22.10.2016

Usein mietin itsen työllistämisen ja omaehtoisen erikoistumisen teemaa. Mimesiksen suosittu kohde ja ihanteen kollektiivisesti jaettu selkeys auttaa hahmottamaan sitä mitä on tekemässä. Ongelma on se, että lopputulos on luultavasti monesti nähty. Haluttu ja nähty. Mutta se on kuitenkin lopputulos, jota taas idiosynkrasian viilaamisesta ei aina muodostu. Haluamme haluta jotakin uutta, mutta muuttaminen, tekeminen, vertaaminen, esteettinen prosessi, ei pääty selkeään tyydytyksen tunteeseen (joka sekin kuuluu illuusion piiriin). Vaikka kuinka olisi ihmiskunnan kokonaisnäkemyksen asialla, mikä hyvänsä uusi ei muutu pysyvästi haluttavaksi neomanian ulkopuolella.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com