11.11.2016

ÄIDIN LUULOJEN JA AHDISTUSTEN LAKKAAMATON TARKKAILU

Minulla on paljon FB-kavereita, joiden itkua Clintonin perään en oikein käsitä. Tyypit ovat esiintyneet vuosia hipstereinä ja jonkinlaisina oppositio- tai vaihtoehtoihmisinä. Nyt heidän vaihtoehtonsa on siinä, että he kokevat tuskaa asioiden muutoksen edessä. He eivät ensinnäkään pysty näkemään muutoksessa yleensä minkäänlaista positiivisen muutoksen mahdollisuutta. Toiseksi he nyt aivan takertuvat valhemedian valhekuviin, kun aikasemmin he ovat katselleet valheita lähinnä kommentoimatta niitä mitenkään. Kommentoimattomuutta on tietysti saattanut pitää hiljaisena hyväksyntänä, jonka tämä takertuminen nyt tietysti todistaa.

Nämä ihmiset ovat siis katselleet vuosia valtamedian valehtelua, sotarikoksia ja äärimmäistä oikeuden häpäisemistä vihellellen ja niitä näitä FB-statuksiinsa päivittäin kirjoitellen. He ovat vampyyreitä, jotka ovat eläneet tiedostavien ihmisten siivellä ja imeneet tiedostavien ihmisten verta, huomaamatta ja pokkana.

Ylipäänsä näiden ihmisten poliittinen valveutuminen, jos ovat miehiä, typistyy siihen latteuteen, että he eivät tee muuta kuin tarkkailevat naisten luuloja ja ahdistuksia. Naiset toki paljon luulevat ja käyttävät mielellään seksuaalista valtaansa manipuloivasti. Mutta mitä pitää ajatella miehestä, jonka aivotoiminta ei yllä tällaista symbioosiäidin tarkkailua korkeammalle tasolle?

Eräs syy tähän tilaan on se, jonka olen täysin auki analysoinut tässä blogissa jo varmaan vuonna 2004. Olen puhunut neuvostoliittolaisesta ratkaisusta tähän äitiresurssin niukkuuden ongelmaan. En väsy toistamaan sitä faktaa, että on pelkästään trofimlysenkolainen evoluutiivinen tahtokysymys kuinka runsas ja elinvoimainen femiininen sukupuoli yhteiskunnassa on.

Ja eräänä aamuna me sitten heräämme maailmaan, joka on vaihdetty yön aikana toiseksi. Kas, siinä nainen on vahva ja monilukuinen, ja mies vapautuu äidistä. Kohteiden jatkuvasta niukkuudesta johtunut parallaktinen vääristymä oikenee. Jatkuva ihottuman kaltainen kutina aivokuorella lakkaa ja paranee kuin Kristuksen sylkemä haava. Kirkon kello on varastettu ja valettu tykinkuuliksi Natoa vastaan. Todellisuuden lisätessä näin suloisia panoksia pelipöytään nettipornokin menettää kiinnostavuutensa yhdessä yössä. 

Todellisuutta tarkkailemalla saadaan lasketuksia kummallinen Freud-muunnoksen kaava: mitä vahvempi ja monilukuisempi naissukupuoli on, sen vähäisemmäksi muuttuu naissukupuolen manipulatiivinen, irrationaalinen valta. Sen rationaalisemmaksi yhteiskunta muuttuu. 
  
Jostain erittäin hämärästä ja vain Freudin käsittämästä psyykkisestä syystä mies takertuu äitiin sitä voimakkaammin, mitä vähemmän vakavasti otettavia vaihtoehtoja hän äidille havaitsee. Mitä kohtalokkaampaa on tarkertuminen tiettyyn äiti-tomumajaan, sen alistuneempi mies on tarkkailemaan tämän nimenomaisen olennon satunnaista ja itsekkäitä ajatuskulkuja ja vannomaan alistumista mille hyvänsä irrationaaliselle oikulle, vailla pienintäkään järjen valon suomaa etäisyyttä.
   
Vanhan koulun ammattisotilaissa on yksi ihailtava puoli: tällaiselle harrastelijaritarien paskalle he nauravat ilkeästi kuin muhamettilainen. Ja siinä he ovat kaikista eniten todellisia feministejä. 
 
Todellista feminismia ei nimittäin ole se, että naiset ovat lajina heikko, mutta muutama psyykkisesti patologinen yksilö käyttää seksuaalista manipulointivaltaansa köyhien ritarien mehiläisemona väärin. Sellaisen touhun nimi on monarkia. Feminismin ihanteen toteutumista taas on se, että nainen on lajina ja rotuna vahva. Mikä taas on monarkian vastakohta. Ja vasta silloin mies on vapautettu äidistä, olemaan mies, ja antamaan naiselle sen tyydytyksen, jota tämä alitajuisesti lakkaamatta etsiikin. Samalla hetkellä myös sotilas vapautetaan rautahaarniskasta olemaan runoilija.
  
Katsopas nyt, kun äiti ei etsi itselleen kilttiä poikaa, joka kaikessa tarkkailee äidin oikkuja ja yrittää toteuttaa äidin oikut. Äiti etsii itselleen ihan muuta, muttei vain vielä tiedä sitä. Siksi länsimaissa tämä etsintä on vakavasti pervertoitunut: naiset ovat tulleet liian heikoiksi tunnustamaan tietoisesti mitä oikeasti haluavat. Ja mitä heikommiksi he älyllisesti, emotionaalisesti ja fyysisesti tulevat suurena joukkona, sen kummallisemmaksi valomiekaksi muuttuu feminismi harvojen psyykkisesti patologisten yksilöiden käsissä. Alitajuisten tosiasioiden vähäinenkin tuominen päivänvaloon -- kaikesta viherimbesillien analyysinvastaisesta taistelusta huolimatta -- auttaa asiaa heti.

Länsimaissa poliittinen jakolinja näyttää aina menevän: potilaan sota analyytikkoa vastaan, vailla terveyden yhteistä ja jaettua päämäärä. Ihmispsykologia on mittaamattoman outoa, rautahaarniskoitua ja mustanarkaaista. Alkuperäisen freudlaisen psykoanalyysin aliarvoiminen, vähättely ja lopulta tunnistamattomaksi väärentäminen on ihmiskunnan pahin virhe. Pahin mahdollinen hybris. 

1 kommentti:

Jukka Penttinen kirjoitti...

Kysytäänpä tässä: valta korruptoi joten naiset ovat enemmän tai vähemmän korrupoituneita seksuaalisen vallan johdosta?

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com