan palkkatuloissa suurituloisia oli 13,2 %. Siten keskimäärin 1 903 euroa kuukaudessa saaneet 86,8 % ovat pienipalkkaisia. Heidän joukossaan ovat myös Kettusen tarkoittamat häviäjät. Lopullinen tilanne on vielä raadollisempi. Kaikkien tulojen perusteella, palkkatulojen jaon mukaan suurituloisten joukko supistuu (9 %) ja pienituloisten kasvaa (91 %). Myös tuloerot kasvavat." Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com