11.11.2016

ERISTÄMINEN

Analysoimalla viherliberaaleja aineksia ja heidän poliittisien keinoja, huomaa nopeasti, että psykologiselta rakenteeltaan he eivät eroa Wilhelm Reichin analysoimista natsisaksan massoista ja heidän johtajistaan. Irrationaalista hegemoniaa tuottava psykologinen äitikompleksi ja vihamielisyys individualismia kohtaan on heillä samanlainen. Toisaalta he palvovat yksittäisiä johtohenkilöitään, jotka on kohotettu jumalallisen lain yläpuolelle, ja joille sallitaan mitä hyvänsä rikoksia. Seksuaaliekonominen vääristäminen on psykologisesti samanlaista: he ovat kaksinaismoralistisia, ja seksuaalisesti tukahduttavia. Torjutun häiritsevän toisen eristäminen yleispätevänä ratkaisuna kaikkeen, on kaksinaamaisilla viherliberaaleilla sama. Joskus tuntuu, ettei heidän tiedossaan ole muunlaisia poliittisia keinoja kuin tämä primitiivireaktio. Vastoin uskomuksia, jotka kai voimaantuvat sosiaalisista pienyhteisöistä ja muusta koulukiusaamisesta, eritäminen ei ole erityisen kehittynyt politiikan tekemisen muoto.
    
Otetaan esimerkiksi Venäjä. Torjuttu häiritsevä toinen pyritään tekemään voimattomaksi eristämisen primitiivilogiikalla. Aikuinen terve ihminen kuitenkin huomaisi, että Venäjä on liian suuri esistettäväksi. Kun jotakin liian suurta ja monimuotoista pyritään eristämään, se itseasiassa liikuttaa, työntää ja rajoittaa huomaamatta eristäjää itseään. Eristäjä joutuu määrittelemään itsensä ahtaammin. Aikuinen kehittynyt psyyke tulisi huomanneeksi senkin, että he eristävät lopulta terveen järjen oman toiminta-alueensa ulkopuolelle. Silloin he ovat hylkineet porukastaa jotakin todella olennaista. Eristäjän selusta ei ole enää turvattu. He ovat moraalisesti tyhjän päällä. Mitä hyvänsä voi tapahtua heille, eikä kukaan ole siitä sydämeensä asti kiinnostunut.
   
Siksi epäröimätön eristäminen ei ole aikuisen terveen ihmisen tapa suhtautua thanatosvietin primitiivisimpiin impulsseihin. Se on vain sairaista yhteisöistä tarttunut tauti, vantaanmurretta ja ärrävikaa, joka kohoaa kantajansa mukana suurempiin kuvioihin.
    
Terveissä sosiaalisissa yhteisöissä kasvanut ihminen käsittää miten väkivaltainen ja totaalinen toimenpide eristäminen on. Yksilöiden kohdalla eristäminen voi onnistua jossakin sisäoppilaitoksessa, jos yksilö ei ole todella lahjakas. Kun eristettyä ei onnistuta eristämään, eristämisestä seuraa yhteisölle sitä hajoittava rangaistus. Hajoittavuus on niin suuri riski, ettei tolkullinen ihminen sellaista ottaisi. 
 
Maailma ei välttämättä ole perverssien johtama sisääoppilaitos. Maailmassa valta voi keikahtaa yhdessä yössä, kun vastassa on riittävän suuri joukko päättäväisiä ihmisiä, jotka eivät anna periksi. Suuren valtion eristäminen on eristäjälleen vaarallinen uhkayritys. Suuri määrä ehdotonta ja miehekästä päättäväisyyttä, täysin salattu maanalainen toiminta yhdistyneenä älyyn ja luovuuteen on voima, jota ei kannata aliarvioida.
    
Tuulen kääntyessä eristäjän pitää varautua ottamaan vastaan rangaistus. Valtiot eivät tästä tuulen väistämättömästä ja perinpohjaisesta kääntymisestä kärsi. Valtiot vaihtavat johtajaa kuin takkia. Syylliset, rangaistuksen kohteet, kantavat vastuun.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com