31.10.2016

Shamaani on eräänlainen käänteinen näyttelijä. Shamaani tekee kaiken toisin kuin näyttelijä. Shamaani ilmaisee yhdelle, kun taiteilija ilmaisee monille. Yksi puhuu tunteistaan shamaanin kautta suoraan, kun näyttelijä toistaa valmiiksi kirjoitettuja vuorosanoja. Shamaani ei kohtaa tarkkailijoita: sellaisille ei ole pääsyä tilaan. Tarkkailija ei tiedä tunnussanaa. Shamaani paljastaa olemisen kaikilla tasoilla, ilmaisu voi olla missä hyvänsä tilallisessa tai ajallisessa käänteesä, joka on täynnä syvää paljautta. Shamaani on itse luonto. Mimeettinen taiteilija jäljittelee luontoa. Jäljitelmä on tarkka vain yhdestä pisteestä katsottuna, nimittäin katsomosta. Taitavimmankin jäljitelmän keinotekoisuus paljastuu toisesta pisteestä: jos sitä katselee sisältäpäin tai lavasteiden välistä. Mutta shamaani on tarkka kaikilta etäisyyksiltä ja kaikista pisteistä. Shamaani on valokuva moniulotteisesta laajasta maisemasta, jossa jokainen piste on fokuksessa. Hänen katsomonsa on koko universumi. Shamaani ei esiinny eikä näyttele. Hän ei esitä vaan päästää lävitseen kokonaisia valmiita muotoja. Hän ei ole tunteiden tulkki vaan kokonaismuotojen välikappale. Hän ei astu lavalle, tilaan, eikä näytäntöihin. Lippuja ei ole myytävänä. Hän on verhon takana, eikä paljasta kasvojaan, vaan on kasvoton kuin siivousmoppi. Hänellä ei ole muuta sinfoniaorkesteria kuin koko todellisuus. Kapellimestari tyhjyyden edessä. Tahtipuikko tanssii ilmassa käden nostamatta eikä tee virheitä, sillä luonto ei tee virheitä. Vain jäljitelty luonto tekee virheitä, aina jollakin tasolla. Joskus verhon välistä työnnetään naisen jalka hänen suudeltavakseen. Silloin hän kehottaa naista pesemään verhonsa.

   

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com